Tylsää, tylsää, tylsää

Tämä on loppu

2007-10-11T13:27:00.001+03:00

Toimistolla on hämmentävän hiljaista. Yleensä ihmiset ramppaavat paikasta toiseen, puhelevat huoneissa toisilleen jotain, kolistelevat kahvitilassa yms. Ainakin meidän projektilla on niin kiire, että meidän porukka ei ehdi juuri muuta tehdä kuin hakata näppäimistöä. En tiedä onko muillakin projekteilla kiire, vai olisiko jossain käynnissä jotain palavereita. Tai sitten meluisat ihmiset ovat tänään jostain syystä poissa töistä. Kipeänä tai jotain. Omituista kyllä, viereiseltä rakennustyömaaltakaan ei kuulu mitään. On niin hiljaista että suorastaan pelottaa.

Yritin ratkaista yhden projektissa ilmenneen ongelman kopioimalla toiminnallisuutta yhdestä vanhasta projektista. Ratkaisu oli hieman pelottava, mutta tyylikäs ja fiksu. Yllättäen operaatio onnistui aivan helposti ja mikään ei hajonnut. Pettymys oli kuitenkin karu, kun huomasin, että vika olikin itse asiassa ihan muualla, eikä kopioidusta toiminnallisuudesta ollut mitään apua. Nyt pitää taas alkaa koodaamaan rumia teippi-ja-rautalanka-virityksiä. Hohhoijaa.

Projektimme projektipäälliköllä alkaa olla pienoinen paniikkimieliala päällä. Projektin olisi pitänyt mennä tuotantoon tänään, mutta myöhästyimme. Uusi yritys on huomenna. Ilmaan on heitelty jo ajatuksia viikonloppuylitöistäkin. Tänään oltiin vielä niin toiveikkaita, että ei kai nyt sentään, mutta toisaalta siitä oli ainakin puhe, että kaikki olisivat lauantaina hälyytystilassa, niin että jos kriisi iskee, niin paikalle on tultava oitis. Hyvä puoli tuossa hälyytystilasta on, että vaikka töihin ei tarvitsisi edes tulla, niin palkka juoksee silti jollain prosentilla. Voisin olla vaikka kaikki viikonloput hälyytystilassa, jos ei oikeasti tarvitse olla töissä.

Tänään on kulunut tasan vuosi siitä kun aloin kirjoittamaan tätä blogia. Olen kirjoittanut tähän blogiin jotain joka päivä, kun olen ollut työpisteelläni pitempään kuin tunnin. Tämä on 231. kirjoitus. Muutamina päivinä olen ollut töissä jossain muualla, sairastellut tai ollut muuten vain poissa. Tämä on tämän blogin viimeinen merkintä. Päätin jo blogia aloittaessani, että kirjoitan tätä tasan vuoden. Hieman lyhempikin aika olisi varmaan riittänyt, mutta vuosi on kivan täsmällinen määrä. Saatan kirjoitella vielä jotain kommentteja jos siltä tuntuu. Ehkä jos menen joskus muualle töihin ja siellä on jotenkin eri tavalla tylsää, niin saatan aloittaa blogin uudestaan. Näiltä näkymin tämä oli nyt kuitenkin tässä. Tylsyys varmasti jatkuu edelleen, mutta enköhän ole jo vatvonut sitä tältä erää aivan tarpeeksi.

Lipputankoja pitää käyttää, eikä seisottaa tyhjän panttina

2007-10-10T16:55:00.000+03:00

Kylläpä taas väsyttää. En taaskaan tajunnut mennä eilen nukkumaan ihmisten aikaan ja epäinhimillinen nukkumaanmenoaika on nyt saastuttanut tämänkin päivän silkaksi hirviömäisyydeksi. Silmäni lupsahtelevat tätä kirjoittaessanikin. Mitenkähän ihmeessä saan pysyttyä hereillä koko päivän? Työlistallakin olisi äärimmäisen tylsää testausta. Olen pakotettu juomaan taas naurettavia määriä kofeiinipitoisia juomia.

Läheisen ravintolan ulko-oven molemmille puolille on laitettu isoja kivipaaseja. Ilmeisesti kivien on tarkoitus estää autoilijoita parkkeeramasta suoraan ulko-oven eteen. Autoilijat ovat kyllä vallanneet täysin tämän piha-alueen. Nytkin näen ensivilkauksella kolme autoa parkkeerattuna suoraan pysäköintikieltokylttien alle ja ainakin viisi autoa parkkeerattuna vähintäänkin epämääräisiin paikkoihin. Miksiköhän pysäköinninvalvojat eivät koskaan käy täällä?

Ikkunasta näkyy ainakin viisi lipputankoa, mutta ainoastaan kahteen on asianmukaisesti vedetty lippu salkoon. Eivätkö nuo muut lipputankojen omistajat kunnioita perinteitä ja Aleksis Kiveä? Mikä ihmisiä vaivaa? Jos minulla olisi lipputanko, laittaisin lipun salkoon joka päivä. Niin kuin teininä rippileirillä. Lipputanko ilman lippua on kuin kahvinkeitin ilman kahvia, lapsi ilman leluja, auto ilman pyöriä, koodaja ilman tietokonetta tai fallos ilman erektiota.

Bugit rynnivät yllättäen kimppuuni sankoin joukoin. Ne ovat ilmeisesti aistineet väsymykseni ja päättäneet hyökätä nyt, kun niillä normaalia parempi mahdollisuus vallata koko sovellus. Hahhah! Ne erehtyvät pahasti luullessaan olevansa niskan päällä. Olen kyllästänyt itseni kahvilla ja energiajuomalla ja apunani on vielä pari työtoveriakin. Koodaan kuin eläin ja koodiviidakon sotatantereella bugeja lakoaa kuin heinää! Korjauksistani on eleganssi kaukana, mutta mitäpä en tekisi toimivan sovelluksen eteen?

Kahluuallas täynnä kaloja

2007-10-09T17:06:00.000+03:00

Karmea kiire. Projektin loppusuora häämöttää ja hommat pitäisi saada äkkiä kuntoon ja tietenkään mitkään aivan yksinkertaisetkaan jutut eivät suostu sitten toimimaan. Virheet olisi periaatteessa hyvin helppo korjata kun vain keksisi ensin, että mistä ne tarkkaanottaen johtuvat. Tuntuu jotenkin tyhmältä ensin plärätä koodia läpi kaksi tuntia ja sitten kirjoittaa muutama hassu kirjain johonkin kohtaan ja kaikki toimii taas niin kuin pitääkin.

On aika outoa, että viimeinen kolmesta ikkunastani näkyneistä ravintolaterasseista sinnittelee edelleen avoimena. Ei siellä tietenkään ketään istu, mutta kyllä se on ihan samassa kunnossa muuten kuin kesähelteillä. Ovatkohan ravintoloitsijat unohtaneet koko terassin, vai odottavatko he että ilmat vielä paranevat? Ei muutamaa tupakoitsijaa vartenkaan kannattaisi pitää noin montaa pöytää ja tuolia pihalla. No miksipä ne kalusteet tietty siellä pihalla menevät? Tuskin ne pihalla tönöttämisestä hajoavat. Jospa ravintolanpitäjillä ei ole niille parempaakaan säilytyspaikkaa. Ja säästyypähän kalusteiden raahailuvaivakin, kun jättää ne pihalle koko talveksi. Ovat kaupan päälle keväällä sitten heti valmiina.

Koko päivän hektisesti koodattuani, minun pitäisi nyt alkaa tekemään taas tylsiä testejä. Jotenkin vaikea asennoitua taas tähän. Päässäni testaus on jotenkin mielessäni päätynyt laariin "Asioita, joilla ei ole niin kiire". Nyt kun on koko päivän ollut kaamea kiire, niin vaikea alkaa tehdä jotain millä ei ole kiire. Toisaalta on myös vaikeaa alkaa testaamaan kiireellä. Siinä on jotenkin perustavanlaatuinen ristiriita. Sitä paitsi kohta on jo kotiin lähdön aika. Ei tässä nyt enää mitään kovin suureellista kannata aloittaa.

Omituista muuten, että tänään en ole nähnyt ikkunasta yhtään lokkia. Ei siellä talon katolla voi olla mitään kala-allasta. Tai sitten siellä oli eilen jokin siirrettävä kahluuallas täynnä kaloja, mutta tänään se on viety pois. Kyllä lokkeja tietty sellainen pienempikin allas varmaan kiinnostaisi. Ehkä jokin ravintola on kokeillut uusia tapoja säilyttää kalat tuoreina?

Modernismikin muuttuu nostalgiaksi

2007-10-08T17:08:00.001+03:00

Sain taas kalenterin. Vuosi lähestyy näymmä loppuaan. Kohta on jo joulu. Lehdessäkin lupailtiin loppuviikolle lumisadetta. Kaameaa! Hieman lohtua tuo se, että tänä jouluna minun ei todennäköisesti tarvitse olla töissä joulun välipäivinä ja voin lomailla. Lomaa olen totisesti taas kaivannutkin.

Kaukana talojen kattojen päällä parveilee melko paljon lokkeja. Ne kiertelevät pienehkön alueen yllä, välillä istahtaen hetkeksi jollekin katolle. Mitäköhän ne tuolta luulevat löytävänsä? Onko jonkun talon katolla uima-allas? Tai kalankasvatusallas? Kalankasvatuslaitos voisi kyllä saada tuollaista liikehdintää aikaiseksi lokeissa. Vaikea usko silti, että kukaan kasvattaisi kaloja näin keskustassa jonkun kerrostalon katolle rakennetussa altaassa. Vaikka mistäs sitä voi tietää. Ehkä talon omistaa joku miljonääri, joka pitää kalastamisesta, eikä halua lähteä kauas kotoaan.

Jostain syystä olen tänään kuunnellut vain 2000-luvulla tehtyä musiikkia. Useimmiten viime aikoina olen kuunnellut jotain vanhempaa. Yritän kai alitajuisesti todistella itselleni, että en ole vielä niin kalkkis tai jotain. Silti tämä nytkin kuuntelemastani levystä tulee outo nostalgiafiilis. 2000-luvun alustakin on jo kauan. Hassua, että tämäkin levy tuntui silloin todella modernilta.

Joku tyyppi kävi kyselemässä minulta jostain iki-ikivanhasta projektista. En muistanut siitä oikeastaan mitään. Katselimme vähän mitä tiedostoja projektista oli jäänyt kovalevylle ja juttelimme niitä näitä. Hyvinhän se aika noinkin kului. Kotiinlähdön aika on taas lähempänä. Tänään kyllä ajattelin vähän hyvittää viime viikon syntejä ja olla täällä ainakin vähän ylitöissä.

Tulin muuten ajatelleeksi, että se tyyppi joka minulta kyseli projektista saattoi olla ihan kuka tahansa. Mies on voinut livahtaa jonkun mukana ovesta kantaen vaikka kahvipakettilaatikkoa väittäen tuovansa meille kahvia, ja heti kun kukaan ei katsonut, hän lähtikin tenttaamaan salaista tietoa firman työntekijöiltä. No, jos tuo tyyppi sai jotain rahan arvoista noista minun ympäripyöreistä jorinoista, niin tuo kaveri todella ansaitsee ne rahat. Tuo kaveri olisi saanut siinä tapauksessa selville merkittäviä liikesalaisuuksia vaikka siskoni marsulta. Ei mutta hei, se kaveri antoi sähköpostiosoitteekseen firman osoitteen. Ei hän voinutkaan olla vakoilija. Tai sitten hän on soluttaunut firmaamme todella hyvin. Ensi kerralla kun joku kysyy minulta jotain, pyydän kysyjää heti todistamaan henkilöllisyytensä, ja käyn kysymässä pomolta, saanko kertoa kysyjälle mitään.

Loppu alkaa häämöttää

2007-10-05T16:49:00.001+03:00

Pihapiirissä on tänään ollut toiminnantäyteinen päivä. Ikkunaa läheisin terassi purettiin ja jotkut haalarimiehet puhdistivat graffiteja läheisistä seinistä. Pihalla on ollut tänään ainakin konttilava, kuorma-auto, lakaisukone, painepesuri yms. Parissa tunnissa koko valtaisa terassikompleksi päivänvarjoineen, tuoleineen, pöytineen, tarjoilutiskeineen, puulattioineen ja aitoineen katosi jonnekin. Parkkipaikka-anarkiakin taas rehotti: Terassin puulattia oli hädintuskin ehditty siirtää pois, kun jo ensimmäiset autot parkkeerasivat paikalle, eikä lakaisukone ehtinyt edes puhdistaa asvalttia niiltä kohdin. Nyt piha jää kai autojen paikalta likaiseksi. Nyyh.

Vanha projekti teki jälleen kerran paluun. Ensivaikutelma tällä kertaa materialisoituneesta bugista oli, että tämän korjaaminen kestää viikkoja, mutta onneksi hommaan löytyikin helpohko ratkaisu ja sain pääpiirteissään vian korjattua alle puolessa tunnissa. Sitten kun tätä eleganttia kymmenen koodirivin häkkäystä alettiin testaamaan syvällisemmin, niin piti koodata vielä toiset kymmenen riviä kaikenlaisia lisäkäsittelyjä ja loppujen lopuksi hommaan meni kuitenkin kolme tuntia. No olen silti kohtuullisen tyytyväinen suoritukseeni.

Nukuin viime yönä vaihteen vuoksi aivan kohtuullisen hyvin. Silti olo on aivan vetämätön, koska söin lounaaksi suuren ja rasvaisen pizzan. Mieleni olisi tehnyt vielä ostaa karkkia aterian päälle, mutta onneksi lounasporukka osoitti valtaisan moraalisen voimansa, ja yhdessä meillä oli tarpeeksi voimia vastustamaan kiusausta. Vähän kyllä harmittaa, sillä karkki olisi maistunut. Moraalisuus on tylsää. Taidan lohduttautua kahvilla.

Uusi projektini alkaa olla loppusuoralla. Tulevaisuudesta ei ole tarkkaa tietoa. Hämärä aavistus minulla on, että palaan ehkä saman projektin pariin, mitä tein vuosi sittenkin. Hah! Paluu kotiin. Sinänsä ihan kiva palata sen projektin pariin, koska sen sentään tunnen kohtuullisen hyvin. Tämä viimeisin projektini on varsinkin ollut niin suuri ja monimutkainen, että en ole oikein ehtinyt hahmottaa, mitä missäkin on ja miten kaikki toimii.

Lintsailun problematiikkaa

2007-10-04T16:04:00.001+03:00

Taivas on tasaisen harmaa. Yksinäinen lokki liitelee talojen yllä varmaankin etsiskellen jotain syötäväksi kelpaavaa talojen katoilta. En ymmärrä mitä syötävää katolla voisi olla. Kuolleita lintuja? Jos täällä olisi lentokaloja, niin en usko että nekään pääsisivät niin kauas ja korkealle vedestä. Käsittääkseni lentokalat osaavat vain vähän liitää aivan matalalla. Liito-orava voisi varmaankin liidellä katolle ja kuolla sinne, mutta en usko, että liito-oravatkaan tulisivat tänne keskustaan liitelemään ja kuolemaan.

Olen taas tehnyt testejä muiden koodaamille sovelluksen osille. Olisi minulla jotain muutakin hommaa, mutta aivokapasitettini tuntuu tänään jotenkin normaaliakin rajallisemmalta. En jaksa tehdä mitään kovin vaikeaa. Testaus on onneksi äärimmäisen simppeliä. Ja tylsää. Silmäni lupsahtelevat.

Aion tehdä tänään paljon normaalia lyhyemmän työpäivän. Olen hirviö. Teen lintsaamani tunnit sisään joskus toiste. Jonain parempana päivänä. Tai jonain sellaisena päivänä, kun olisi pakko saada jotain valmiiksi ja on pakko jäädä ylitöihin. Sellaisia päiviä on kyllä aika vähän. Voi olla, että lopulta lintsaamani tunnit vain kerääntyvät, ja lopulta minun on pakko tulla viikonloppuna töihin niitä hyvittämään. Sekin on kyllä ikävää. Pitäisiköhän sittenkin tehdä täysi työpäivä?

Puhelimeni pimahti kun vastasin siihen. Painoin puhelimen soidessa jotain väärää nappia. Tuokin nappi toimi näymmä vastausnappina, mutta kytki päälle kaiuttimen ja kaikki näppäimet lakkasivat toimimasta. En saanut edes lopetettua puhelua. Virrat pois päältä laittamalla ja uudelleen käynnistämällä puhelin taisi toeta. Saapas nähdä mitä tapahtuu kun se seuraavan kerran soi.

Vaistonvaraista koodausta

2007-10-03T16:23:00.000+03:00

Talo tärisee taas kuin horkassa. Viereisellä työmaalla ilmeisesti käytetään taas tärylätkää helvetistä ja se saa koko rakennuksen pitämään kummallisia resonanssiääniä, helinöitä, rutinoita yms. Kohta tämä koko pytinki varmaankin romahtaa. Omituista muuten, kuinka nopeasti tuollaiseen tärinään ja meteliinkin tottuu. En kiinnittänyt koko asiaan mitään huomiota, ennen kuin käväisin välillä muualla ja tulin takaisin. Adaptaatio on ihmeellinen asia.

Joskus tuntuu siltä että, koodatessa adaptaatio toimii liiankin hyvin: Jos etsin jotain tiettyä juttua valtavan koodimassan seasta, niin monesti jotenkin turrun koodin selaamiseen niin, että en muista enää edes etsiä mitään. Skrollailen vain koodia läpi tutkien hieman mitä se tekee. Alitajunta onneksi auttaa tässäkin asiassa useimmiten: Vaikka en enää muistakaan edes mitä olin etsimässä, niin oikean koodiblokin osuessa silmään, takaraivossa alkaa kuitenkin tuntua siltä, että "tällä pätkällä on nyt jotain erityistä merkitystä. Paras lopettaa selaus hetkeksi ja miettiä, miksi tämä koodi herättää jotain tuntemuksia." Voisikohan tuota ilmiötä kutsua vaistonvaraiseksi? Onko piilotajuntani parempi koodaaja kuin tietoinen minäni?

Tänään on ollut jokin ihmeellinen ihmisten verkostoitumispäivä. Olen saanut kolme tai neljä kutsua tai kutsun tapaista johonkin verkkoyhteisöön. Ja huomasin vielä vahingossa viidennenkin, joka oli jäänyt minulta aiemmin huomaamatta. Oikeastaan kutsuja oli vieläkin enemmän, mutta osa oli todennäköisesti jotain spämmin tapaista, jollain ovelalla tavalla hyötyä tavoittelevaa toimintaa, jonka jätin huomioimatta. Miksiköhän ihmiset haluavat ilmaista tuntevansa minut? Vaikka he eivät edes tuntisi minua millään tasolla, kuten nämä spämmerin tapaiset täysin oudot tyypit. Olen varmaankin jonkinmoinen sosiopaatti tai jotain, kun en vain tajua. Ovatko ihmiskontaktit netissä jonkimoista omaisuutta tai ihmisarvon mittari? Arvostaisivatko ihmiset minua enemmän jos minulla olisi musiikinsoittolistasivullani 2000 ystävälinkkiä?

Miksiköhän minä aina päädyn miettimään jotain tyhmiä kysymyksiä? Olenko minä "vähän" tyhmä? Tämän hölmön blogin tarkoitus oli raportoida tylsyydestä, eikä kummastella typeryyksiä. On niin tylsää, että en jaksa keskittyä tylsyyden raportointiinkaan.

Kertakäyttömukitorni

2007-10-02T16:43:00.001+03:00

Monitorillani tietyn harmaan väriset tasaiset pinnat väreilevät tai aaltoilevat. Pinnalla näkyy outoa ja ärsyttävää vipatusta. Ongelman huomaa toistaiseksi todella harvoin, mutta siellä missä se ilmenee, se on todella ärsyttävää. Eniten se ärsyttää Wordin ikkunan taustavärissä. On muutenkin vaikeaa keskittyä lukemaan tylsää vaatimusmäärittelyä ja tuo vipatus todella imee huomion itseensä. Pitäisiköhän mennä valittamaan asiasta mikrotukeen? Tai työterveydenhuoltoon? Jos ne antaisivat minulle jotain pillereitä?

Yhdeltä terassilta puretaan päivänvarjoja pois. Lokakuun alku oli ilmeisesti se raja, että kenenkään ei enää uskota tulevan terassille. Vaikka ei tuolla nyt niin surkea ilma ole, ettenkö minä ainakin voisi vielä pihalla istuskella. Kai terasseilla istuvat kuitenkin päivällä lähinnä lomalaiset ja illalla on jo niin pimeää ja kylmää, että silloin ei varmaan kukaan enää viitsi istuksia tuolla. Kovinkaan moni ei ole varmaan näihin aikoihin lomalla, joten ei kai siellä sitten enää kukaan istu.

Keksin viimeinkin mitä alan keräilemään pelottavaksi aikaa ilmentäväksi muodostelmaksi pöytäni nurkalle tai johonkin täällä huoneessa: Juomavesiautomaatin kertakäyttömukeja! Juomavesiautomaatti on aika kaukana työpisteestäni, ja joskus sen ohi kävellessäni tulee mieleeni, että olisipa kiva juoda lasillinen vettä. Sitten muistan että työpöydälläni olisi vielä muki, josta join tunti sitten, mutta koska työpiste on niin kaukana, otan uuden mukin. Sitten tuon mukin työpisteelle ja juon veden. Jos tulen janoiseksi työpisteelläni uudestaan ja haluan vettä, en useimmiten tule kuitenkaan ottaneeksi vanhaa mukia hakeakseni vettä, koska mukeja on pöydällä monta, ja jotkut niistä ovat lojuneet siinä päiväkausia, ja ovat pölyisiä ja iljettäviä bakteeripesäkkeitä. Paljain silmin bakteereita on mahdoton erottaa, joten en voi tietää mikä mukeista on bakteeriton ja joudun taas hakemaan uuden mukin. Epäekologista, mutta väistämätöntä. Tietenkin voisin ehkä alkaa tiskaamaan mukeja. Todennäköisesti mukit kuitenkin vain tulevat lisääntymään. Loistelias ideani tänään oli, että en heitäkään vanhoja mukeja enää roskiin, vaan laitan ne sisäkkäin, jolloin niistä tulee pikkuhiljaa pelottavan korkuinen torni. Se tulee herättämään kauhua!

Taas joku työkone jyristelee pihalla. Mitään ei näy ikkunasta. Jospa ne haalarimiehet tällä kerralla tulevat seinästä läpi? Jospa minä voisin paeta siitä aukosta täältä toimistolta?

Sateinen syysmaanantai

2007-10-01T15:25:00.000+03:00

Tämä viikko lähti käyntiin varsin veikeästi. Olin puolitoista tuntia myöhässä töistä ilmoittamatta kenellekään, ja eiköhän vain sillä välin kaksi lähintä esimiestäni ehtinyt käydä etsiskelemässä minua. Normaalisti he hädin tuskin muistavat olemassaoloni, mutta tietenkin tänä aamuna molemmilla olisi ollut minulle jotain asiaa. Ei heillä mitään erityistä asiaa silti ollut kummallakaan, kun kävin myöhemmin kyselemässä heiltä ja selittelemässä poissaoloani.

Taas jostain esihistorian hämärästä materialisoitui taas yksi vanha projekti riesakseni. Jokin käsittämätön kolmannen osapuolen ohjelmistokomponentin ohjelmointivirhe tekee ruudulle mustan viirun. Nyt pitäisi sitten keksiä mikä mystinen harhabitti tuon viivan voisi ruudulle töräyttää. Omalla koneellani en virhettä saa edes toistettua, joten vikakorjauksia pitää kokeilla toisen ihmisen koneella. Kokeilen sitten summassa kaikenlaista. Hohhoijaa. Eipä taas ole mitään järkeä tämänkään päivän touhuissa. Testaan jotain psykedeelistä tallennusoptiota, pakkaan tiedostot ja lähetän eteenpäin, odottelen vastausta, kokeilen toista tallennusmahdollisuutta, pakkaan tiedostot, lähetän eteenpäin, odottelen vastausta jne.

Kyllästyin Windowsin vakioikoneihin. Paitsi että ne näyttävät tylsiltä, lisäksi eri asioita tekeviä ajettavia skriptejä on vaikea erottaa toisistaan jos niillä kaikilla on sama ikoni. Hain netistä jotain ilmaisia alien- ja scifi-aiheisia ikoneita. Ainakin ne erottuvat perusohjelmista, ja mielessäni pysyy paremmin se, että kenelle me näitä hommia oikein viime kädessä teemme.

Puut reagoivat syksyyn huomattavan eri nopeuksilla. Jonkun ikkunasta näkyvän puun lehdet ovat vielä aivan vihreät, toisen keltaiset ja kolmannesta suurin osa lehdistä on jo tippunut. Kun taivaskin on vielä synkeän harmaa ja ulkona sataa, niin maisema ei varmaankaan enää paljon syksyisemmäksi voisi mennä. No ehkä pari sateenvarjojen alla kyyristelevää ja pari värikkääseen sadetakkiin pukeutunutta ohikulkijaa täydentäisi kuvan. Kaikki ohikulkijat taitavat vain kökkiä sisätiloissa sadetta paossa.

Osastollemme oli jonkun kiven alta kaivautunut kolme uutta työntekijää. He olivat kirkassilmäisinä ja vielä karun totuuden saastuttamattomina suorastaan hellyttäviä. Teki mieli melkein silittää heitä päälaelle ja puhella heille rauhallisella äänellä: "No niin, te olette nyt uuden aikakauden kynnyksellä. Aikanne täällä toimistolla tulee tuntumaan loputtoman pitkältä, mielenterveytenne tulee joutumaan koetukselle ja käsityksenne maailmankaikkeutta kasassa pitävistä voimista tulevat muuttumaan. Kaikkein tylsimpinäkin hetkinä voitte kuitenkin lohduttautua ajatuksella, että täällä ei loppujen lopuksi ole kovin kamalaa, ainoastaan tylsää."

Olen epätärkeä työntekijä

2007-09-28T14:44:00.001+03:00

Varasin ajan lääkärille. Jonkun ajan päästä pitääkin jo lähteä sinne. Toivottavasti siellä kestää kauan, niin että ei tarvitse enää tulla takaisin töihin. Tai siis pitää minun joka tapauksessa tulla ainakin käymään vielä töissä, mutta toivottavasti voin vain käväistä ja lähteä heti kotiin.

Vanhaan projektiin tuli taas jotain pikku korjauksia. En voi käsittää, miksi tuo typerä projekti vain jatkuu ja jatkuu, vaikka sen oli tarkoitus loppua jo ajat sitten. No korjaukset olivat kyllä aika helppoja ja rentoja tehdä. Paljon tylsempiä ja kamalampiakin hommia löytyisi helposti. Pitää kai olla sitten vähän tyytyväinen. Sikälikin voin olla ihan tyytyväinen, että kävin ostamassa levykaupasta kolme uutta levyä. Tai siis ikivanhoja levyjä nuokin taas ovat, mutta minulle uusia kuitenkin. Olen varmaankin tullut viimeistään nyt vanhaksi, kun ostelen vain vanhoja levyjä.

Huonekaverini oli kadonnut johonkin ruokatunnilla. Meni varmaankin johonkin palaveriin. Hän oli hetken aikaa kanssani tuossa uudemmassa projektissani, mutta hänet siirrettiin johonkin tärkeämpään projektiin. Minusta on kyllä hienoa tehdä epätärkeitä hommia epätärkeässä projektissa. Työmotivaationikin on kyllä sen mukainen. Ja palkka.

Viereiseltä työmaalta on tänään kuulunut pelottavia ääniä. Sellaisia väkivaltaisen kuuloisia kirskumisia, isojen koneiden jyrinöitä ja kovia kolahduksia. Toivottavasti ne haalarimiehet siellä tietävät mitä tekevät, eivätkä tule kohta seinästä läpi tai räjäytä jotain. No onneksi kuuntelen enimmäkseen uusia levyjäni kuulokkeilla, niin että äänet eivät suuremmin kuulu, enkä tule ajatelleeksi liikaa noiden touhuja.

Uuden projektin projektipäällikkö ahdistelee minua aikatauluilla, vaikka tietää, että minun pitäisi hoitaa ensin tuon vanhan projektin hommat pois alta. Pyh. Teeskentelen olevani niin kiireinen, että en ehdi nyt perehtyä tuommoisiin. Oikeasti sain jo toisen projektin korjaukset oikeastaan tehtyä, mutta kun kohta pitää lähteä sinne lääkäriin, niin en nyt jaksa tässä alkaa enää riehumaan toisen kehitysympäristön kanssa. No pitää kai näön vuoksi kumminkin jotain tehdä, ettei tarvitse ihan päin näköä valehdella, kun projektipäällikkö kuitenkin kysyy, että mitä olen tehnyt koko päivän.

Onko vaikuttaminen hauskaa?

2007-09-27T15:53:00.000+03:00

Univaje alkaa taas käydä aika musertavaksi. Kaikki tuntuu ikäänkuin vähän ärsyttävän, vaikka ei olisi mitään erityistä syytäkään. Eikä mikään toimi, kun en kertakaikkiaan vain jaksa tajuta, tai edes ajatella mitään. Olisi pitänyt jäädä vain kotiin nukkumaan pitempään tänä aamuna. Meillä oli heti aamusta jokin osaston tiedotustilaisuus, mistä ei mieleeni jäänyt juuri mitään. Pidin osan tilaisuuden ajasta silmiäni kiinni ja ehkä saatoin vähän nukkuakin. Joskus aikoinaan on kuullemma mennyt paremmin, välillä meni tosi huonosti ja nyt menee taas vähän paremmin. Sepäs kiva.

Heti tiedotustilaisuuden jälkeen olikin sitten projektin palaveri. Sielläkin olin aivan unessa. Ihmiset höpöttelivät minun kannaltani täysin irrelevantteja asioita, mutta en kehdannut nukkua, kun muut olisivat huomanneet sen heti. Tein ajankuluksi vihkoon muistiinpanoja, mistä voisin kirjoittaa tähän blogiin. Hoksasin vihkossa edellisen projektipalaverin muistiinpanot, johon olin myös kirjoitellut vain mitä voisin kirjoitella tähän blogiin. Tämän päivän lista ja viime palaverin lista olivat lähes identtiset. Tällä kertaa nenäni ei alkanut vuotaa ja tänä aamuna meillä oli se tiedotustilaisuus.

Minulla ei tässä uudessa projektissa ole käytännössä yhtään vaikutusvaltaa siihen mitä teen. Teen vain mitä tehtävälistalla lukee ja se siitä. Tämä uusi projektikin vaikuttaa tylsältä ja ärsyttävältä. Lisäksi tässä on myös olevinaan hirveä kiire. Tämä projekti ei ole kuitenkaan toistaiseksi ollut yhtä rasittava kuin edellinen, jonka mystiset bugit ja älyvapaa kehitysympäristö liuottivat huomattavan prosentin aivosoluistani, vaikka siinä projektissa minulla tuntuikin olevan ainakin vähän vaikutusvaltaa. Vaikutusvalta on muuten omituinen sana: Vaikutusvaltaisella ihmisellä on oikeus vaikuttaa - eli läiskiä korvavahaa minne huvittaa? Miksi kukaan haluaisi levitellä korvavaikkuaan joka paikkaan?

Lähimmän ravintolan terassilla on joku ihme porukka. Luulin jo, että nyt ei terasseille mene enää kukaan, mutta tuolla istuskelee joku mummeli ja viisi nuorta miestä. No kyllähän tuolla vähän aurinko paistelee, eikä taida kovin kylmäkään olla. Oikeastaan istuskelisin itsekin mieluummin tuolla kuin täällä.

Ei yhtään huvittaisi testailla mitään. Taidan lähteä hortoilemaan käytäville ja kyselemään tyhmiä ihmisiltä. Ei minulla kyllä mitään asiaa ole oikeasti kenellekään. Voisin kysellä vaikka jotain aikataulujen pitävyydestä eri projekteissa. Tai udella kuka on tehnyt uudet kahvinkeitto-ohjeet. Ehkä voisin myös etsiskellä tyhjiä huoneita ja olla etsiskelevinäni poissaolijoita. Pari tuntia pitäisi vielä jotenkin saada tärvättyä johonkin.

Urotekoja ja sekoilua

2007-09-26T16:14:00.000+03:00

Joku oli tuonut kahvinkeittimen luo uudet kuvitetut kahvinkeitto-ohjeet. Joku ilkeämielinen ihminen oli heittänyt vanhat seikkaperäiset kirjoitetut ohjeet roskiin. Nuo uudet ohjeet ovat tavallaan selkeämmät, mutta tavallaan vähän turhan epämääräiset. Onneksi kahvin keittäminen ei ole kovin vaikeaa. Kahvi oli ohjeista huolimatta tietenkin taas loppu. Keitin uutta, kohta varmaankin unohdan sen, ja kun taas muistan asian, on kahvi taas loppu, eikä kukaan ole keittänyt uutta. No väheneepähän kahvin juonti.

Pihalla on linja-auto. Asiallisesti pukeutuneita keski-ikäisiä ihmisiä heiluu sen ympärillä isojen matkalaukkujen kanssa. Ihmiset kättelevät toisiaan, huitovat käsillään ja juttelevat innostuneen oloisesti. Nuo ovat varmaankin menossa jonnekin ulkomaille loma- tai liikematkalle. En kyllä ymmärrä miksi ihmeessä he lähtevät matkalle tuosta pihasta. Ei täällä ole mitään matkatoimiston tapaistakaan. Ehkä sana alueen villeistä parkkeerausmahdollisuuksista on kiirinyt ja tänne on hyvä sopia tapaamisia, koska autoja voi pitää parkissa missä tahansa miten kauan tahansa. Pitäisiköhän minun itseni vaihtaa alaa ja ryhtyä pysäköinnin valvojaksi? Se alkaa tuntua pikkuhiljaa kutsumusammatilta.

Tein aamupäivällä urotekoja ja sain korjattua viimeisetkin virheet vanhasta projektistani. Löysin bugien akilleen kantapäät, tarrasin niistä kiinni ja heivasin ne...Heivasin ne öö... No hankkiuduin niistä kuitenkin eroon. Hahhaa! Projekti alkaa viimeinkin olla loppu, sillä tänään keskusteltiin jo lessons learned -tilaisuuden järjestämisestä. Siellä sitten ihmetellään, että mikä meni vikaan ja opittiinko taaskaan mitään.

Loppupäivä taas on ollut normaalia pään seinään hakkaamista. Pääsin hieman eteenpäin uudessa projekissa (joka sekin muuten alkaa olla jo loppusuoralla), ja sitten taas kaikki alkoi räjähdellä ja paukkua. Mystisiä bugeja ilmestyi jostain, tiedostot ovat väärissä paikoissa, versionhallinta on sekaisin, ohjelmat eivät suostu toimimaan... Täyttä kaaosta ja sekoilua. Voisinpa jo lähteä kotiin. Nyt kun sain asiat jonkinmoisen stabiiliuden tilaan, en uskalla enää koskea mihinkään tai tehdä mitään. Taidan loppupäivän vain tuijotella ikkunasta. Tai menen piiloon siivouskomeroon.

Vaadin tasa-arvoa ohjelmistosuunnittelijoiden ja muurareiden välille

2007-09-25T16:10:00.001+03:00

Hrraaaugh! Se oli haukotus. Tarkemmin sanoen väkivaltaa hipova haukotus. Venyttelin ja önisin niin, että huonetoverini säikähti. Väsyttää aivan älyttömästi, koska nukuin taas viime yönä aivan liian vähän, mutta toisaalta palkkapäivä piristää minua huomattavasti. Niinpä jaksan haukotella uskomattoman energisesti ja huomiota herättävästi.

Aamupäivä sujui lähes typerryttävän tylsyyden vallitessa. Olen joutunut testaamaan sovellusta käyttäen apuna hölmöä testausohjelmaa. En oikein tajua mitä hyötyä ohjelmalla testaamisesta on, mutta sellaista nyt vain kuullema pitää tehdä. No lähes samapa tuo on, miten minä täällä aikaani tärvään. Kliksuttelen hiirellä syötekenttiä ja tallennan kliksuttelut, sitten simuloin kliksuttelua ohjelmalla ja katson mitä tapahtuu. Yleensä täsmälleen samat asiat kuin aiemminkin, mutta vain hieman nopeammin. Enin osa harvoista virheistäkin johtuu epätarkasta testauksesta.

Kävin aamupäivällä myös jossain hölmössä palaverissa, josta ei jäänyt mieleen yhtään mitään. Jotain tavallista siellä varmaankin puheltiin, aikatauluista ehkä jotain? Ei, muistanpas sittenkin jotakin: Nenäni alkoi vuotaa ja minun piti käydä kesken palaverin hakemassa nenäliinoja. Tämä varmasti järkytti useita läsnäolijoita. Taisin aivastaakin pari kertaa.

Vanha projektini heräsi taas henkiin ja vaati kiireellisesti huomiota. Asiakas on kuullema päättänyt sittenkin käyttää sovellusta, mutta siitä on poistettava joitakin kaikkein epämääräisimpiä toimintoja. En varmaankaan pääse tästäkään projektista eroon koskaan. Palojen poistaminen ohjelmasta oli kyllä melko terapeuttista ja outoa. Vähän niin kuin olisin juuri rakentanut kesämökin jollekin, joka päätti, ettei haluakaan saunoa ikinä ja vaati saunaa poistettavaksi rakennuksesta.

