Pääsin tänään taas suosikkihommiini: Tietokannan perkaukseen. Etsiskelen kahdesta eri taulusta yhtä tiettyä merkkijonoa, ja kun sellainen löytyy, siirrän tekstin kahteen erilliseen tiedostoon ja laitan kantaan tilalle viittauksen tiedostoihin. Paljon tylsempää urakkaa saa kyllä hakea. Sitten kun saan tämän loisteliaan työsuorituksen valmiiksi, minua odottaa toinen ikuisuussuosikkini: Testaus. Pääsen testaamaan uudestaan kaikki samat jutut, jotka testasin viime viikollakin. No pitää yrittää olla positiivinen, ehkä toisella kerralla löydän testauksesta ihan uusia ulottuvuuksia.
Näin aamupäivällä ikkunasta kun jossain tuolla kaukana oli liikennevaloissa jonossa kaksi täysin samanlaista ambulanssia peräkkäin. Vilkut eivät olleet päällä. Ehkä ne oli hankittu samaan aikaan joskus aikoja sitten, ja nyt ne olivat matkalla johonkin määräaikaishuoltoon. Toivottavasti kukaan ei juuri nyt satu tarvitsemaan ambulanssia siellä päin mistä nuo ambulanssit tulivat.
Mitäköhän ihmiset sata vuotta sitten olisivat ajatelleet, kun olisivat nähneet millaista eläminen ja työnteko nykyään on? Kaipa he olisivat ensimmäiseksi kiinnitäneet huomiota ulkoisiin puitteisiin, jotka kai ovat sikäläisiin standardeihin nähden aika hienot. Tuntien tuijottelun jälkeen hekin ehkä alkaisivat ymmärtää homman tylsyyden. Tai mistä sitä tietää, vaikka he pitäisivät monitorin tuijottelua ja koodin suoltamista hyvinkin ylevänä hommana. Ehkä he näkisivät siinä jotain rukoilemisen kaltaista.
Tavallaan koodaaminen onkin oikeastaan aika lähellä uskontoa ja varsinkin rukoilua. Tietokoneessa asuva jumala kyllä toteuttaa lähes kaikki toiveet mitä sille esittää parhaan kykynsä mukaan, mutta se vaatii tarkkaa muotoa palvomismenoissaan. Ohjelmointi on ikäänkuin tarkasti määriteltyä rukousta tietokoneen hengille. Pitää puhua tietokonehenkien omaa kieltä, että ne kiinnostuisivat vähääkään siitä mitä sinulla on niille asiaa. Ei auta, vaikka olisit kuinka sielultasi puhdas, ja vaikka kuinka syvästi kunnioittaisit tietokonettasi, yksinkertainen rukous tyyliin "etsi minulle ne tiedot jotka haluan" ei vain toimi. Pitää rakentaa hengille alttari (sovelluskehitysympäristö) ja miettiä tarkkaan mitä todella haluaa ja kuinka asiansa esittää. Useimmiten tietokoneen henki kyllä toteuttaa toiveesi juuri niinkuin haluat, mutta ei aina. Alttarilla saattaa olla bitti poikittain ja vastaukseksi oikein muotoiltuun rukoukseesi saat vaan herjoja. Ja joskus osoittautuu, että se mitä koneelta pyysit, ei todellisuudessa ollutkaan ihan sitä mitä luulit haluavasi.
Taidanpa jatkaa uhrimenojani tämän typerän ruudun edessä. Kun kirjoitan miljoona riviä pitkän rukouksen koneelleni, sen olisi parasta antaa minulle jotain tosi hyvää. Tai antaa jotain hyvää edes asiakkaillemme, ja asiakkaat puolestaan saisivat palkita pappina toimimiseni ruhtinaallisesti.
3 kommenttia:
Tuli mieleen oma mystinen kokemukseni takavuosina: Firman modeemi ei toiminut, ja olimme kokeilleet jo kaikkia konsteja. Lopulta väkersimme työkaverini kanssa kynästä ja viivoittimesta ristin, osoitimme sillä modeemia ja aloimme messuta latinaksi "in nomine Domini". Yhtäkkiä laite pärähti käyntiin! Siitä tuli kylmät väreet selkäpiihin rationalistillekin.
Kuulostaa todella pelottavalta! Pitäisköhän näille rakkineille alkaa varmuuden vuoksi aina silloin tällöin puhella samaan tyyliin kuin kukillekin? Latinaa en osaa kyllä yhtään. Ehkä hoen vaan tota "in nomine Domini":a. Ei ne varmaan huomaa eroa.
Älä aliarvioi koneen tyhjyyttä.
Lähetä kommentti