Näin maanantai-aamupäivinä on aikamoinen suoritus saada aikaiseksi yhtään mitään. Suurimmasta osasta maanantai-aamuja en muista ennen puolta päivää yhtään mitään (enkä siis useimmiten ole kuitenkaan niin krapulassa tai kännissä). Vähän pelottaakin että mitäköhän sitä oikein on tullut tehtyä. Siis en pelkää että olen ensitöikseni mennyt haukkumaan pomon tai piereskellyt äänekkäästi aamupalaverissa, mutta voisin hyvin kuvitella että olen nukkunut istuallani tunnin pari. Kuola valuen suupielestä ja mumisten unissani jotain. Toivottavasti en mitään kovin törkeää.
Toisaalta jos olisin herättänyt pahennusta maanantai-aamuisin, luulisin että joku työtoveri olisi vähintään vihjaissut minulle jotain asiasta. Tietysti on mahdollista että hekin ovat maantaiaamuisin ihan yhtä koomassa kuin minäkin. Mistäs minä tiedän kun olen aina maantaiaamuisin niin koomassa, että en ole paljon työtovereita ehtinyt vilkuilla.
Tai ehkä se on heille jokamaanantainen viikonaloitusviihdenumero.
- Hei! Taas toi nukkuu, tulkaa äkkiä kattoon.
- Kato, sen nenästä valuu räkää.
- Yäk, nyt se nuolaisi sen ja mussuttaa sitä.
- Hmsdg jdsgö ljdgl.
- Mitä se sano?
- Jotain hampurilaisista varmaan.
- Se varmaan näkee unta olevansa jossain pikaruokapaikassa.
- Majoneesi ei kyllä paljon eroakaan räästä.
Hyvä puoli maantaiaamuissa on että ne tuntuvat aina kuluvan aika nopeasti. Tajuttomana on aika vaikea tylsistyä.
1 kommentti:
Maanantai-kooma, tuttu tunne. Tosin itselle tuli shokkiherätys tutusta ja turvallisesta tiedottomuuden tilasta...Kollega ilmoitti olevansa sairaslomalla eli tässä pitäisi tehdä ilmeisesti töitäkin. Apua!
Lähetä kommentti