Jos joskus voitan lotossa, voisin kiusata rakennusmiehiä jollain loputtomalla rakennusurakalla.
- "Haluan että ulko-ovi siirretään tuolta seinältä vastakkaiselle seinälle."
- "Siis tuohon? Siinähän on keittiö."
- "Niin juuri. Haluan ulko-oven tuohon tiskialtaan paikalle, ja koko keittiön voisi siirtää tähän eteisen paikalle."
- "Tuota, se on aika hankalaa... Ja keittiöstä tulee aika ahdas..."
- "Niin tosiaan, haluan että keittiön ja eteisen välistä sisäseinää siirretään 1,5 metriä vanhaan keittiöön päin, jotta uudelle keittiölle saadaan enemmän tilaa."
- "Ööh, tuota... Ei se oikein onnistu, kun tuo seinä on kantava rakenne..."
- "Ei muka onnistu! Höpö höpö! Puratte vain ensin katon ja toisen kerroksen ja rakennatte uuden kantavan seinän 1,5 metrin päähän."
Rakennusmiehillä ei varmasti ole keskimäärin lähellekään niin ärsyttäviä asiakkaita kuin ohjelmistoalalla. Olisi oikeus ja kohtuus, että heitäkin vaadittaisiin välillä toteuttamaan järjettömiä päähänpistoja, kyseenalaistettaisiin heidän ammattitaitonsa ja tehtäisiin heidän tulevaisuuden suunnittelemisensa mahdottomaksi.

Jag talar inte svenska

2007-09-24T15:50:00.000+03:00

Tämä päivä on tuntunut todella sumuiselta. En oikein muista mitä olen tarkkaan ottaen tehnyt koko päivän. Aamulla taisin ihmetellä työkaverin kanssa jotain mystistä bugia ja keskustelimme mitä kertoisimme asiakkaalle sovelluksen tilasta. Asiakas kuullema harkitsee koko sovelluksen hyllyttämistä, koska se toimii niin epäluotettavasti. Mikä on täysin järkevä reaktio asiakkaalta. En minäkään haluaisi kehittää pitemmälle tällaista roskaa.

Taivas on harmaa, talot ovat harmaita, tietokone ja monitorit ovat harmaita, sovellusten palkit ovat harmaita, arki on harmaata, ihmiset ovat harmaita. On oikeastaan vaikeaa keksiä mikä ei olisi ainakin kuvainnollisesti harmaata. Tämä maanantai on kyllä nujertanut minut täysin.

Olen tiedostanut tänään huonon asenteeni yrityksemme tuottavuutta kohtaan. Olen jo pariin kertaan sanonut ihan suoraan työkavereille, että ei minua kiinnosta yhtään, vaikka asiakas ei enää jatkaisi tätä sovellusta, tai yhteistyötä kanssamme ylipäätään. Taidan alitajuisesti kärttää potkuja itselleni. Olen viime aikoina taas miettinyt, että pitäisikö hakea töitä jostain muualta. Eivät ne hommat toisaalla varmaankaan juurikaan eroaisi siitä mitä täällä teen, mutta ehkä voisin yrittää tällä kertaa neuvotella itselleni paremman alkupalkan, ja toivoa että siellä palkat nousisivat nopeammin kuin täällä. Onhan uudessa työpaikassa hetken aikaa muutenkin aina hetken aikaa jotain hohtoa ja toivoa paremmasta huomisesta.

Minulle on alkanut tulla sähköpostiin ruotsinkielistä roskapostia. Luulevatkohan ne raukat, että ymmärrän niiden viesteistä yhtään mitään? Ei minun ole viime aikoina tullut lueskeltua noita spammereiden hengentuotoksia, mutta tuntuu kyllä jotenkin vielä typerämmältä että nuo ovat vaivautuneet ottamaan selvää maantieteellisen sijaintini, ja sen perusteella lähettelevät minulle ruotsinkielisiä viestejä, ikään kuin lukisin ne paremmin kun ne ovat melkein omalla kielellä.

Testailen jollain koodaamaani sovelluksen osiota uudella testaustyökalulla. En oikein täysin hahmota miten se toimii, enkä edes mitä minun varsinaisesti pitäisi tehdä. En jaksa välittää. Ränklään sovellusta ja testaustyökalua summassa ja katson mitä niistä irtoaa. Välillä tuijottelen epäuskoisena muiden ihmisten tekemiä testejä omille sovelluksen osioilleen ja yritän ymmärtää mistä ihmeestä oikein on kyse. Voisi olla järkevää mennä kysymään joltain jotain, mutta en jaksa. Kyllä se päivä näinkin kuluu. Enää pari tuntia jäljellä. Ehkä huomenna on parempi päivä ja ymmärrän asioista jotain. Ehkä alitajuntani ehtii huomiseksi kasata tänään keräämästäni hajanaisesta informaatiosta jonkin eheän kokonaiskuvan joka selittää kaiken.

Pizzaa Afrikkaan

2007-09-21T15:07:00.001+03:00

Kävin selvittelemässä yhtä asiaa työkaverin huoneessa ja sen huoneen ikkunasta näkyi kauhakuormaaja ja kuorma-auto tekemässä jotain maansiirto-operaatiota. Vaikutti aika mielenkiintoiselta. Pahus kyllä minun huoneeni ikkunasta noista vehkeistä ei näy vilaustakaan. Tämä on väärin. Minunkin huoneestani näkyy kyllä kaivinkone ja yksi kuorma-auto, mutta ne vain kököttävät apaattisesti paikoillaan, eivätkä tee mitään.

Bugit ovat taas kietoneet mystiikan salaperäisen taikakaavun päälleen ja naamioituvat niin ovelasti, että niiden olemassaolon pystyy hädintuskin tiedostamaan. Siitä huolimatta ne terrorisoivat sovellusta armotta ja tekevät ohjelmiston käyttökokemuksesta epämielyttävän. Käyttäjäparkojen tekee varmasti mieli kirkua muutaman tämän sovelluksen parissa vietetyn minuutin jälkeen. Haluaisin kovasti auttaa näitä käyttäjäraukkoja ja paljastaa noiden pirullisten bugien hirviömäiset metkut (oikeastaan haluaisin liiskata ne mössöksi), mutta aikataulu ja henkiset voimavarani eivät suosi tällaista toimintaa. Perjantai-iltapäivä imee aivoistani energiaa, jota siellä on muutenkin aivan liian vähän, koska elimistöni mielestä on tärkeämpää sulatella liioitellun kokoista lounastani kuin ajatella.

Pystyisinköhän jotenkin hyödyntämään tätä kuuluisaa sata-simpanssia-kirjoituskoneella-sata-vuotta-ja-yksi-niistä-kirjoittaa-shakespearea-toimintamallia? Voisinko saada suurella määrällä aivotonta touhuamista aikaiseksi jotain järkevää? Voiko määrä korvata laadun ohjelmoinnissa?

Pihalla notkuu jotain Punaisen Ristin rahankerääjiä. Kaksi nuorta miestä, joilla on punaiset liivit päällä ja jonkunmoinen säästölipas kourassa. Toinen näyttää juttelevan jonkun ohikulkijan kanssa ja toinenkin vain seisoskelee. Kukaan ohikulkijoista ei näytä reagoivan heihin millään tavalla. Toivottavasti Punaisen Ristin muut rahanhankintakeinot ovat tehokkaampia. Ei, nyt joku nainen todella pysähtyi toisen kerääjän luo ja antoi rahaa. Kappas! Jos ohikulkijat antavat keskimäärin euron ja ohikulkijoista joku antaa rahaan kerran kymmenessä minuutissa, niin kaksi kerääjää tienaa työpäivässä 90 euroa. No, kyllä sillä jo jotain kustantaa. Saisi sillä ainakin kahdeksantoista pizzaa lähipizzeriasta. Paljonkohan niiden postittaminen nälänhätäalueille maksaisi? Varmaankin ihan liikaa. Sitä paitsi pizzat menisivät pilalle kuljetuksessa. Eivätkä ne ole edes kovin terveellisiä.

Kaksi lentokonehavaintoa

2007-09-20T15:59:00.000+03:00

Taas työyhteisömme kuohuu ja vääntelehtii. Organisaatiokaaviomme meni osin uusiksi ja yksi iso pomo lähtee kokonaan talosta. Hän jää kuullemma osakkaaksi, mutta tapaus kuulostaa silti jotenkin epäilyttävältä. Mitähän lie mokaillut. Pelehtinyt iltamissa toimitusjohtajan vaimon kanssa tai jotain.

Korjailen tänään käsittämättömiä bugeja. Virhe, jota olen koko päivän yrittänyt korjata, syntyy tilanteessa, jossa ohjelmaa käytetään tavalla, jolla minä en ainakaan käyttäisi ohjelmaa, ja teknisesti virheen pitäisi olla muutenkin mahdoton, mutta siellä se bugi vain olla möllöttää. Ärsyttävää. Nyt pitää taas kokeilla kaikkea mahdollista ja vähän mahdotontakin. Serveri pitää käynnistää varmaankin sata kertaa ja minun pitää lukea muutama tuhat riviä äärimmäisen tylsiä logitiedostoja. Hohhoijaa.

Tässä näytteeksi muutama rivi virhelogista:
insertLink:{$ddsffsd#1$}
setTextInsertPoint:-1
setTextInsertPoint:-1
setTextInsertPoint:-1
Updated links:0
fixAHrefsForExport1:
fixAHrefsForExport2:
oldHref:undefined
newHref:undefined

Näin ikkunasta kaksi lentokonetta. Tai oikeastaan näin ne kahdesta eri ikkunasta. Ne lensivät niin läheltä, että erotin jopa toisen lentäjän siluetin ja koneiden äänikin kuului selvästi, vaikka täällä on tosi hyvä äänieristys. Lentokoneet lensivät peräkanaa melko matalalla, liekkö yrittivät pysytellä tutka-alueen alapuolella. Se että miksi ne halusivat vältellä tutkaa hiukan hämmentää. Kyllä niissä minusta Suomen tunnukset oli kyljessä, mutta eihän se silti sitä tarkoita, että ne todella olisivat omia koneita. Saattoivat hyvin olla naamioituneita ufojakin.

Hoksasin äsken, että jos laitan huoneen oven kiinni ja menen makaamaan osin oven taakse yhteen nurkkaan, niin kukaan ei voi nähdä minua. Jos toisin töihin patjan, kukaan ei huomaisi vaikka nukkuisin siellä koko päivän. Tietty joku voisi vähän ihmetellä, miksi en ole tietokoneeni ääressä, koska se näkyy huoneen sisäikkunasta, vaikka ovi olisi kiinnikin. Oikeastaan voisin samalla logiikalla jäädä kotiin nukkumaan, ei minua kukaan sielläkään huomaisi.

En halua olla vahingossa ylitöissä

2007-09-19T15:29:00.001+03:00

Taksit tuntuvat käyttävät yhtä läheistä jalkakäytävää ihan vakioajoreittinään. Kai se sitten oikaisee niin paljon. Luulisi, että taksikuskin ei kannattaisi ottaa tuollaista riskiä, että saa sakot kun ajelee jalkakäytävällä, varsinkin kun ottaa huomioon, että siinä myös ajomatka lyhenee, ja sen myötä myös palkkio pienenee. Minä en ainakaan oikoisi taksikuskina jalkakäytävän kautta.

Minun pitäisi tehdä jotain arvioita joidenkin virheiden korjaamiseen menevästä ajasta. Mistä ihmeestä minä voin tietää kauanko jonkun virheen korjaamiseen menee, kun minulla ei ole aavistustakaan, mikä virheen aiheuttaa? Virheen syyn selvittäminen vie useimmiten enemmän aikaa kuin itse virheen korjaus. Täytyy kai yrittää miettiä jokin aikahaarukka, millä välillä ongelmat normaalisti ratkeavat, ja antaa arvioksi jotain keskimääräistä vähän yläkanttiin.

Olin aamulla taas niin paljon myöhässä, että en ehtinyt syödä aamupalaa. Lounasaikaan minulla olikin sitten aivan järjetön nälkä. Pahaksi onneksi menin syömään kiinalaiseen ravintolaan buffetpöytään ja söin aivan liikaa. Nyt minulla ei ole kyllä enää nälkä, mutta en kyllä ähkyltäni jaksa tehdä enää mitään. Sorruin jopa taas juomaan kahviakin, mutta ei sekään auttanut yhtään. Täytyy kai vain hyväksyä kooma. Tällaisia päiviä varten töihin pitäisi hankkia herätyskello. Olisi kamalaa, jos olisin niin koomassa, että en edes huomaisi, että työaika on jo loppunut ja tuijottelisin vain edelleen apaattisesti monitoria. Pitäisiköhän minun soittaa jollekin ja pyytää soittamaan minulle kun työaika loppuu? Tai olikohan tuossa puhelimessa jonkinmoinen herätyskello? Kalenteri siinä ainakin on ja sen saa piippaamaan, heräisinköhän minä siihen?

Näen ikkunasta ensimmäiset keltaiset puunlehdet. Tämä on lopun alkua. Kohta puissa ei ole enää lehtiä ja sitä kaameaa valkoista töhnää alkaa putoilla taivaalta. Vihaan syksyä. Ja vielä enemmän vihaan talvea. Ainoa hyvä asia, mikä tulee mieleen talvesta on lumiaurat: Niitä on aika hauska katsella ja ne ovat aggressiivisia lunta kohtaan. Lumen viholliset ovat minun ystäviäni.

Vähän palelee ja muutenkin pönttö olo. Olisinkohan tulossa kipeäksi? Tosin yli-innokas ilmastointilaite, järjettömän kokoinen lounas ja yleinen aivolamaannus saattavat myös selittää olotilan. Auttaisikohan kahvi?

Tavallistakin tylsempi päivä

2007-09-18T17:02:00.000+03:00

Limsa-automaateista ovat taas limsat lopussa. Yhtä pahan makuista kolaa oli vielä jäljellä, minun pakko juoda sitä, etten saisi kofeiniinpuutostilakramppeja. En kyllä voi kovin montaa pullollista tuota litkua juoda. Pitää kai siirtyä taas kahviin tai hakea oikeaa kolaa lähikaupasta. Pahus, olen pärjäillyt jo aika pitkään ilman kahvia.

Pihapiirissä autoilijat ovat ulottaneet anarkiaparkkeeraustoimintansa piha-alueelta viereiselle pyörätiellekin. Koko pyörätien varsi on nyt täynnä parkkeerattuja autoja. En tajua mikseivät parkkipirkot käy täällä ikinä. Kaupungin tulot tuplaantuisivat annettujen pysäköintisakkojen määrällä. Kai kaupunki saa rahat pysäköintisakoista?

Tänään on ollut vielä normaaliakin tylsempää. Ensinnäkin joudun korjaamaan todella ärsyttävää merkkijonon korjaustoiminnallisuutta, ja toisekseen pöhkön nettipelin palvelin on poissa käytöstä, enkä voi seurata mitä joukkoni tekevät. Onhan pelin seuraaminenkin aika tylsää, mutta mielummin katselen vaikka pelin vaihtuvia numeroita, kuin loputtomasti rullaavia serverin käynnistymistekstejä.

Huonetoveri tuossa on kähissyt ja köhinyt jo pari päivää. Hän kävi lääkärissäkin, mutta aikoi silti sinnitellä töissä. Lopulta järki alkoi iskostua tuohonkin ihmisraukkaan, ja päivän päätteeksi tämä työn sankari joutui nöyrtymään ja lähtemään loppuviikoksi kotiin sairaslomalle. Mieli tekisi itsekin alkaa teeskennellä samanlaisia oireita sairasloman toivossa, mutta olen niin huono näyttelijä, että ei minua kukaan uskoisi. Nenä on kyllä välillä taas vähän vuotanut. Jospa tällä kertaa tulisinkin oikeasti kunnolla kipeäksi.

Kävin taukotilassa syömässä nuudeleita ja todistin kolmen ihmisen sadattelua siitä, että kahvi oli kummastakin kannusta loppu. Virallinen käytäntöhän on, että kun toinen loppuu, niin se pitäisi keittää heti täyteen. Vain yksi kolmesta ihmisestä todella keitti kahvia, muilla oli kai olevinaan liian kiire tai jotain. Onneksi en juo enää kahvia. Tai en ainakaan juo sitä usein.

Olisi kivaa osata kirjoittaa musikaalisesti

2007-09-17T16:44:00.001+03:00

Olen tänään työskennellyt kolmen eri projektin parissa. Yksi vanha kauhuprojektikin palasi kummittelemaan, ja vaati kiireellistä huomiotani. Elättelen hieman toivoa, että pääsisin siitä kuitenkin taas toistaiseksi eroon. Saapa nähdä. Kahdella muullakin projektilla on tietenkin älytön kiire. Kylläpäs taas alkaa viikko ihanasti. Ulkonakin sataa kaatamalla.

Projektista toiseen siirtyessä minulle tulee aina joksikin aikaa täydellinen epätietoisuus siitä, mitä minun oikeastaan pitäisi tehdä. Unohdan joka projektin aina lähes välittömästi, kun en ole juuri tekemässä sitä. Riippuen kuinka kauan on aikaa siitä kun viimeksi olen koskenut projektiin, asiat pikku hiljaa alkavat palailla mieleen ja alan hahmottaa mitä minun pitäisi tehdä. Tänään, kun olen pomppinut kolmen projektin välillä, näitä epätietoisuus hetkiä on ollut normaalia enemmän. Tuijottelen silloin epäuskoisen näköisenä koodia, klikkailen auki tiedostoja ja näytän ulkopuolisesta tarkkailijasta varmaankin todella poissaolevalta.

Voisi olla aika jännittävää opetella kirjoittamaan rytmisesti. Tarkoitan siis, että olisi kiva kun siinä napsutuksessa joka tulee kirjoittamisesta olisi jokin vetävä rytmi. Useimmiten kirjoittamisesta tuleva naksutus on aika epärytmistä. Voisin yrittää keskittyä pitämään lyöntitiheyden alkuun mahdollisimman tasaisena. Jos saisin sen sujumaan, niin voisin sitten yrittää muuntaa näpytysrytmiä mielenkiintoisemmaksi. Todella hienoa olisi, jos vaikka kolme ihmisistä samassa huoneessa kirjoittaisi niin, että kaikkien rytmit sopisivat yhteen. Kaikkien näppäimistöt kuulostavat kuitenkin hieman erilaisilta. Tuloksena voisi olla jotain afrikkalaisheimojen rummutuksen tyylistä primitiivistä polyrytmiä.

Olisikohan mahdollista tehdä tavallisen työskentelyn ohessa jotain uutta, mitä kukaan ei olisi tehnyt koskaan aiemmin? Vaikka keksisi jonkun ihan uuden tavan ratkaista jokin ongelma. Pakkohan sellaista on joskus tapahtua. Rajan veto sen välille, mikä on todella uutta, ja mikä vain vanhan toistoa, on varmaankin aika vaikeaa. Toisaalta tuskin kukaan kirjoittaa edes perusjuttuja aivan täsmälleen samalla tavalla kuin joku toinen, mutta toisaalta suuri osa ohjelmakoodista muistuttaa paljon jotain muuta ohjelmakoodia.

Monitorini ei korvaa nuotiota

2007-09-14T16:08:00.000+03:00

Uuden projektin kehitysympäristö alkaa taas palailla mieleeni. Tässä olikin enimmäkseen kyse tekstin pätkien kopioinnista paikasta toiseen. Mukava puoli tässä ympäristössä on myös se, että serveriä ei tarvitse käynnistellä uudestaan kovinkaan usein. Maalailen vain hiirellä tekstejä ja hakkailen ctrl + c:tä ja ctrl + v:tä. Aivoja ei tarvitse suuremmin rasittaa. Pitäisi kyllä ehkä: Saattaa olla, että kun vain kopioin aivottomasti koodia paikasta toiseen, niin koodi ei välttämättä kyllä aina tee ihan sitä mitä kuvittelen sen tekevän. No, testaamisesta tulee sitten jännittävämpää.

Vaikka ulkona on jo aika kylmää ja syksyistä, niin joku sekopää istuskelee vielä ravintolan terassilla. Mies on varmaan eskimo. Tai humalassa. Tai molempia. Tai ehkä hän on narkomaani. Tätä viimeistä vaihtoehtoa tukisi se, että hänellä on aurinkolasit päässään. Narkomaanit tunnetusti käyttävät aina aurinkolaseja.

Argh! Sain työpuhelun. Vanhan projektin ihmiset olivat tulleet juuri asiakasneuvotteluista ja sopineet että koodaamaani palikkaan tulee muutoksia, jotka ovat viikon päästä valmiina. Jees! Juuri näin. En ollutkaan toisesta projektista kuin suunnilleen viikon jäljessä, nyt kun vielä teen ensi viikolla tuota vanhaa projektia, niin olen ehkä jo kaksi viikkoa jäljessä. Pitäisi kai tehdä taas koko viikonloppu hommia. En kyllä jaksa. Taidan tänäänkin lähteä etuajassa. Sitä paitsi tänään on vielä joku hölmö osastopalaverikin. Hommat eivät kyllä nyt taas etene yhtään.

Täällä on kylmä. Minun on pakko näpytellä koko ajan jotain, etteivät sormeni kohmetu. Taidan kohta lämmitellä niitä varovasti monitorin päällä. Toivottavasti sormeni eivät paistu kuin nakit nuotiolla. No ei kai tuo monitori ihan niin kuuma ole kuitenkaan. Jos se olisi, niin tuntisin siitä hohkaavan lämmön varmasti tänne asti. Tuo tuntuu kyllä keskittävän lämpöenergiansa suoraan ylöspäin, eikä lainkaan sivuille. Kokeilin varovasti monitorin päällistä: Ei kovinkaan kuuma, hieman lämmin vain. Olen hieman pettynyt.

Tiedän missä Cthulhu käy syömässä

2007-09-13T16:40:00.000+03:00

Taas yksi työntekijä on lähdössä meiltä. Saimme itse leivottua kakkua lähtiäisten kunniaksi. Tämä projektipäällikkö ei suostunut vihjaisemaankaan, mitä aikoo tehdä seuraavaksi. Jäähyväissähköpostissa kyllä jossain puhuttiin alan vaihtamisesta, ehkä hän alkaa lakaisukoneenkuljettajaksi.

Pääsin ainakin hetkeksi eroon yhdestä projektista ja aloin koodaamaan toista. Hah, tämä uusi projekti tuntuu kuin lomalta edelliseen verrattuna. Tosin vanhakin projekti palasi kummittelemaan sen verran, että keskustelimme tulevaisuuden suunnitelmista, ja minua varovaisesti kyseltiin osallistumaan johonkin asiakaspalaveriinkin. Kun kerran sain valita, niin en tietenkään suostunut.

Ihan kuin aamulla olisi tuullut eri suunnasta kuin nyt iltapäivällä. Mielestäni aamulla tuuli lännestä, nyt näyttäisi tuulevan idästä. Ilmavirrat varmaankin pyörteilevät, ja tuulen suunta vaihtuu sen mukaan, kun pyörteen keskus liikkuu johonkin päin.

Olen nähnyt jo kaksi kertaa tänään, että läheisen ravintolan eteen on tilattu taksi, ja kohta joku tulee ravintolasta, hyppää kyytiin ja ajaa pois. Ravintolassa mahtaa olla kamalaa. Hetken siellä istuttuaan ihmiset alkavat miettiä että "täältä on pakko päästä pois nopeasti ja kauas. Tilaanpa taksin ja poistun maasta." Täytyy muistaa, että en koskaan mene tuohon ravintolaan. Siellä on varmaankin työntekijöinä Cthulhun kätyreitä. Ulospäin ravintola kyllä näyttää aivan säädylliseltä.

Taidan tänään livahtaa töistä etuajassa. Tuntikirjanpitoni on kyllä edelleen miinuksella, mutta reuhuttuani kiireellä täällä iltamyöhään koko alkuviikon, en kyllä tänään jaksa notkua täällä yhtään sen pitempään kuin on pakko.

Pankkikatastrofi

2007-09-12T14:21:00.000+03:00

Tämä päivä on ollut täynnä epätoivoista räpellystä. Kauhealla kiireellä pitäisi äkkiä korjata vaikka mitä, mutta kun on niin kiire, niin virheitä tulee aina vain lisää. Pitäisi kai lähteä vain sovinnolla kotiin ja kokeilla koodausta paremmalla ajalla uudestaan.

Ulkona vähän satelee. Ei mitenkään hirveästi, mutta sen verran, että ihmisillä näkyy sateenvarjoja. Hassu juttu muuten, minusta tuntuu, että pihalla jalankulkijoiden määrä putoaa heti puoleen, kun vähänkin sataa. Tämä tukee teoriaani siitä, että suurella osalla tuolla pihalla käppäilevistä ihmisistä ei ole mitään erityistä asiaa mihinkään. Jos vähän sataa, niin ajatellaan, että "enpä taidakaan mennä mihinkään. Taidankin jäädä tähän ja odotella jos sade lakkaisi. Ei minulla oikeastaan mitään asiaa mihinkään ollutkaan."

Olen eksyksissä ehtolauseviidakossa. Loputtomien toistorakenteiden sisällä on käsittämätön määrä ehtolauseita, joiden pitäisi ottaa huomioon kaikki mahdollinen. Tietenkään kaikkea ei voi ottaa huomioon. Noihin typeriin toistorakenteisiin pitäisi saada jotain älykkyyttä. Pitäisi puhaltaa henkiin nuo koodin pätkät, niin että ne elelisivät ihan omaa elämäänsä, eikä niitä tarvitsi ohjailla kaikessa mahdollisessa. Hyvän koodin pitäisi pystyä pärjäilemään ihan omillaankin ja tekemään omia päätöksiä.

Nettipankin sivut olivat poissa käytöstä. Kaameaa. Juuri kun mieleni kerrankin teki maksaa laskuja. Tai siis kerrankin muistin, että pitäisi maksaa yksi lasku. Tästä seuraa varmaankin katastrofi. Laskuni jää maksamatta, hakkerit ovat vallanneet koko pankin ja siirtäneet rahat omille tileilleen. Ihmisten palkat jäävät maksamatta, eikä kenelläkään ole rahaa maksaa asuntoaan tai ostaa ruokaa. Kuolemme kaikki nälkään kylmässä katuojassa. Alasti. Iho täynnä paiseita ja hiukset syöpäläisiä kuhisten. Viimeinen ajatukseni lienee: "Olisikohan kommunismissa sittenkin ollut järkeä?"

Jotenkin tuntuu siltä kuin olisin unessa. En osaa sanoa miksi. Kaikki vain tuntuu epätodelliselta. Ihan kuin olisin puolihorteessa, jossa tietäisin että, olen unessa ja kohta herään. "Millään ei ole mitään väliä, koska tämä on vain unta. Oikeasti kaikki tapahtuu myöhemmin toisessa maailmassa."

Minne pommi pitäisi viedä?

2007-09-11T14:54:00.000+03:00

Taivas on täysin pilvetön. Aurinkokin vähän paistelee. Aivan kuin olisi kesä. Taidan yrittää psyykata itseni kuvittelemaan, että nyt onkin kesä, ja olen lomalla ja olen vain huvin vuoksi tullut tänne töihin rennosti fiilistelemään. Siis toisin sanoen kuvittelen, että olen tullut hulluksi. Onkohan hullua kuvitella olevansa hullu? Jos on hullu, niin saako töistä vapaata?

Ajan kuluksi erehdyin tuijottelemaan työpöytääni. Nyt minua häiritsee suunnattomasti, että pöydän sivutason puun syyt kulkevat eri suuntaan kuin muun pöydän puun syyt. Tuota tasoa ei ikävä kyllä saa kiinni pöytään toisin päin, eli niin, että syyt kulkisivat saman suuntaisesti. Minun on pakko keksiä tuolle kummallisuudelle hyvä ja looginen selitys, muuten se tuntuu liikaa virheeltä, enkä voi kestää sitä. Jospa puun syiden tarkoitus on kohdistaa katse monitoriin? Puun syyt tavallaan kyllä osoittavat monitoriin. Saa luvan kelvata selitykseksi.

Huomenna pitäisi taas toimittaa asiakkaalle jotain. Oikeastaan koko sovelluksen pitäisi kai olla huomenna valmis. Yritän korjailla mahdollisimman tehokkaasti viimeisiä virheitä. En oikein usko, että saan kaikkia korjattua ajoissa, mutta kunhan nyt kaikkein irvokkaimmat virheetkin saisin siistittyä, niin voisin olla jossain määrin levollisella mielin. Vaikka on kiirekin, on silti tylsää. Serverin käynnistymisen odottaminen tuntuu kestävän normaaliakin pitempään. Virheiden jäljittäminenkin on tylsää, vaikka sitä tekisi kiireessäkin.

Joku mies juoksi äsken pihan poikki laatikko sylissään. Laatikossa oli varmaankin pommi. Mies oli joko terroristi matkalla kohteeseensa, tai suuri sankari kiikuttamassa pommia johonkin missä siitä ei olisi kenellekään vaaraa. Voisikohan hän olla vähän molempia? Jos hän vaikka huomasi pommin jossain kohteessa, missä hän ei halunnut sen räjähtävän ja sen sijaan, että olisi yrittänyt estää pommin räjähtämisen, hän veikin sen jonnekin, missä se hänen mielestään saikin räjähtää. Ehkä hän vei sen työpaikalleen?

Ongelma vanhoista kuiteista

2007-09-10T16:08:00.000+03:00

Kaamea maanantai on täällä taas. Tänään ei töissä tunnu onnistuvan mikään. Olen koodannut mielestäni äärimmäisen tehokkaasti varmaankin satoja rivejä, mutta silti mikään ei tunnu riittävän. Olisi pitänyt kai kyhjöttää täällä koneen äärellä koko viikonloppu, nyt tunnit jäivät kyllä aika vähäisiksi. Täytyy kai yrittää tasoittaa tilannetta tekemällä ylitöitä. Masentavaa ajatella ylitöitä heti maanantaina.

Pihalla on kaksi autoa taas pysäköity suoraan pysäköintikieltomerkin alle. Toinen niistä on kyllä taksi, ehkä takseilla on jotain erikoisoikeuksia? Toinen taas on jonkinmoinen isännöintiyhtiön tai vastaavan pakettiauto, semmoinen jonka tuulilasissa useimmiten lukee "HUOLTOAJO". Silläkin on varmaan jotain erikoisoikeuksia. Onkohan kaikilla autoilijoilla jotain erikoisoikeuksia, joiden takia ei tarvitse välittää kaikista liikennemerkeistä ja -säännöistä?

Sain jonkunmoisen aikataululistan, josta näkyy mitä minun olisi pitänyt minäkin päivänä olla tehnyt. Sanomattakin on selvää, että olen heti kättelyssä siitä päiväkausia jäljessä. Toisaalta tarkka tieto siitä kuinka paljon olen myöhässä voi jopa tehdä olon levollisemmaksi: Aiemmin vain arvailin, että kuinka paljon olen myöhässä. Nyt tavallaan tuntuu siltä, että aikataulua voi jopa kuroa umpeen.

Heitin lompakostani läjän vanhoja kuitteja roskiin. Rahaahan siellä ei tietenkään ollut enää tässä vaiheessa kuukautta. Nyt joku utelias roskisdyykkari voi selvittää kuiteistani mihin olen rahani tuhlannut. Hänhän saa selville koko elämäni! Pitäisiköhän käydä varmuuden vuoksi tyhjentämässä roskis vaikka arkaluontoisten paperien roskikseen? Tai biojäteroskikseen! Kai nuo kuitit maatuvat? Ja jos niiden päällä on kaksi kiloa käytettyjä kahvinpuruja, banaanin kuoria ja puuron jämiä, niin ketään tuskin enää kiinnostaa tutkia niitä. Tai sitten voisin polttaa nuo roskat, se olisi miehekästä! Siinä olisi kyllä se huono puoli, että täällä on palohälyttimiä joka paikassa. Voisin tietty mennä ulos, mutta sielläkin saattaisin herättää epätoivottua huomiota. Ehkä voisin liottaa nuo kuitit paperimassaksi? Ei nyt keksin: heitän kuitit biojäteroskikseen, sitten syön roskiksesta jotain ällöttävää, niin että minun on pakko oksentaa, ja oksennan kuittien päälle. Kukaan ei taatusti koske kuitteihin enää kun ne ovat oksennuksessa. Sitä paitsi vatsahapot saattavat liuottaakin kuitit tehokkaasti lukukelvottomaksi mössöksi.

Haluaisin olla ohjelmistodiktaattori

2007-09-08T14:12:00.000+03:00

Taas sitä ollaan viikonloppuna töissä. Nyt minun ei olisi ollut varmaan ihan pakko tulla tänne, mutta päätin yrittää vähän paikkailla syntejäni epätunnollisena työntekijänä viime viikolta. Pitäisi saada yksi projekti valmiiksi, että voisin sitten keskittyä kokonaan toiseen projektiin. Tietysti asiakaskin voisi olla iloinen, kun saisi tilaamansa ohjelmiston silloin kun sen pitikin tulla. En kyllä menisi vielä vannomaan, että näin tulee tapahtumaan.

Täällä on todella rauhallista. Ketään muuta ei taida olla töissä minun lisäkseni. En ainakaan huomannut ketään missään huoneessa, enkä ole kuullut mitään orgaanista ääntelyä. Tietysti joku voi olla kyyhöttämässä siivouskomerossa, mutta hänkään ei minua suuremmin ole häirinnyt. Kuuntelen musiikkia vaihteeksi ihan kaiuttimilla kuulokkeiden sijaan. Oikeastaan täällä on aika leppoisaa, kun ihmisiä ei ravaa ympärillä, eikä tarvitse kuunnella, että yrittääkö joku puhua minulle, tai tuijotteleeko joku olkani yli mitä teen. Toisaalta täällä on myös entistäkin tylsempää. Ihmisille tulee useimmiten puhuttua aina joskus sentään jotain.

Yritän taas reagoida ihmisten kummallisiin tapoihin käyttää tätä koodaamaani ohjelmakomponenttia. Ihmiset käyttävät näitä ohjelmia toisinaan typerästi. Tekisi mieli tämänkin tapauksen kohdalla antaa käyttäjälle ilmoitus: "Se mitä juuri teet on tyhmää. Lopeta se ja tee jotain muuta." Ikävä kyllä nykyinen trendi ohjelmistokehityksessä on se, että käyttäjät sanelevat miten ohjelman tulisi toimia. Kaikki olisi niin paljon helpompaa, kun voisin vain sanoa käyttäjille, että "jos haluat käyttää tätä sovellusta, niin sinun toimittava juuri näin, eikä millään muulla tavoin". "Tämä ohjelmisto on diktatuurinen. Joko käytät sitä juuri niin kuin sitä on tarkoitettu käytettäväksi, tai et käytä sitä ollenkaan."

20 vuotta eteen- ja taaksepäin

2007-09-07T16:38:00.000+03:00

Nyt ei ole kyllä taas yhtään työnteko-olo. En oikein tiedä mikä olo minulla on, mutta jotenkin tuntuu taas vaikealta saada ajatukset keskitettyä koodaamiseen. Olen höpötellyt sekavia työkavereiden kanssa, pelannut nettipeliä, surffaillut turhilla www-sivuilla ja koodannut siinä ohessa jotain mitä olen itsestäni irti saanut. Voisinpa mennä jo kotiin.

Koodaankohan minä tällaista soopaa vielä kahdenkymmenen vuoden päästäkin? Toivottavasti en. Todennäköisesti teen jotain samantapaista työtä, mutta käytännön työn teko on toivottavasti jotain muuta. Luotan siihen, että kehitys parantaa elinolojani. En luota omaan kehitykseeni, urakehitykseen, enkä työnantajani kehitykseen, mutta luotan ohjelmistojen ja ohjelmistojen tekemisen kehitykseen. Parin kymmenen vuoden päästä toivottavasti monet nyt ärsyttävät jutut on jotenkin automatisoitu, tekeminen painottuu enemmän suunnitteluun ja serverin buuttiajat ovat ainakin lyhentyneet. Toivottavasti serveriä ei tarvitsisi tulevaisuudessa enää edes buutata sataa kertaa päivässä. Toisaalta tulevaisuus tuo todennäköisesti mukanaan jotain aivan uusia ärsyttäviä asioita, joita en osaa nyt kuvitellakaan. Luotan silti siihen, että tulevaisuudessa koodaaminen on kivempaa.

Minkähänlaista koodaaminen oli kaksikymmentä vuotta sitten? Jotain kummallista konekielisoopaa? Ei kai tuolloin enää ollut sentään reikäkortteja ollut käytössä? Semmoisia hassun näköisiä nauha-asemia varmaankin oli vielä 1987 jossain. En ole ikinä tavannut kovin vanhaa koodaajaa, jolta olisin voinut kysyä, minkälaista koodaaminen tuolloin oli. Oikeastaan kun alan ajatella asiaa, niin en ole koskaan tavannut kovin vanhaa koodaajaa. Pitäisiköhän huolestua? Kuolevatko kaikki koodaajat ennen eläkeikää? Joskus olen kuullut puhuttavan, että jossain oli jotain koodaajia, jotka jäävät kohta eläkkeelle, mutta nuo nyt ovat tuommoisia huhupuheita. Joskus olen tavannut jonkun ihmisen, joka oli joskus kauan sitten koodannut, mutta vaihtoi alaa. Olisi tuossa toivon kipinä? Ehkä kaikki koodaajat eivät kuolekaan nuorena, heistä vain tulee jotain muuta. Mitähän minusta tulee? Lakaisukoneenkuljettaja?

