Suunnittelen valtaavani toimistosta jonkun nurkan massiiviselle kokoelmalle jotain. En tiedä vielä mitä. Jotain mikä ilmentää ajan kulumista ja kulutusta.
Idea pohjautuu siihen että teini-ikäisenä soittelin bändissä yhdellä rähjäisellä treenikämpällä, jolla soitti monia muitakin bändejä. Yksi kämppää ahkerimmin käyttävä soittaja otti projektikseen tunkea kämpällä loppuneita tupakkiaskeja katon rajassa olevan eristelevyn koloon. Eristelevyt oli laitettu kattoon niin että koko kämpän ympäri oli eristelevyn ja seinän välissä juuri tupakka-askin levyinen kolo. Koska tämä kaveri oli kämpällä tosi paljon ja ilmeisesti poltteli aika paljon tupakkaa, oli katon rajassa pikku hiljaa hillitön määrä tupakka-askeja, jotka kiersivät miltei koko kämpän. Kavereittemme kanssa joskus ihmettelimme kokoelmaa ja mietimme kuinka kauan ja kuinka paljon jätkän oli polttanut tupakkaa saadakseen tuon virityksen aikaiseksi. Se oli kunnioitettava määrä askeja ja jotenkin se että se oli syntynyt laittamalla askin toisensa perään yksitellen ilta toisen perään teki siitä vielä vakuuttavamman.
Pikkupoikana minusta Roope Ankka pulikoimassa rahasäiliössään kolikoissa ja valuttelemassa kolikoita sormiensa välistä vaikutti minusta myös kunnioitettavalta. Minäkin halusin kokeilla miltä tuntuisi valutella sormien välistä kolikoita. Aika pian tajusin että raha on niin arvokasta, että en ikipäivänä saisi kerättyä tarpeeksi kolikoita. Mutta pullon kruunukorkit eivät olleet arvokkaita ja niitä tuntui olevan joka paikassa. Niinpä aloin sitten kerätä niitä. Olivat ne sentään vähän samantapaisia kuin kolikot. Siihen aikaa limsapulloissakin oli kruunukorkkeja, mutta eniten korkkeja minulle kertyi ehdottomasi olutpulloista. Suosikkini, ja onneksi myös vanhempieni suosikki, oli Amiraali-oluen korkki, jossa oli jonkunmoinen tähti.Keräilin korkkeja vanhempieni juomista pulloista, kaikenmaailman sukulaisten juhannusjuhlista ja taisin jopa keräillä niitä ihan vain pihaltakin sellaisen eteen osuessa. Kohtuullisen nopeasti minulla olikin iso laatikollinen kruunukorkkeja ja olin tosi ylpeä kokoelmastani. Esittelin sitä ylpeänä kaikille sukulaisille, tutuille ja tuntemattomille. Kunnes vanhempani kielsivät minua esittelemästä kokoelmaa. He sanoivat, että ihmiset ajattelevat että vanhempani juovat hirveästi kaljaa kun minulla oli noin paljon korkkeja, joista suurin osa oli olutpulloista. Pöh. Mitä iloa on hienosta korkkikokoelmasta, jos ei sitä edes saa esitellä kenellekään? Sittemmin ollessani isovanhempieni kanssa kesämökillä tai jossain, vanhempani taisivat heittää vähin äänin koko kokoelman roskakoriin. Hirviöt!
No niin takaisin itse asiaan. Aion etsiä jonkun nurkan täältä, johon alan tunkemaan limsapullon korkkeja tai jotain. Pelkät rastit seinässä eivät ole tarpeeksi vakuuttavia. Täytyy vielä miettiä asiaa. Sen pitäisi ilmentää täällä vietettyä aikaa. Harmi etten polta tupakkaa. Pitäisiköhän ihan tätä projektia varten aloittaa?
2 kommenttia:
Kannattaa aloittaa keräily. Se on kivaa.Minä kerään hedelmien tarramerkkejä. Syön satsumia, banaaneja ym. usein työpisteessä ja liimailen ne hedelmissä olevat merkkitarrat työpöydän alle. Kokoelma onkin kasvanut kunnioitettavan kokoiseksi.
147 eri kruunukorkkia 8v.
Lähetä kommentti