Bugit olivat yön aikana lisääntyneet kuin bakteerit bakteeriviljelmässä, ja eilisen neljä ranskalaista viivaa on kuin muisto kultaisilta vuosilta. Nyt virheitä kuvaavia ranskalaisia viivoja on niin paljon, että ei niitä jaksa enää edes laskea. Noin yksi A4-arkillinen. Pöh. Minun pitää ilmeisesti viettää viimeiset hetkeni ennen lomaa bugimetsästyksessä. Tänään on onneksi uuden projektin aloituspalaveri, jonne voin ihan luvalla paeta ilkeitä bugeja. Oikeastaan minun pitäisi ennen palaveria lukea läpi jotain pohjustusmateriaalejakin. Täytyy nyt miettiä kehtaanko jättää bugit mellastamaan tuntikausiksi itsekseen. Jos ne pian satuttavat itsensä tai jotain. Kai minun pitää se pohjamateriaali lukea kuitenkin.
Dokumenttien lukeminen on tylsää. Kymmeniä sivuja tekstiä, joista suurin osa ei kosketa itseä millään tasolla, mutta koska en tiedä mitkä osat koskettavat, niin ne on pakko lukea kaikki. Aivoni tulevat täyteen täysin hyödytöntä tietoa. Onneksi olen sentään hyvä unohtamaan.
Sade vain jatkuu. Toivottavasti nyt tulee alas kaikki mitä irtoaa kuukauteen. Pitäisiköhän alkaa laskea jo tunteja ja sekunteja lomalle lähtöön? Olen loppukirinä saanut jopa työtuntitaasenikin plussan puolelle, mikä tarkoittaa sitä, että voin huomenna lähteä lomalle ainakin tunnin etuajassa. Hah! Kunhan tämän päivän vielä jotenkin saan lusittua, niin huomenna voinkin jo keskittyä lomallelähtöä ennakoiviin rutiineihin. Pöydän voisi varmaankin siivota, keräillä kotiin menevät tavarat reppuun, voisin laittaa sähköpostiin lomavastaajan päälle ja tunnitkin pitäisi merkata etukäteen lomaksi koko kuukaudelle. Apua, nythän alkaa kuulostaa suorastaan siltä, että huomenna onkin kiireinen päivä!
Joskus mietin onko tällainen tylsistyminen ja kitinä lapsellista. Aikuismaista ja vastuullista käytöstä olisi varmaankin ottaa vastaan tilanne sellaisena kuin se on, ja elää täysillä sen ehdoilla. Pitäisi nauttia kaikista haasteista, olla kiinnostunut kaikesta, ja tehdä kaikki mitä tehtävissä on projektien eteen kaikilla käytettävissä olevilla voimavaroilla. Lapset kyllästyvät helposti, jos kaikki ei täydellisesti miellytä. Lapset kiukuttelevat ja kitisevät. Minä taidan olla iso lapsi. En kyllä kovin usein kiukuttele, mutta tylsistyn helposti ja kitisen paljon.
Lapsellinen on oikeastaan aika jännä sana. Jos vertaa sanaa vaikka sanaan autollinen, niin logiikka on täysin eri. Autollinen on ihminen, jolla on auto, ja lapsellinen on ihminen joka muistuttaa lasta. Onpa hölmöä. Eipä käy kateeksi niitä ulkomaalaisia raukkoja, joiden pitää opetella puhumaan ja ymmärtämään Suomea. Ei mutta hei, olenhan minä itsekin joutunut joskus lapsena opettelemaan Suomen kielen, niin kuin kaikki muutkin suomalaiset. En voi sääliä kokonaista kansakuntaa. Empatiani ei kertakaikkiaan riitä. Jotenkin kun säälittävä ryhmä on tarpeeksi iso, se lakkaa tuntumasta säälittävältä, missä ei kyllä ole mitään järkeä.
2 kommenttia:
Hyvää ja epätylsää lomaa! Heinäkuussa tän pitää vielä tylsistyä Kaivoksella, ajattelin järjestellä klemmaripurkin, kerätä hedelmien merkkitarroja pöydän alle ja tutustua pihalla häröileviin naakkoihin paremmin.
Kiitos! Yritän käyttäytyä ihmismäisemmin lomallani. Voimia sinne Kaivokselle. Älä juo liikaa kahvia, se saa ajan kulumaan entistäkin hitaammin. Kaikkein synkimpinäkin hetkinä on myös hyvä muistaa että tylsyys ei ole kuitenkaan kovin kamalaa, ja jos on kamalaa, niin aina kamalampaakin voi olla. Hei hou! Kohta minä livahdan täältä toiseen maailmaan!
Lähetä kommentti