Onpa kylmä. Joko tuo ilmastointilaite on taas pimahtanut tai sitten olen tulemassa kipeäksi. Tai jotain. Ehkä minun elimistöni yrittää taas keksiä jotain virikkeitä minulle, kun muuten on niin tylsää.

Sadetta tiedossa itään

2007-09-06T15:03:00.000+03:00

Unen puute alkaa tuntua aika murskaavalta. Kävin äsken loikoilemassa kymmenen minuuttia lepohuoneen sohvalla. En osaa sanoa nukuinko. Todennäköisesti. Onneksi kohta on viikonloppu, vaikka minun pitäisi kyllä tulla viikonloppunakin töihin. Tänään tulin tunnin myöhässä töihin ja lähden etuajassa.

Olo tuntuu jotenkin valasmaiselta. En osaa sanoa miksi. Ehkä osin runsaanpuoleisesta lounaasta, ja osin ehkä siksi, että tekee mieli päästellä suusta korkeita ujeltavia ääniä. Mitenkähän valaat nukkuvat? Nousevatko ne meren pinnalle kelluskelemaan? Vai uivatko ne unissaan? Täytyyhän niiden ainakin hengittää välillä - osaavatkohan ne unissaan nousta välillä hengittämään? Siis jos ne uivat nukkuessaankin.

Kissat ovat ihailtavan hyviä nukkumaan. Olisinpa kissa.

Ulkona on harmaa ilma, ei kuitenkaan sada vielä. Lokkeja lentelee korkealla, vain hieman pilvien alapuolella. Pilvimassat liikkuvat aika nopeasti itään. Ne muuttavat muotoaan hieman liikkuessaan. Tuntuu siltä kuin ne muuttuisivat koko ajan enemmän sadepilvien näköisiksi. Viimeistään Venäjällä varmasti sataa.

Statistiikkaa serverin käynnistelystä: Serverin ohjelmistokoodien kääntämiseen kului aikaa 2 minuuttia 45 sekuntia. Itse serverin käynnistäminen kesti 57 sekuntia. Lisäksi aikaa kului varmaankin noin minuutti, ennen kuin huomasin, että serveri olikin jo käynnissä. Pienen muutoksen testaamiseen kuluu siis aikaa aina vähintään viisi minuuttia. Ei oikeastaan ole ihmekään, että en ole oikein hyvin aikataulussa.

Koodaajat ja merirosvot

2007-09-05T10:08:00.000+03:00

Vähän semmoinen olo, että saatan olla tulossa kipeäksi. Aivastelen, vähän paleltaa ja silmiäkin aristaa. Oireet voivat kyllä johtua taas ihan tavallisesta unen puutteestakin.

Pihalle on parkeerannut joku salainen agentti. Pihan laidalle on parkkeerannut vihreä Audi nokka keskelle pihaa osoittaen ja ratin takana istuu joku mies. Miehellä on vaalea ulkotakki päällään, en näe tästä kuinka pitkä se on, mutta veikkaisin, että se on juuri sellainen agenttitakki. Niin ja aurinkolasitkin miehellä on. No nyt mies kai huomasi, että huomasin hänet ja ajoi pois. Pahus.

Voikohan koodaajien ammattikunnasta koskaan tulla yhtä legendaarista kuin merirosvojen ammattikunnasta? Merirosvoista on sentään tehty elokuvia, heidän pukeutumistyylinsä tunnistaa heti ja jos örisee omituisesti niin useimmat ymmärtävät/luulevat heti, että esität merirosvoa. Varmaankin merirosvotkin ovat aikoinaan olleet ihan tavallisia ammatinharjoittajia siinä missä muutkin. Jos aikoinaan katsoi torin laidalle ja luetteli siellä maleksivien ihmisten ammatteja, niin merirosvo oli vain yksi muiden joukossa. "Tynnyrintekijä, maanviljelijä, kauppias, merirosvo, kalastaja." Toisaalta tynnyrintekijät eivät ole kovinkaan legendaarisia. Muistuttavatko koodaajat enemmän merirosvoja vai tynnyrintekijöitä. Lapset eivät varmaankaan halua leikkiä tynnyrintekijöitä, mutta merirosvoja haluavat. Miksi? Tynnyrintekijät ovat tylsiä, he eivät erotu joukosta, eikä heille ei tapahdu mitään mielenkiintoista. Merirosvoilla on omat tapansa, he erottuvat pukeutumisellaan ja he elävät vaarallista ja haasteellista elämää. Koodaajillakin on kyllä omat tapansa, hekin saattavat erottua pukeutumisellaan (useimmiten negatiivisessa mielessä), heidänkin elämänsä on haasteellista... Mutta tylsää. Minun on helppo kuvitella, että merirosvoa monet ovat ihailleet, koodaajia ihailevat korkeintaan toiset koodaajat.

Hooh, nyt täytyykin jo lähteä osaston tiedotus/ideointi/mikälie-tapahtumaan. Toivottavasti siellä on kahvia.

Ideoita ohjelmistotuotantoon sämpylöistä

2007-09-04T14:23:00.001+03:00

Olin eilen ja tänään opiskelemassa. Eilen minulla oli tarkoitus tulla vielä illalla töihin, kun oli niin paljon hommia, mutta en sitten jaksanut. Väsytti ihan liikaa. Nukuin taas viikonloppuna huonosti. Pahus kun ei ole mitään lomaakaan tiedossa, että ehtisin joskus nukkua pois univelat.

Niin, niinhän sitä sanotaan: "Kuolema kuittaa univelat." Onkohan nukkumisesta tullut eräänlainen lupaus siitä että tulevaisuudessa on jotain mitä odottaa? Aikoinaan papit lupailivat, että "ei se mitään vaikka elämäsi on kamalaa, taivaan ilot odottavat sinua sitten kun kuolet." Nykyään kukaan ei enää lupaile mitään paratiisia. Pelkästään ikuinen uni riittää.

Huomenna on joku ihme juttu jossain, minne meidän osastolta ilmeisesti ainakin suurin osa on menossa. Minä ainakin menen, vaikka olisi hirveästi hommiakin. Jos täältä saa olla luvalla pois, niin minähän häivyn heti. En muista yhtään mistä tilaisuudessa oli kyse. Varmaankin jotain osaston kehittämistä. Ei minulla kyllä ole yhtään ideaa mistään kehityksestä. Ei paljon muustakaan. Luutavasti siellä saa jotain syötävää. Voisin ammentaa ideoita ehkä ruoasta.
"Minun mielestäni, meillä pitäisi olla osastolla enemmän vihreää. Niin kuin salaattia. Ehkä jotain kelmeää keltaistakin, vähän niin kuin juustoa."
"Projektimme kaipaavat enemmän sisäistä rapeutta. Ja joustoa."
"Asiakkaamme haluavat meiltä varmaankin enemmän tanakkuutta. Sellaista tuhtiutta, että heillä ei olisi tyhjä olo palveluitamme tilatessaan."
"Meidän ei myöskään tulisi tarjota palveluitamme liikaa asiakkaille, ettei heille tule ähky. Annetaan kaikkea sopivasti, niin että he ovat tyytyväisiä tekemisiimme, mutta edelleen toimintakykyisiä. Pahinta olisi, jos antaisimme heille niin paljon ohjelmistotuotteita, että he eivät enää kykenisi sulattamaan niitä."

Saapas nähdä, ehdinkö huomennakaan tehdä tylsyysraporttia. Ehkä heti aamusta. Aamulla on kyllä usein tylsää, mutta toisaalta aamuisin minulla on usein niin vähän energiaa, että en jaksa edes raportoida tylsyydestä. Työt nyt eivät ainakaan etene huomenna yhtään. Tarkoituksenani olisi vielä torstaina ja perjantainakin lähteä töistä normaalia aiemmin. Toisaalta ajattelin kyllä myös tulla viikonloppuna töihin, mutta silti projektin valmistuminen ajallaan näyttää erittäin epätodennäköiseltä. Varmaan minun pitäisi ilmoittaa asiasta jollekin, mutta en jaksa. Ehkä huomenna. Tai ylihuomenna. Tai no, kylläpähän ne huomaavat sen itsekin aikanaan.

Työläiset tulevat ja menevät

2007-08-31T14:30:00.001+03:00

Uijui! Pihalla ikkunan alla on betoniauto kaatamassa betonia jonkunmoiseen ränniin kuorma-auton lavalla. Näyttää aika jännältä. Rännistä betoni ilmeisesti ohjataan johonkin kummallieen putkivarteen, josta sitten betonia tungetaan tämän rakennuksen kylkeen. Tämä rakennus on varmaankin vaarassa sortua ja nyt nuo yrittävät epätoivoisesti pönkittää tätä. Taidan karata tänään töistä aikaisin, ennen kuin talo romahtaa.

Kylläpä taas turtunut olo. Yritän saada koodattua uutta toiminnallisuutta, mutta olen niin väsynyt ja tylsistynyt, että unohdan koko ajan mitä olin tekemässä. Tekisi mieli tehdä jotain ihan muuta. En oikein tiedä kyllä mitä. Ihan mitä vain. Voisin ehkä vaikka napsutella sormiani. Se voi kyllä hermostuttaa huonekaveriani. Ehkä napsuttelen sormiani mielessäni. Plääh. Ei tämä toimi. Tylsää.

Saimme kääretorttua. Yksi työntekijä irtisanoutui ja menee kilpailijalle töihin. Läksiäisiksi hän tarjosi kuitenkin hyvää kääretorttua. Tänään myös yksi toinenkin työntekijä jää opintovapaalle. Hän ei kuitenkaan tarjonnut mitään, koska palaa vielä takaisin. Kai. Ensi viikolla meidän osastomme on prosenteissa huomattavasti pienempi. No, tuli meille kyllä joku aika sitten pari uuttakin työntekijää, joten ei kai tässä nyt aivan hätää olla kärsimässä. Tosin toinen uusista työntekijöistä oli täällä töissä ennestäänkin työharjoittelijana, mutta nyt hänelle aletaan ilmeisesti maksaa jotain palkkaakin.

Kuluisipa aika edes hieman nopeammin. Sinänsä työn kannalta aivan hullua toivoa, että aika kuluisi nopeammin, koska jo nyt on kova kiire, mutta ihmisenä todellakin toivon, että pääsisin jo pois täältä. Perjantai-iltapäivä saa taas olon tuntumaan siltä kuin ihoa pistelisi jokin teräsvillan tapainen. Ehkä se on taas vain liika kofeiini.

Ohjaako musiikki toimintaani?

2007-08-30T14:21:00.001+03:00

Taas tulee kiire koodata. Vanhasta projektista pitäisi päästä eroon pikaisesti. Aikaa on tämä ja ensi viikko. Ensi viikolla vain minulla on vähän kiireitä, enkä ehdi koodata täysi päiväisesti kuin kahtena päivänä ja tätäkään viikkoa ei ole jäljellä kuin tämä päivä ja huominen. Kaikesta tästä seuraa loogisesti se, että minun pitää tulla taas viikonloppuna töihin. Aargh! Tai sitten minun pitäisi olla yli-inhimillisen nopea ja tehokas, mitä en tietenkään voi olla. Hyvä kun kykenen edes inhimilliselle tasolle.

Joitakin kappaleita kuunnellessa hommat tuntuvat sujuvan paremmin, kuin toisia kappaleita kuunnellessa. Itse asiassa joistakin kappaleista tulen sellaiselle mielialalle, että mikään ei ikinä onnistu. Eivätkä sellaisetkaan kappaleet silti ole minusta huonoja, oikeastaan mieleni tekee useinkin kuunnella sellaisia kappaleita. Haluankohan kuunnella tuollaisia kappaleita siksi, että oikeastaan minusta tuntuu jo muutenkin siltä, että mikään ei onnistu? Vai tuleeko mieliala niistä ja minun muuten vain tekee mieli kuunnella niitä? Jos kuuntelen vuorotellen epäonnistumismusiikkia ja onnistumismusiikkia, niin työskentelenkö sitten keskiverrosti? Riippuuko työtehokkuuteni täysin kuuntelemastani musiikista? Olenko musiikin sätkynukke? Jos olen, niin ohjaako musiikkimakuni kaikkea toimintaani? En voi tajuta. Tai en halua ymmärtää.

Olen päässyt vanhassa projektissani mieltä ylentävään vaiheeseen, jossa minun pitää lisätä kannettavalla tietokoneella kirjoittamani koodi, jonka tein ilman kehitysympäristöä, varsinaiseen kehitysympäristöön. Sanomattakin on selvää, koodi on täynnä virheitä. Harkitsen vakavasti kaiken kirjoittamista uusiksi. Voi olla että selviytyisin hommasta hieman nopeammin vain korjaamalla koodin, mutta virheiden korjaaminen on ärsyttävämpää kuin saman jutun koodaminen uudestaan. Hyvällä tuurilla mieleeni on jäänyt jotain edellisestä kerrasta, ja koodaan nyt saman jutun itse asiassa hieman paremmin.

Tuijottelen ikkunasta pihalle. Siellä on rakennuksia, autoja ja ihmisiä. Viimeksi mainitut ovat ehkä mielenkiintoisimpia, vaikka eivät hekään kyllä kovin mielenkiintoisia ole. Jos minun pitäisi muutamalla sanalla kuvailla ikkunasta näkyviä ohikulkijoita, kuvailisin heitä varmaankin sanoilla "ihme hiippareita". Enin osa ihmisistä näyttää kuljeksivan tuolla sen näköisinä, että ei heillä ole oikeastaan mitään erityistä syytä mennä paikasta toiseen, mutta he nyt vain menevät jonnekin, kun eivät parempaakaan tekemistä keksi. Vain harvalla ihmisellä näyttää olevan kiire mihinkään. Oikeastaan "ihme hiipparit" kuvastaa ihan hyvin kiireisiäkin ihmisiä. Suurin osa maailman ihmisistä taitaa olla "ihme hiippareita". Varmaan minäkin. Muut ihmiset ovat tylsiä, pelottavia ja kammottavia. Ehkä jokunen todella kivakin ihminen löytyy jostain.

Kannettava tietokone häipyi

2007-08-29T17:02:00.000+03:00

Tämä päivä on jostain syystä kulunut ällistyttävän nopeasti. En tajua miksi. Minusta tuntuu, että en ole tehnyt oikeastaan mitään erityistä, en ole paiskinut hulluna hommia, enkä lusmuillut, enkä ole edes muistaakseni vaipunut kertaakaan koomaan. Johonkin päivä on vain hurahtanut huomaamatta. Mitähän taas satuilen tuntikirjaukseen?

Yksi merkittävä asia tapahtui tänään: Palautin pöydän nurkalta kannettavan tietokoneen mikrotukeen. Koneeni tuntuu olevan taas täysin toimintakuntoinen, enkä ole kaivannut pikkukonetta enää mihinkään. Kyselin parilta muultakin ihmiseltä, olisiko heillä koneelle käyttöä, mutta kukaan ei tuntunut kaipaavan mokomaa rotiskoa. Sinne se sitten katosi mikrotuen arkistoihin. Nyt voisi alkaa laskea tunteja kauanko kestää, että tarvitsisin sitä taas, eikä sitä tietenkään saa enää koskaan takaisin.

Ostin lounastunnilla uuden usb-muistitikun. Hassua että sille mahtuu samanverran dataa kuin yhden minulla edelleen käytössä olevan tietokoneen kovalevylle. Tuolle yhdelle pienelle muistitikulle mahtuisi helposti kaikki data, mitä olen tuottanut koko aikana kun olen tässä firmassa työskennellyt. Jos saisin datan jotenkin järkevästi luokiteltua, olisi oikeastaan aika hauskaa kun kaikki mitä olen ikinä täällä tehnyt olisi koko ajan saatavillani.

Jos todella kopioisin kaiken koskaan koodamani jutun tuommoiselle muistitikulle ja hukkaisin sen, ja se päätyisi rikollisten käsiin, niin pystyisiköhän joku taitava rikollinen hyödyntämään tietoja jotenkin? Kyllä siinä olisi kuitenkin aikamoinen analysointi tarpeen, ennen kuin mitään rikollista saisi aikaiseksi. Todennäköisesti rikollinen voisi jollain toisella rötöksellä tienata enemmän nopeammin.

Hupsis

2007-08-28T16:11:00.001+03:00

Teen taas juttuja, joita tein viimeksi puolisen vuotta sitten. Olen onnistunut näymmä taas unohtamaan ällistyttävän hyvin, miten kaikki toimi tässä kehitysympäristössä. Muistan monesta jutusta, että olen tehnyt jotain tämmöistä aiemminkin, mutta en muista miten. No kai tämä pitää vain ajatella positiivisesti vaihteluna. Kun saan taas tähän kehitysympäristöön liittyvät niksit palautettua päähäni, unohdan vastaavasti taas ne mitä olen sinne tässä välillä onnistunut ahtamaan.

Tulin tänään puolitoista tuntia myöhässä töihin. Olin aamulla niin väsynyt, että en kertakaikkiaan jaksanut vielä nousta sängystä. Olo ei siltikään tunnu mitenkään erityisen pirteältä. Olisi varmaan pitänyt vain raahautua töihin normaaliaikaan, niin olisin päässyt kotiinkin aiemmin. Nyt täällä pitää notkua iltamyöhään. Toisaalta täällä on paljon rennompaa notkua illalla, kun ei täällä ole paikalla enää niin paljon ihmisiä. Voi kaikessa rauhassa käydä lukemassa välillä lehtiä ja ihmetellä akvaariota. Eikä tarvitse pelätä että joku ilmestyy selän taakse juuri kun on surffaamassa selkeästi töihin liittymättömällä www-sivulla.

Oho. Taas unohdin tallentaa viimeisimmän muokkaukseni kun lähdin käymään jossain. Kone olisi voinut sillä välin kaatua, ja kaikki korvaamattoman arvokas työni olisi mennyt hukkaan. Minulle tulee kyllä aika usein tämmöisiä, hupsis-, oijoi- ja oho-juttuja. On varmaan kaikkien edun mukaista, että minusta ei tullut kirurgia. Unohtelisin varmaankin ommella haavat kiinni ja haavoihin jäisi jotain instrumentteja, jotka eivät sinne kuulu. Minun jäljiltä leikkaus näyttäisi menneen hyvin, mutta kun potilas menee leikkauksen jälkeen vessaan, niin sisuskaluista kuuluu naks, kun jokin puristin irtoaa, ja kiinni ompelematon haava alkaa pumpata verta vatsaonteloon. Ohjelmistopuolella sentään suurin osa ilmiselvistä virheistä huomataan testauksessa ja ne voi helposti korjata. Vaikka ei kai tämmöinen huolimattomuus ole oikein toivottava luonteenpiirre millään alalla.

Minulla oli jokin aikaa sitten limsapullo pöydän nurkalla. Mitähän sille tapahtui? Unohdinkohan sen johonkin, vai ottiko joku luonani käynyt sen mukaansa luullen sitä omakseen? Olikahan se edes minun pullo alunperinkään?

Mamoilua

2007-08-27T16:41:00.000+03:00

Aloitin viimeinkin konkreettisesti koodaamaan jotain uuteen projektiinkin. Kyllä tämä tästä. Syksy lähestyy ja kesäloma on vain kaunis muisto jostain kaukaisesta menneisyydestä. Nyt pitää pysytellä toimeliaana ja tehdä jotain hyödyllistä.

Nyt aletaan todella koetella unenpuutteeni sietorajoja. Yleensä olen viikonloppuisin nukkunut univelkoja takaisin, mutta tänä viikonloppuna poikkeuksellisesti keräsinkin vain lisää univelkaa. Olo tuntuu melko sumuiselta. Peilistä katsoessa silmäni näyttävät hieman turvonneilta. Yritän olla juomatta liikaa mitään kofeiinipitoista. Tätä helpottaa hieman se seikka, että limsa-automaatista ovat taas melkein kaikki juomat loppu. Ikävä kyllä energiajuomaa oli vielä jäljellä, mutta sen verran minullakin on vielä järkeä päässä ja kontrollia käyttäytymiseeni, että tajuan, että energiajuomaa ei pidä juoda työpäivän aikana kolmea litraa.

Luulin löytäneeni tänään jotain, mitä haluaisin laittaa seinälle: Yhden laulun sanoitukset. Käytin varmaankin puoli tuntia tekstin muotoiluun ja asemoimiseen Wordissä, printtasinkin tekstin ja jätin pöydän nurkalle odottamaan, että huonekaverini lähtee töistä. Sitten ajattelin laittaa sen sinitarralla seinälle. Pari tuntia myöhemmin vilkaisin paperia uudestaan ja tulinkin siihen tulokseen, että en haluakaan laittaa sitä seinälle. Se oli liian provosoivaa tekstiä, se olisi määritellyt minut liikaa pessimistiksi ja hoksasin, että kaiken huipuksi huonekaverini olisi joutunut tuijottelemaan tekstiä enemmän kuin minä, seinän ja huonekalujen sijoittelusta johtuen. En vain ollut sitten tarpeeksi kova jätkä laittamaan tekstiä seinälle.

Ulkona näyttää melko autiolta. Ratapihalla ei näy yhtään junaa, villisti parkkeeratut autotkin ovat harvenneet. Kaksi ihmistä istuu yhdellä terassilla, kaksi muuta terassia ovat autiona. Joku pyöräilijä sujahti ohi. Pari jalankulkijaakin tuosta meni johonkin. Ovatko kaikki jo lähteneet töistään? Maanantai on tuntunut kestämättömän pitkältä? Voisin oikeastaan itsekin lähteä tästä pian kotiin. En jaksa tehdä ainakaan mitään ylitöitä tänään.

Olen parempi ihminen ensi viikolla

2007-08-24T16:00:00.001+03:00

Palkkapäivän kunniaksi uudet levyt taas raikaavaat kuulokkeissani. Tai oikeastaan ne ovat jo pari kymmentä vuotta vanhoja, mutta minulle kuitenkin uusia. Toisesta oli tehty joku paranneltu versio ja se oli siksi ihan uusi, toinen oli käytetty ja todellakin näyttääkin siltä. Ei käytetty levykään varmaan oikeasti ihan 20 vuotta vanha cd ole, mutta varmasti ainakin kymmenen. Alkuperäinen levy on varmaankin julkaistu vain vinyylinä ja cd-versio on julkaistu myöhemmin. Eivät cd:t 80-luvulla niin yleisiä olleet. Nykyään nekin taitavat olla sukupuuttoon kuolemassa. Kaikki vain latailevat musiikkinsa netistä.

Yritän ymmärtää mitä minun tarkkaan ottaen pitäisi tehdä uudessa projektissa. Pläräilen dokumentteja, asentelen ohjelmia ja valmistaudun. Oikeasti minulla pitäisi olla jo vaikka mitä valmiina, mutta en vain ole saanut itsestäni irti tarpeeksi. Virallisesti syytän vanhaa projektia, jota olen myös joutunut edelleen korjailemaan. Tämä uusi projekti jatkuu kai maailman tappiin. Ehkä se vanhakin.

Huonekaverini lähti jo viikonlopun viettoon. Minunkin tekisi mieleni livahtaa, mutta yritän tehdä tunteja varastoon, enkä siksi salli itselleni livahtaa paikalta. Minulla on parin viikon päästä vähän menoja työaikana, joten minulle tulee paljon miinustunteja silloin ja ne eivät tunnu ihan niin musertavilta, jos tunnit ovat ennestään plussalla.

Tänään piti olla sateista ja syksyistä, mutta aika mukavasti aurinko tuolla paistelee. Terasseillakin istuskelee ihmisiä vaikka kuinka. Voisinpa siirtää astraaliruumiini tuonne nurmikolle aurinkoa ottamaan. Maallinen tomumajani hoitaisi hyvin projektin ihmettelyn. Minusta tuntuu jotenkin, että jos saisin aivoni jotenkin halvaannuksiin, niin ymmärtäisin paremmin mitä minun pitäisi tehdä. Nyt tuntuu kuin ajatukseni vipeltelisivät ympäriinsä täydessä kaaoksessa, enkä saa niitä oikein keskitettyä mihinkään yhtenäiseen toimintaan. Fokus on hukassa. Tämä sekavuus alkaa jo vähän huolestuttaa, koska tänään en ole edes juonut mitään hillittömiä kofeiiniyliannostuksia. Syytän perjantaita. Viikonloppu imee ajatuksia muualle.

Miksiköhän minulla on tarve etsiä syyllistä vanhasta projektista tai perjantaista? Enkö voisi vain tunnustaa, että olen huono ihminen, eikä tämä projekti jaksa kiinnostaa minua nyt pätkääkään. No niin, nyt se on sanottu, näin on tilanne! Tästä on hyvä yrittää parantaa. Ehkä ensi viikolla saan kaivettua itsestäni inspiraatiota ja yritän kehittää itseäni ihmisenä.

Peilailevatko projektipäälliköt ikinä itseään?

2007-08-23T16:27:00.000+03:00

Syksy tosiaan lähestyy. Töihin tullessa huoneemme ikkunat olivat aivan huurussa ja työmatkallakin näin sumua monin paikoin. Toisaalta näin myös västäräkin, ne eivät ainakaan ole vielä muuttaneet.

Aloitin aamuni tänään syömällä banaanin ja kuuntelemalla reipasta musiikkia. Ja tietysti kolalla. Ehkä oloni tuntuu tänä aamuna hieman normaalia pirteämmältä jostain syystä. En ole taaskaan nukkunut koko viikolla kunnon yöunia, mutta ehkä elimistöni alkaa loman jälkeen taas tottua jatkuvaan unen puutteeseen vallitsevana olotilana. Kai sitä voisi kiusata itseään vaikka millaisella epämukavuudella ja aina siihen jotenkin tottuisi.

Löyhkään taas valkosipulilta kuin... No jokin mikä haisee valkosipulilta TOSI PALJON. Lounaalla ravintolan kokilla olivat ilmeisesti olleet täytteet muuten vähissä, mutta valkosipulia oli sitäkin enemmän, joten kokki oli ratkaissut ongelman vaihtamalla puolet voileipien täytteistä valkosipuliin. Samanlaisia voileipiä söi minun lisäkseni kaksi muutakin ihmistä meidän toimistolta ja meillä oli tänään osastopalaveri. Voi sitä löyhkää. Ilmeisesti löyhkä oli liikaa yhdelle projektipäällikölle, joka ilmoitti irtisanoutuneensa. Tämä vain tukee teoriaani vampyyrien ja projektipäällikköjen yhtäläisyyksistä.

Pitäisi joskus yrittää katsoa peilin kautta projektipäällikköä. Vampyyrit eivät kuullema näy peilistä, näkyisivätköhän projektipäällikötkään? Mahtaisi muuten olla aika hankala yhdistelmä ulkonäön suhteen tuommoinen, kun usein projektipäälliköt ovat aika tarkkoja ulkonäöstään, ja jos ne eivät näe itseään peilistä, niin miten ne oikein kampaavat tukkansa ja ajavat partansa tai meikkaavat? Onkohan niillä apuna videokamera yhdistettynä televisioon? Kyllä projektipäälliköistä ainakin valokuvia pystyy ottamaan, joten kaipa heitä voi kuvata videokamerallakin.

Päässä jotenkin ihan kuin suhisee. Siis en kuule suhinaa, mutta tuntuu kuin pään sisällä ajatukset singahtelisivat ympäriinsä lujalla vauhdilla toistensa lomasta sujahdellen ja niistä syntyisi tasaista suhinaa. Niinkuin kaukaa kuultu vilkas moottoritie. Todennäköisesti se on tämä väsymyksen ja kofeiinin yhdistelmä.

Tärylätkä helvetistä

2007-08-22T15:12:00.001+03:00

Ulkona sataa ja mielikin on aika maassa. Olen viettänyt päiväni taas asentelemalla kaikkea mahdollista uudestaan, metsästämällä tiedostoja oudoista paikoista, kyselemällä ihmisiltä tyhmiä ja ihmettelemällä miksei mikään toimi. Homma on paitsi tylsää, myös turhauttavaa ja turruttavaa. Tuijottelen latauspalkkeja, käynnistelen konetta, vaihtelen epämääräisiä asetuksia ja odottelen milloin mitäkin tapahtuvaksi.

Koko talo tärisee. Viereisellä työmaalla tehdään jotain rajua isolla koneella. Tältä varmaankin tuntuisi olla jättimäisen hierovan sängyn sisällä. Jota samanaikaisesti hiottaisiin katuporalla. Yritimme käydä naapurihuoneen ikkunasta katsomassa miltä kone näyttää, mutta ei sieltäkään mitään näkynyt. Joku väitti nähneensä kyseisen tärinäkoneen ja sanoi että se oli ihan tavallinen tärylätkä, eikä edes kovin iso. Tärinästä päätellen olisin kuvitellut vehkeen ainakin kuorma-auton kokoiseksi.

En muista nähneeni pitkään aikaan lintuja taivaalla, vaikka vähän väliä tuijottelenkin ikkunasta. Pääskyset ovat varmaankin jo muuttaneet etelään, eikä ulkona ole niin huono ilma, että lokit ilmestyisivät paikalle. En huomannut sateen aikana tarkkailla tilannetta, ehkä siellä silloin olisi lennellytkin noita pahan ilman lintuja.

Tunnelin päästä näyttää siintävän hieman valoa tietokoneen suhteen: Olen saanut yllättäen kaksi suurehkoa kehitysympäristöä toimimaan, ja pystyn taas vaihteeksi tekemään jopa jotain oikeita töitä koneellani. Nyt kyllä tunnen itseni niin sankarilliseksi, että ei enää huvita tehdä mitään. Taidankin lähteä kotiin aikaisin. Pidin hieman normaalia lyhemmän ruokatunninkin, joten olen vapaa-aikani hyvin ansainnut. Huomenna minulla on koko päivä aikaa tylsistyttää itseni tekemällä jotain korjauksia ja ihmettelemällä uusia ominaisuuksia ja uutta kehitysympäristöä.

Saanko tietokonettani enää koskaan käyttökelpoiseksi?

2007-08-21T16:05:00.000+03:00

No niin, nyt iso tietokone on taas käytössäni uudella käyttöjärjestelmällä varustettuna. Melkein koko päivä on taas kulunutkin ohjelmia asennellessa ja katsellessa kun niitä asennellaan. Ei tässä äkkiseltään mitään suurempaa eroa edes huomaa käytettävyydessä. Isoin syy käyttöjärjestelmän vaihtoon olikin itse asiassa se, että pari uutta ohjelmaa eivät suostuneet toimimaan enää kämäisessä Windows 2000:ssa.

Ulkona ei ole mitenkään erityisen hieno ilma, mutta silti läheisillä terasseilla istuskelee vaikka kuinka paljon ihmisiä. Kello ei ole vielä kolmeakaan - mitä nuo ihmiset tuolla tekevät? Ei kai nyt kukaan vielä tähän aikaan ole päässyt töistä, eikä nyt ole enää mikään lounasaikakaan. Ei kai kukaan enää ole lomallakaan? Kahvitunnistakaan ei ole kyse, sillä ihmisillä näyttää olevan edessään lasituoppeja. Kai sitä tietysti kahvitunnillaan voi juoda oluen tai siiderinkin, mutta veikkaisin, että kyse on jostain muusta. Jostain paheellisesta.

Olen juonut tänään työpäivän aikana äkkiseltään laskettuna 2,5 litraa limsaa ja avasin juuri uuden limsapullon. Minusta jotenkin tuntuu, että ei ole ehkä kovin terveellistä juoda limsaa näin paljon. Jotenkin vain tulin vahingossa juoneeksi sitä. Ensin aamulla väsytti töihin tullessa, sitten palaverissa väsytti. Lounaalla tietysti piti juoda limsaa ja lounaalta palatessakin jotenkin teki mieli jotain makeaa ja kofeiinipitoista. En ole kyllä aivan täysin varma olenko itse juonut kaiken tuon limsan, vai onko joku vain jättänyt yhden tai kaksi tyhjää pulloa pöydälleni. Toisaalta olen kyllä saattanut viedä ajatuksissani pulloja pois jo aikaisemmin, joten olen saattanut juoda limsaa jopa enemmänkin. Joka tapauksessa olen juonut tänään paljon kofeiinipitoista limsaa. Kädet tärisevät hieman ja olo tuntuu kohtuullisen levottomalta. Oikeastaan mieleni olisi tehnyt vielä enemmän kahvia, mutta jos olisin juonut kahvia samalla innolla, niin oloni olisi varmaan vielä omituisempi. Huomenna voisin yrittää kyllä juoda enemmän vettä.

Nyt kun sain viimein koneen jollain asteella toimimaan, niin minun pitää asentaa miljoona pikku apuohjelmaa ja päivitystä. Tämä pitää sisällään loputonta latauspalkin matelemisen tuijottamista, ok-napin klikkailua, tyhmiin kysymyksiin vastailua, rastien ruksimista ruutuihin ja koneen jatkuvaa uudelleenkäynnistämistä. Aina kun saan jonkun jutun toimimaan, löytyy jokin toinen juttu, joka ei toimi. Tavoitteenani oli tehdä tänään jotain edes näennäisesti tuottavaa, mutta pahasti näyttää siltä, että en saa kyllä tänäänkään valmiiksi yhtään mitään. Taidan antaa periksi. Pelailen vielä vähän nettipeliä, surffaan parilla foorumilla ja lähden kotiin. Jos huomenaamuna kaikki olisi vaikka maagisesti korjaantunut.

Tietokoneen uusiutumista odotellessa

2007-08-20T14:44:00.000+03:00

Onneksi kannettava tietokone oli jäänyt tähän pöydän nurkalle. Isoa tietokonetta alettiin viimeinkin laittaa kuntoon, ja homma kestääkin näymmä niin kauan, että ehdin tässä toiseella koneella tehdä vaikka mitä. Tai ehtisin jos tekisin. Enimmäkseen olen vain surffaillut netissä ja yrittänyt säätää tätä romua vähän helppokäyttöisemmäksi. Sain miltei sydänkohtauksen, kun hoksasin, että en voi kuunnella musiikkia ison koneen kovalevyltä asennuksen aikana, eikä tällä koneella mitään musiikkia ole, mutta sitten onneksi muistin, että repussani oli mp3-soitin. Nyt minulla on sentään musiikkia lohtunani. Tässä vehkeessä on aivan naurettavan pieni näyttökin. Se hyvä puoli tällä koneella työskentelyssä kyllä on, että näen tästä paikalta ikkunasta ulos käyttäen huomattavan paljon vähemmän energiaa: Ikkuna on miltei suoraan koneen takana. Toisaalta sekin on kyllä vain huono asia, ikkunasta pälyilykin kulutti sentään vähän energiaa, ja johonkin minun lounaalla itseeni ahtamiani kaloreita olisi hyvä kuluttaa.

Loputkin lomalaiset ovat varmaankin palanneet töihin. Ainakin huonetoverini palasi. Tulikin aamutuimaan höpöteltyä vaikka mitä, ja sitten menimme vielä samaan palaveriinkin. Aamupäivä kului yllättävän rivakasti. Itse asiassa iltapäiväkin on kulunut ihan kohtuullisen nopeasti, eihän tässä ole enää kuin pari tuntia työaikaa. En kyllä yhtään muista mitä ihmettä olen tehnyt lounaan jälkeen. Jotain taisin käydä etsiskelemässä rakennuksen toisesta päästä ja keskustelin jotain jonkun työkaverin kanssa. Hmm. Mitäköhän ihmettä taas merkitsen tuntikirjaukseen? Olen ollut tänään taas niin syvällä maanantaimoodissa, että en oikein muista edes milloin tulin töihin tai kauanko olin lounaalla.

Nyt kun kuuntelen musiikkia mp3-soittimesta, niin minulla olisi ainutlaatuinen tilaisuus kuunnella musiikkia täysin keskeytyksettä. Voisin pistää soittimen taskuun ja kuunnella musiikkia kahvia hakiessa, wc:ssä käydessäni, palavereissa jne.

Se vähä mitä olen tänään tehnyt jotain oikeaa työtä, on ollut melko turhaa touhua. Itse asiat ovat sinänsä olleet ihan järkeviä, mutta koska isosta koneestani otettiin myöhemmin levylle palautettava kopio jo perjantaina, niin kaikki mitä teen nyt tässä päivitysoperaation välissä pitää käsin siirtää erikseen. Pelkäsin sekoittavani tuommoisessa operaatiossa kehitysympäristöni, joten aloin tehdä uusia ominaisuuksia erillisiin tiedostoihin kehitysympäristön ulkopuolelle, jotta ne olisi helpompi yhdistää. Tässä on vain se huono puoli, että joudun koodaamaan sokkona, kun en voi testata kehitysympäristössä miten kirjoittamani koodi varsinaisesti toimii. Virhemahdollisuus tämmöisessä koodauksessa moninkertaistuu. Kun lopulta saan yhdistettyä tänään kirjoittamani koodin kehitysympäristöön, niin joudun todennäköisesti korjaamaan puolet koodista. Tämänkin olisi varmaan voinut hoitaa jotenkin fiksummin, mutta en näin maanantaina jaksa ymmärtää, että miten. Maanantaimoodissa pitäisi olla joka asiaan selkeät ohjeet. Jos haluaisin maksimoida työtehoni, niin minun pitäisi oikeastaan tehdä aina edellisellä viikolla ohjeita itselleni seuraavaa maanantaita varten.

