Onpas tylsää

Ei kyllä nappaa yhtään. Ei, ei, ei. Ei huvita edes juoda kahvia. Kahvikin on tylsää. Siitä vaan alkaa tärisemään ennen pitkää. Täriseminen on tylsää. Ja vessassa ramppaaminen. Jos juo paljon kahvia, pitää vähän väliä käydä vessassa ja se vasta tylsää onkin. Joskus vessassa käyminen voi olla lähes jännää, mutta kun juo tarpeeksi kahvia, niin sekin tuntuu tosi tylsältä.

Kahvi maksimoi tylsyyden. Kahvi ja loputon paikoillaan istuminen. Ja se että ei ole mitään kivaa tekemistä. Tavallinen tylsä tekeminen on tylsää. Kun on tosi tylsää on vaikea keksiä mitään kivaa ja sitten on vaan tylsää. Tylsää, tylsää, tylsää.

Teksis mieli tehdä jotain, mutta kun ei. On vaan tylsää. Ei voi ja vaikka voiskin niin ei jaksa. Kun on niin tylsää.

Joskus tekee mieli tehdä jotain tosi yllättävää että ei olisi niin tylsää, mutta sitten kun tekee jotain muka yllättävää, niin ei se oikeasti olekaan yllättävää. Se onkin vain tylsää. Tai jotain vielä kamalampaa.

Tylsyydessä on se hyvä puoli että kamalampiakin asioita löytyy. Esimerkiksi joku voisi aina silloin tällöin mätkiä sinua pesismailalla. Olisihan sekin tietty pitemmän päälle tylsää, mutta se olisi myös kamalaa. Tylsyys on parempaa kuin kamaluus.

Silti on vaikea olla onnellinen tylsyydestä. Tylsyys on kuitenkin niin tylsää että se syö kaikki voimakkaat tunteet ja tuntemukset. Ei onnellisilla ihmisillä ole tylsää. Ei sellaisilla joilla asiat on tosi huonosti. Ainoastaan tylsillä ihmisillä on tylsää.

Onpas tosiaan tylsää.