On järkevää karata, jos ruumiista irtoilee paloja

Ikkunasta näkyvän talon parvekkeelle on tuotu punaisia kukkia tupakoitsijoita ilahduttamaan. Varmaan tietysti muitakin ihmisiä, jotka sattuvat parveketta vilkuilemaan. Ehkä minuakin. Olenkohan nyt sitten ilahtunut? No jaa. Kyllähän nuo kukat ihan kivoilta näyttävät, mutta eivät ne nyt näköalaa täydellisesti mullista. Tuossa pihalla kasvaa kyllä joitakin lupiineitakin ihan luonnonvaraisina, ja kyllä nekin näyttävät aika kivoilta. Kyllä noita kukkia mieluummin tuijottelee kuin vaikka pihalle parkkeerattuja autoja.

Pihalla olevien autojen määrä on muuten huomattavasti vähentynyt. Joko parkkipirkot ovat hoksanneet täällä vallitsevan anarkian, tai sitten ihmiset ovat jo aloittaneet lomansa. Tai sitten he ovat alkaneet kulkea töihin pyörällä tai kävellen. Mikä voi taas johtua siitä, että heillä on kesäisin joka aamu krapula, eivätkä he siksi voi ajaa autoa. Miksiköhän ihmiset olisivat kesällä enemmän humalassa kuin muulloin? Onko kesällä niin kivaa, että on pakko juoda kännit joka ilta, vai onko kesällä niin kamalaa, että selvinpäin ei sitä ei voi kestää?

Odottelen vastausta asiakkaalta tiedusteluun, jossa udellaan hänen näkemystään erään ohjelmakomponentin lisenssin syvimmästä olemuksesta. Ehkä me voimme käyttää komponenttia, tai ehkä emme. Ehkä ohjelmisto siis tulee toimimaan ja toimitetaan ajoissa, tai sitten ei. Siinä tapauksessa joudun koodaamaan hirvittävällä kiireellä jonkun psykedeelisen ohjelmakomponentin, joka erittäin todennäköisesti ei toimi, eikä myöskään valmistu ajoissa. Odottaessani jännityksen vallassa tätä päätöstä, olen joutunut alkamaan toteuttamaan ihan toista osiota ohjelmistossa kuin mitä olin alunperin tekemässä. Tästä taas seuraa se, että ohjelmistossa on nyt kaksi osaa, joista kumpi tahansa saattaa rikkoa ihan mitä tahansa. Hohhoijaa, voisinpa jo lähteä kotiin.

Olisikohan joku stressilelu kiva täällä töissä? Jokin pehmeähkö möllyskä, jota voisi puristella. Joskus minulla oli semmoinen lehmä, jota tuli aina tietokoneella räpellettyä, vaikkei olisi niin stressannutkaan. Se ei ollut ikävä kyllä kovin kestävä: Aika pian siitä alkoi irrota lohmoja ja siitä tuli niin surullisen näköinen, että ei sitä ollu enää kiva murjoa enempää. Mitähän sille oikein tapahtui? En muista heittäneeni sitä menemäänkään. Se varmaan suuttui ja karkasi. Ihan oikeutetusti. Jos joku alkaa päivittäin murjoa minua täällä niin, että ruumiistani irtoaa paloja, niin kyllä minäkin lähden menemään. Mutta jos näen joskus jossain jonkun hauskan puristeltavan jutun, joka vaikuttaa kestävältä, niin voisin kyllä tosiaan ostaa sellaisen tänne. Vaikka en koekaan täällä itseäni erityisen strassaantuneeksi, niin olisi silti kiva räplätä jotain, kun en enää kehtaa nenääkään kaivella.