Virvoitusjuomien kehittäjien tulisi tutustua nanoteknologiaan

2007-08-17T12:49:00.001+03:00

En saanut vielä tietokonettani uudistettua. Sain maailman meluisimman kovalevyn koneeseen kyllä, mutta käyttöjärjestelmä ei ole vielä suostunut muljahtamaan koneelle. Joudun elämään tämän kämäisen kauhistuksen kanssa varmaankin maanantaihin asti. Ensimmäinen arvaus monelle olisi varmaankin, että koneeseeni asennetaan Windows Vista, mutta ehei. Olen tähän asti joutunut pärjäilemään Windows 2000:lla ja nyt saan tilalle Windows XP:n. Ei tässä vanhassa romussa varmaankaan mikään Vista toimisikaan. Joskus olen pyöräyttänyt tässä koneessa Linuxiakin, mutta ei siihen vain saa kaikkia niitä ohjelmia mitä tarvitsen. Mac olisi ehkä realistinen vaihtoehto, mutta ne ovat niin kalliita, että ei meidän firma sellaista kykene kustantamaan. Puolet nykyisen koneeni osista on peräisin vuosituhannen vaihteesta.

Mahassa on outo tunne. En ole ähkyssä, enkä nälissäni, eikä maha ole sekaisinkaan. Se vain tuntuu oudolta. Toivottavasti tämä ei ole alkusoittoa jollekin kamaluudelle. Mahastani syöksähtää kohta varmaankin alien niin kuin siinä elokuvassa. Taidan myrkyttää sen juomalla jotain kaameaa. Pohjaan palanutta kahvia, 3 litraa energiajuomaa tai sangollisen vesijohtovettä. Jos ei se siitä nujerru, niin sitten minä nujerrun. Ehkä kuolemme molemmat.

Olen taas jonkinmoisessa oudossa projektien välisessä rajatilassa. Oikeastaan oli puhe, että olisin aloittanut uutta projektia, mutta kehitysympäristö ei suostunut toimimaan. Kun oli tiedossa, että koko koneen sisältö pistetään uuteen uskoon, niin elättelemme toivoa, että uudella käyttöjärjestelmällä kehitysympäristö alkaisi maagisesti toimia. Tuskinpa alkaa kuitenkaan. No odotellessani aloin tehdä jatkosuunnitelmia vanhaan projektiini. Minun pitäisi oikeastaan tehdä nytkin jotain suunnitelmia toteutuksesta, mutta en nyt saa itseäni oikeaan moodiin. Katsotaan, jos myrkkylitkujen juominen auttaisi.

Olisi hienoa, jos joskus tulevaisuudessa keksittäisiin jokin nanoteknologiaan perustuva juoma, joka parantaisi aivojen toiminnallisuutta. Aivosoluja tappavia nesteitähän meillä jo on. Sellainen neste joka sisältäisi aivosoluja matkivia nanokoneita olisi hieno. Mitä enemmän juomaa joisit, sitä älykkäämmäksi tulisit, muistisi paranisi ja olisit muutenkin miellyttävämpi ihminen. Jos nanokoneet eivät osaisi suoranaisesti matkia aivosoluja, niin ainakin ne voisivat jotenkin buustata olemassa olevien aivosolujen toimintaa. Toisaalta, en tiedä olisiko tuollaisten juomien juottaminen työntekijöille yrityksen etujen mukaista. Usein minusta tuntuu, että täällä kaivattaisiin enemmän simpanssien kaltaisia suorittajia, jotka eivät miettisi turhia.

Tietokoneeni odottaa uutta elämää

2007-08-16T16:30:00.000+03:00

Tänään ei olekaan aikaa kirjoitella kovin pitkästi. Iltapäivällä pitäisi mikrotuesta tulla yhden tyypin päivittelemään mun konetta raskaalla kädellä. Saapas nähdä jääkö tämä merkintä viimeiseksi. En ehkä enää koskaan tee tällä koneella yhtään mitään. Liekö tuo kyllä suuri menetys.

Kävelin lounastunnilla parin terassin ohitse ja yllätyksekseni kaikki terassillaolijat eivät juoneetkaan olutta, vaan osalla oli myös kahvia. Hyvin moni myös tupakoi. Ihmiset ovatkin ilmeisesti raittiimpia kuin olen luullut. Eivät nuo kaikki välttämättä ole edes lomalla, ehkä he ovat vain lounastuntinsa päätteeksi menneet kahville ja tupakalle. Ja myöhemmin he saattavat olla lakisääteisellä kahvitunnillaan. Pitäisi tarkkailla hieman tarkemmin terassilla istujia ja ottaa aikaa siitä kuinka kauan he siellä viipyvät.

Tänään on ollut pitkästä aikaa pari kertaa sellainen olo, että mitähän minun oikeastaan pitäisi tehdä. Uusi projekti on alkamassa ja vanha projekti alkaa olla loppusuoralla. Kyllä siinä vielä tekemistä on, mutta juuri nyt siinä on sellainen suvantovaihe, että ehdin jopa pyöritellä peukaloita.

Väsyttää taas aivan törkeästi. Nukuin aivan liian vähän ja tuhti lounas ei ainakaan piristänyt. Täytyy varmaan alkaa kittaamaan urakalla jotain kofeiinipitoista, että saan silmäni pysymään auki. Tätä kirjoittaessanikin ne ovat pari kertaa lupsahdelleet. Jos se mikrotuki-ihminen säätää konettani kauan, eikä puhu mitään, niin on erittäin todennäköistä, että nukahdan.

Ovatko tuomet tuomittuja?

2007-08-15T14:15:00.001+03:00

Seinistä kuuluu runkoäänenä jotain omituista suhinan, surinan, lorinan ja jurskutuksen tapaista. Joku jossain kauempana tekee seinälle jotain, mutta mitä ja millä on minulle täysi arvoitus. Ensimmäinen arvaukseni on, että joku poraa seinään reikää jonkinmoisella suuripaineisella vesisuihkulla. Toinen arvaukseni on, että joku poraa reikää vesiputkeen, josta valuu samalla vettä. Siihen mielikuvitukseni voimavarat sitten ehtyivätkin. Paitsi tietysti yksi vaihtoehto ovat alienit: Niiden touhuista ei ota selvää. Jokin, mitä alienit tekevät, voisi hyvinkin kuulostaa juuri tuolta.

Ostin ison pussin salmiakkia, ja nyt minun on ilmeisesti pakko syödä kaikki kerralla. En kestä salmiakin läheisyyttä reagoimatta siihen. Ei ole kyllä yhtään nälkä, eikä enää tee edes mieli mitään makeaa, mutta jotenkin vain käteni lappavat noita karkkeja suuhuni. Tahdonvoimani on liian heikko vastustamaan tätä autonomista toimintoa. Voisin ehkä kyetä tunkemaan karkkipussin reppuuni pois näkösältä, mutta sekin on varmaan aivan turhaa, koska kohta minun olisi pakko kaivaa se taas esiin. Olen tuhoon tuomittu.

Tuomittu on muuten omituinen sana. Onko sillä jotain tekemistä tuomi-sanan kanssa? Kun joku on tuomittu, niin tuleeko hänestä silloin tuomen kaltainen? Onko tuomio jonkinmoinen tuomeksi muuttumisen asteen langettaminen? Jos tuomio on ankara, muuttuu kokonaan tuomeksi, ja pienemmästä tuomiosta tulee vain vähän puuta muistuttavaksi? Vai onko asia juuri toisinpäin: Ovatko tuomet tuomittuja? Ovatko ne olleet alunperin jotain ihan muuta, mutta sitten ne on rangaistukseksi muutettu puiksi? Onpa outo tuomio. Ja jos ne olivat alunperin jotain muuta, niin mitä ne sitten olivat? Onko tuomeksi muuttuminen jotenkin olennaisesti huonompi asia kuin esimerkiksi männyksi muuttuminen? Miksei koskaan puhuta männyttämisestä?

Olen päässyt hetkeksi eroon bugeista. Jee! Nyt voin tehdä uusia jännittäviä ominaisuuksia sovellukseen. Ensimmäisenä listallani on... rumpujen pärinää... LOKALISOINTI! Muutan kaikki tekstit ulkoisiin tiedostoihin ja sijoitan ne sitten paikoilleen ohjelmakoodissa. Hohhoijaa.
Tylsyysaste: 85%.
Rasittavuusaste: 25%.
No, kai tämä on parannusta bugien korjaamiseen, joiden tylsyysaste oli 75% ja rasittavuusaste 85%. Tästä varmaankin selviää pelkällä kahvilla.

Taide- ja väkivaltaterapiaa

2007-08-14T13:15:00.000+03:00

Autot pihalla ovat taas villiintyneet. Joku ajoi äsken jalkakäytävän kautta, kun ei ilmeisesti tie piisannut, joku toinen taas on parkkeerannut autonsa puoliksi pyörätielle. Ja kaiken huipuksi läheiselle rakennustyömaalle pääsyä odottavat kuorma-autot on pysäköity suunnilleen keskelle tietä. Joku rakennusmies taitaa juuri käydä valittamasta asiasta kuorma-auton kuskille. Tai mistä minä tiedän, vaikka miehet kehuisivat toisiaan.
- "Hyvin oivallettu, että auton voikin jättää tähän. Tästä on tosi lyhyt matka tuonne työmaalle."
- "Joo, ajattelin että en tuhlaa teidän kallista aikaanne parkkeeramalla johonkin kauas. Tästä pääsen työmaalle välittömästi kun minua tarvitaan."
- "No nyt kun homma on hanskassa, niin eiköhän lähdetä lounaalle?"
- "Juu mennään vain. Eiköhän tämän autonkin voi tähän jättää siksi aikaa, ei täältä varmaan kenenkään niin nopeasti tarvitse pois päästä."

Olisi kivaa terapiamielessä tehdä aina joka projektista johon osallistuu jonkinmoinen taideteos, johon voisi purkaa tuntojaan projektista. Maalaus, veistos, runo, laulu tai vaikka performanssiesitys. Tästä projektista haluaisin tehdä savesta patsaan. Se olisi suuri monilonkeroinen hirviö, josta roikkuisi paljon pieniä loiseliöitä, ja jolla olisi vain yksi silmä ja sekin jotenkin muurautunut puoliksi umpeen. Kun saisin teokseni valmiiksi, olisi todella terapeuttista mätkiä sitä lekalla, liekittää sitä hitsauspillillä, pilkkoa se sentin paloiksi, heittää palaset talon katolta, kerätä ne ja lopuksi upottaa palaset meren syvimpään nurkkaan, jossa Cthulhu odottaisi ja söisi ne.

Jos joskus tylsyyskiintiöni tulee täyteen, niin voisin alkaa työpaikkaterapeutiksi ja järjestää työntekijöille tuollaisia projektin purkutilaisuuksia, joissa he voisivat ilmaista tuntemuksiaan taiteen ja väkivallan keinoin. Minusta tulisi varmasti hetkessä miljonääri. Ehkä voisin laajentaa toimintaani muillekin toimialoille kuin työelämään.

Korjailen taas samoja bugeja uudestaan. Olen joutunut kierteeseen, jossa korjaan bugin A, mistä seuraa että aiemmin korjattu bugi B ilmestyy uudestaan ja pitää korjata. Kun saan korjattua bugin B, bugi A:n korjaus hajoaa, ja siihen pitää keksiä uusi korjaus jne. Samojen bugien korjaaminen uudestaan ja uudestaan on niin tylsää, että unohdan koko ajan mitä olin edes tekemässä. Taidan tylsistyttää itseäni välillä lukemalla muutaman tiedotteen. Nekin on pakko joskus kahlata läpi, jos niissä vaikka olisi jotain minuakin koskettavaa. Tuskin on.

Kukat saivat vettä

2007-08-13T16:38:00.000+03:00

Bugien muuntautumiskyky jaksaa aina hämmästyttää minua. Perjantaina lähdin töistä hyvillä mielin siitä, että tiedossani ei ollut yhtään kovin vakavaa bugia sovelluksessa. Tänään töihin tullessani ne olivat onnistuneet taas majoittumaan sovellukseen ja nyt niitä on taas alettava savustamaan esiin piiloistaan. Saastaiset kiusankappaleet!

Joku täti kävi täällä huoneessa kastelemassa kukkia. Olenkin joskus ihmetellyt, miten nuo pysyvät hengissä. Kukkienkastelijatäti käy täällä yleensä ilmeisesti johonkin toiseen aikaan, aikaisin aamulla, myöhään illalla tai lounasaikaan. Tai joskus kun olen muuten vain hortoilemalla käytävillä. Miksiköhän hän tänään tuli sellaiseen aikaan, että minäkin olin paikalla? Kävinkö minä eri aikaan lounaalla? Kävikö hän eri aikaan lounaalla? Aloittiko hän kukkien kastelun tänään rakennuksen eri päästä? Nukkuiko hän pommiin? Vai oliko hän kerrankin ajoissa töissä?

Kaikilla kolmella terassilla istuskelee taas ihmisiä. Jotenkin ajattelin, että sitten kun koulut alkavat, niin muillakin ihmisillä lomat loppuvat, mutta eipä niin ollutkaan. Huonetoverinikin on edelleen lomalla, samoin näytti olevan jokunen muukin ihminen muista huoneista. Ja nuo hirviöt terasseillakin ovat varmaankin lomalla. Menisivät kotiinsa lomailemaan, tai johonkin mökille, niin ettei minun tarvitsisi katsella niiden lomailua koko päivää.

Pöydän reunalle on kasautunut aikamoinen läjä kaikenmaailman papereita ja levyjä, joihin pitäisi kai reagoida jotenkin. Ei ole muka ollut aikaa, tai siis oikeasti en ole vain jaksanut perehtyä niihin. Ei niillä varmaankaan ole kovin kiire. Yksi ohjelma pitäisi ainakin asentaa, mutta kun en ole sitä vielä tarvinnut, niin olen lykännyt sen asentamista "tärkeämpien" juttujen alta pois. Pitäisi siivota kovalevyäkin. Tai käydä kinuamassa mikrotuesta uusi levy. Saisinpa kokonaan uuden koneen.

Vietin tänään oikean megahortoilusession. Kävin ensin palauttamassa yhden levyn rakennuksen toiseen päähän. Sitten toin sieltä toisen levyn takaisin huoneeseeni. Sitten kävin vessassa ja tein vielä yhden reissun, jolla hain limsaa. Kyllä siinä varmaankin taas puolisen tuntia tärvääntyi.

Olen yrittänyt havannoida, näyttävätkö nuo kukat nyt elinvoimaisemmilta, kuin ennen kuin niitä käytiin kastelemassa. Minusta näyttää ihan kuin niiden lehdet olisivat hieman terhakammin pystyssä, vaikka eivät nuo kyllä yleisesti ottaen kovin hyväkuntoisilta vaikuta. Pitäisi varmaan ottaa niistä säännöllisesti kuvia ja vertailla kuvista niiden elinvoimaisuusastetta eri päivinä. Jos kukkien kastelu todella vaikuttaa niiden ulkonäköön, niin voisin ehkä kuvasarjoista päätellä, milloin niitä käydään kastelemassa, jos en satu itse olemaan paikalla.

Vanha mies katoaa

2007-08-10T14:57:00.000+03:00

Joku papparainen on pihalla ihan eksyksissä. Mies vain seisoo laukun kanssa keskellä pihaa ja pälyilee ympärilleen. Joko hän ei todellakaan tiedä mihin hänen pitäisi mennä, tai sitten hän odottelee jotakuta johonkin lähistölle saapuvaksi. Nyt mies katsoi kännykkäänsä. Kyllä hänen varmaan pitäisi nähdä joku. Kerran hän otti laukun käteensä ja kääntelehti ympäriinsä sen näköisenä että "nyt minä kyllä lähden kotiin", mutta päätti sitten kuitenkin jäädä vielä hetkeksi. Papparainen on seisoskellut tuossa jo ainakin vartin.

Bugirintamalla on tänään saatu selätysvoitto yhdestä kauhistuttavimmista bugeista yhden työkaverin avustuksella. Nyt olen aika varma, että tuota bugia en näe enää koskaan. Pari muutakin bugia on uhkaavan lähellä ratkaisua. Ehkä me emme menetäkään tätä asiakasta ainakaan vielä.

Kappas vain, kun kyllästyin tuijottelemaan papparaista pihalla, niin kun seuraavan kerran muistin vilkaista tilannetta, mies olikin lähtenyt johonkin. Nyt en saa koskaan tietää mistä oli kyse. Jollei sitten papparainen palaa laukkuinensa takaisin joskus myöhemmin. Piti oikein nousta tuolilta ja mennä ikkunan luokse katsomaan tarkemmin, mutta ei ukkoa näkynyt enää missään. Ufot varmaankin ottivat hänet kyytiinsä. Papparainen olikin varmaan alien.

Kyllä huomaa taas että on perjantai. Takapuoleni tuntuu syyhyävän. En millään malttaisi vain istuskella tässä. Kuluisipa aika nopeammin, niin että voisin lähteä kotiin. Pahus kun en keksi oikein mitään syytä lähteä hortoilemaankaan mihinkään. Pakko päästä johonkin. Tarvitsenko minä todella jonkun syyn? Kyllä varmaankin joku hätävarasyy olisi hyvä olla. Jos joku vaikka innostuu keskustelemaan, ja ohimennen tulee kysäisseeksi mihin olen matkalla. Sellaista on joskus tapahtunut. Jos olen vain summittaisesti hortoilemassa, niin tilanne voi äityä aika ikäväksi, koska en voi vastata mitään, tai minun pitää keksiä äkkiä jotain. Olen aika huono keksimään mitään uskottavaa tuollaisissa tilanteissa.
- "Mihin olit menossa?"
- "Manuaalia etsin... Tuolta... Limsa-automaatilta... Eikun vessasta... Siis verkkotuesta tarkoitan."
- "Mitäs manuaalia kaipailet?"
- "Ööh tuota... Käyttöjärjestelmän... Eikun serverin... Rajapinta-määritelmää..."
- "Mihin ihmeeseen sinä semmoista tarvitset?"
- "No tuota... Tuli vain mieleen että olisiko yksi juttu mahdollista tehdä... Tai siis niinkun ajattelin vain tarkistaa, ettei tule mitään ristiriitoja."
- "Niin, on se kyllä hyvä varautua kaikenlaiseen, mutta harvemmin nuo serverin rajapinnat mitään ristiriitoja aiheuttavat..."

Hah! Nyt keksin, muistaakseni yksi projektipäällikkö rakennuksen toisessa päässä on tänään asiakaskäynnillä. Voisin vaikka mennä etsimään häntä ja teeskennellä unohtaneeni että hän on tänään poissa. Voisinkohan vielä väittää unohtaneeni missä huoneessa hän istuu? Se lisäisi hortoilumahdollisuuksien määrää. Vaikuttaisinko liian aivovammaiselta? Joku voi hyvinkin muistaa, että olen käynyt hänen juttusillaan vaikka kuinka usein. No kyllä sitä voi unohtaa kaikenlaista. Minä ainakin.

Monitorini säteilee lämpöenergiaa

2007-08-09T15:19:00.000+03:00

Taas tuli nuolaistua ennen kuin tipahti. Eilen ehdin riemuita suurvoitosta taistelussani bugeja vastaan, mutta tänään ne pirulaiset palasivat takaisin aivan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Bugit olivat vain strategisesti vetäytyneet hetkeksi taka-alalle, mutta nyt ne terrorisoivat taas koko sovellusta, eikä mikään enää toimi. Paluu pään seinään hakkaamiseen tuntuu aina ikävämmältä sen jälkeen kun luulee, ettei sitä tarvitse tehdä enää ikinä. Tekisi melkein mieli itkeä. En kuitenkaan viitsi. Ei sillä, että itkeminen nolottaisi, en vain jaksa. Se tuntuisi jotenkin väkisin kaivetulta reaktiolta tärkeysarvoltaan olemattomaan asiaan. Samasta vanhasta tylsyydestä on kuitenkin vain kyse.

Minulle tulee melko merisairas olo, kun katselen tarpeeksi kauan ikkunasta monitorin reunan yli. Lämmin ilma väreilee monitorin yläpuolella ja saa ikkunanäkymän aaltoilemaan. Monitori on todellakin lämmin. Varmasti hillitön määrä lämpöenergiaa kuluu hukkaan tuosta monitorista. No onhan tuo hukkalämpö tietysti pois lämmityskuluista, mutta täällä on nyt muutenkin niin kuuma, että tuo taitaa vain lisätä ilmastointikuluja. Monitori ei varmaankaan ole tarpeeksi kuuma, että sillä voisi paistaa kanamunia, mutta kyllä sillä varmaankin voisi jonkun einespizzan saada lämpimäksi. Eipä nyt satu olemaan einespizzoja mukana, että voisin testata asiaa. Eikä kyllä ole juuri nälkäkään. Söin kiinalaisessa ravintolassa koko rahan edestä. Kaikki energiani on keskittynyt ruoan sulattamiseen.

Olen juonut tänään tolkuttomasti limsaa. Olen muka yrittänyt vähentää sekä limsan ja kahvin juontia, mutta menestys on ollut aika huono. Muistan ehkä kaksi kertaa ottaneeni limsan sijaan vettä automaatista tai kahvin sijaan limsaa. Kahvia ei voi korvata vedellä mitenkään. Mielipuolista tahdonvoimaa käyttämällä saatan olla juomatta yhtään mitään, mutta jos mieli tekee kahvia, niin veden juomista tulee vain pahalle tuulelle. Miltei oksettaa.

Onkohan ilkeillä ihmisillä ikinä tylsää? Tuntuu joskus siltä, että jos oikeasti haluaisin kiusata ihmisiä ja saisin nautintoa pahan mielen aiheuttamisesta, niin tilaisuuksia olisi vaikka kuinka. Voin helposti kuvitella lukemattomia tapoja, joilla voisin ajaa yksittäisiä työtovereitani hermoraunioiksi. Tai ihan yleisesti vain tehdä kaikenmaailman ilkeyksiä. Työtovereitteni onneksi olen kuitenkin kiltti ja tylsä ihminen. Mutta jonain päivänä saatan muuttua.

Voisikohan monitorista lähtevää lämpöenergiaa hyödyntää johonkin muuhun kuin einespizzojen lämmittämiseen? Jos tekisin pahvista monitorin päälle pyramidin, jonka huipulla olisi pieni reikä, niin lämmin ilma virtaisi aukosta varmaan melko tuntuvalla nopeudella. Sitten voisin laittaa ilmavirran eteen pyörivän rattaan, jonka voisin yhdistää jonkinmoiseen dynamoon ja saisin siitä sähköä. Sitten voisin vaikka ostaa pienen tuulettimen, jota voisin pyörittää tuolla sähköllä. Mitä kuumempi monitori olisi, sitä enemmän tuuletin tuulettaisi minua.

Valkosipulin löyhkää

2007-08-08T16:09:00.000+03:00

On ärsyttävää katsella ikkunasta selkeästi lomalla olevia ihmisiä. He käpsyttelevät ikkunan ohi jäätelöä syöden ja katsellen maisemia. Heillä ei selkeästi ole kiire mihinkään, aurinko paistaa mukavasti ja päivä on täynnä mahdollisuuksia hauskanpitoon. Täällä taas minua ahdistelevat lannistumattomat kauhubugit ja kiire hönkii niskaan. Myönnän: Olen kateellinen.

Olin hirviö ja laitoin lounaaseeni järkyttävän määrän valkosipulia. Jotkut ihmiset eivät voi sietää valkosipulin hajua. He oksentaisivat tähän huoneeseen kävelleessään. No, ei täällä varmaankaan kukaan tänään käy. Jos jollakin ihmisellä olisikin minulle asiaa, hän tulisi ovea lähestyessään varmasti toisiin ajatuksiin, kun infernaalinen valkosipulinlöyhkä löyhähtäisi päin hänen kasvojaan. Tosin jollakulla saattaa olla heinänuha, eikä hän haista mitään. Mutta projektipäälliköt tänne tuskin ainakaan uskaltautuvat. Heissä on niin paljon vampyyrimaisyytta, että he eivät voi sietää valkosipulia. He aistisivat valkosipulin vaikka se olisi ilmatiiviissä metallisäiliössä ja heiltä olisi nenä leikattu irti. Säikähtäisivätköhän he pelkästään valkosipulin mainitsemistakin? Voisin yrittää joskus ujuttaa vaivihkaa sähköpostiini muutamia mainintoja valkosipulista. Ehkä he sitten lakkaisivat ahdistelemasta minua sähköpostitsekaan.

"Projekti on hyvällä mallilla. Uudet ominaisuudet versovat kuin valkosipulit keväällä. On kuin tämä sovellus olisi nyt ladattu täyteen c-vitamiinia. Tässä on varmasti enemmän c-vitamiinia kuin valkosipulin kynnessä. Tämä sovellus on kuin ohjelmallinen vastine valkosipulin maulle: voimaisa, raikas, pisteliäs ja piristävä. Tämän sovelluksen käyttäjät erottuvat muiden käyttäjien joukosta taatusti kuin viisi valkosipulia syönyt ranskalainen eskimoiden sukukokouksessa."

Tänään olen saanut ihmeen paljon aikaiseksi. Tai ainakin juuri nyt minusta tuntuu siltä. Sain kuristusotteen yhdestä kamalimmista sovellusta terrorisoivista bugeista. En saanut bugia vielä täysin murskattua, mutta sain sen ainakin eristettyä sovelluksen nurkkaan, jossa se ei niin paljon häiritse. Huomenna varmaankin murskaan sen lopullisesti.

Sain luotettavalta taholta myös vihjeitä erään toisen hirviöbugin taltuttamiseen. Minulla on eräänlainen loitsu, jolla sen saa todennäköisesti manattua pois. En ole vielä uskaltanut ottaa loitsua käyttöön, koska sillä voi olla jotain sivuvaikutuksia. Täytyy hieman tutkia sen toimintaa ja lähettää sitten toinenkin bugi tuonpuoleiseen.

Jos tästä päivästä jotain erityisen huonoa hakee, niin tämä on pitkä kuin nälkävuosi. Eilen päässäni naksahti ja lähdin töistä ennen aikojani. Tänään minun pitää kai kompensoida eilistä ja virua täällä kunnes aurinko laskee. Tai päässä naksahtaa taas.

Ovatko asiakkaamme avaruusolentoja?

2007-08-07T14:06:00.000+03:00

Päätin testata tänään taas kahvinsietokykyäni. Kaameat hirviöbugit ovat jälleen hyökänneet kimppuuni, väsyttää, ottaa päähän, eikä huvita mikään ja on tietysti tylsää. Ehkä kahvi voisi ratkaista jonkun ongelmistani. Todennäköisesti kuitenkaan ei. Unilääkkeet voisivat auttaa. Jos nukkuisin koko päivän, niin ehkä ongelmat katoaisivat itsestään.

Olen vähän miettinyt lisää ufoja ja alieneita. Koska eilen tulin siihen tulokseen, että todennäköisesti alienien teknologia on nykyään niin kehittynyttä, että he kykenevät naamioimaan lentoaluksensa ihmisten lentoaluksia muistuttaviksi, niin todennäköisesti he pystyvät nykyään naamioimaan kaiken muunkin alienmaisen olemuksestaan ihmismäiseksi. Alienien toimitilat on todennäköisesti naamioitu aivan tavallisiksi firmoiksi ja mahdollisesti alienit itsekin ovat naamioituneet ihmisiksi. Mahdollisesti työpaikallanikin on alieneita.

Asiakkaistamme ainakin osa on todennäköisesti alieneita. Se selittäisi joidenkin sovellusten todella omituiset vaatimukset ja toteutustavat. Ehkä sovelluksemme todellisuudessa tekevät alienien käytössä jotain ihan muuta, kuin mitä kuvittelemme niillä tehtävän. Se selittäisi myös jotkin todella omituiset virheraportit. Olen usein ihmetellyt, miksi ihmeessä asiakkaamme haluavat käyttää ohjelmistojamme jollain tavalla, mikä itselläni ei ole käynyt mielessäkään. Tietenkin on myös mahdollista, että todellisuudessa alienit eivät tarvitse sovelluksiamme yhtään mihinkään: Kaikki on vain kulissia alienien todelliselle toiminnalle, mitä se ikinä lieneekään. Ihmiset alkaisivat ihmetellä jos alienit rakennuttaisivat valtavat toimitilat firmalle, joka ei työllistäisi ketään, ei tuottaisi mitään ja jolla ei olisi ollenkaan liikevaihtoa. Alienien on kertakaikkiaan pakko pyörittää ohessa jotain liiketoimintaa, jotta firmat ja niiden toimitilat vaikuttaisivat uskottavilta.

Nykyisessä projektissani on muuten yksi hyväkin puoli: Ihmiset joiden kanssa teen töitä istuvat rakennuksen toisessa päässä, ja saan hyvin kulutettua aikaa kävelemällä rakennuksen päästä päähän kysymään jotain ja tekemään muistiinpanoja. En tiedä vaikutanko toimeliaalta vai toimettomalta muiden silmissä kuljeskellessani edes takaisin käytävällä. Mukanani raahaama paperivihko ehkä antaa minusta enemmän sellaisen kuvan, että olen todella menossa tekemään jotain tärkeää. Pitäisiköhän alkaa raahailla vihkoa mukana aina silloinkin, kun vain harhailen toimettomana käytävillä? Kärsisikö vihko inflaation? Jos raahaisin välillä mukanani kannettavaa tietokonetta?

Saattaa olla että joudun/pääsen bugimetsästyksessäni käyttämään uusia ihmeellisiä työkaluja. Joskus toisena hetkenä niiden kanssa leikkiminen voisi olla hauskaakin, mutta nyt ei vain yhtään huvita. Olen niin kyllästynyt tähän typerään palikkaan, että toivon nyt, etten olisi koskaan kuullutkaan koko jutusta.

Ufot naamioituvat lentokoneiksi

2007-08-06T15:14:00.000+03:00

Aamulla oli palaveri siitä mitä mun pitäisi seuraavaksi tehdä, ja sitä samaa vanhaa pään seinään hakkaamistahan sieltä taas tuli. Olipas kiva alku taas uudelle viikolle. Olin vähän elätellyt jo toivoa, että pääsen johonkin ihmisarvolle sopivampaan projektiin tällä viikolla, mutta olen ilmeisesti ollut edellisessä elämässäni jokin hirviö, ja nyt karman lait määräävät minut kärsimään teoistani.

Näin taas taivaalla jonkun matalalla lentävän vekottimen. Tämä lensi kyllä niin hitaasti, että se taisi olla helikopteri. Tai ufo. Ehkä sota ei olekaan syttynyt, mutta ulkoavaruuden asukit ovat kiinnostuneet kaupungistamme. Olisi mielestäni ihan loogista, että jos ufot eivät haluaisi että niihin kiinnitetään mitään huomiota, niin ne naamioisivat aluksensa muistuttamaan meidän lentolaitteitamme. Silloin niitä ei voisi erottaa lentokoneista ja helikoptereista muuten kuin jos ne sattuvat tekemään jotain omituista. Kuten tuo äskeinen vekotin, joka lensi omituisen hitaasti. Mistäs sitä tietää vaikka 99% maapallon asukkaista olisi nähnyt ufoja, mutta koska niiden naamiointi on niin hyvä, niin ihmiset eivät ole kiinnittäneet niihin mitään huomiota. Kai nyt ufoteknologiakin kehittyy vuosien varrella?

Tänään on ollut työtehokkuuden kannalta ihan kohtuullisen hyvä päivä. Vaikka on maanantai. Tänään olen korjannut pari pikku bugia ja jättänyt mammuttimaiset möhkäleet huomioimatta. Tuommoisten pikkubugien korjaaminen oli oikeastaan melkein hauskaa. Siis melkein. Se oli vain tylsää teknistä suorittamista, mutta sekin on paljon parempi kuin noiden mystisten hirviöbugien korjaaminen. Niiden ymmärtämisen yrittämisessäkin järki sumenee.

Ulkona on ihan liian hieno ilma. Näen ainakin kahdella terassilla ihmisiä viettämässä lomaansa olutuoppien parissa. Taivaskin on lähes pilvetön. Monitoristani nousee lämmintä ilmaa, joka saa ikkunanäkymän aaltoilemaan. Kerrankin kun vähän kaipaisin selkäni takana hurisevaa ilmastointilaitetta, niin nyt se pirulainen on tietenkin täysin eloton. Toinen limsa-automaattikin oli kuollut. Se kyllä vielä hurisee, mutta valot ovat sammuksissa, eikä napeista painamalla tapahdu mitään. Tästä seurauksena kaikki joutuvat hakemaan limsansa toisesta automaatista, josta taas ovat lähes kaikki limsat loppu. Taidan lähteä pian limsanhakuretkelle rakennuksen toiseen päähän, ehkä ongelma ei ole kantautunut vielä sinne asti.

Haavekuvia meditoinnista

2007-08-03T13:03:00.000+03:00

Söin tänään aamupalaksi sämpylän vasta töissä. Heräsin aamulla niin myöhään, että oli pakko sännätä töihin ilman aamupalaa. Vaikka eipä täällä mitään tapahtunut, eikä täällä edes näyttänyt olevan lisäkseni kuin kolme ihmistä. En edes huomannut katsoa paljonko kello oli kun tulin tänne. Muillakin ihmisillä tuntuu olevan ongelmia päästä loman jälkeen työntekomoodiin. Onneksi on perjantai. Sinänsä jännä juttu, että en tunne itseäni kovin väsyneeksi edes näin loppuviikosta, toisin kuin ennen lomaa. Ehkä minulla on kaikesta unen puutteesta ja motivaation puutteesta huolimatta enemmän energiaa nyt. Sekin voi vaikuttaa asiaan, että työtehoni on ollut tällä viikolla niin surkea, että sellaisesta lusmuilusta ei kertakaikkiaan voi rasittua.

Luulin eilen saaneeni yhden melko vakavan ja omituisen bugin korjattua, mutta kun tänään tutkin asiaa uudestaan, totesinkin, että bugi onkin vain muuntautunut toiseen muotoon. Toiminto ei edelleenkään toimi oikein. Plääh. En taida päästä tästä typerästä projektista eroon ikinä.

Olisi varmaan hienoa osata oikeasti meditoida. Tai jotain. Olen ainakin kuvitellut, että meditoimalla voisin asettua ongelmallisen tilanteen ulkopuolelle ja sitten kun onnistuisin tyhjentämään mieleni täysin, niin näkisinkin selkeämmin koko ongelman ja sen ratkaisu tuntuisi yksinkertaiselta. Saahan sitä kaikenlaisesta unelmoida. Taikominenkin olisi kivaa, ja teleportaatio, levitointi ja ruumiista irtautuminen. Ajatusten lukutaidostakin voisi joskus olla iloa. Ihminen, joka omaisi kaikki nuo taidot, olisi varmaankin mielenkiintoinen supersankari. Superkoodari, joka liiskaisi pahisbugeja ja pelastaisi budjetit. Hän rakentaisi siltoja ihmisten välille palavereissa ja osaisi selittää kaiken oikein. Hänen teräksinen mahansa kestäisi vaikka 50 litraa mustaa kahvia päivässä, eikä hän ikinä surffaisi tyhmillä nettifoorumeilla tai pelaisi mitään pelejä. Lukisivatkohan esiteinit innolla superkoodarista kertovia sarjakuvia? Todennäköisesti eivät. Ne olisivat varmaankin tappavan tylsiä.

Tuosta meditaatiosta vielä: Olen aika hyvä tyhjentämään mieleni täysin jo nyt. Itse asiassa mieleni tyhjentyy usein ilman että minä teen asian eteen yhtään mitään. Nytkin pääni on ihan tyhjä. Ongelma on vain siinä, että ei siitä seuraa mitään. Mitään ratkaisuja ei ilmesty eteeni, enkä osaa nähdä ongelmia ulkopuolelta kokonaisuutena. Asioiden tarkkailu ulkopuolisena kyllä onnistuu myös minulta helposti, mutta en minä mitään kokonaisuuksia hahmota. Ehkä ongelmani onkin siinä, että mieleni on liian tyhjä ja tarkkailen kaikkea liian ulkopuolisena?

En ole muuten lomalta paluuni jälkeen nähnyt ikkunasta yhtään pääskystä. Jotain lokkeja vain. On kai ollut niin huono ilma, että pääskyset ovat lentäneet jonnekin missä on kauniimpi ilma. Lokit taas taitavat pitää tämmöisestä ankeudesta. Ovatko lokit pahan ilman lintuja?

Mittayksiköt kateissa

2007-08-02T14:43:00.000+03:00

Taivaalla lensi suihkukone aika lujaa ja matalalla. Jonkunmoinen hävittäjä. Sota on varmaan syttynyt. Minkähän valtion kone tuo oli? Pitäisi hankkia tänne kiikarit. Tosin tuo lensi ohitse niin nopeasti, että jos kiikareissa olisi jonkunmoiset suojukset päällä, niin kone olisi ehtinyt jo mennä menojaan siinä vaiheessa kun olisin saanut suojukset pois. Eli jos olisin halunnut erottaa tuon koneen tunnukset, minun olisi pitänyt jo valmiiksi tiirailla ikkunasta kiikareilla. Jos todella tekisin niin, niin työtoverit saattaisivat hieman paheksua sitä että kiikaroisin koko päivän ikkunasta. Paitsi jos väittäisin, että toimenkuvani on muuttunut tähystäjäksi.

