maanantaina, lokakuuta 08, 2007

Modernismikin muuttuu nostalgiaksi

Sain taas kalenterin. Vuosi lähestyy näymmä loppuaan. Kohta on jo joulu. Lehdessäkin lupailtiin loppuviikolle lumisadetta. Kaameaa! Hieman lohtua tuo se, että tänä jouluna minun ei todennäköisesti tarvitse olla töissä joulun välipäivinä ja voin lomailla. Lomaa olen totisesti taas kaivannutkin.

Kaukana talojen kattojen päällä parveilee melko paljon lokkeja. Ne kiertelevät pienehkön alueen yllä, välillä istahtaen hetkeksi jollekin katolle. Mitäköhän ne tuolta luulevat löytävänsä? Onko jonkun talon katolla uima-allas? Tai kalankasvatusallas? Kalankasvatuslaitos voisi kyllä saada tuollaista liikehdintää aikaiseksi lokeissa. Vaikea usko silti, että kukaan kasvattaisi kaloja näin keskustassa jonkun kerrostalon katolle rakennetussa altaassa. Vaikka mistäs sitä voi tietää. Ehkä talon omistaa joku miljonääri, joka pitää kalastamisesta, eikä halua lähteä kauas kotoaan.

Jostain syystä olen tänään kuunnellut vain 2000-luvulla tehtyä musiikkia. Useimmiten viime aikoina olen kuunnellut jotain vanhempaa. Yritän kai alitajuisesti todistella itselleni, että en ole vielä niin kalkkis tai jotain. Silti tämä nytkin kuuntelemastani levystä tulee outo nostalgiafiilis. 2000-luvun alustakin on jo kauan. Hassua, että tämäkin levy tuntui silloin todella modernilta.

Joku tyyppi kävi kyselemässä minulta jostain iki-ikivanhasta projektista. En muistanut siitä oikeastaan mitään. Katselimme vähän mitä tiedostoja projektista oli jäänyt kovalevylle ja juttelimme niitä näitä. Hyvinhän se aika noinkin kului. Kotiinlähdön aika on taas lähempänä. Tänään kyllä ajattelin vähän hyvittää viime viikon syntejä ja olla täällä ainakin vähän ylitöissä.

Tulin muuten ajatelleeksi, että se tyyppi joka minulta kyseli projektista saattoi olla ihan kuka tahansa. Mies on voinut livahtaa jonkun mukana ovesta kantaen vaikka kahvipakettilaatikkoa väittäen tuovansa meille kahvia, ja heti kun kukaan ei katsonut, hän lähtikin tenttaamaan salaista tietoa firman työntekijöiltä. No, jos tuo tyyppi sai jotain rahan arvoista noista minun ympäripyöreistä jorinoista, niin tuo kaveri todella ansaitsee ne rahat. Tuo kaveri olisi saanut siinä tapauksessa selville merkittäviä liikesalaisuuksia vaikka siskoni marsulta. Ei mutta hei, se kaveri antoi sähköpostiosoitteekseen firman osoitteen. Ei hän voinutkaan olla vakoilija. Tai sitten hän on soluttaunut firmaamme todella hyvin. Ensi kerralla kun joku kysyy minulta jotain, pyydän kysyjää heti todistamaan henkilöllisyytensä, ja käyn kysymässä pomolta, saanko kertoa kysyjälle mitään.