Voisinkohan määrittää jotenkin työtehoni suhteessa aikaan jollain luvulla? Mikähän olisi sopiva yksikkö? Serverin käynnistyksiä päivässä? Kirjoitettuja koodirivejä päivässä? Muutettuja kirjainmerkkejä tunnissa? Korjattuja bugeja päivässä? Viimeksi mainittu mittausperiaate ainakin olisi huono, koska riippuu aivan tuurista miten helppo bugi on korjata. Jonkun virheen korjaamiseen menee vain viisi minuuttia ja jotain toista joutuu korjaamaan monta päivää. Olisi kyllä hienoa, jos voisin kirjata johonkin ylös vaikka, että "tänään olen korjannut bugeja teholla 38 buuttia päivässä".

Korjailen edelleen samaa bugia kuin eilenkin. Olen kyllä tätä yhtä sitkeää virhettä korjatessani törmännyt vahingossa pariin muuhun bugiin ja korjannut ne, mutta täytyy sanoa että työtehoni on ollut surkea.

Vireystilaakin voisi olla hauska mitata jotenkin. "Tänään univajeeni on 2,5 h, viikon kumulatiivinen univaje on 6,5 h." "Kofeiinin kulutukseni on ollut tänään keskimääräisesti 0,75 kahvikupillista tunnissa." "Vereni kofeiinipitoisuus on ollut tänään keskimääräisesti 2 ml / l." Mitenkähän kofeiinipitoisuus veressä pitäisi ilmoittaa? Millaisistakohan luvuista on kofeiinipitoisuudessa edes kyse? Onko se samaa luokkaa kuin alkoholissa? "Kofeiinitärinäni on nyt kolme promillea." Kuinkahan monesta kofeiinipromillesta lähte taju? Tai kuolee? Käsittääkseni kofeiinin yliannostukseenkin on mahdollista kuolla, mutta muistaakseni kuolemaan johtava annostus oli jotain luokkaa kaksi ämpärillistä suodatinkahvia. Hassua muuten, että nimenomaan tavallisessa suodatinkahvissa on kaikkein eniten kofeiinia, eikä esimerkiksi espressossa.

Työpaikalla on tänään unelias ilmapiiri. Monet ovat edelleen lomalla, ja paikalla olijoistakin moni tuntuu kuluttavan päivää lehtiä lukemalla, surffailemalla netissä ja höpöttelemällä joutavia muiden ihmisten kanssa. Plääh. Taidan lähteä tänään töistä etuajassa.

Sää suosii leijan lennättäjiä

2007-08-01T13:42:00.001+03:00

Läheisen talon parvekkeella on oikea joukkokokous: Siellä seisoskelee kolme ihmistä keskustelemassa ja yksi istuu, eivät he näytä edes tupakoivan. Ehkä he lähtivät ensin tupakalle, mutta tempautuivat sitten keskusteluun, eivätkä malta palata sisälle? Tai sitten sisällä on aivan hirveästi ihmisiä, eikä sinne enää mahdu. Olisi varmaan aika kamalaa jos tässäkin huoneessa olisi kymmenen ihmistä. Onneksi en ole töissä jossain Aasian tiheimmin asutuilla alueilla.

Ulkona taitaa tuulla lujaa. Jos olisin lapsi, niin olisin varmaankin vieläkin lomalla. Tänään olisi voinut olla kiva päivä lennättää leijaa. Joskus lapsena minulla oli leijoja. Yksi niistä oli tosi iso ja hieno, mutta sitä oli aika vaikea lennättää missään, kun en löytänyt mitään tarpeeksi isoa aukeaa paikkaa. Kaikenmaailman niityilläkin oli aina jotain sähkölinjoja. Urheilukentällä olisi varmaankin ollut hyvä lennättää sitä, mutta siellä oli melkein aina ihmisiä urheilemassa. Ja kenttä oli niin kaukana, että ei siellä jaksanut alvariinsa ravata katsomassa, olisiko siellä nyt vapaata. Sitä paitsi leijan kuljettaminen pitkiä matkoja tuulisella säällä on hankalaa.

Yritän jahdata taas vaihteeksi yhtä mystistä bugia. Luulin aloittavani heti lomalta palattuani uutta projektia, mutta jouduinkin jatkamaan samaa projektia, jota tein ennen lomalle lähtöä. Mikä ei oikeastaan ollut yhtään yllättävää. Tämä(kin) projekti on niin toivoton heti lähtökohdiltaan, että jos tätä jääräpäisesti päätetään jatkaa, niin minulle riittäisi tässä työsarkaa varmaankin loppuvuodeksi. Toivottavasti koko juttu lakaistaan maton alle. Jos ei, niin tästä voi tulla potentiaalinen katastrofi, ja minä olen ikävästi tulilinjalla ensimmäisten joukossa, kun syyllisiä aletaan etsimään.

Olen jumiutunut kahvirajatilaan. Toisaalta mieleni tekisi mennä hakemaan kahvia, mutta toisaalta minusta tuntuu aina siltä, että "teen vielä tämän pikku jutun ja sitten menen". Nyt tätä on jatkunut puolitoista tuntia. Lopulta minun on pakko mennä vessaan ja sitten optimoin toimintani niin, että haen samalla reissulla myös kahvia. Ehkä tuijottelen myös hetken akvaariota.

Löysin muuten kahvikuppini astianpesukoneesta. Omituista. Saattaa olla, että laitoin sen itse sinne ennen lomalle lähtöäni, mutta luulisi, että neljän viikon aikana joku olisi sen ottanut sieltä pois. Tai sitten astianpesukonetta ei käytetä kovin usein, eikä kukaan koe velvollisuudekseen tyhjentää sitä. Sekin mahdollisuus on vielä olemassa, että joku muu on käyttänyt kahvikuppiani poissaollessani, ja sattumalta pistänyt sen astianpesukoneeseen juuri vähän ennen töihin palaamistani. Tämä jäänee ikuiseksi mysteeriksi.

Vedenpaisumusta odotellessa

2007-07-31T12:28:00.001+03:00

Löysin taskustani sinitarraa. Se oli tarttunut avaimiini. Olin kai laskenut avaimeni johonkin, missä oli sattumalta sinitarraa ja se tuli sitten mukaan kun laitoin avaimet taskuuni. Toivottavasti tuo on sinitarraa, eikä jonkun vanha purukumi. Kyllä se on ainakin väriltään selkeästi sinertävää, ja ajatus siitä että olisin räplännyt jonkun vanhaa purukumia on niin ällöttävä, että kyllä sen on pakko olla sinitarraa. Nyt kun minulla on sinitarraa, voisin laittaa sillä seinälle jotain lappuja tai kuvia. En ole vielä oikein keksinyt että mitä. Kuva saisi olla mielellään sellainen, että sitä jaksaisi katsella ja toisaalta sellainen, että se antaisi minusta professionaalin vaikutelman. Kuulostaa mahdottomalta yhtälöltä. Täytyy miettiä vielä asiaa.

Ulkona on harmaata. Juuri nyt ei sada, mutta millä hetkellä hyvänsä taivaalta saattaa rysähtää alas vedenpaisumus. Lehdessä luki että tänään pitäisi sataa suunnilleen yhtä paljon kuin koko kuukaudessa tähän mennessä, ja minun mielestäni tässä kuussa on satanut ihan liikaa. Toimistorakennuksemme alakerrassa oli isoja lätäköitä lattialla ja jotain kuivauskoneita jo aamulla töihin tullessani. Ei hyvältä näytä. Voi olla, että joudun uimaan kotimatkalla. Onneksi asun korkealla mäellä. Toivottavasti illalla ja yöllä sataa niin paljon, että huomenaamuna on mahdotonta päästä työpaikalle. Kukaan ei voi odottaa, että työntekijät omistavat veneen, eikä työsopimuksessa mainita mitään uimataidon pakollisuudestakaan. Jos työantaja kuljettaa minut töihin helikopterilla, niin sitten suostun kyllä tulemaan. En ole ikinä lentänyt helikopterilla, ja sitä olisi hauska kokeilla. Ehkä kuumailmapallokin välttäisi.

Lounas lamaannutti minut täysin. Ei huvita tehdä kyllä yhtään mitään. Tuijotan apaattisesti monitoria ja käynnistelen välillä serveriä uudestaan aikani kuluksi. Jos joku sattuu kulkemaan huoneeni ohi ja vilkaisemaan mitä ruudullani on, niin vilisevät tekstit antavat minusta varmaankin tehokkaamman kuvan kuin joku pöhkö nettiforum. Tai se kirottu nettipeli. Sitäkin kyllä välillä vilkuilen. Suurin osa lomastanikin kului sitä typerää peliä hakatessa. Jos olisin järkevä, niin lopettaisin tuon pelin pelaamisen. Aivokapasiteetistani vapautuisi ainakin 50 % ja todellinen vapaa-aikani tuplaantuisi.

Sähköpostia ihmisvihaajilta

2007-07-30T13:47:00.000+03:00

Täällä sitä taas ollaan. Loman jälkeen olon pitäisi kai tuntua levänneeltä, mutta minä olen ainakin aivan tokkurassa väsymyksestä. Onnistuin lomalla siirtämään nukkumisrytmiäni muutaman tunnin myöhäisemmäksi, ja kun nyt piti kuitenkin herätä aikaisin, niin nukuin sitten aivan liian vähän. Kolakaan ei tunnu piristävän yhtään. Pitää kai siirtyä kohta kahviin ja yrittää etsiä jostain taas kahvikuppini. Toivottavasti kukaan ei ole ominut sitä loman aikana.

Sähköposti oli täynnä tyhjänpäiväisiä viestejä, jotka oli pakko kahlata läpi siltä varalta, että niissä olisikin jossain sivulauseessa jotain olennaista. Ainakin puolet viesteistä oli sellaisia, että on pakko ihmetellä, että miksi ihmeessä ne oli edes lähetetty minulle. Kai ihmisillä on ollut täällä lomani aikani niin tylsää, että he ovat kirjoitelleet tahallaan tylsiä viestejä, niin että kaikilla viestien lukijoillakin olisi tylsää. Sadistiset hirviöt! Jos yksi kärsii, ei sentään kaikkien tarvitsisi kärsiä.

Huonetoverini on lomalla, joten saan olla täällä taas ylhäisessä yksinäisyydessä. Äkkiseltään juuri mikään täällä ei näytä muuttuneen. Ainoa konkreettinen asia, jonka huomaan muuttuneen, on ikkunaa lähin terassi: Sinne on tullut pari rumaa päivänvarjoa. Ne hieman häiritsevät terassilla istujien tarkkailuani. Nyt päivänvarjot ovat kuitenkin kiinni, eikä terassilla edes istu ketään, joten eipä noistakaan suurta haittaa ole.

Ihan kuin olisi jo syksy, vaikka on sentään vielä heinäkuu. Kaameaa. Lounaallakin kastuin sateessa, vaikka minulla oli sateenvarjokin. Toivottavasti tulen kipeäksi. Mittailin jo eilen illalla kotona kuumetta, mutta eipä mitään tietenkään ollut. Nukun ensi yön alasti jossain katuojassa ja syön iltapalaksi mutaa ojan pohjalta. Jos siitä ei tule kipeäksi niin mistä sitten?

Lähestyvä loma häiritsee ajatuksia

2007-06-29T12:23:00.000+03:00

Tuntuu kuin istuisin tulisilla hiilillä. En millään jaksaisi olla paikoillani. Lomallelähtöjalka vipattaa niin kovasti, että on vaikea ajatella enää mitään muuta. Loma! Vajaa kuusi tuntia! Vajaa kuusi tuntia tylsien bugien liiskausta. Pää on lähellä räjähtää. Yritän väkisin fokusoida ajatustoimintaani edes vähän bugien suuntaan, mutta lähestyvä loma vetää mustan aukon tavoin kaikki hiemankin harhailevat ajatukset itseensä. Loma, loma, LOMA!!!

Täytyy lounaalla syödä itsensä niin ähkyyn, että ajatus ei liiku enää ollenkaan. Jos en ajattele mitään, voin ehkä saada vahingossa ainakin pari bugia liiskattua. Täytyy yrittää välttää kaikkea kofeiinipitoista. En tarvitse yhtään lisää vireyttä, koska koko vireystilani keskittyy lomaan. Mitä vireämpi olen, sitä enemmän ajattelen lomaa, ja sitä vähemmän teen oikeita töitä. Olisi kuitenkin hyvä, että saisin jätettyä hommat jotenkin siedettävään kuntoon.

Ikkunan takana kävi joku ötökkä lentelemässä päin lasia. Se olisi kovasti kai sitten halunnut päästä sisään. Tyhmä otus. Minä ainakin haluan täältä vain ulos. Kai se ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella. Ehkä minäkin parin päivän päästä ikävöin tänne takaisin tylsistymään lomastressin keskeltä. Pystyisinköhän simuloimaan täällä tylsistymistä jotenkin kotioloissa? Voisin viedä huoneesta kaikki kivat jutut pois, sensuroida jotenkin ikkunasta näkyvää näköalaa ja alkaa koodata jotain täydellisen älyvapaata omaa projektia, joka ei ikinä valmistu ja jonka lähtökohdatkin ovat aivan tolkuttomat. Sitten lukitsen oven, juon hirveästi kofeeinipitoisia juomia ja kökin siellä koko päivän. Kyllä minä yhdestä lomakuukaudesta taatusti selviän.

Muistuttaako autollinen ihminen autoa?

2007-06-28T14:19:00.001+03:00

Bugit olivat yön aikana lisääntyneet kuin bakteerit bakteeriviljelmässä, ja eilisen neljä ranskalaista viivaa on kuin muisto kultaisilta vuosilta. Nyt virheitä kuvaavia ranskalaisia viivoja on niin paljon, että ei niitä jaksa enää edes laskea. Noin yksi A4-arkillinen. Pöh. Minun pitää ilmeisesti viettää viimeiset hetkeni ennen lomaa bugimetsästyksessä. Tänään on onneksi uuden projektin aloituspalaveri, jonne voin ihan luvalla paeta ilkeitä bugeja. Oikeastaan minun pitäisi ennen palaveria lukea läpi jotain pohjustusmateriaalejakin. Täytyy nyt miettiä kehtaanko jättää bugit mellastamaan tuntikausiksi itsekseen. Jos ne pian satuttavat itsensä tai jotain. Kai minun pitää se pohjamateriaali lukea kuitenkin.

Dokumenttien lukeminen on tylsää. Kymmeniä sivuja tekstiä, joista suurin osa ei kosketa itseä millään tasolla, mutta koska en tiedä mitkä osat koskettavat, niin ne on pakko lukea kaikki. Aivoni tulevat täyteen täysin hyödytöntä tietoa. Onneksi olen sentään hyvä unohtamaan.

Sade vain jatkuu. Toivottavasti nyt tulee alas kaikki mitä irtoaa kuukauteen. Pitäisiköhän alkaa laskea jo tunteja ja sekunteja lomalle lähtöön? Olen loppukirinä saanut jopa työtuntitaasenikin plussan puolelle, mikä tarkoittaa sitä, että voin huomenna lähteä lomalle ainakin tunnin etuajassa. Hah! Kunhan tämän päivän vielä jotenkin saan lusittua, niin huomenna voinkin jo keskittyä lomallelähtöä ennakoiviin rutiineihin. Pöydän voisi varmaankin siivota, keräillä kotiin menevät tavarat reppuun, voisin laittaa sähköpostiin lomavastaajan päälle ja tunnitkin pitäisi merkata etukäteen lomaksi koko kuukaudelle. Apua, nythän alkaa kuulostaa suorastaan siltä, että huomenna onkin kiireinen päivä!

Joskus mietin onko tällainen tylsistyminen ja kitinä lapsellista. Aikuismaista ja vastuullista käytöstä olisi varmaankin ottaa vastaan tilanne sellaisena kuin se on, ja elää täysillä sen ehdoilla. Pitäisi nauttia kaikista haasteista, olla kiinnostunut kaikesta, ja tehdä kaikki mitä tehtävissä on projektien eteen kaikilla käytettävissä olevilla voimavaroilla. Lapset kyllästyvät helposti, jos kaikki ei täydellisesti miellytä. Lapset kiukuttelevat ja kitisevät. Minä taidan olla iso lapsi. En kyllä kovin usein kiukuttele, mutta tylsistyn helposti ja kitisen paljon.

Lapsellinen on oikeastaan aika jännä sana. Jos vertaa sanaa vaikka sanaan autollinen, niin logiikka on täysin eri. Autollinen on ihminen, jolla on auto, ja lapsellinen on ihminen joka muistuttaa lasta. Onpa hölmöä. Eipä käy kateeksi niitä ulkomaalaisia raukkoja, joiden pitää opetella puhumaan ja ymmärtämään Suomea. Ei mutta hei, olenhan minä itsekin joutunut joskus lapsena opettelemaan Suomen kielen, niin kuin kaikki muutkin suomalaiset. En voi sääliä kokonaista kansakuntaa. Empatiani ei kertakaikkiaan riitä. Jotenkin kun säälittävä ryhmä on tarpeeksi iso, se lakkaa tuntumasta säälittävältä, missä ei kyllä ole mitään järkeä.

Toimistokärpänen

2007-06-27T15:38:00.000+03:00

Miksiköhän kaikki projektit tuntuvat aina aluksi kivoilta, mutta lopulta vain odottelen, että pääsisin niistä eroon? Kun projekti on edennyt tarpeeksi pitkälle, se alkaa tuntua loputtomalta pakkopullalta tai täydelliseltä katastrofilta. Ikinä ei tunnu siltä, että nyt tämä projekti on valmis, ja siitä tuli hyvä. Kun pääsen projektista eroon, siinä on useimmiten vielä jotain kesken, tai ainakin se tuntuu jotenkin muuten aivan huonolta. Pilaanko minä kaikki projektit vai joudunko aina kamaliin projekteihin? Vai ovatko kaikki projektit aina kamalia, mutta niiden kamaluuden ymmärtämiseen kuluu aikaa? Vai onko minulla vain huono asenne?

Täällä lenteli jokin aika sitten kärpänen. Joku on varmaankin avannut jossain huoneessa ikkunan, josta se pujahti sisään. Tai sitten tuo on todella määrätietoisesti väijynyt ovien luona ja onnistunut pörisemään sisälle jonkun mukana ainakin kolmesta ovesta. Haluan uskoa jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Mielestäni ovien aukeamista odottelevassa kärpäsessä on jotain sympaattista. Tietenkin yksi vaihtoehto on myös se, että kärpänen on piiloutunut jonkun täällä olevan ihmisen vaatteisiin, tavaroihin, tai vaikkapa hiuksiin. Minulla on ainakin nyt niin lyhyet hiukset, että minun tukkaani se tuskin oli piiloutunut. Joka tapauksessa yksi toimistolla lentelevä kärpänen on ihan kiva. Sitten kun niitä on satoja ja tuhansia, ne eivät ole enää yhtä kivoja.

Jäin taas kiinni nettipelin pelaamisesta yhdelle toiselle projektipäällikölle. Noloa tilannetta hieman kevensi se seikka, että hän itsekin pelaa samaa peliä. Käski vain olla pelaamatta liikaa. Minä yritän olla pelaamatta liikaa. Minä yritän olla tekemättä liikaa yhtään mitään, mutta vaikeaa se on. Täällä on vain niin käsittämättömän tylsää, että viimeisetkin järjen hippeet katoavat, jos en tee välillä ainakin jotain edes näennäisesti kiinnostavaa.

Lupasin tyhmänä tehdä pari pikku juttua kello kolmeen mennessä, mutta pikku jutut osoittautuivat tietenkin taas paljon hankalammiksi kuin odotin. Jouduin sitten huhkimaan hiki hatussa säilyttääkseni uskottavuuteni edes jollain tasolla, siinä kuitenkaan onnistumatta. Tästä opin taas kerran sen, että ei ikinä pidä luvata yhtään mitään kenellekään. Kannattaa aina puhella vain jotain ympäri pyöreää löpinää. "Katsotaan nyt miten asiat sujuvat." "Tähän liittyy kaikenlaista pientä yksityiskohtaa, on mahdotonta antaa tarkkaa arviota."

Auttavatko hallusinaatiot?

2007-06-26T12:34:00.000+03:00

Huonekaverini on näymmä tänään poissa. Hän on varmaan tullut kipeäksi, tai saanut sokeroitumiskohtauksen ja pelkää sulavansa sateessa. Kukapa tietää? Ulkona on kyllä aika ankea ilma. Kuullemma tällaista samanlaista pitäisi olla koko loppu viikko. Tämä maksimoi hienosti töissä kökkimisen harmauden. No onneksi ei sentään ole pakko olla pihalla. Teoriassa edes syömään ei olisi pakko mennä ulos, vaan voisin hakea jotain syötävää samassa rakennuksessa olevasta marketista. Taidan kuitenkin lounastunnilla ottaa sulamisriskin ja käydä jossain ravintolassa. Ajattelin matkalla kysellä jostain parturinliikkeestäkin olisiko heillä vapaita aikoja. Ajattelin leikkauttaa itselleni lomatukan jo etuajassa.

Joskus minusta tuntuu todella siltä, että en vain tajua asioita. Tuntuu kuin ymmärrys jostain asiasta olisi ihan käden ulottuvilla ja aistittavissa, mutta kun yritän tarttua siihen, se onkin vain harhaa ja illuusio. Olen yrittänyt tarttua heijastukseen, peilikuvaan jostain todellisesta, mutta en ymmärrä mistä heijastus tulee. Tänään on tuntunut tällaiselta erityisen paljon. Olen jahdannut yhtä harvinaisen itsepintaista bugia jo pari päivää. Välillä joku tekemäni korjaus vaikuttaa johonkin, ja alan jo toivoa, että kohta ongelma ratkeaa, mutta ei. En vain tajua, miksi tuo typerä koodi ei suostu toimimaan. Onneksi kohta on loma. Harmittaa kyllä vähän, jos pitää jättää lomalle lähtiessä tämä ohjelmapalikka täysin toimimattomaan tilaan. Missä se kirottu bugi oikein lymyilee?

On vähän sellainen olo taas, että flunssa saattaisi olla tulossa. Toivottavasti ei tulisi juuri nyt. Ensinnäkään en haluaisi olla flunssassa lomallani, ja toisekseen olisi hyvä kun saisin työt johonkin reilaan ennen lomalle lähtöä. Mutta jos tulen kipeäksi, niin sitten sairastelen kyllä kotona. En takuulla tule kuumeessa töihin, vaikka olisi mikä hätä. Ehkä jos saisin tuplapalkkaa, voisin harkita asiaa.

Mitäköhän lokit tekevät, jos ne saavat flunssan? Kai nekin joskus saavat ihan tavallisen flunssan, eivätkä ainoastaan jotain tappavia lintuinfluenssoja? Kukaan ei varmaankaan tuo lokille ruokaa, vaikka se olisi kuinka kipeä. Eikä lokeilla taida olla mitään kunnon pesiäkään. Jos tuolla ulkona on nyt joku flunssainen lokki, niin kai se vain värjöttelee sateessa nälissään. Ei mene hyvin silläkään. Varmaan aika tylsääkin on silläkin. Paitsi jos se on oikein kunnolla kipeänä ja näkee hallusinaatioita. Pystyvätköhän lokit näkemään hallusinaatioita? Tällaiset kysymykset paljastavat, kuinka häpeällisen vähän tiedän biologiasta. Voisiko hallusinaatioista olla jossain tilanteessa hyötyä lokeille? Tai ihmisillekään? Ehkä hallusinaatiosta voisi hyvällä tuurilla oppia jotain. Ehkä lokki voisi hoksata hallusinaatiosta, että olisi varmaan parempi syödä ja juoda jotain, vaikka onkin huono olo. Ehkä minä voisin hallusinaatiosta saada vinkin siitä, missä se viekas bugi piileskelee. Pitäisiköhän mennä ostamaan kadulta huumeita?

Kannettavan tietokoneen palautusproblematiikasta

2007-06-25T15:44:00.000+03:00

Ehdin jo juhannuksen aikoina tottua lomailuun. Paluu takaisin työpaikalle tuntui todella omituiselta. "Taas täällä. Eikös tämä juttu ollut jo käyty läpi? Mitäs täällä nyt vieläkin pitäisi tehdä? Been there, done that, got the t-shirt!" Ei taida minun jupisemiseni itsekseni auttaa kyllä asiaa yhtään. Täytyy kai vain sukeltaa tylsyyden syövereihin ja muhia täällä vielä viikko. Sitten olen kyllä valmis vaikka pidemmällekin lomalle.

Ulkona on aika synkeän näköistä. No nyt saa ollakin. Onneksi viikonloppuna oli hyvä sää, ja toivottavasti ensi viikosta alkaen on kuukauden ajan hieno sää. Täällä töissä kökkiessä on oikeastaan ihan sama millainen sää ulkona on. Voi kyllä olla, että kun aurinko paistaa ikkunasta, on minulla hieman energisempi olo ja sateella en saa aikaiseksi sitäkään vähää, minkä tavallisena päivänä saisin tehtyä. Ukkonen on myös aika jänskää. Sitä on hauska seurailla ja usein siitä seuraa sähkökatkoksia, jolloin työt pitää lopettaa ja seuraa yleistä sekoilua. Ukkosmyrskyjä on harmillisen harvoin.

Pöydälläni lojuva kannettava tietokone alkaa hautautua pölyyn. Onneksi en ole tarvinnut sitä enää pitkähköön aikaan. Voisin itse asiassa muuten heivata sen pöydältäni muualle, mutta se ihminen kenelle se olisi järkevintä heivata, on lomalla. Tietysti yksi vaihtoehto olisi palauttaa kone takaisin sinne minne se kuuluu, eli mikrotukeen, mutta täällä päin on perinteenä, että kun mikrotuesta jotain saa irti, siitä pidetään kiinni ja ollaan siihen tyytyväisiä. Toisaalta, jos palauttaisin tuon koneen asiallisesti sinne, voisin jäädä ehkä heille mieleen äärimmäistä luottamusta herättävänä ihmisenä, ja jos/kun joskus myöhemmin tarvitsen heiltä taas jotain, voisin ehkä hyötyä tuosta luottamuksesta. Yksi varteenotettava näkökulma on kyllä sekin, että jos palautan tuon rakkineen sinne, niin todennäköisesti tarvitsen sitä tunnin päästä, ja kun menen kinuamaan sitä takaisin itselleni, se on jo päätynyt seuraavalle. Taidan jättää tuon tuohon pöydän nurkalle keräämään pölyä.

Yhden kaukana näkyvän talon pihalle on ilmestynyt nosturi. Aika iso nosturi vielä, se näyttää melkein kaksi kertaa korkeammalta kuin talo, jonka pihalle se on tuotu. Ulkonäöstä päätellen se on jonkinmoinen nosturiauto, vaikka en maan läheistä osaa näekään. Jotenkin tuo varsi vain näyttää sellaiselta, että se päättyy autoon. Joka tapauksessa nosturi on tosi iso. Nyt tätä kirjoittaessani se tempaisi ison tavarakontin maasta ja nosti sen todella korkealle. Näyttää vähän siltä, että konttia ei aiota laskeakaan mihinkään. Olen itse asiassa joskus ihmetellyt tuollaista nosturin nokassa roikkuvaa tavarakonttia, ja joku oli tietävinään, että sinne laitetaan yöksi työkalut, räjähteet yms. tavara, mikä saattaisi kiinnostaa varkaita. Mitäköhän tuolla kontissa on? Presidentin jalokivet ja valtikka? Jos minäkin voisin pistää täältä yöksi talteen jotain nosturin nokassa killuvaan tavarakonttiin mitähän se olisi?

En ymmärrä ihmisiä

2007-06-21T13:16:00.000+03:00

Kylläpäs on vetelä olo. Olin todella väsynyt jo ennen lounaalle lähtöä, ja kun söin lounaalla itseni ähkyyn, niin olo on entistäkin väsyneempi. Mitenkähän ihmeessä selviän tästäkin päivästä. On niin tylsääkin, että olen koko ajan tajuttomuuteen vaipumisen partaalla. Yhdellä terassilla ainakin jotkut ovat jo näymmä aloittaneet juhannuksen vieton. Voisinpa mennä kotiin nukkumaan. Tänään kyllä lähden töistä reilusti etuajassa.

Joku on taas parkkeerannut autonsa aivan keskelle pihaa. Minun on vaikea ymmärtää, mitä tuollaisten ihmisten päässä liikkuu. Tai siis todennäköisesti ajatusmalli on hieman tämän tapainen: "Jätänpäs auton tähän keskelle pihaa." Olen varmaankin vain kateellinen, koska toisille kaikki on niin helppoa. Tuollaisten ihmisten ei tarvitse varmaankaan koskaan miettiä vastauksia samanlaisiin ongelmiin kuin minun. Onkohan heillä ongelmia ylipäätään ikinä? "Joku on laittanut parkkisakon tuulilasiin. Heitänpäs sen roskiin."

Olen yrittänyt korjata paria virhettä koodissa koko päivän - huonolla menestyksellä. Olen siirrellyt koodin pätkiä paikasta toiseen ja käynnistellyt serveriä uudestaan ja uudestaan, mutta virheet vain jatkuvat. Pitää kai purkaa taas kaikki atomeiksi ja kasata takaisin pala kerraallaan, samalla tutkien missä vaiheessa virhe katoaa ja tulee takaisin. Taitaa olla jännittävä iltapäivä tiedossa. Väsyttää pelkkä ajatuskin moisesta. Voisinpa nukkua. Huomenna nukun koko päivän.

Pää on ihan tyhjä. Tavoittelevatkohan jotkut ihmiset meditoimalla ja mantroja hokemalla tällaista tilaa? Jos tavoittelevat, en kyllä oikein ymmärrä miksi. Ehkä heitä riivaavat kaameat ajatukset tai jotain. Tyhjyys on varmaan parempi kuin kauheus. Minua ei riivaa tällä hetkellä kyllä mikään. Katselen vain apaattisena ikkunasta, välillä vilkaisen ruudulta ohjelmakoodia ja välillä kelloa. En oikein jaksa prosessoida näkemieni asioiden informaatioarvoa. Kaikki näyttää tänään minusta abstraktilta maalaukselta, mutta en oikein jaksa miettiä yrittääkö maalaus sanoa jotain. Sitä on vain kiva katsella. Onkohan tehty elokuvia, joiden kuvallinen sisältö on abstrakti? Jos ei, niiden varmaan näyttäisi suunnilleen samalta kuin miltä maailma minusta juuri nyt näyttää. Pystyisinköhän jotenkin taltioimaan tämän?

Tietoa uusista rakennuksista

2007-06-20T12:34:00.000+03:00

Hoksasin tänään, että jos istun hieman eri asennossa kuin yleensä, niin saan päätäni kääntämällä näköpiiriini vaikka kuinka monta parveketta. Ne ovat kyllä aika kaukana, eikä niillä edes näytä olevan ketään, mutta täytyy pitää asia mielessä ja tarkkailla aina silloin tällöin tilannetta. Olen melko varma, että noillakin parvekkeilla tapahtuu kuitenkin joskus jotain.

Olisikohan nyt oikea aika uusia rakennusraportti? Olen kuitenkin ehtinyt kotiutua tälle uudelle toimistolle jo aika hyvin ja taloja on taas tullut tuijotettua ikkunasta. No mitäpä tuota miettimään, tässäpä tämä:

Rakennusraportti numero 2:
Toimistohuoneeni ikkunoista näkyy 5 valkoista rakennusta, 2 tiilenväristä rakennusta, 2 ruskeaa rakennusta sekä 1 harmaa rakennus. Yksi valkoisista rakennuksista saattaa kyllä olla tulkittavissa vaalean beigeksikin ja yhdessä valkoisessa rakennuksessa on melko suuria ruskeita osia. Lisäksi huomionarvoista on, että tiilenväriset rakennukset eivät ole saman värisiä, toinen on selkeästi oranssihtava ja toinen tummemman punaruskea. Kuten olen useaan otteeseen maininnut aiemmin, niin ikkunoista näkyy näin kesäaikaan kolme ravintolan terassia. Jonkinlaisia lipputankoja näköalaan mahtuu peräti seitsemän. Rakennuksien edessä on niin paljon näköesteitä, että niiden kerrosmääriä on vaikea arvioida. Matalimmissa rakennuksissa kerroksia on kolme ja korkeimmissa todennäköisesti kahdeksan. Satelliittilautasantenneita näköalaan mahtuu viisi ja, hämmentävää kyllä, tavallisia tv-antenneja ainoastaan kaksi. Puita näkyy kauempana ainakin viisi ja lähietäisyydellä jotain rääpäleitä, ehkä noin viisi.

Olen koodannut tänään tekstien käsittelyyn liittyviä juttuja. Periaatteessa tekstirimpsujen seasta toisten tekstirimpsujen hakeminen on aika rentoa touhua, koska olen tehnyt sitä niin paljon, mutta nyt ongelmana on se, että olen koodannut koko ohjelman tähän asti niin huolimattomasti, että milloin mistäkin tulee jatkuvasti ongelmia. Hyvä puoli tietysti on, että vanhatkin koodit tulevat nyt korjatuiksi, mutta bugien metsästäminen on tylsää. Haluaisin vain hoitaa hommat pois alta äkkiä. Sitten voisin keskittyä johonkin mukavampaan, kuten ikkunasta tuijotteluun.

Heitin pöydältä roskiin kynästä irronneen metallisen kuulakärkikynän pidikkeen. Olin säästänyt sen kai siltä varalta, että minun tarvitsisi tehdä sillä jotain. En kyllä oikein tiedä mitä. Räpläilin sitä usein kädessäni, mikä oli oikeastaan aika tyhmää, kun ei se tuntunut kädessä mitenkään erityisen mukavalta, eikä siinä ollut mitään liikkuvia osiakaan. Esteettisesti se oli kyllä ihan kivan näköinen. Nyt kuitenkin mieleeni tuli, että siinä on yksi terävä reuna (se mistä se on katkennut), ja jos lasken huolimattomasti kännykän sen päälle, kännykkään voi tulla naarmu. Se olisi kamalaa. Siksi päätin luopua tuosta muutenkin täysin turhasta... hmmm... no sanotaan suoraan: ROSKASTA. Jotenkin minulla on kyllä nyt kaihea mieli. Tulen varmasti kaipaamaan tuota pidikettä usein. Minun pitäisi tosiaan saada jokin stressilelu räplättäväksi.

Missä ovat ilotulitukset ja ukonilma silloin kun niitä kaivataan?

2007-06-19T16:39:00.000+03:00

Nukahtaisin varmasti alle kymmenessä sekunnissa, jos vain laittaisin silmäni kiinni. Nukuin taas viime yönä jostain syystä levottomasti ja tuntuu siltä kuin yö olisi jäänytmonta tuntia vajaaksi. Parin viikon päästä voin nukkua vaikka koko päivän jos siltä tuntuu! Nyt on kyllä aika hieno olo: Väsyttää, nälättää ja vähän kylmäkin on. Takanani huriseva ilmastointilaite on taas päättänyt tehdä koko viikon työt kerralla. Mutta voisivat asiat toki olla paljon huonomminkin. Esimerkiksi minua satu oikeastaan mihinkään. Pitää yritää riemuita siitä.

Töhertelin paperille viime viikolla jonkinmoisen suunnitelman ohjelman toiminnasta, mutta nyt kun katselen sitä, en ymmärrä siitä enää mitään. Minimalismi ei ehkä ole suunnitelmia tehdessä kovin järkevää. Suunnitelmaa tehdessä tuntuu usein siltä, että "kyllähän minä nyt tämän muistan, laitan tähän vain tämän yhden avainsanan, niin kaikki palautuu mieleen". Nyt kun tuijottelen kolmea avainsanaani, muistan kyllä, että ne liittyvät hienoon suunnitelmaani, mutta en silti muista suunnitelmani varsinaisesta sisällöstä mitään. Ensi kerralla piirrän edes pari nuolta johonkin ja kirjoitan muutaman muunkin avainsanan.

Tämä viikko on tosi kiireinen, mutta onneksi myös lyhyt. Periaatteessa nykyisen projektini pitäisi olla valmis juhannukseen mennessä, mutta olen lähes varma, että niin ei pääse käymään. Työt eivät ole tällä viikolla oikein sujuneet niin kuin olisi voinut toivoa. Melkein jokainen asia, jossa voi mennä jotain pieleen, on tällä viikolla mennyt pieleen. Jos jonkin uuden toiminnallisuuden saakin toimimaan, niin jokin aiemmin toiminut asia lakkaa toimimasta. Rasittavaa. Tunnen itseni normaaliakin tyhmemmäksi, kun en saa hommaa valmiiksi.

Ikkunaan tömähti pari vesipisaraa. Toivottavasti nuo olivat vain jotain harhailijoita. En yhtään kaipaisi sadetta nyt, kun muutenkin on niin ankeaa. Mikähän piristäisi? Ilotulitus. Ilotulitus ja ukonilma. Ukonilmalla sataminen ei niin haittaa. Kunhan se lakkaa kun lähden töistä. Tuolla on niin valoisaa, että ei siellä nyt mikään ilotulitus kunnolla näkyisi, mutta jos tulisi oikein kunnon ukkosmyrsky, niin tulisi pimeämpää. Ja hyvällä tuurilla sähkötkin voisivat mennä poikki, ja sitten ei tarvitsisi edes teeskennellä tekevänsä töitä.

Nettipelaaminen huolestuttaa

2007-06-18T15:42:00.000+03:00

Kaamea maanantaiaamu koitti sitten jälleen ihanan vapauden jälkeen. Tulin myöhässä töihin, totesin että mikään ei taaskaan toimi, kiire olisi ihan hirveä ja taas minua yritetään repiä vanhaan katastrofiprojektiin, josta minun piti päästä eroon loppuiäkseni. Ainoa lohtuni on, että jäljellä on enää yksi maanantai ennen lomaa. Ja sekin on palkkapäivä.

Tästä päivästä suurin osa on kulunut erään huonosti dokumentoidun apuohjelman ominaisuuksia testatessa perinteisellä menetelmällä. Muutetaan parametriä, katsotaan tapahtuiko mitään, muutetaan toista parametriä, katsotaan tapahtuiko mitään jne. Loppujen lopuksi mistään ei tuntunut tapahtuvan mitään, joten vaihdoin sitten koko ohjelmaa ja runnoin väkisin bitit haluamaani järjestykseen. Asiakas ei välttämättä ilahdu teknisestä ratkaisustani, mutta nyt ainakin jotain tapahtuu.

Pääskysiä viuhahtelee taas ilmatilassa tuolla kauempana. En oikein ole keksinyt logiikkaa siinä, miksi joskus pääskysiä näkyy ikkunasta paljon, ja miksi joinakin päivinä niistä ei näy vilaustakaan. Lentelevätköhän joinakin päivinä niin matalalla tai korkealla, että niitä ei näe? Vai lentelevätköhän ne vain jossain pari korttelia kauempana? Ehkä lomallani voisin ottaa asiasta selvää.

Käytän nykyisin pelottavan paljon ajastani typerän nettipelin pläräämiseen. Enimmäkseen sentään serverin käynnistämistä odotellessani, mutta joskus muutenkin, kun aivot jumittavat. Mitä tapahtuu paljon. Peli etenee niin hitaasti, että en oikeastaan voi tehdä siinä mitään, mutta tutkin pelialueen karttaa ja selailen ihmisten kirjoittamia viestejä. Olen ainakin kaksi kertaa jäänyt jo kiinni projektipäälliköllekin pelin pelailemisesta, mutta en jaksa olla kovin huolissani siitä. Pitäisi ehkä olla. Ihmiset varmaankin ajattelevat, että en täällä muuta teekkään kuin pelailen sitä tyhmää peliä.

Toisen ikkunan verhot aukenivat

2007-06-15T13:08:00.001+03:00

Läheisen talon parvekkeella tuntuisi nykyään istuskelevan enemmän ihmisiä tupakalla. Aiemmin siellä ei mielestäni ollut edes tuoleja. Tupakoitsijat ovat varmaankin töissä talossa jossain toimistossa, ja ilmeisesti hommia on viime aikoina ollut vähemmän. Samassa talossa on kyllä yksi ravintolakin. On ehkä mahdollista, että aiemmin osa tupakoitsijoista on voinut polttaa tupakkaa ravintolassa, mutta uuden tupakkalain myötä heidän on ollut pakko siirtyä parvekkeelle tupakalle.

Tänään huoneessamme on ollut jonkin aikaa täysi miehitys. Toinenkin asiakkaan tiloissa työskennellyt huonetoveri tuli käymään täällä, ja nyt meitä oli sitten jo kolme tässä samassa huoneessa, jota aiemmin saatoin pitää yksityishuoneenani. Hieno asia uusissa huonekavereissa on ollut ainakin se, että toinen huonekaverini sai aikaiseksi merkittävän parannuksen avaamalla huoneen toisen ikkunan verhot. Olin itsekin harkinnut verhojen avaamista moneen otteeseen, kerran jopa yritinkin sitä, mutta verhot olivat niin hankalassa paikassa, että jouduin jättämään asian sikseen. Nyt huoneemme valoisuusaste nousi aivan uudelle tasolle. Saapa nähdä onko valoa aurinkoisina päivinä jopa liikaa.

Paitsi, että huoneessamme oli tänään paljon normaalia enemmän ihmisiä muutenkin, niin lisäksi jostain syystä pari ihmistä muista huoneista sai päähänsä tulla tänne jutustelemaan joutavia. Itselläni sen sijaan oli kaamea kiire etsiä vikaa ohjelmistosta, koska parin tunnin päästä minun pitäisi ehkä esitellä sitä asiakkaalle, tai ainakin esittää jokin selkeä näkemys sen toiminnan tilasta. Plääh. Vihaan kiirettä. Vihaan asiakaspalavereita. Vihaan tyhjänpäiväisyyksiä höpötteleviä ihmisiä vieressäni silloin kun minulla on kiire. No niin, tässä sitä taas ollaan hermostumisen rajamailla. Rauhoitutaanpas taas: Täällä on tylsää. Ei kannata hermostua. Kaikki muuttuu merkityksettömäksi kuitenkin ennemmin tai myöhemmin, jos ei se ole sitä jo alun alkaenkin.

Pilvet taivaalla näyttävät taas aika kiinnostavilta. Ne ovat kuin suuria liikkuvia vuoria. Ne eivät näytä oikein uhkaavilta, eivät leppoisilta. Ne näyttävät sellaisilta, että niiden alla saattaa tapahtua ihan mitä vain. Aurinko saattaa alkaa paistamaan tai niskaan voi ropsahtaa sadekuuro. Nuo pilvet voisivat varmaankin muuntautua helposti vaikka ukkosmyrksyksi jos haluaisivat. Parin tunnin päästä minäkin toivon muuntautuvani orjatyöläisestä oman elämäni sankariksi.

Auringonvalo korvaa kofeiinin

2007-06-14T15:55:00.000+03:00

Olen pitkällisen itseni tutkiskelun jälkeen tullut siihen tulokseen, että junien tuijottelu on minusta tylsää. Luulin ehkä jossain vaiheessa, että kun juniin perehtyy tarkemmin, ne alkavat kiinnostaa enemmän, mutta nyt ymmärrän olleeni väärässä. Junat vain tulevat ja menevät tai tönöttävät paikoillaan. Niitä on vähän eri näköisiä ja ne saattavat liikkua eri nopeuksilla, mutta pohjimmiltaan ne ovat aina ihan samanlaisia. Tylsiä. Lumiaurat, katujyrät, traktorit ja kuorma-autot ovat paljon kiinnostavampia. Ne voivat ainakin liikkua vähän eri suuntiin ja ne tuntuvat aina tekevät jotain kiinnostavaa. Jopa polkupyöräilijät ovat kiinnostavampia. Tästä ikkunasta näkyy harmittavan vähän polkupyöräilijöitä.

Toisen ihmisen työskenteleminen samassa huoneessa on tuonut uuden lieveilmiön: Tänne tulee muitakin ihmisiä puhelemaan työasioista huonekaverini kanssa. Joudun kuuntelemaan nyt omiin projekteihin liittyvien teknisten jorinoiden lisäksi vielä teknisiä jorinoita, jotka liittyvään huonekaverini projekteihin. Eihän niitä tietysti pakko olisi kuunnella, ja yritänkin välttää sitä, mutta aika vaikeaa se on. Jotkut avainsanat aina pomppaavat esiin, vaikka kuinka yrittäisin olla kuuntelematta.

- Pälä pälä pälä ENKOODAUS pälä pälä pälä pälä pälä pälä RAJAPINTA pälä pälä pälä pälä
- Pälä PNG pälä pälä pälä MPG pälä pälä pälä pälä
- Pälä pälä RUNTIME pälä pälä pälä UML pälä pälä pälä WRAPPER
- Pälä pälä DOKUMENTAATIO pälä pälä pälä pälä

Tämä päivä on mennyt taas päätä seinään hakatessa yhden ohjelmakomponentin kanssa, jota on pakko käyttää. Lähdekoodeja ei tietenkään ole, dokumentaatio on lähes olematon, ohjelmakomponenttia ei selkeästi ole tarkoitettu tällaiseen käyttöön ja toiminnallisuudessakin on puitteita. Tätä tavallista siis taas. Mutta kyllä se tästä. Yleensä seinä on antanut periksi, kun sitä tarpeeksi murjoo päällään. Sivuvaikutuksena tosin pääkin pehmenee.

Jostain syystä en ole viime aikoina juonut kahvia juuri lainkaan. En ole tehnyt mitään kahvinjuonnin vähentämispäätöstä, mutta jostain syystä olen vain juonut enemmän limsoja ja jopa vettä. Ehkä en tarvitse kesällä niin paljon kofeiinia. Imen vireyttä suoraan auringosta.

On järkevää karata, jos ruumiista irtoilee paloja

2007-06-13T14:44:00.000+03:00

Ikkunasta näkyvän talon parvekkeelle on tuotu punaisia kukkia tupakoitsijoita ilahduttamaan. Varmaan tietysti muitakin ihmisiä, jotka sattuvat parveketta vilkuilemaan. Ehkä minuakin. Olenkohan nyt sitten ilahtunut? No jaa. Kyllähän nuo kukat ihan kivoilta näyttävät, mutta eivät ne nyt näköalaa täydellisesti mullista. Tuossa pihalla kasvaa kyllä joitakin lupiineitakin ihan luonnonvaraisina, ja kyllä nekin näyttävät aika kivoilta. Kyllä noita kukkia mieluummin tuijottelee kuin vaikka pihalle parkkeerattuja autoja.

Pihalla olevien autojen määrä on muuten huomattavasti vähentynyt. Joko parkkipirkot ovat hoksanneet täällä vallitsevan anarkian, tai sitten ihmiset ovat jo aloittaneet lomansa. Tai sitten he ovat alkaneet kulkea töihin pyörällä tai kävellen. Mikä voi taas johtua siitä, että heillä on kesäisin joka aamu krapula, eivätkä he siksi voi ajaa autoa. Miksiköhän ihmiset olisivat kesällä enemmän humalassa kuin muulloin? Onko kesällä niin kivaa, että on pakko juoda kännit joka ilta, vai onko kesällä niin kamalaa, että selvinpäin ei sitä ei voi kestää?

Odottelen vastausta asiakkaalta tiedusteluun, jossa udellaan hänen näkemystään erään ohjelmakomponentin lisenssin syvimmästä olemuksesta. Ehkä me voimme käyttää komponenttia, tai ehkä emme. Ehkä ohjelmisto siis tulee toimimaan ja toimitetaan ajoissa, tai sitten ei. Siinä tapauksessa joudun koodaamaan hirvittävällä kiireellä jonkun psykedeelisen ohjelmakomponentin, joka erittäin todennäköisesti ei toimi, eikä myöskään valmistu ajoissa. Odottaessani jännityksen vallassa tätä päätöstä, olen joutunut alkamaan toteuttamaan ihan toista osiota ohjelmistossa kuin mitä olin alunperin tekemässä. Tästä taas seuraa se, että ohjelmistossa on nyt kaksi osaa, joista kumpi tahansa saattaa rikkoa ihan mitä tahansa. Hohhoijaa, voisinpa jo lähteä kotiin.

Olisikohan joku stressilelu kiva täällä töissä? Jokin pehmeähkö möllyskä, jota voisi puristella. Joskus minulla oli semmoinen lehmä, jota tuli aina tietokoneella räpellettyä, vaikkei olisi niin stressannutkaan. Se ei ollut ikävä kyllä kovin kestävä: Aika pian siitä alkoi irrota lohmoja ja siitä tuli niin surullisen näköinen, että ei sitä ollu enää kiva murjoa enempää. Mitähän sille oikein tapahtui? En muista heittäneeni sitä menemäänkään. Se varmaan suuttui ja karkasi. Ihan oikeutetusti. Jos joku alkaa päivittäin murjoa minua täällä niin, että ruumiistani irtoaa paloja, niin kyllä minäkin lähden menemään. Mutta jos näen joskus jossain jonkun hauskan puristeltavan jutun, joka vaikuttaa kestävältä, niin voisin kyllä tosiaan ostaa sellaisen tänne. Vaikka en koekaan täällä itseäni erityisen strassaantuneeksi, niin olisi silti kiva räplätä jotain, kun en enää kehtaa nenääkään kaivella.

Nenän kaivelua ei arvosteta tarpeeksi

2007-06-12T13:08:00.000+03:00

Nukuin viime yönä taas harvinaisen huonosti, mutta jostain syystä olin ihmeen vireässä ja tuotteliaassa moodissa koko aamupäivän. Sain ratkaistua yhden kohtuullisen vaikean ongelman lähes heittämällä, ja suunniteltua muitakin asioita eteenpäin. Ilmeisesti yöunien vähyys ei vaikuttanut kuitenkaan kaikkeen toimintaan täysin lamaannuttavasti.

Plääh. Aamun menestyksen jälkeen olen jumiutunut taas tiedostojen uudelleen nimeämiseen ja XML:n generointiin. Välillä minun pitää aina ajaa joku skriptin pätkä ja katsoa toimiiko kaikki edelleen. Lopulta tämä urakka tulee päättymään siten, että teen parille koodiriville pari muutosta, ja sitten lähetän koko paketin eteenpäin, ja yritän keksiä mitä seuraavaksi tekisin. Töitä kyllä olisi vaikka kuinka, mutta tietoja puuttuu eikä asioiden tärkeysjärjestyskään ole kristallinkirkkaana mielessäni.

Huonekaverini on mennyt lounaalle johonkin kauemmaksi. Ehkä käytän hyödyllisesti tämän ajan, kun saan olla itsekseni huoneessa, ja suoritan valtaisan kaiveluoperaation nenälleni. Olen varmaankin addiktoitunut lievästi nenän kaiveluun ollessani yksin täällä huoneessa. Se on kyllä huono tapa, mutta jotenkin siinä on vain jotain niin tyydyttävää. En pysty lopettamaan sitä ihan näin yhtäkkiä. Yritän tehdä pehmeän laskun nenän kaivelusta nenän kaivelemattomuuteen. Täytyy kaivella nenää aina kun sain hetkenkin olla itsekseni tässä huoneessa. Jos sellaisia hetkiä ei tule, niin pahimpien nenänkutinakohtausten aikana voin mennä vessaan kaivelemaan nenää. Nenän kaivelu vessassa ei ole kyllä yhtä kivaa. Se tuntuu jotenkin väkinäiseltä. Puhtaimmillaan nenän kaivelu vain tapahtuu kuin itsestään. Ensin koodaat jotain kaikessa rauhassa, sitten yhtäkkiä huomaat, että sormi ruoppaa sierainta ja se tuntuu ihanan rauhoittavalta. Ja oikealta. Joku saisi tehdä mainoskampanjan nenänkaivelun puolesta. Nenän kaivelussa ei ole mitään pahaa, sitä paheksutaan aivan suotta. Nenänkaivelu on luonnollinen ja kaunis asia!

Pöydälle on taas päässyt ryönääntymään läjittäin papereita. Täytynee varmaankin taas lähiaikoina pitää jonkinmoinen siivouspäivä. Viimeistään ennen lomalle lähtöä. Omituista oikeastaan, että siivoaminen tulee mieleen juuri ennen lomalle lähtöä. Enhän minä lomalla ole katsomassa sitä työpöytää, joten oikeastaan, se on ihan sama onko se sotkuinen vai ei. No, voi toisaalta olla, että paluu töihin lomalta on vähän mukavampi kun työpöytä näyttää siistiltä. Niin, ja jos joku sattuu vaeltelemaan tässä huoneessa silloin kun minä olen lomalla, niin onhan se kivaa vaikuttaa siistiltä, vaikka en ole edes paikalla. Voisin ehkä lavastaa pöydän nurkille näkösälle jotain huipputärkeän näköisiä papereita, niin näyttäisin sitten tärkeältä ihmiseltä. Voisinkin oikeastaan aikani kuluksi etsiä netistä jotain supervaikeita laskukaavoja ja printtailla niitä. Ehkä voisin teipata pari pelottavimman näköistä seinällekin.

Yksityisyyden loppu

2007-06-11T16:00:00.000+03:00

Enää kolme viikkoa lomaan. Huu. Se ei ole enää hirveän pitkä aika, mutta kyllä kolmessa viikossa ehtii tapahtuakin vaikka mitä. Kolmessa viikossa ehtii sammaloittaa aivonsa melko tehokkaasti. Lomalla aion uusiutua täysin. Olen oikeasti olemassa lomalla, enkä vain täällä odottelemassa milloin minkäkin asian loppumista tai alkamista.

Aurinko ei paista tänään yhtä tarmokkaasti kuin viime viikolla. Kaikki kolme ikkunasta näkyvää terassia ovat tyhjillään. Ihmiset ovat varmaankin juhlineet viikonloppuna niin railakkaasti, että kenestäkään ei ole enää terassille lähtijäksi, vaikka olisivatkin jo lomalla. Itsekin olen tuntenut itseni tänään viikonlopun jäljiltä aika riekaleiseksi. Aivot jumittavat, joka paikkaa särkee ja kaikki tuntuu jotenkin vieraalta.

Ylhäinen yksinäisyyteni on mennyttä. Huoneeseen tuli tänään toinenkin työntekijä. Tänään olen muutenkin puhellut ihmisten kanssa muutenkin harvinaisen paljon, kun yksi toinen koodaajakin tuli huoneeseeni setvimään juttuja. Kaameaa sekoilua. En osaa keskittyä kunnolla, kun joku lukee samoja koodeja ruudulta selän takaa. En oikein arvosta yhteistyötä tällaisissa asioissa.

Vielä parikymmentä serverin käynnistä, muutaman sadan koodirivin läpipläräys, ehkä jokusen koodirivin kirjoittaminen. Vähän limsan juontia, kellon vilkuilua, ikkunasta tuijottelua ja sitten päivä olisikin siinä. 20% työviikosta suoritettu. 13 työpäivää loman alkuun. Kuinkahan monta työpäivää on jäljellä tässä työpaikassa? Ennemmin tai myöhemmin minä täältä kuitenkin johonkin lähden. Vaikka sitten jalat edellä.

Automaatio tekisi minusta työttömän

2007-06-08T10:23:00.000+03:00

Työpöydälläni oli aamulla odottamassa kaksi avattua pullollista lämmintä limsaa. Minulla on taas ongelma. Edellisellä kerralla ratkaisin ongelman karaisemalla mieleni ja kieleni ja juomalla lämpimät limsat. Nyt en näe tätä vaihtoehtoa ratkaisuna. Ensinnäkin hain jo kylmää limsaa, ja toisekseen tänään on aika kuuma. Jostain syystä ilmastointilaitekin on ollut tänään ihan hiljaa. Yksi vaihtoehto voisi olla, että kaataisin kylmää limsaa lämpöisen limsan sekaan, jolloin siitä tulisi haaleaa. Silloin sen voisi ehkä juoda, mutta ei se niin hyvää olisi kuin kylmä limsa. Taidan juoda ainakin tämän limsan kylmänä ja mietin seuraavan pullollisen aikana asiaa uudestaan.

Ensi viikolla tähän huoneeseen tulee kai toinenkin työntekijä. Komennus toisen firman tiloissa on loppu. Mitenkähän asiat tulevat muuttumaan? Hädin tuskin muistan aikoja, jolloin samassa huoneessa työskenteli vaikka kuinka paljon ihmisiä. No, eivät nuo ajat ainakaan mitenkään erityisen kamalina jääneet mieleen, joten enköhän minä kestä yhden ihmisen läsnäolon. Voi olla ihan hauskaakin välillä puhua jollekin jotain.

Copy/paste-urakkani vain jatkuu jatkumistaan. Sain jo käytyä läpi kaikki sata tiedostoa ja tehtyä tarpeelliset korjaukset, mutta sitten tietenkin joku muu teki jonkin muutoksen johonkin ja nyt minun pitää käydä tiedostot läpi uudestaan ja tehdä uusi korjaus. Tätä voisi jatkua loputtomiin, mutta onneksi, minun osuuteni tästä projektista päättyy varmasti tänään. Korkeammalta taholta annettiin ilmoitus, että uusi projekti ei saa kärsiä tämän vanhan projektin tekohengityksen antamisesta. Tästä paluustani vanhaan projektiin seuraa erittäin todennäköisesti, se että uusikin projekti myöhästyy ja joudun todennäköisesti palaamaan senkin pariin sitten kun minulla on jo seuraava projekti käynnissä. Hieno kierre!

Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V, Ctrl + C, Ctrl + V

Tuossa olisi oikeastaan päivän urakkani, pois lukien hiirellä klikkailu ja tekstin maalaaminen. Harmi, ettei sitä voi automatisoida. Tai no, jos sen voisi automatisoida, olisin erittäin todennäköisesti työtön. Mutta en tiedä olisiko sekään nyt niin täydellisen paha asia. Olen kuullut, että työttömät valittavat, että heillä on tylsää, mutta henkilökohtaisesti minun on aika vaikeaa uskoa, että kaikessa rauhassa omien juttujen touhuaminen voisi mitenkään olla tylsempää kuin tälläinen aivoton copy/pastetus.

Pihalla on taas katujyrä! Keskellä pihaa oli näymmä pieni asfalttipaikka, jota se kävi jyräämässä. Nyt siihen laitettiin jokin varoitustolppa, ja jyrä ajoi pois. Tuommoinen pikkujyrä on yllättävän nopea ja ketterä liikkeissään. Tuommoisella olisi kiva käväistä vaikka kioskilla. Tai lounaalla. Olisipa jo ruokatunti, minulla on kaamea nälkä.

Torstai täynnä tylsyyttä

2007-06-07T16:38:00.000+03:00

Koodaankohan joskus vanhuksenakin vielä täällä? Pidän mukavuuden halusta tekohampaita vesilasissa näppäimistön vieressä ja tutisevin sormin jahtaan bugeja koodin seasta. Ruokatunnilla en lähde enää muualle syömään, vaan syön velliä kahvitilassa. Kahvia en uskalla juoda enää ollenkaan, koska mahani ei enää kestä sitä.

Jouduin tänäänkin tekemisiin asiakkaan kanssa aivan yllättäen. Tästähän alkaa tulla käytäntö. Kaameaa. Asiakas oli tullut palaveriin jonkun ihan toisen ihmisen kanssa, joka ei yllättäen ollutkaan paikalla, ja projektipäällikkö sysäsi sitten asiakkaan minun riesoikseni. Minun piti äkkiä siivota työpöydältä kaikki epäprofessionaali ja ladata uusimmat tiedostot versionhallinnasta, käynnistellä serveri ja kaikkea kamalaa. Sitten kun uskalsin viimein esitellä koneeltani jotain, en osannut vastata oikeastaan juuri mihinkään kysymyksiin ja pläräilimme sitten vain läpi sovellusta tehden hajanaisia huomioita.
- Kappas, tuossa on tuommoinen.
- Niipäs onkin. Se on varmaan virhe.
- Se pitäisi varmaan korjata.
- Niin kai. En tiedä kyllä yhtään kuka tuonkin jutun on tehnyt.
- Mikäs tuo on?
- Ei aavistustakaan.
- Onkohan tuokin virhe?
- Todennäköisesti.

Ihmisiä lekottelee taas kaikilla kolmella terassilla. Ulkona on kyllä niin hieno ilma taas, että mieluusti oleilisin siellä itsekin. Ruokatunnillakin kävelin takaisin työpaikalle tahallani melko hitaasti, kun aurinko lämmitti ihoa niin leppeästi ja pääskyset huudahtelivat riemukkaasti. Tai mistä minä tiedän vaikka ne olisivat olleet tosi vihaisia tai surullisia. No minusta ne kuulostivat iloisilta. Haluan uskoa, että pääskyset olivat iloisia. Pitäisiköhän tänään pitää kahvitauko jossain kahvilassa. Kaupungin toisella laidalla? Toisaalta, miksi pitäisin vain tyhmän kahvitauon, kun lähes samalla vaivalla voin livahtaa töistä kokonaan kotiin?

Kävinpä taas tylsistymässä yhdessä tylsässä palaverissa. Oikeastaan kenelläkään ei ollut suuremmin mitään asiaa, mutta piti palaveroida silti, kun kerran palaveri oli sovittu. No aika leppoisasti siinä taas pari tuntia hurahti. Katseltiin videoita ja juteltiin tyhmiä. En oikein muista enää mitä, mutta informaation osuus sisällöstä taisi olla aika alhainen. Pöytäkirjanakin käytettiin edellisen palaverin pöytäkirjaa ja siitä vain korjailtiin pari muuttunutta asiaa. Hohhoijaa. Olin ajatellut tehdä illalla kotona vaikka mitä, mutta tuo palaveri alkoi unettaa niin paljon, että taidankin mennä vain päiväunille kotiin päästyäni.

Tämä päivä on ollut epätavallisen tavallinen ja merkityksetön. Tänään ei ole tapahtunut mitään mieleenjäävää. Huomenna varmaankin ihmettelen miten keskiviikon jälkeen tuli suoraa perjantai. Huomenna onkin kesäjuhlat ja pääsen vanhasta projektista eroon! Torstai on todellakin toivoa täynnä. No ehkä täynnä on vähän yliampuvaa. Torstaista kuitenkin löytyy vähän toivoa.

Typerästi hymyileminen on hauskempaa kuin väkinäisesti hymyileminen

2007-06-06T12:35:00.000+03:00

Pihalla on kova säpinä käynnissä. Jotkut tyypit raahavat epämääräisen näköisiä tavaroita kärryillä läheiseen ravintolaan pakettiautosta. Ilmeisesti ravintolan työntekijät saavat uusia leluja. Lisäksi pihalla touhuaa kaksi haalarimiestä. Haalarimiehet ovat raastaneet auki palan pihan päällystyksestä ja touhuilevat nyt alta paljastuneella hietikolla jotain. Vieressä on läjä tiiliä tai laattoja. Todennäköisesti he aikovat laittaa asfaltin tilalle jonkinnäköisiä laattoja. Syytä on kyllä vaikea arvailla. Ehkä siihen tulee jokin mosaiikki taideteos? Tai mosaiikkimainos: "Osta Ftmch-limsaa!" Sellainen kestäisi varmaankin aika hyvin.

Vanhasta kauhuprojektista kirposi osalleni veikeä copy/paste-urakka. Minun pitää vaihdella tällä kertaa tekstejä noin sadasta tiedostosta. Hohhoijaa. Sain eilen iltapäivällä räävittyä kasaan kolmanneksen muutoksista. Vähän lupailin eilen että saisin tänään tehtyä loputkin hyvissä ajoin, mutta nyt kyllä tuntuu siltä, että tuossa urakassa kestää ikuisuus. Ihan silläkin, että homma on taas niin tylsää ja toistavaa, että ajatuksen lähtevät väkisinkin aina välillä hortoilemaan aivan väärille urille. Kaikki pitäisi tietysti vielä testatakin, mikä on myös erittäin puuduttavaa. Tämä ei taas oikein tunnu ihmisille tarkoitetulta työltä. Missä ovat ne kaikki simpanssit silloin kun niitä tarvittaisiin? Olenko minä simpanssin korvike?

Ohhoh, nyt tuonne pihalle ilmestyi kuorma-autokin, vilkut päällä! Se ajoi niiden mahdollisten laatoittajien viereen ja nyt en näe enää kunnolla mitä siellä tapahtuu. Joku siellä ainakin heiluu jonkin haravan tapaisen vehkeen kanssa. Ei mutta... Juuri tätä kirjoittaessani kuorma-auton viereen ajoi traktorikin, silläkin vilkut päällä ja kauha ojossa. Mitähän ihmettä ne siellä oikein touhuavat? Kaivavat tunnelin Kiinaan?

Olisi aika loisteliasta ottaa tuo kannettava tietokone kainaloon ja lähteä johonkin puistoon koodaamaan. Periaatteessa voisin aivan yhtä hyvin koodata sielläkin. Käytännössä voi kyllä olla, että en juurikaan koodaisi, katselisin vain taivaalla lentäviä pääskysiä ja hymyilisin typerästi. Typerästi hymyilemisestä tulikin mieleeni, että kohta minun pitää mennä asiakaspalaveriin. Vihaan asiakaspalavereita. Haluaisin vain mököttää hiljaa nurkassa, hörppiä limsaa ja torkahdella, mutta sosiaaliset paineet pakottavat minut hymyilemään siellä väkinäisesti, näyttämään kiinnostuneelta ja höpöttelemään typeryyksiä. En ole edes kovin hyvä näyttelemään ja esitys näyttää taatusti väkinäiseltä. Jos minä olisin asiakas, vihaisin minua.

Kaikki muuttuu merkityksettömäksi

2007-06-05T13:18:00.001+03:00

Olen harkinnut ikkunan avaamista. En ilman vaihtumisen takia, täällä on ihan hyvä ilma, mutta sen takia että pihalta kuuluisi ääniä. Eniten kaipaan pääskysten ääniä. On niitä ihan kiva katsellakin ikkunasta, mutta vasta äänet tekevät niiden tarkkailusta ylimaallisen kokemuksen. En taida vielä kuitenkaan uskaltaa. Sieltä varmaankin kuuluu sitä paitsi enimmäkseen vain ohikulkevan liikenteen meteliä. Pidän kuitenkin mahdollisena, että pääskysten äänien kaipuuni saavuttaa jossain vaiheessa pisteen, jossa minun on aivan pakko avata ikkuna.

Annoin toistaiseksi periksi projektien taistelussa, ja luovutin sovinnolla uuden projektin suhteen toistaiseksi. Räpellän nyt ainakin nimellisesti jotain vanhan projektin tiimoilta pari päivää. Sitten voin palata uuteen projektiin. Epäilen kyllä vahvasti hyödyllisyyttäni vanhassa projektissa. Kehitysympäristön uudelleen toimintaan saamiseen menee ikuisuus ja olen ehtinyt jo unohtaa kaiken olennaisen koko projektista.

Toin kotoa vanhoja levyjä, joita en ole kuunnellut vuosiin. Hassusti musiikki kuulostaa aika erilaiselta, kuin minkälaiseksi sen muistin. Ihan hyvältä levyt edelleen kuulostavat, mutta jotenkin vain ilmeisesti sain niistä irti silloin aikoinaan eri asioita kuin nyt. Kirjoissa ja elokuvissa en ole huomannut samaa ilmiötä. Jos katson jonkun elokuvan tai luen kirjan uudestaan vuosien päästä, niin vaikutelma niistä on useimmiten ihan sama kuin aikoinaan. No, ehkä en jaksa enää niin suuresti innostua kaikkein typerimmistä toimintaelokuvista tai räkäisimmistä halpiskauhuelokuvista. Voiko tästä päätellä, että musiikkimakuni on muuttunut, mutta lukumakuni ei ja elokuvamakunikin vain vähän? Ehkä musiikki itsessään on enemmän samantapainen asia kuin pukeutuminenkin. 10-20 vuotta vanhat vaatteet näyttävät nykyään aika hölmöiltä, ja ehkä vanha musiikkikin loksahtaa johonkin eri lokeroon nykypäivänä kuin silloin kun se on alunperin tehty.

Olisi ehkä hauska katsella jotain vanhojen projektien koodeja. Kirjoitankohan nykyään erilaista koodia kuin muutama vuosi sitten? Kirjoitinko silloin parempaa vai huonompaa koodia? Muistanko enää edes miten jollain vanhalla ympäristöllä koodattiin ja toimivatko ne yleensäkään enää yhteen minkään kanssa? Jotenkin tuntuu siltä, että suurin osa tästä minunkin koodauksesta on aika lyhytkestoista koodia. Sovellusta käytetään aikansa, sitten se päivitetään tai tehdään uusi sovellus ja kaikki työni hedelmät katoavat jonnekin bittiavaruuteen. Tämäpäs piristävä ajatus. Kaikki mitä teen muuttuu ennemmin tai myöhemmin merkityksettömäksi.

Hassua, en huomannut ollenkaan, että olin pärjännyt koko eilisen päivän uudelleen käynnistämättä serveriä kertaakaan. Pitäisiköhän pirtää rasti johonkin? Huomasin asian vasta nyt kun piti käynnistää vanhan projektin serveri. Ei ollut kyllä yhtään ikävä noita käynnistystekstejä.

Ruoskaa kuolleelle hevoselle

2007-06-04T16:42:00.000+03:00

Minulla oli tavallista pitempi viikonloppu, koska flunssa pakotti olemaan kotona perjantaina. Nyt kun taas ajattelin jatkaa hommia siitä mihin viimeksi jäin, niin mikään ei enää toimi. Ilmeisesti minun pitäisi olla joka hetki täällä tukemassa kehitysympäristöä, ettei se romahda. Jos olisin viikon poissa, niin varmaankaan tietokonekaan ei enää käynnistyisi. Kylläpä taas tunnen itseni tärkeäksi.

Tärkeydestä puheenollen, minut kaapattiin väkivalloin uudesta projektista takaisin vanhaan projektiin. Vanha projekti ilmeisesti on kääntynyt sen luokan katastrofiksi, että sitä tarvitaan paikkailemaan _kaikki_ mahdolliset työntekijät ja muutama mahdotonkin. Uuden projektin ihmiset eivät ole tästä siirrosta suoranaisesti innoissaan, ja itsekin olisin mieluummin jatkanut uutta projektia. Vanha projekti tuntuu kerta kaikkiaan niin menetetyltä tapaukselta. Vähän niinkuin ruoskittaisiin kuollutta hevosta siinä toivossa, että se siitä vähän vielä innostuisi ravaamaan.

Kauhea sählinki. Ihmiset yrittävät miettiä mistä revittäisiin lisää työvoimaa. Kohta varmaan aletaan kadulta repiä koneiden ääreen vanhoja mummoja koodaamaan. Nyt molemmissa projekteissa, joihin minun pitäisi tehdä hommia, on kiireellisiä tulipalon sammutushommia, ja minua ahdistellaan vähän väliä jostain suunnasta jollain asialla. Sitten kun selvittelen milloin mitäkin sekalaista asiaa, niin en sitten ehdi oikein tehdä mitään kunnolla. Jee. Juuri näin pitää toimia. Olisinpa kotona.

Taidan ratkaista uhkaavan stressiongelman tekemällä jotain ihan muuta. Tällaisina hetkinä on hyvä palauttaa mieleen palkka, ja mitä sillä rahalla voi kohtuullisesti olettaa saavansa: Eipä juuri mitään. Kuulen hölmöjen webbisivujen kutsun vaativana: "Unohda se koodaaminen, heivaa aivot narikkaan ja katso mitä ihmeellistä täältä webistä löytyykään. Täällä on kaikki olennainen ja epäolennainen."

Kaikilla kolmella terassilla on ihmisiä. Joillakin onnellisilla ovat jo kesälomat alkaneet. Minun pitäisi kestää vielä kuukausi. Sitten olenkin varmaan niin puhkikulunut, että en jaksa edes istuskella terassilla. Makaan vain nurmikolla ja yritän imeä ravinteita mullasta. Ehkä vähän yhteyttääkin.

En kadehdi postinkantajia

2007-05-31T13:20:00.000+03:00

Pääskynen lensi äsken aika läheltä ikkunaa. Se taisi olla räystäspääsky tai tervapääsky. Haarapääsky se nyt ei ainakaan ollut, enkä usko että törmäpääskykään. En oikein keksi missä täällä lähellä olisi semmoista törmää, missä ne voisivat pesiä. Ei täällä ole juuri muuta kuin kerrostaloja ja tuo junarata. Ratapenkkakaan ei ole ihan niin jyrkkä, että se törmäpääskylle kelpaisi törmäksi.

Luulin hetken jo päässeeni projektin vaihdon myötä eroon pöydälläni kököttäneestä kannettavasta tietokoneesta. Itse asiassa se käväisikin jo yhden toisen ihmisen pöydällä, mutta nyt se saapui takaisin. Olen kyllä jo alkanut tottua siihen, niin että ei se tuossa suuremmin haittaakaan. Antipatiani konetta kohtaan johtuvat varmaankin siitä, että testailen sillä toisella koneella tekemiäni juttuja, ja kun ne eivät sitten toimi kannettavalla koneella, niin minusta tuntuu, että se on tuon koneen vika. Vaikka eihän se tietenkään ole. Mutta niin surullista kuin se onkin, maailmassa on vain tapana ampua huonojen uutisten tuojat. Postimiehenä olisi varmaankin kamalaa.

Voisikohan kahvia nauttia muuten kuin juomalla? Onhan kahvia kai joissakin karkeissa ainakin. Kahvin juomisessa on se ikävä puoli, että kun juo paljon kahvia, niin sitten pitää alkaa ramppaamaan vessassa vähän väliä. Tv:stä tulleessa huumedokumenttisarjassa kävi ilmi, että aivojen toimintaan vaikuttavia kemiallisia aineita pystyi nauttimaan vaikka millä tavoin. Kahvipavut sellaisenaan pureskeltuina olisivat varmaankin vähän turhan tanakkaa tavaraa, mutta luulisi, että niistä voisi tehdä helposti jotain muutakin. Astmapiipun tapainen kahvipiippu voisi olla aika jännittävä. Kun alkaisi väsyttää, niin voisi henkäistä annoksen kahvikaasua. Tai sivellä iholle kahvitahnaa. Tai käyttää kahvilaastareita, jos vaikka haluaisi eroon kahvinjuonnista, mutta pelkäisi vieroitusoireita.

Hohhoijaa. Enpä taas oikein tiedä mitä tekisin. Hommia kyllä olisi vaikka kuinka, mutta ei oikein huvita tehdä mitään ja en oikein tiedä mistä pitäisi aloittaakaan. Asiakkaan pitäisi testata uutta projektia maanantaina ja siksi sen kehitys haluttaisiin kai jäädyttää vähäksi aikaa, jotta ehtisimme testailla sovellustamme ennen asiakasta. Minähän en sitä testaa, ja sikäli kun tiedän, niin minun osuuteni toimiikin täydellisesti. Tai no. Onhan siinä vähän puutteita, mutta eihän tuo vielä valmis olekaan. Osuuteni sovelluksesta toimii siis vajaavaiseksi täydellisesti. Toiminnallisuus jota ei ole, ei voi toimia väärin. Taidan mennä kahvitilaan tuijottelemaan akvaariota.

Juon limsani viileänä

2007-05-30T15:32:00.000+03:00

Ikkunan eteen on pysäköinyt iso keltainen nosturiauto. Nyt se heiluu siinä ympäriinsä ja peittää näkyvyyden. Ärsyttävää. En näe edes mitä se nostelee. Toivottavasti se lähtee pian pois. Kaikenlaisten työkoneiden seuraaminen on minusta yleensä hauskaa, mutta ei tuon. Tuo on liian lähellä, että näkisi mitä se tekee, tai että näkisi ikkunasta mitään muutakaan. Kohta se varmaan rusahtaa lasista läpi. Huh, tuo käännös oli jo lähellä.

Tänään on ollut taas oikea höpötyspäivä. Ensin juttelin sekavia pomon kanssa kehityskeskusteluissa, sitten istuskelin vanhan projektin palaverissa ja sieltä säntäsin suoraan uuden projektin palaveriin. Aikamoinen lista tuli asioita, jotka pitäisi tehdä ensi tilassa ja enhän minä nyt tänään ainakaan ehdi enää mitään tekemään, kun kohta on jo kotiinlähtö aika. Voi voi.

Onnistuin toisessa palaverissa todentamaan pitkästä aikaa klassisen demoefektinkin. Ehdin juuri riemuita, kun sain eilispäivän mystisen bugin korjattua, ja huitaisin sitten vielä yhden pikkujutunkin paikalleen, ennen kuin laitoin tiedostot versionhallintaan. No, se pikkujuttuhan meni tietysti sinne koodin sekaan aivan väärinpäin ja poikittain, ja kun piti sitten palaverissa katsoa, että mitenkäs tämä ohjelma nyt toimiikaan, niin eihän se ohjelma suostunut enää toimimaan ollenkaan. Jos olisin ollut viisas, niin olisin joko jättänyt pikkujutun korjaamatta juuri ennen palaveria, tai olisin ainakin korjauksen jälkeen vielä testannut, että toimiiko se edelleen. Kaikkein paras vaihtoehto olisi tietysti ollut, että olisin korjannut pikkujutun kerralla oikein.

Pöydällä on kaksi limsapulloa, joissa molemmissa on pohjalla reilusti limsaa. En eilen jaksanut juoda toista loppuun ja se jäi tuohon. Aamulla taas mieleni teki kylmää limsaa, joten hain automaatista uuden pullon. Sitten unohdin senkin pöydälle tuntikausiksi ja nyt minulla on kahden pullon pohjalla lämmintä limsaa. Kaameaa. Kehtaisinko hakea taas uuden pullon? Tällaisia tilanteita varten toimistolla pitäisi olla hiilihappojäätä varastossa. Sillä saisin limsat hetkessä viileiksi. Tai itse asiassa näin kerran tv:stä, että kun laittoi juomatölkin muovisankoon ja sitten hurautti sen palosammuttimella täyteen mönjää, niin juoma viileni. Meillä on tuolla käytävässä kyllä ihan samannäköinen palosammutin. Sankoa ei ole, mutta voisin käyttää sankona ehkä keittiön pesuallasta. Tai sitten voisin olla vain tylsä, ja viedä molemmat vajaat limsapullot jääkaappiin ja unohtaa ne sinne. Niin taidankin tehdä.

Luotan luonnon oveluuteen

2007-05-29T14:13:00.000+03:00

Vanha monitorini pitää kummallista ininää. Varmaan se hajoaa kohta. Ottaisinkin kyllä mielelläni tilalle toisen samanlaisen monitorin kuin tuo uudempi on. Nuo monitorit ovat ärsyttävästi pikkuisen eri korkeudella ja uudempi on itse asiassa vähän isompikin. Vanha toistaa kyllä mielestäni värisävyt paremmin. Pistin monitorin hetkeksi pois päältä, ja kun laitoin sen uudestaan päälle, ininä ei alkanut uudestaan. Ongelma ratkaistu toistaiseksi.

Eilen ja tänään olen metsästänyt ruudulta kadonneita tekstitunnisteita.
Tätä haasteellista toimintaa voi kuvailla vaikkapa näin:
1. Luodaan tunniste (OK).
2. Asetetaan tunnisteen teksti (OK).
3. Muotoillaan ulkoasu (OK).
4. Ruudulla pitäisi näkyä teksti (EI - ruudulla ei näy mitään).
Olen purkanut koodia pienempiin palasiin ja testannut niitä erikseen ja kaikki toimii hienosti, mutta sitten kun kaikki osat liitetään yhteen, mitään ei tapahdu. Tämä on taas niin tätä. Pitää kai alkaa purkaa kokonaisuutta pala kerrallaan ja katsoa alkaako jossain vaiheessa tapahtua jotain. Sitten taas kasaan kaiken uudestaan ja toivon, etteivät tekstit taas häviä. Todennäköisesti jossain on kuitenkin vain yksi ylimääräinen puolipiste tai jotain vastaavaa, mutta en vain keksi missä se on. Tekee mieli taas räjäyttää jotain.

Yksi huoneessani oleva kasvi näytti jokin aika sitten siltä, että se on kuolemaisillaan. Siirsin sen kokeeksi lähemmäksi ikkunaa yhden toisen hyvävointisen kasvin paikalle. Nyt nääntynyt kasvi näyttää voivan hieman paremmin, ehkä se todella kaipasi valoa. Sen sijaan aiemmin hyvävointisen näköinen kasvi näyttää vähän näivettyneen tuolla hämärässä. En kuitenkaan vielä siirrä sitä mihinkään. Ehkä se tarvitsee vain aikaa sopeutuakseen uuteen tilanteeseen. Sitä paitsi tuo toinen kasvi on isompi ja hienompi. Jos jommasta kummasta on pakko luopua, niin mieluummin pienemmästä. Tietty voisin olla todella fiksu, ja kysellä joltain ihmiseltä toisesta huoneesta, olisiko heidän huoneessaan tilaa vielä yhdelle kasville ikkunan lähellä. Tai sitten voisin viikon välein vuorotella kukkien paikkaa. No, katsotaan nyt ensin oppiiko tuo pärjäilemään hämärässä. Ehkä autan näin jalostamaan uutta pimeässä toimeentulevaa kasvisukupolvea. Vaikka en kyllä ymmärrä miten tuo kasvi onnistuisi lisääntymään täällä. Mutta uskon sen silti olevan mahdollista. Luonto on ovela ja selvitymiskykyinen. Kai huonekasvit ovat osa luontoa?

Typerä teksti ei kaikista yrityksistäni huolimatta suostu ilmaantumaan ruudulle. Kohta täytyy ryhtyä järeisiin menetelmiin ja räjäyttää kaikki atomeiksi. Ehkä olen oikeastaan vain odottanutkin tätä. Jos ei räjäytysten jälkeen palasten seasta ala löytyä kärventyneitä tekstin pätkiä, annan periksi ja lähden kotiin. Sitäkin olenkin kyllä odotellutkin.

Kuuntelisin mielummin pääskysiä

2007-05-28T12:29:00.000+03:00

Tänään täällä on ollut kaamea meininki ympärillä heti aamusta alkaen. Traktori möyrii maata pihalla, naapurihuoneessa poraillaan seinää ja ihmisiä juoksentelee paikasta toiseen. Rasittavaa tuommoinen. Mikseivät kaikki voi olla vain hiljaa paikoillaan? Minä ainakin haluaisin vain hissutella ja antaa asioiden tapahtua. Nyt ei ole yhtään tuommoinen riehumis- ja mekastusolo. Nyt on maanantai: Nyt pitäisi vain tunnustella menikö mikään rikki viikonloppuna ja yrittää ladata pattereita loppuviikolle.

Joku taksi kurvasi tuosta vauhdilla kävelytietä pitkin, ja jatkoi ilmeisesti matkaa jalkakäytävällä, sillä ei tuolta muuten pääse mitään kautta pois. Ja siitä on jo aika kauan kun taksi katosi näköpiiristä. Tässä piha-alueella autoilijat tuntuvat kyllä tekevän ihan mitä päähän pälkähtää. Varmaan kohta joku neropatti keksii ajaa autonsa tuohon ravintolan terassille ja vaatii tarjoilijoita tarjoilemaan tilauksen suoraan autoon.

Olen jumiutunut yhden tyhmän pikku virheen korjaamiseen. Ominaisuus itse asiassa toimi aiemmin, mutta sitten aloin vähän siistimään koodia ja nyt ei tapahdu enää mitään. Kiva. Pohjimmiltaan teen siis taas täysin turhaa työtä, koska kukaan ei taatusti olisi koskaan sanonut mitään pienistä koodia rumentavista muotoseikoista. Olisi pitänyt taas muistaa Vanha Viisaus: "If it ain't broken, don't fix it." (~"Jos se ei ole rikki, älä korjaa sitä.")

Hoksasin äsken että ikkunasta näkyy silloin tällöin kauempana lentäviä pääskysiä. Pääskyset ovat suosikkilintujani. Minusta on hauska katsella niiden lentämistä ja niiden äänikin kuulostaa minusta kivalta. Harmi vain, että nyt en kyllä kuule kuin pihalla möyrivän traktorin mökellystä ja ilmastointilaitteen hurinaa. Jossain kauempana soi jonkun puhelinkin.

Puhelimen jättäminen työpöydälle ja häipyminen itse paikalta on kyllä ärsyttävä tapa. Itsekin syyllistyn siihen kyllä joskus. Jos jollakin on asiaa puhelimen omistajalle juuri silloin, niin puhelin saattaa hälyttää minuuttitolkulla, eikä toisen puhelimeen oikein kehtaa vastatakaan tai lyödä luuria korvaan. Olisi kivaa, jos tuollaisia tilanteita varten joka huoneessa olisi äänieritetty laatikko, johon soivan puhelimen voisi laittaa. Sitten kun omistaja alkaisi ihmetellä mihin on jättänyt puhelimensa, voisivat muut huoneessa olijat osoittaa syyttävästi äänieristettyä laatikkoa. Toinen vaihtoehto voisi olla myös, että kaikki vaihtaisivat soittoäänensä pääskysten kirkunaksi. Siinä olisi kyllä se pieni riski, että alkaisin inhota pääskysten ääntä ja se olisi ikävää. Kyllä äänieristetyt laatikot joka huoneeseen ovat parempi ratkaisu.

Mao uierunow

2007-05-25T09:46:00.000+03:00

Onpas taas sateinen ja synkeä aamu. Väsyttääkin aika tuntuvasti. Olen silti aika valoisalla mielellä, sillä tänään on taas palkkapäivä. Kävin heti työmatkalla nostamassa automaatista rahaa, ja nyt lompakkoni suorastaan tursuilee seteleitä. Ainakin eiliseen verrattuna. Tunnen itseni taas lähes oikeaksi ihmiseksi, kun voin ostaa kaupoista kaikkea ja täyttää tehtäväni yhteiskunnan tukipilarina: kuluttajana. Tulisipa jo ruokatunti, niin voisin livahtaa levykauppaan tai karkkikauppaan. Tai molempiin!

Uusi projektini lähti käyntiin niin vauhdilla, että uskon olevani edellä aikataulusta. Siitä johtuen palasin korjailemaan joitakin kaikkein irvokkaimpia rupisuuksia vanhasta projektista. Ensin tietysti taistelin tuntitolkulla, että sain taas kehitysympäristön toimimaan. En jaksa kyllä kauaa viettää vanhan projektin parissa. Se tuntuu jotenkin jo täysin menetetyltä tapaukselta ja uusi projekti on hieman mielenkiintoisempi. Tai ainakin työskentely toisen projektin parissa on vähemmän ärsyttävää.

Muutin eilen illalla tietokoneen näytön resoluutiota. Nyt ruudulle mahtuu paljon enemmän tavaraa kerralla. Syy miksi en saanut aiemmin näytön tarkkuutta vaihdettua oli se, että näytönohjainkortilla on liian vähän muistia näyttämään tuota tarkkuutta täydellä värimäärällä. Kun pudotin värimäärää toisesta monitorista, tarkempi näyttötila suostui toimimaan. Tietokone tuntuu nyt aivan vieraalta. Ei suoranaisesti uudelta, mutta jotenkin oudolta. Hieman samaan tapaan kuin joku hyvä ystävä, jolla on tummat hiukset, olisi yllättäen värjännyt hiuksensa kirkkaan punaisiksi. Sama asia, vain eri pakkaus, mutta jotenkin vain on vaikea asennoitua tämmöiseen.

Limsa-automaatista oli tänään loppunut jo Ed-lightkin. Jouduin tyytymään Mountain Dewiin. Kyllä siinäkin tuoteselosteen mukaan on sentään vähän kofeiinia, mutta vähän vajavaiselta olo tuntuu. Täytyy kohta hakea kahvia. Kun kääntää Mountain Dew pullon ylösalaisin (kannattaa sulkea korkki ensin), niin näyttää siltä kuin etiketissä lukisi Mao uieXunow (X:n kohdalla on t-kirjain väärinpäin, ehkä sen voisi tulkita r-kirjaimeksi, jolloin etiketissä lukisi Mao uierunow). Mitähän tuo tarkoittaa? "Mao elää" jollain ihmekielellä? Google ei löytänyt mitään noilla hakusanoilla. Onko kyseessä salaliitto? Tukeeko Mountain Dew salaa maolaisuutta jossain päin maailmaa? Ja onko Google vastapuolella sensuroidessaan hakutulokset? Vai olenko muka maailman ainoa ihminen joka on löytänyt tuon salaisen viestin?

Omat eväät eivät ole vaihtoehto

2007-05-24T13:34:00.001+03:00

Limsa-automaateista ovat taas melkein kaikki limsat loppu. Kuin ihmeen kaupalla Ed Lightia oli vielä jäljellä. Se pelasti aamuni, joka muuten näytti melko synkältä. Ihan siksikin, koska ulkona oli aika pilvistä. Aivan kuin taivaskin olisi seljennyt juotuani puoli litraa energiajuomaa.

Haalarimiehet ovat huomaamattani käyneet asvaltoimassa ikkunastani näkyvän pienen tienpätkän. Ne ovat varmaan riehuneet tuolla koko yön. Pöh. Minusta olisi ollut hauska katsella kun siellä olisi mennyt kaikenlaisia koneita ja haalarimiehet olisivat paiskineet töitä hiki hatussa. Sitäkin olisi voinut olla hauska katsella, kun ohikulkijat olisivat joutuneet keksimään vaihtoehtoisen kulkureitin. Todennäköisesti siksi työ on tehtykin yöllä, koska muuten tyhmät jalankulkijat olisivat kävelleet suoraan asvalttikoneeseen. Tämä on silti huutava vääryys, kerrankin jotain kiinnostavaa olisi tapahtunut ikkunan alla, ja nyt se tapahtui ihan väärään aikaan.

Mahani ei jostain syystä tuntunut pitävän lounaasta. En mielestäni syönyt mitään erityistä, mutta kuitenkin maha on pitänyt hirveää mekkalaa lounaasta lähtien. Pakottavaa vessahätää ei sentään onneksi ole vielä tullut. Tuo ravintola ei taida kyllä olla minun suosikkini. Joskus aiemminkin siellä syömäni annos oli jotenkin epäilyttävän oloinen. Jos olisin järkevä, niin tekisin omat eväät töihin. Siinä säästyisi rahaa ja tietäisin ainakin varmasti mitä syön. Eivätkä minun omat kokkaukset ole minusta edes pahan makuisia. Ainoa syy miksi en tee näin, on se että haluan päästä pois työpaikalta edes joksikin aikaa. Sitä paitsi lounaalla tulee puhuttuakin ihmisten kanssa, mitä ei nykyisin töissä muuten juuri tapahdu, koska istuskelen itsekseni täällä huoneessa päivästä toiseen.

Taitaa olla jonkun koulun valmistujaispäivä. Läheisellä terassilla on laumoittain nuoria ihmisiä hienosti pukeutuneena. Siis pojilla on oikein puvut päällä ja tytötkin ovat tainneet kaivella jotain juhlavampaa yllensä. Valkolakkeja ei näy, taitavat olla jotain ammattikoululaisia sitten. Minä en muista valmistumisestani oikeastaan mitään. Joko juhlin tosi rankasti, tai sitten en juhlinut ollenkaan. No enpä minä muista paljon mistään muutenkaan mitään.

Onko alitajuntani täynnä kamaluuksia?

2007-05-23T12:43:00.001+03:00

Väsyttää niin paljon, että on aivan epätodellinen olo. Olen varmaankin vielä puoliksi unessa. Juuri tämän päivän lehdestä luin, että uuden oppiminen ja kaikenlaiset oivaltamista vaativat tehtävät ovat paljon vaikeampia, kun on nukkunut liian vähän. Siltä kyllä tosiaan tuntuu. Pelkästään kirjoittaessani tätä tekstiä ajasta on puolet mennyt kirjoitusvirheiden korjaamiseen. Sormet menevät ihan vääriin paikkoihin. Mistä voi päätellä, että väsyneenä hienomotoriikkakaan ei toimi kunnolla. Voisinpa mennä takaisin kotiin nukkumaan. Tai ihan mihin vain. Pitäisiköhän mennä testaamaan lepohuoneen sohvaa?

Yhden pihalla olevan auton varashälyytin on lauennut. En kuule tänne huutaako siellä joku sireeni (varsinkin kun kuuntelen juuri kuullokkeilla musiikkia), mutta valot ainakin vilkkuvat villisti. Jos omistaja antaa sen tuossa elämöidä koko päivän, niin eiköhän siitä akku lopu ennemmin tai myöhemmin. Mikä on auton omistajalle ihan oikein. Olisi parkkeerannut autonsa oikealle parkkipaikalle, eikä keskelle pihaa, niin kukaan ei olisi töninyt sitä.

Univajeestani huolimatta opin tänään jotain uutta. Kyllästyin kopioimaan serverin käynnistyksen yhteydessä käsin yhtä tiedostoa hakemistosta toiseen. Tiesin, että käynnistyskriptin saisi kyllä kopioimaan tuonkin tiedoston automaattisesti oikeaan paikkaan, mutta minulla ei ollut kyllä aavistustakaan miten se tapahtuisi. Ymmärtämykseni serverin käynnistysskripteistä on lievästi sanottuna puutteellista. No, päätin kuitenkin rohkeasti tutkailla niitä skriptejä, jos saisin niistä jotain tolkkua ja onnistuinkin löytämään oikean kohdan melkein heti. Kokeilin tuurilla lisätä skriptiin yhden rivin, ja hämmästyksekseni muokkaukseni jopa toimi. Osaisin ehkä tehdä vastaavanlaisen muokkauksen joskus toistekin, mutta voi olla, että univajeen takia aivoni eivät suostu ottamaan vastaan tätä hyödyllistä tietoa. Huomenna en varmaankaan muista koko jutusta enää mitään.

Otin varaslähdön tulevaan palkkapäivään ja kävin ruokatunnilla törsäilemässä velaksi. Ostin kirjan, joka kertoo nörteistä. Todennäköisesti heilläkin on tylsää. Yritän ehkä lohduttaa itseäni ajatuksella, että en ole ajatuksineni yksin. Tai ehkä etsin kirjasta vastauksia siihen, miten voisin tehdä töitä niin, että ei olisi niin tappavan tylsää. Oikeastaan on aika omituista, että arvuuttelen itseltäni omien tekojeni motiiveita. Luulen varmaankin, että olen alitajuisesti jotenkin viisaampi kuin tietoisesti, mikä ei kuulosta kyllä kovin todennäköiseltä. Tietysti on mahdollista, että alitajunnassani tiedän vastaukset kaikenlaisiin mieltäni askarruttaviin kysymyksiin, mutta vastaukset ovat niin kamalia, että haluan tietoisesti unohtaa ne. Toivottavasti asia ei ole näin.

Olen urautuvainen

2007-05-22T12:17:00.000+03:00

Pihalla ajelee pienellä tien pätkällä katujyrä. Kappas vaan. Haalarimiehet aikovat varmaankin asvaltoida tuon pätkän. Joskus nuorena pääsin kesätöissä ajelemaan katujyrää. Se oli aika leppoisaa ja hauskaa hommaa. Sitä olisin mieluusti tehnyt pitempäänkin. Joku nuori mies tuli yhden talon parvekkeelle tupakalle ja tuijottelee myös jyrää. Tuo on kyllä niin hieno jyrä, että kyllä sitä kelpaakin tuijotella. No nyt parvekkeelle tuli lisää ihmisiä katselmaan jyrää ja ensimmäinen tyyppi lähti pois. Tuolla rakennuksessa olijoillakin taitaa olla aika tylsää. Vaikka kyllähän tuo jyrä tosi kiinnostava on.

Serverin käynnistely jatkuu uudessakin projektissa. Tämä serveri on vähän erilainen, mutta kyllä tämänkin käynnistys tuntuu kestävän ikuisuuden. Ja samantapaisia tyhjänpäiväisiä löpinöitä tässäkin vilisee ruudulla. Itse asiassa tässä projektissa joku on nähnyt vaivaa ja tehnyt käynnistystekstien sekaan ikään kuin välietappi-ilmoituksia. Aina välillä ruudulle ilmestyy ascii-merkeillä taiteiltu isohko plakaatti, joka kertoo uuden osion käynnistyksen alkamisesta. Kai tämä on edistystä verrattuna entiseen? Ehkä seuraavassa vaiheessa ascii-merkit vaihtuvat hienommaksi grafiikaksi ja sitten höpönlöpö ilmoitukset vaihtuvat joksikin tarinaksi. Ehkä ennemmin tai myöhemmin voin katsella jotain hauskoja animaatioita serverin käynnistyksen ajan?

Viimepäivinä on taas tullut vatvottua XML:ää niin paljon edestakaisin, että alan jo ajatella kaiken xml-muotoisena.

<ajatus>
    <kysymys aihe="Ajattelenkohan liikaa XML:ää?" />
</ajatus>

Aivoni selkeästi jäävät helposti samoille urille. Kun toistan jotain tiettyä kaavaa tarpeeksi kauan, alan toistaa sitä jo yhteyksissä, joihin se ei sovi ollenkaan. Haen varmaankin alitajuisesti toistosta turvallisuuden tunnetta. Yritän uskotella itselleni, että mikään ei ikinä muutu. Ja sitten kun jokin kuitenkin muuttuu, pidän muuttunutta tilannetta lopullisena. Minulta puuttuu rohkeasti eteenpäin katsomisen taito. Jotkut ihmiset näkevät aina tulevaisuudessa jotain uutta ja hienoa ja odottamisen arvoista. Minä en näe kai oikein mitään. Kaikki vain jatkuu jatkumistaan loputtomiin. Olisin varmaankin maailman huonoin konsultti.

Tai näenhän minäkin tulevaisuudessa jotain odottamisen arvoista:

<tulevaisuuden-suunnitelma>
     <visio toiminta="Hae kahvia" milloin="5 minuuttia" />
     <visio toiminta="Juo kahvia" milloin="10 minuuttia" />
     <visio toiminta="Lähde kotiin" milloin="5 tuntia" /> 
</tulevaisuuden-suunnitelma>

Miksi tuote-esittelyssä pitää imuroida?

2007-05-21T16:48:00.001+03:00

Tämän huoneen ilmastointilaite on päättänyt yksin hoitaa koko maapallon ilmaston lämpenemisongelmat. Täytyy varmaankin tuoda tänne töihin jotain talvivaatteita, etten saa paleltumisvammoja. Sormet ovat aivan kohmeessa. Minun on pakko kirjoittaa koko ajan jotain, etteivät ne jäädy kiinni näppäimistöön.

Tänään on ollut taas sellainen päivä, että ei ole tarvinnut liikoja notkua oman tietokoneen äärellä. Olen ollut tuote-esittelyssä ja ryhmäpalaverissa, sekä lisäksi spekuloinut erilaisia asioita muiden työpisteillä. Tuote-esittely pidettiin puhelinpalaverina ja tietokoneen etäkäyttöohjelmalla kuvaa välittäen. Sepäs olikin hieno yhdistelmä. Koko esityksen ajan kuulosti siltä kuin joku olisi käyttänyt pölynimuria puhelimen vieressä ja lisäksi tietokoneen ruutu päivittyi niin hitaasti, että esittelijä ehti vaihtaa jo aihetta, kun ruudulla viimein näkyi mistä oli puhe. Kaiken huipuksi lupauduin idiottina tekemään muistiinpanoja esityksestä, joten en voinut edes nukkua. Nyt pitäisi vielä kirjoittaa nuo mun sekavat merkinnät johonkin järkevämpään muotoonkin. Aarggh!

Ryhmäpalaverissa sentään saatoin laittaa turvallisesti aivot talviunimoodiin. Ja ne jäivät siihen moodiin muiden työpisteillä norkoillessanikin, vaikka ei ollut kyllä oikeastaan tarkoitus. Pari kertaa joku kysyi, että "onko sulla kaikki ihan kunnossa" kun vajosin vähän turhan syvälle koomaan ja tuijotin lasittunein silmin jotain kaukaista pistettä. Sopersin siihen sitten jotain, että "ai juu, mietin juuri asiaa, kyllä se varmaan näin on. Tuli nukuttua vähän huonosti, ja täytyykin tästä mennä tuonne siivouskomeroon." Olin selkeästi juonut aivan liian vähän kahvia ja energiajuomia.

Tyypillinen keskustelu maantaiaamuna:
- Päläpäläpälä XML päläpäläpälä SESSIO päläpälä KUTSU päläpälä PYYNTÖ päläpälä PALAUTTAA päläpäläpälä TARKISTETAAN päläpäläpälä XML päläpäläpälä PYYNTÖ päläpälä ID päläpälä KÄÄNNÖS päläpälä LUETAAN päläpäläpälä VIITE päläpäläpälä TUNNISTE päläpäläpälä KÄYTTÄJÄ päläpälä KUTSU päläpälä PYYNTÖ päläpälä VARMISTAA päläpäläpälä TALLENNETAAN päläpäläpälä XML päläpäläpälä SESSIO päläpälä KUTSU päläpälä ID päläpälä PALAUTTAA päläpäläpälä TARKISTUS päläpäläpälä.
- Juu.
- Päläpäläpälä XML päläpäläpälä SESSIO päläpälä KUTSU päläpälä PYYNTÖ päläpälä PALAUTTAA päläpäläpälä TARKISTETAAN päläpäläpälä TUNNISTE päläpäläpälä PYYNTÖ päläpälä ID päläpälä KÄÄNNÖS päläpälä LUETAAN päläpäläpälä VIITE päläpäläpälä XML päläpäläpälä KÄYTTÄJÄ päläpälä KUTSU päläpälä PYYNTÖ päläpälä VARMISTAA päläpäläpälä TALLENNETAAN päläpäläpälä XML päläpäläpälä SESSIO päläpälä KUTSU päläpälä ID päläpälä PALAUTTAA päläpäläpälä TARKISTUS päläpäläpälä.
- Näin se varmaan menee.
- Päläpäläpälä XML päläpäläpälä SESSIO päläpälä KUTSU päläpälä PYYNTÖ päläpälä PALAUTTAA päläpäläpälä TARKISTETAAN päläpäläpälä XML päläpäläpälä PYYNTÖ päläpälä. Noniin, eiköhän aleta hommiin?
- Ai, öö... Juu aletaan vaan.

Urheilu on murhaa

2007-05-18T13:10:00.000+03:00

Olen tällä hetkellä niin haluttua työvoimaa, että en ilmeisesti oikein ehdi tehdä mitään projektia kunnolla loppuun, kun minun jo pitää aloittaa seuraavaa. Tämä on kuullema jo tiedostettu, ja nyt yritetään saada muitakin ihmisiä tekemään niitä hommia, mitä minä teen. En tiedä pitäisikö olla iloinen vai ei. Nyt voisi kyllä olla juurikin oikea aika ottaa palkka puheeksi. Jos nyt alkaisin kiukutella ja vilauttaa mahdollisuutta, että lähtisinkin johonkin muualle töihin, voisi pomoilla olla aika jännät paikat selitellä asiakkaalle miksi työt eivät valmistu ajallaan. Tai no joo, kyllä ne jostain kiven alta löytävät varmasti jonkun tekemään samoja hommia. Ei näissä minun jutuissa nyt kuitenkaan mistään ruudin keksimisestä ole kyse.

Jalkoja särkee. Olin idiootti vapaa-ajallani ja kävin liian innokkaasti lenkillä, vaikka jalat olivat ennestäänkin kipeät. Urheilu vie minulta hengen tai ainakin terveyden. Sitten kun olen saavuttanut täydellisen romuttumisen tilan, voisin alkaa pitää t-paitaa, jossa lukee "Urheilu on murhaa". Sitten selittäisin jossain urheilukentän laidalla kirkassilmäisille urheilijanuorukaisille että "Ei kannata urheilla, katsokaa nyt minua, minä urheilin ja tällainen minusta tuli. Ei kannata mennä töihinkään, minä olin vuosia töissä ja tällainen minusta tuli. Ryhtykää elämäntaparokkareiksi tai vapaiksi taiteilijoiksi, niin elätte pidempään onnellisempina."

Ostin perjantain kunniaksi kaksi karkkipussia. Olin hirviö ja söin jo toisen niistä. Nyt on kumma olo ja maha mökeltää jotain vastalauseen tapaista. Voi tietty olla, että ennen karkkeja syömäni intialainen ruokakaan ei olisi ollut ruoansulatusjärjestelmäni ykkösvalinta. Mutta minä en välitä vatsani kitinöistä. Huonosti öljytty ovi kitisee. Öljyän vatsaani muutamalla litralla limsaa ja kahvia.

Yksi projektipäällikkö oli tullut isäksi. Mies aikoo olla ensi viikon isyyslomalla kotona, mutta sanoi kuullema silti olevansa tavoitettavissa työasioissa. Isyys vei ilmeisesti miesparalta järjen. Minä en ainakaan menisi ikinä sanomaan tuollaista, että olen tavoitettavissa lomallani työasioissa. Työpaikalla voin olla tavoitettavissa loma-asioissa, mutta en missään tapauksessa toisin päin. Kylmät väreet ravisuttavat selkärankaani kun ajattelenkin, että olisin lomalla ja puhuisin puhelimessa työasioista. Brr.

No nyt hermostuin tuosta työasioiden ja loman sotkemisesta niin, että avasin ajatuksissani toisenkin karkkipussin ja aloin syödä sitäkin. Kohta oksennan.

Verinen iltapäivä

2007-05-16T15:14:00.001+03:00

Pääsen kai eroon vanhasta kauhuprojektista. Uusi projekti on kuullema tärkeämpi, ja sitä ei kuullema voi tehdä kukaan muu kuin minä. Hah. Tunnenpa itseni tarpeelliseksi ja ainutlaatuiseksi. Kukaan muu kuin minä koko firmassa ei kestä tuota typerää kehitysympäristöä. Tai sitten kaikki jotka sitä kestävät ovat joutuneet, tai päässeet, johonkin muualle. Ehkä sairaalahoitoon, työttömyyskorvausta nauttimaan tai johonkin työpaikkaan missä maksetaan jotain järkeviä palkkojakin. Mistä herää taas kysymys, että olenkohan minä ihan oikeassa paikassa tekemässä ihan oikeita asioita? Todennäköisesti en, mutta olen huomattavan aikaansaamaton ihminen tällaisissa asioissa, enkä todennäköisesti lähde täältä mihinkään ennenkuin on aivan pakko.

Selkääni kutitti äsken ja minun oli pakko raapia sitä. Epähuomiossa onnistuin kuitenkin raapaisemaan auki jonkun vanhan haavan josta alkoi roiskua verta ympäriinsä. Se oli kaameaa! Hoipertelin vessaan yltäpäältä veressä ja valuin verta ympäriinsä kuin pistetty sika. Wc:ssä verentulo onneksi lakkasi kuin taikaiskusta. Peseydyin ja keräsin itseni kasaan. Sitten palasin takaisin työpöytäni ääreen, ja nyt yritän käyttäytyä niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Näen tästä varmaankin painajaisia kuukausia eteenpäin. Ehkä koko loppuikäni herään öisin ja luulen olevani yltäpäältä veren peitossa, vaikka olenkin vain hikoillut, tai kissa on oksentanut päälleni.

En ymmärrä miksi tiedon siirrossa kaikki yksinkertaiset asiat pitää useimmiten kääriä johonkin pakettiin, jossa on miljoona pientä tietokenttää, joita ei varsinaisesti tarvita, mutta ne on laitettu sinne varmuuden vuoksi. Monesti lopputuloksena on, että tietopaketissa on enemmän tuollaista epäolennaista tietoa, kuin varsinaista tarvittavaa tietoa. Kun turhaa tietoa on paljon, jää olennaisestakin tiedosta helposti jotain käsittelemättä, koska se hautautuu kaiken roskan alle. En minä ainakaan jaksa tutkailla ja miettiä sadan tietokentän tarpeellisuutta ja hyödyllisyyttä, jos tiedän että niistä 98% on turhia.

Ohitse kulki juna, jossa oli paljon säiliövaunuja. Niissä säiliöissä oli varmaankin jotain vaarallisia myrkkyjä ja räjähtäviä kaasuja. Jos samaan aikaan samalla raiteella vastaan olisi tullut toinen juna, ja junat olisivat törmänneet tuossa, niin siitä olisi seurannut katastrofi. Kaasusäiliövaunut olisivat räjähtäneet ja räjäyttäneet myrkkysäiliötkin, ja valtaisa räjähdyspilvi olisi kuljettanut myrkkyjä paineaallon mukana kaikkialle. Ensin paineaalto olisi murskannut tästä rakennuksesta ikkunat, heittänyt kaikki työntekijät ja kalusteet huoneiden kauimmaiseen nurkkaan, seinät olisivat kaatuneet kuin korttitalosta, ja joka paikkaan olisi levinnyt syövyttäviä myrkkykaasuja. Siinä sitten olisimme viruneet jokainen luu murskana, happo syövyttäen ihoa ja myrkkykaasut keuhkoja polttaen. Minun pitäisi todellakin saada vaarallisen työn lisää. Meidän kaikki pitäisi.

Mutasumua

2007-05-15T16:23:00.000+03:00

Jälleen uusi kehitysympäristö on juurtunut koneelleni. Tähänkin kehitysympäristöön piti taas asennella vaikka mitä pieniä ja isoja palikoita sekä päivittää vanhoja. Aikamoinen taistelu oli saada jotain tapahtumaan. Kehitysympäristön toimintaan manaamiseen liittyi mm. samojen tiedostojen latailua moneen kertaan versionhallinnasta, hakemistojen uudelleen nimeämisiä, mystisten rastien päälle laittamista ja pois päältä ottamista, samojen käskyjen antamista useaan kertaan, kiroilua, epäuskoista kuivaa naureskelua, hampaiden kiristelyä, periksi antamista ja lopuksi täydellistä ällistymistä kun kehitysympäristö yllättäen käynnistyikin. Vaikka oikeastaan prosessi ei ole päättynyt vieläkään. Yritän edelleen asentaa yhtä apuohjelmaa, mutta päätin tehdä tässä välissä jotain tuottavaakin. Tai no. Tehdä jotain muuta kuitenkin.

Voisikohan käsipapereista tehdä jotain hyödyllistä tai kivan näköistä? Jos hommaisin jostain pari jätesäkkiä ja teippiä, niin voisin ehkä runtata papereita palloiksi, laittaa ne pusseihin ja teipata pussit yhteen itseni näköiseksi nukeksi. Vaatteet sille pitäisi tietty pukea ensin. Niin rämettyneen näköinen en sentään vielä ole, että minua ja kasaa jätesäkkejä ei erottaisi toisistaan ensi vilkaisulla. Hmm. Minulla on ilmeisesti vielä jotain tavoiteltavaa täällä. Sitten kun minua ja kasaa jätesäkkejä ei erota toisestaan, olen valmis. Johonkin.

Minun pitäisi tehdä kovasti kahta projektia yhtä aikaa ja molemmilla olisi tietysti vielä kova kiire. Jees! Ratkaisuni ongelmaan on tietysti tehdä kaikkea ihan muuta, tai ainakin jotain täysin epäolennaista. Aika vain tuntuu nyt juuri oikealta päivittää kaikki ohjelmat. Ja kun ohjelmapäivitysten lataus kestää kuitenkin niin kauan, niin sillä aikaa voin haahuilla käytävillä, kaivella nenääni ja touhuta muita tylsyyteen sopivia sijaistoimintoja.

Täällä alkaa pikku hiljaa näyttää siltä, että toimisto ei olekaan enää uuttuuttaan kimalteleva kiiltokuva. Työpöydälleni on alkanut kasautua paperi- ja kirjaröykkiöitä ja muuta epämääräistä. Pitää varmaan pian siivota. Pölypalloja ei sentään näy vielä missään.

Tänään on ollut niin tylsää, että se suorastaan häiritsee työntekoa. Heti kun yritänkin alkaa koodaamaan jotain, niin tuntuu kuin mutainen pilvi täyttäisi aivoni. Kaikki tuntuu vain niin tylsältä ja merkityksettömältä, että en pysty keskittämään ajatuksiani sen vertaa, että todella tarttuisin johonkin pieneenkään yksityiskohtaan ja yrittäisin saada sitä työstettyä eteenpäin. Juonpa pari litraa kahvia. Jospa se hälventäisi tietoisuuden mutasumua.

Muutosten tuulet puhaltavat taas

2007-05-14T13:41:00.001+03:00

Tänään kaikki on toisin kuin viimeksi. Minulla on pöydällä nyt kaksi monitoria sekä yksi kannettava tietokone. Voi tätä kerta vilkaisulla näkyvää informaation määrä. Ihan täysin putkeen monitorin lisääminen ei mennyt, sillä minulle hankittu näytönohjain ei sopinutkaan koneeseeni ja sain tilalle jonkun laatikon pohjalle jääneen muinaisjäänteen. Tuo typerä näytönohjain ei suostu näyttämään molempia näyttöjä siinä resoluutiossa kuin haluaisin, ja nyt tuon toisen ruudun tekstit näyttävät vähän omituisilta, koska se ei ole suositusresoluutiossa. Pöh. No kyllä siltä pystyy vielä lukemaan, vaikka teksti näyttääkin rumalta.

Töidenkin suhteen tunnelin päässä näkyy valoa. Tai jotain omituista sumua ainakin. Seuraava projektini lähti virallisesti käyntiin: Joku jossain sanoi kyllä, ja nyt sitten mennään. Pitäisi vain vielä keksiä miten pääsisin irtautumaan vanhasta kauhuprojektista. Pitäisiköhän minun alkaa tehdä silmittömästi virheitä? Tai sitten vain en tee siihen projektiin enää mitään, vaikka ne pistäisivätkin minulle hommia. Eivätköhän ne siihen jonkun löydä tilalle. Täytyy vielä miettiä asiaa. Pitäisi joka tapauksessa alkaa perehtymään uuden projektin asioihinkin. Ehkä olen kypsä aikuinen, ja keskustelen asiasta jonkun kanssa. Pyh. Ihan tylsä vaihtoehto.

Aloin pelata hölmöä nettipeliä, jossa rakennellaan kylää ja mahdollisesti soditaankin toisia kyliä vastaan. Pelin luonne on sellainen, että se ei vie paljoakaan aikaa, mutta minun pitää vähän väliä käydä tuijottelemassa peliä, josko voisin tehdä siellä jotain. Pahasti pelkään, että peli alkaa ennemmin tai myöhemmin tuntua raivostuttavalta velvollisuudelta. Ikäänkuin yksi työtehtävä lisää. Pelissä ei tunnu oikeastaan edes tapahtuvan mitään erityistä. Luvut vähän vaihtuvat ja aika kulkee. Pakko sitä silti on vilkuilla ainakin kerran tunnissa.

Läheiselle nurmikolle on ilmaantunut oikea pienimuotoinen kukkaketo. Kah. Kylläpäs täällä nyt on ihmeteltävää. Kaunista luontoa ja kaikkea. Pilvet taivaalla kyllä näyttävät aika synkiltä. Itse asiassa pelkään, että kotimatkasta voi tulla kostean puoleinen. Pitäisiköhän jäädä ylitöihin ihan sovinnolla, jos sataa? Toisaalta ei ole kyllä mitään takeita, että sade lakkaisi parissa tunnissa ja en minä täällä sentään koko iltaa aio notkua. Maksaisikohan työnantaja taksin, jos väittäisin että nestetasapainoni häiriintyy sateessa?

Bugien paratiisi

2007-05-11T13:10:00.001+03:00

Taas olisi hirveä kiire olevinaan, mutta ei huvittaisi tehdä oikein mitään tuottavaa. Enemmän huvittaisi laittaa tietokone ja työympäristö uuteen uskoon ja opetella jotain uutta. Mutta ei se nyt käy: Kauhubugit vyöryvät päälle ja pakottavat minut kiinnittämään huomiota niihin. Mieleni tekisi vain näytellä, että en huomaa niitä, mutta ne hyppivät silmille ja huutavat niin pahasti, että minun pakko tehdä niille on jotain. Voisinpa lähettää ne johonkin kauas mellastamaan, jonkun muun riesaksi. Tai johonkin missä niistä ei olisi kenellekään haittaa. Bugien paratiisiin. Paikkaan, missä kaikki näyttää kummalliselta, eikä mikään ikinä toimi. Ehkä ne päätyvätkin sinne kun liiskaan ne.

Ruokatunti venähti vähän pitkäksi. Joka paikassa oli niin älyttömän pitkät jonot ja hidasta palvelua. Nyt minun pitää taas notkua täällä puoleen yöhön. Tekisi mieli juoda kaamesti kahvia, mutta toisaalta teoriani mukaan aika tuntuu matelevan entistäkin hitaammin, jos aivot pyörivät kofeiinin ansiosta ylikierroksilla. Kai minä vain käynnistelen serveriä entistäkin innokkaammin ja kaivelen nenääni täällä koko illan. Tänään on onneksi perjantai, joten voin kotona valvoa niin pitkään kuin huvittaa, jolloin minulle onneksi jää vähän vapaa-aikaakin. Toisaalta jos nukun koko lauantain, niin vapaapäivästä tulee tosi lyhyt. Jos nukkuisin täällä, niin minun ei tarvitsisi nukkua kotona niin paljon. Voisinkohan merkitä osan nukkumiseen menevästä ajasta etätyöksi? Onhan se tavallaan itsensä kehittämistä. Unessa saattaa tulla vaikka vastauksia johonkin ongelmaan, mihin en ole keksinyt ratkaisua hereillä ollessani. En muista kyllä sellaista koskaan tapahtuneen, mutta muistan joskus kuulleeni jostain tuollaisesta. Eikö se jo riitä perusteeksi?

Nyt on niin sairaan tylsää, eikä huvita tehdä mitään, että taidan ajankulukseni räjäyttää kehitysympäristön. Pakko se olisi joskus tehdä kuitenkin. Olen jättänyt hakematta lähes kaikki päivitykset jo viikon ajan. Nyt kun haen kaikki kerralla, voin olla lähes varma, että mikään ei sen jälkeen toimi. No niin kokeillaanpas... 5 uutta tiedostoa, 69 muuttunutta tiedostoa ja yksi konflikti. No ei kauhean paha. Olen itse asiassa vähän pettynyt. Tuonhan saa korjattua varttitunnissa. Mitähän ihmettä minä sitten tekisin? On kai pakko alkaa taas liiskaamaan niitä bugeja.

Parkkipaikka-anarkiaa

2007-05-10T12:16:00.000+03:00

Jotkut miehet ajoivat autonsa parkkiin melkein pysäköintikieltomerkin alle. Sitten he pälyilivät ympärilleen vähän sen näköisenä, että saakos tähän parkkeerata, mutta eivät sitten huomanneet merkkiä. Tai eivät välittäneet siitä. Miehet kaivoivat auton takakontista jotain romua ja lähtivät paikalta. Koko piha on täynnä vastaavalla tavalla parkkeerattuja autoja. Ne ovat siellä ihan miten sattuu. Kaameaa! Soitan kohta nimettömän vihjeen pysäköinninvalvojille. En kestä tuota parkkipaikka-anarkiaa. Se häiritsee minun työskentelyäni. Jos nuo autot olisivat siististi siellä missä pitääkin, kaikki olisi paremmin ja koodaisinkin tehokkaammin. Valitan työsuojeluvaltuutetulle.

Tänään meillä on monta tuntia kestävä tiedotus- ja koulutustilaisuus. Toisaalta ihan mikä tahansa muutos tähän tylsyyteen on tervetullutta, toisaalta tuo tilaisuuskin on todennäköisesti äärettömän tylsä. Siellä varmaankin taas hypitään villisti aiheesta toiseen, sekoillaan monisteiden ja projektorien kanssa, ihmiset puhuvat liian hiljaa ja jotkut supisevat keskenään ihan muista asioista. Kaiken huipuksi kaikki esitykset ovat todennäköisesti Englanniksi, koska paikalla on ainakin yksi henkilö, joka osaa huonosti Suomea. Pahasti pelkään, että esitysten pitäjien englanninkielentaidoissa saattaa olla hieman toivomisen varaa, ja kun paikalla ei ole mitään äänentoistojärjestelmää, niin todennäköisesti ainakin puolet esitysten sisällöstä menee täysin ohitse. No mitäpä minä näitä vielä manailen. Ehkä siellä onkin tosi kivaa ja hauskaa. Sitten minua kaduttavat nuo tylyt ennakkoasenteeni.

Nyt kun oli eilen ja tänäänkin näitä info/koulutustilaisuuksia, niin siitä seuraa että tiedostojen siivousoperaationi venyy. Eihän tässä mitään tiedostoja ehdi väännellä ja käännellä, kun pitää kuunnella ihmisten jorinoita milloin mistäkin aiheesta. Sitä paitsi sain tänään uuden näytönohjaimen ja toisen monitorin. Nekin pitäisi asentaa ja ihmetellä niiden potentiaalisia mahdollisuuksia. Ei tässä nyt kertakaikkiaan ehdi mitään typeriä tiedostojen nimiä ja linkityksiä vaihdella. Kovin montaa ainakaan.

Ihan kuin ulkona liikkuisi nykyään enemmän ihmisiä. Ovatkohan kaikenmaailman vanhukset ja työttömät heränneet talviunesta? Vai lintsailevatko ihmiset töistä enemmän kauniilla säällä? Minustakin olisi kyllä hauskempaa käpsytellä tuolla auringonpaisteessa, kuin kökkiä tässä monitorin äärellä tai haahuilla pimeillä käytävillä. Tai kuunnella turhanpäiväisiä jorinoita hämärässä salissa.

Miksi rakennusmiehillä on oma hissi?

2007-05-09T17:10:00.000+03:00

Tänään tehtäväkseni kolahti viidenkymmenen tiedoston uudelleen nimeäminen ja linkitysten korjaaminen. Todella puuduttavaa hommaa. Toisaalta työ on äärettömän yksinkertaista ja selkeää, mutta toisaalta niin käsittämättömän tylsää ja toistavaa, että on pakko koko ajan keskittyä täysin siihen mitä tekee. Joka hakemiston tiedostoille pitää tehdä periaatteessa neljä operaatiota, mutta jokainen niistä on niistä on niin mekaaninen operaatio ja tiedostot näyttävät niin samanlaisilta, että alan vahingossa koko ajan oikomaan työvaiheita. Kaikki on pakko testata lopulta systemaattisesti, mikä on myös äärimmäisen tylsää touhua.

Yhden vastapäätä näkyvän rakennuksen seinälle on ilmestynyt jonkinlainen rakennustyömaahissi. Ilmeisesti siellä tehdään jotain isompaa remonttia. Taitavat kuljettaa tuolla yläkertaan jotain isompia työkoneita tai jotain. Tietty on mahdollista myös, että rakennuksessa muissa kerroksissa työskentelee jotain hienosti pukeutuneita ylempiä toimihenkilöitä, joita ärsyttää kun työmiehet kulkevat likaisissa vaatteissa samalla hissillä heidän kanssaan, ja he ovat siksi vaatineet työmiehiä hankkimaan oman hissin. No olipas ennakkoasenteellista minulta. Ihan hyvin tilanne voi olla niinkin, että työmiehiä ärsyttivät muissa kerroksissa työskentelevät ihmiset, ja he halusivat itse itselleen oman hissin.

Huh, olipas lähellä ettei jäänyt koko päivän blogimerkintä tekemättä (mikä korvaamaton menetys se olisikaan ollut!): Unohdin aivan, että minulla oli tänään yksi tuote-esittelytilaisuus, johon sain luvan osallistua. Se kestikin sitten puoli päivää. Pari äijää sohi hiirellä valkokankaalle heijastetulla ruudulla ja ylisti tuotteitaan "oho", "no mikäs nyt" ja "yritetäänpäs uudestaan" -mutinoiden välissä. Onneksi siellä tarjottiin kahvia väliajalla, muuten olisin nukahtanut. Periaatteessa tuotteet olivat kyllä kiinnostavia, mutta ei niitä meidän firmaamme tule kuitenkaan kun vasta kuoltuamme. Sittenkin vain jos olemme olleet oikein kilttejä ja tuottavia.

25 Pizza Margeritaa, kiitos

2007-05-08T12:51:00.000+03:00

Tämä päivä alkoikin positiivisesti: Lähimmästä limsa-automaatista oli vaihdettu jokin hirviölitku punaiseen Ed-energiajuomaan. Kyllä nyt kelpaa! Harmi, ettei se ollut vielä light-versiota, mutta kyllä tälläkin saa pään pörisemään ihan mukavasti. B12-vitamiinin tarvekin tulee varmasti tyydytetyksi, koska yhdessä pullollisessa limsaa on kymmenenkertainen määrä B12:n päivittäisestä saantisuosituksesta.

Ihmiset kaivelevat jostain kiven alta kaikenmaailman ihmenettiselaimia, ja valittavat sitten minulle jos ne eivät osaa näyttää oikein meidän hienoa sovellusta. Ihan niinkuin se minua kiinnostaisi.
- Mulla on tää Fytymz-selaimen 0.0032alpha versio käytössä ja tällä tää sovellus ei kyllä toimi yhtään. Kirjoitan osoitteen riville ja mitään ei tapahdu.
- No näkyvätkös muut www-sivut sillä selaimella sitten normaalisti?
- No ei tällä kyllä mikään muukaan webbisivu, eikä sovellus, mutta ei mun tällä tarttis käyttääkään kun vaan tota yhtä sovellusta.
- Voisitko kenties harkita jonkun toisen www-selaimen käyttämistä?
- No emmä oikein viittis, kun mulla on niin hidas nettiyhteys. Ne muut selaimet on niin älyttömän isoja ja raskaita. Tää oli tosi pieni meinaan. Tää oli vaan 40 kilotavua. Yks mun kaveri on sen ite koodannut. Tässä voi avata vaikka sata ikkunaa ihan hyvin ja silti kaikki pelit pyörii taustalla ihan hyvin.
- Tarvitseeko sinun välttämättä pyörittää niitä pelejä taustalla yhtäaikaa? Eikös kaikissa käyttöjärjestelmissä tule mukana nykyään jokin www-selain? Jos käyttäisit vaikka sitä?
- No mut kun pelit on niin kivoja... No kai mä voin kattoo olisko tässä koneella joku toinen selain.
Nettiselaimen valinta on totaalisen väärä paikka osoittaa individualismia. Käyttäkää ihan tavallisia selaimia, jos haluatte nähdä toimivia webbisivuja ja -sovelluksia! Tietty jos saatte nautintoa räjähtäneiden leiskojen katselemisesta, niin kannattaa toki koodata oma webbiselain, joka ei näytä mitään oikein. Turha kyllä toivoa sitten, että minä liikauttaisin eväänikään sen eteen, että joku voisi käyttää meidän koodaamaa sovellusta itse koodaamallaan selaimella. Jos kerran koodasit oman selaimen, niin koodaa samaan menoon oma sovelluskin.

Tein päivän urotyön ja hain lounasseteleitä. Kyllä nyt taas kelpaa syödä. Jos käyttäisin koko kuukauden lounassetelit kerralla, saisin varmaan aika paljon ruokaa. Saisikohan sillä jotain paljousalennusta? Jos marssisin lähimpään pizzeriaan, löisin lounarit tiskiin ja sanoisin "Pizza Margeritoja koko rahalla. Otan ne mukaan." Kyllä sillä varmasti ainakin 25 pizzaa irtoaisi. Voisin tunkea jääkaapin niitä täyteen ja taitaa tuolla olla joku pakastinkin. Eipähän tarvitsisi lounasaikaan miettiä, että mitäs tänään söisin. Työkaverit voisivat kyllä alkukuusta valittaa kun kaikki paikat ovat täynnä minun pizzojani. Mutta minkäs ne sille tekisivät? Vain nopeat elävät! Olisivat tunkeneet ruokansa kaappiin silloin kun siellä vielä oli tilaa. Ja mistäs ne edes tietäisivät, että ne kaikki ovat minun? Voisi olla ihan hyvin mahdollista, että 25 eri ihmistä kävisi sattumalta ostamassa samana päivänä samanlaisen pizzan, ja laittaisivat ne jääkaappiin/pakastimeen.

Bugit - uskolliset seuralaiseni

2007-05-07T16:25:00.000+03:00

Hoksasin tuossa jokin aika sitten, että olen notkunut täällä töissä jo yli kaksi vuotta. Vaikea käsittää. Kyllä se aika vain kuluu, vaikka madellenkin. Kahdessa vuodessa ehtisi tapahtua jossain muualla vaikka mitä, mutta täällä ei ole kahdessa vuodessa tapahtunut oikeastaan mitään merkittävää. No, joku asiakas on vaihtunut, toimisto on muuttanut, joku työskentelee jossain muualla ja tämmöistä normaalia. Jos olisin luonut viimeiset kaksi vuotta poliittista uraa, voisin olla ehkä nyt EU:n keisari. Se olisi varmaankin paljon mielenkiintoisempi homma kuin tämä, ja siitä saisi varmasti paljon parempaa palkkaakin.

Katastrofiprojekti on muuntautunut bugijahdiksi. Bugeja kyllä tosiaan riittää. Näin alkuun niiden "korjaus" onkin aika helppoa, koska riittää kun summamutikassa johonkin kätensä mätkäisee, niin lauma bugeja on liiskassa oitis. Niitä on yksinkertaisesti kaikkialla. Riehumalla ja huitomalla ympäriinsä bugeja liiskaantuu laumoittain, mutta ei se paljon lohduta, koska niitä on niin järjettömästi. Olo on kuin yrittäisin tyhjentää järveä kantamalla vettä muovisangolla sadevesiviemäriin. Onhan se toisaalta kiva, kun selkeästi jotain tapahtuu, mutta toisaalta aika merkityksettömältä tämä touhu tällä hetkellä tuntuu. Pitäisi vain räjäyttää kaikki ja aloittaa alusta.

Terasseille on taas kerääntynyt hajanaisia ihmislaumoja. Mikäs siinä, aurinko paistaa, ja jos joku onnellinen on onnistunut livahtamaan töistä tai mistä lie, niin kyllähän sitä sitten kelpaa terassilla fiilistellä. Minun sen sijaan pitäisi kökkiä täällä vielä tuntitolkulla. Hohhoijaa. Bugit pitävät onneksi seuraa minulle. Ne eivät ole lähdössä mihinkään. Ikinä. Ne eivät hylkää minua, vaikka kuinka kohtelisin niitä kaltoin.

Visio lännenelokuvasta

2007-05-04T13:45:00.000+03:00

Synkät pilvet peittävät taas taivaan. Mielikin on aika matalana. Kauhuprojekti vain jatkuu ja jatkuu, eikä loppua näy. Tekemättömiä töitä olisi aivan liikaa, bugeista puhumattakaan. Ei huvita tehdä mitään, mutta pakko kai sitä on pakko jotain touhuta, että tästäkin hirveydestä pääsisi joskus eroon. Rasittavaa pään seinään hakkaamista taas tämäkin projekti. Täytyy varoa vain, ettei tämä pääse lipsahtamaan tavallisesta tylsyydestä ärsyttävyyden puolelle.

Juna lähti juuri ratapihalta ja jätti ratapihan täysin tyhjäksi. Yksi ihminen seisoskelee tuolla kauempana radan varressa. Jostain syystä autiosta ratapihasta tulee minulla mieleen jokin vanha lännenelokuva. Tuo yksinäinen tyyppi on kuin palkkionmetsästäjä, joka odottelee rosvojoukon saapumista ratapihan toiseen päähän. Sitten he mulkoilevat hetken toisiaan ja alkavat tavoitella revolvereitaan. Palkkionmetsästäjä tietysti ampuu rumat rosvot vakaalla kädellään salaman nopeudella. Jostain nurkan takaa ilmestyy haudankaivaja mittailemaan raatoja ja joku pikkupoika tulee pällistelemään palkkionmetsästäjää, joka sytyttää tupakkaa täysin välinpitämättömän näköisenä. Taustalla soi melankolinen huuliharppuesitys.

Ilma monitorin yllä väreilee taas, tai sitten taas kärsin aistiharhoista. Joka tapauksessa talon katto, jota tuijottelen monitorin reunan yli, näyttää aaltoilevan. Eilen illalla televisiosta tuli joku dokumentintapainen hallusinogenisistä huumeista. Huumeiden käyttäjien kuvaukset olotiloistaan kuulostivat paikoitellen pelottavan samankaltaisilta kuin kokemukseni täällä töissä äärimmäisen tylsistyneenä. Elimistöni varmaankin erittää aivoihini jotain huumetta, jotta se kestäisi sietämättömän tylsyyden. Usein tuntuu kuin havannoisin ympäristöni täällä korostuneen voimakkaasti, näen olemattomia ja pystyn kokemaan empatiaa jopa teollisuusrobotteja kohtaan. Pitäisi kai olla iloinen: Käsittääkseni jotkut ihmiset maksavat huumeista huomattavia rahasummia päästäkseen tähän samaan olotilaan. Ja minulle jopa maksetaan tästä!

Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista ja koodaaja ppjky:stä

2007-05-03T14:28:00.001+03:00

Pöydälleni änkeytyi jostain toinenkin tietokone. Ihan kuin yhdestäkin ei olisi jo ollut tarpeeksi riesaa. Siinä se nyt vain möllöttää. Tuo on kyllä vain tuommoinen vähäpätöinen kannettava tietotokone, voin oikeastaan aika helposti jättää sen huomioimatta. "Testaa minulla juttuja!" Se kitisee, mutta olen tyly mies, enkä välitä siitä mitään. Opetelkoot ensin talon tavoille. Minä ja Iso Tietokone olemme täällä ne jotka määräävät, eikä tuommoinen surkea rääpäle. Myöhemmin saatan ehkä armosta hiukan testata sillä jotain, jotta sen itsetunto ei aivan täysin romahda.

Kauhuprojekti saavuttaa taas uuden muka-päätepisteen. Huomenna ohjelmistoa pitäisi esitellä asiakkaalle, mutta ainakin minun osaltani tiedän, että tässä riittää töitä ainakin viikoksi eteenpäin. Pitäisi tehdä yhtä aikaa yhtä toistakin projektia, mutta tuntuu siltä, että energia ei kertakaikkiaan riitä. Eivätkä aivosolut. Olen saanut ne keskitettyä sinne osaan aivoja, joissa tähän projektiin liittyvät asiat majailevat, mutta siitä seuraa se, että muihin osiin aivoista ei jää kuin muutamia satunnaisia harhailijoita. Tänään minulta ei taitaisi onnistua edes purukumin pureskelu, vaikka en kävelisikään samaan aikaan.

Joskus minua oikein harmittaa, kun hurjassa nuoruudessani ennen töihin tuloa en tullut ikinä kokeilleeksi, että osaanko pureskella purukumia ja kävellä yhtäaikaa. Jos en olisi osannut sitä silloinkaan, niin mitä minä tässä sen taidon perään nyt voivottelen? Kaikkea ei vain voi saada. Mihinkähän nykyiseen taitooni olisin valmis vaihtamaan ppjky:hyn (Purukumin Pureskeluun Ja Kävelyyn Yhtäaikaa)? Hmm... Osaanko minä edes mitään? Käytävillä haahuilussa olen ainakin hyvä, mutta sitä taitoa en varmasti vaihtaisi ppjky:yyn. Entäs kahvinkeitto? Ei... Ei! Nenän kaivelu? Ei... Ehkä ppjky ei ole kuitenkaan niin olennainen taito. En minä edes pidä suuremmin purukumista.

Ulkona kulkee joku pikkupoika intiaanipäähine päässään ja puhaltelee saippuakuplia. Ilmeisesti vapunvietto voi jäädä päälle muillekin kuin tuurijuopoille. Jotkut raukat varmaankin paistelevat munkkeja kuukausia, eivätkä voi lopettaa uusien simasatsien valmistusta ennen syksyä. Ilmapalloja ja serpentiiniäkin voi olla vaikeaa löytää enää mistään juhannuksen jälkeen. Tai mistä minä tiedän, mitkä kanavat näillä vappuaddikteilla on. Ehkä jotkut ihmishirviöt ovat perustaneet kokonaisia liikeketjuja riistääkseen näitä ihmisraukkoja, joiden vappu ei kestä vain paria päivää.

Maagista koodia

2007-05-02T14:03:00.000+03:00

Palelee. Tulisinpa kunnolla kipeäksi, niin voisin vain löhöillä kotona rauhassa. Nyt tuli raju deja-vu-tunne: Ihan kuin olisin toivonut jotain tällaista aiemminkin. Täällä töissä näitä deja-vu-tuntemuksia kyllä riittää. Silloinkin kun pääsen tekemään jotain sellaista mitä en ole aiemmin tehnyt, on useimmiten kyse pohjimmiltaan kuitenkin vain vanhojen juttujen variaatioista ja uusista sovelluksista. Pitäisi tietysti ottaa ilo irti niistäkin. Taitaa olla turhaa odotella, että joku päivä alienit tulisivat ja näyttäisivät meille jotain todella uusia juttuja.

Koodaavatkohan alienitkin? Luulisi että kun niillä on kaikenmaailman teknovempeleitä, niin kyllä niiden laitteiden toimintalogiikka jotenkin pitää ohjelmoida. Onkohan alienkoodaajillakin ihan yhtä tylsää? Toisaalta alienien koodaus voi pohjautua johonkin ihan toisenlaiseen metaforaan tai täysin toiseen systeemiin, mitä me emme osaa kuvitellakaan, tai minä en ainakaan osaa. Ehkä heidän "ohjelmointinsa" perustuu elollisiin komponentteihin ja niiden geneettiseen jalostamiseen? Ehkä heidän ylläpito-osastonsa todellakin ruokkii ja lääkitsee heidän laitteistoaan ja huolehtii siitä, että kaikki saavat tarpeeksi valoa ja lämpöä.

Olisi hauskaa kun osaisin oikeasti taikoa. Taikoisin ihan huvikseni ohjelmakoodin sekaan maagisia komponentteja, jotka mahdollistaisivat kaikkea täysin järjenvastaista.
- Miten ihmeessä tämä ohjelmakoodi voi toimia? Tässä tehdään nettikaupassa maksu. Ohjelmakomponenttiin syötetään tuote, asiakkaan toimitustiedot ja tuotteen hinta, mutta ei mitään mistä maksu lähtee...
- Kyllä se toimii ihan hyvin. Rahat lähtevät asiakkaan tililtä ihan oikein.
- Niin niin, mutta mistä tuo koodi saa selville asiakkaan tilinumeron, kun ei sitä syötetä missään?
- Se tulee sieltä getBankAccountista.
- Mutta kun siellä on vain jotain ihan käsittämätöntä juttua, ei edes mitenkään ohjelmakoodin näköistäkään.
- Hyvin se toimii. Älä murehdi siitä suotta.
- No niin kai sitten... Ihmettelin vaan... Se koodi näytti ihan latinalta tai joltain...

Jos ohjelmoijat osaisivat taikoa, ohjelmoijat voisivat tehdä kaikenlaista kummallista toiminnallisuuttakin ohjelmiin tähän tyyliin:
- Kirjoitin vahingossa salasanani väärin ja yhtäkkiä huomasin kämmenessäni muutamia karvoja, joita en ollut aiemmin huomannut. Hämäännyin siitä niin paljon, että kirjoitin vahingossa uudestaan salasanani väärin ja aivan kuin poskeeni olisi ilmestynyt juuri sillä hetkellä syylä. Kolmannella kerralla onneksi kirjoitin salasanan oikein.
- Olin juuri kirjoittanut käyttäjäfoorumille tuhannennen viestini, kun ovikello soi. Kun menin katsomaan, niin siellä ei ollut ketään, mutta siellä oli pizzalähetin tuoma lämmin pizza. En ollut tilannut pizzaa, mutta minun nimi ja osoite siinä lapulla oli. Ihan hyvä pizza.
- Sähköpostini levytila pääsi loppumaan ja jostain kummallisesta syystä viemärini meni samaan aikaan tukkoon, enkä saanut sitä mitenkään toimimaan. Huoltomieskin kävi, eikä hänkään saanut sitä korjattua. Kun sitten myöhemmin siivosin postilaatikkoni, niin viemärikin alkoi taas toimia.

Hermostuminen uhkaa

2007-04-30T13:35:00.000+03:00

Tuntuupa tosi tyhmältä olla taas töissä. Vapun aatto ja edellisestä työpäivästäkin välissä oli vain yksi vapaapäivä. Pöh. Tulin taas normaalia aikaisemmin töihinkin, ja tietysti vastaavasti lähdenkin reilusti aikaisemmin. Ei kyllä taaskaan motivaatio ole järin korkealla. Ulkona ovat ensimmäiset teekkarit jo sammuvat ja minä täällä vain koodaan niska limassa jotain tyhjänpäiväistä sovellusta, jota tuskin saadaan edes ajoissa valmiiksi. Ja vaikka saataisiinkin, niin se menisi vain testikäyttöön.

Taas tuolla yhdellä parvekkeella on taas ihmisiä tupakalla. Tällä kertaa huppariin pukeutunut nuori mies ja joku nuori nainen. Mies käyttäytyy hyvin levottomasti, heiluu, askelehtii paikallaan, huitoo käsillään ja imee tupakkaansa hermostuneesti. Nainen vaikuttaa aika rauhalliselta. Ilmeisesti mies myös höpöttää taukoamatta ja nainen vain toteaa väliin jotain tyyliin "niin", "kyllä", "näinhän se on". No nyt he pyyhälsivät takaisin sisään. Onneksi en ollut tuolla. Melkein hermostutti pelkästään katsellakin tuommoista.

Pomo käväisi huoneessa kyselemässä, että onko hommia riittänyt. Oli ilmeisesti päässyt unohtamaan, että täällä töissä olenkaan, ja mitä ihmettä minä täällä teen. No, töitä on kyllä toistaiseksi riittänyt, vaikka pomo ei uusia hommia muistaisi minulle nakittaakaan. Siinä voisikin olla kyllä strategian ainesta, että yrittäisi olla niin näkymätön ja mieleenjäämätön, että siinä vaiheessa kun nakit alkavat viuhua, kukaan ei edes muistaisi minua. Toisaalta sitten jos tulisi työvoiman vähentäminen puheeksi, niin olisin varmaan ilmeinen valinta karsintalistan kärjessä. Mikä nyt ei välttämättä olisi täysin paha asia. Mutta palkkakeskustelutkin voisivat olla aika hataralla pohjalla, jos kukaan ei edes muistaisi minua ja mitä teen, ja se taas on huono asia.

Kauhea kiire olisi tässä koodata toiminnallisuutta kasaan ja minulta on mennyt puolipäivää taas joidenkin typerien asetusten kanssa tapellessa, että saisi taas koko kehitysympäristön toimimaan. Hermot menee. Ottaa taas niin paljon päähän, että ei oikeastaan ole edes tylsää. Täytyypä taas rauhoittua ja avata silmät. Täällä sitä ollaan ja tylsistytään. Täällä ei hermostuta. Ei täällä ole mitään, minkä takia kannattaisi hermostua. Täällä on vain tylsää.

Hurmoksellista koodamista

2007-04-28T13:39:00.000+03:00

Plääh, täällä sitä notkutaan taas töissä, vaikka on lauantai. No, tulin sentään puolitoista tuntia myöhemmin töihin, ja ajettelin livahtaakin täältä puolitoista tuntia etuajassa, jos vähänkään alkaa siltä tuntua. Todennäköisesti alkaa. Muutama muukin typerys on raahautunut tänne tänään. Monet jopa tunteja ennen minua. Pari ihmistä ei taida saada edes ylityökorvausta. Minä sentään saan, vaikka ei sillä kyllä paljon juhlita. Olisin oikeastaan voinut vaikka maksaa saman summan, että olisin saanut olla rauhassa kotona, mutta työyhteisön painostuksesta johtuen en kehdannut jäädä kotiin.

Näen tästä yhden keikkapaikan oven, siellä taitaa esiintyä tänään joku merkittävä teini-idoli. Ulko-oven vieressä kökkii lauma teinejä sen näköisinä, että he ovat tainneet olla siinä koko yön, tai ainakin aamuvarhaisesta. Ihmisillä on mukana lämpöisiä vaatteita, termospulloja, eväitä ja muuta. Ei heitä kyllä paljon siellä ole, mutta ilmeisesti ovat sitäkin innokkaampia faneja. Heillä on kyllä varmaan paljon tylsempää ja ankeampaa kuin minulla. Tai mistäs minä tiedän. Ehkä he ovat ekstaasissa, koska vain muutaman tunnin päästä he pääsevät näkemään idolinsa. Olisikohan hienoa jos osaisin nauttia työnteosta niin paljon, että olisin aivan hurmoksessa koko ajan koodatessani? Häiritsisikö ekstaasissa oleminen työntekoa?

Tein oudon havainnon: olen tottunut serverin käynnistelyyn. Kaikkien näiden satojen ja tuhansien serverin käynnistysten jälkeen olen lopulta saavuttanut pisteen, jossa en kiinnitä koko toimenpiteeseen enää mitään huomiota. Pitäisiköhän huolestua? Käynnistys tuntuu edelleen kestävän ikuisuuden ja käynnistystekstit ovat edelleen yhtä tylsiä, mutta olen niin turtunut hommaan, että en enää edes huomaa niitä. Olen myös tainnut oppia tekemään vihdoinkin jotain muuta serverin käynnistymistä odotellessa. Kirjoittelen tätä tyhmää blogia, surffailen netissä, luen maileja. Nykyään minulle on kehittynyt jonkinmoinen vaisto, joka kertoo minulle että "lopeta haahuilu nyt, serveri on käynnistynyt". Pitäisiköhän ottaa asia puheeksi kehityskeskusteluissa? Voisinkohan kehittää tätä uutta osaamisaluettani vielä eteenpäin?

Musiikkia toisesta maailmasta

2007-04-27T14:36:00.000+03:00

Liput liehuvat taas tangoissa. Mikähän päivä tänään on? Perjantai? Jotenkin erityinen perjantai? Pakko kai katsoa kalenterista, kun sellainen tuossa pöydällä lojuu... Kansall. veteraanipäivä. Jee! Hyvä veteraanit, niin sitä pitää! Oma liputuspäivä! Minun isovanhempanikin ovat jonkinsortin veteraaneja, pitäisiköhän soittaa heille onnittelupuhelu?

Minulla on ollut muka kaamea kiire tänään koko päivän, ja silti en ole saanut oikein mitään järkevää aikaiseksi. Olen kirjoitellut arvioita siitä miten kauan jonkun asian tekemiseen menee, käsitellyt samoja asioita kahdessa eri palaverissa, ja nyt pitäisi vielä tutkia asioita tarkemmin ja tehdä lisää arvioita. Ja tietysti koodata samalla näppäimistö sauhuten virheetöntä koodia hirmuisella vauhdilla. Viikonloppunakin pitää nyt sitten tulla töihin. Täytyy maanantaina livahtaa paikalta hyvissä ajoin, niin että en joudu vapunpäivänäkin töihin. Vaikka olisihan se tietysti todellista työläisten juhlaa olla töissä vapaapäivänä.

Terasseilla on yllättävän hiljaista, siihen nähden, että on kuitenkin perjantai-iltapäivä ja aurinkokin paistaa. Kaksi ihmistä istuskelee kahvikupin äärellä yhdellä terassilla, kaksi muuta ovat täysin autioita. Yhden näköpiirissä olevan talon parvekkeella on taas ihmisiä tupakalla. Tällä kertaa siis oikein kaksin kappalein. Jotain mustaan ja punaiseen pukeutuneita taitellisilta vaikuttavia nuoria naisia. Toinen elehtii kovasti, ja taitaa kertoa jotain hauskaa juttua. Olisipa kiva kuulla se itsekin. Arvelisin että siihen liittyy ainakin kovaa juoksemista eleistä päätelleen.

Ostin ruokatunnilla taas pari levyä, kun palkkarahoja oli vielä vähän jäljellä. Johan tuota rahaa on ollutkin taas käytössä jo kaksi päivää - ja vielä sitä on jäljellä! Ostin hassun kokoelman yhdeltä bändiltä, jota kuuntelin todella paljon joskus kauan, kauan sitten. Tuntuu jotenkin omituiselta kuunnella taas näitä samoja renkutuksia. Ei musiikissa ole sinänsä mitään vikaa, mutta ihan kuin olisin elänyt jotenkin eri maailmassa silloin, ja nyt musiikki reagoisi erilailla tähän maailmaan.

Vuohia ja lehmä toimistoomme, kiitos

2007-04-26T13:52:00.001+03:00

Silmät tahtovat taas painua kiinni tukevan lounaan takia. Ehkä muutenkin. Ajattelin tänään kuitenkin sinnitellä ilman kahvia, kunnes sitä on ihan pakko saada. Viime aikoina olen joutunut tunnustamaan itselleni juoneeni liikaa kahvia. Ajatukset ovat harhailleet, maha on ollut sekaisin ja muutenkin olo on tuntunut kummalliselta. Voisinpa saada imettyä virtaa aivoihin jollain muulla tavalla. Auttaisikohan akupunktio? Pystyyköhän itselleen tekemään akupunktion samalla töitä tehden?

Lämmin ilma on tuonut näköpiiriin kolmannenkin terassin. Jotain mustiin pukeutuneita teinejä siellä näkyy istuskelevan tylsistyneen näköisinä. Ensimmäiseksi ilmestyneellä terassilla istuskelee taas jotain keski-ikäisiä miehiä oluttuoppi edessään. Yhdellä terassilla ei näy ketään. Vielä. Varmaankin sinnekin iltapäivän mittaan alkaa väkeä valumaan.

Ehkä minulla todella on piileviä ennustajanlahjoja. Jokin aika sitten näin "vision" akvaariosta sulkiessani hetkeksi silmäni, ja nyt taukotilassa todella on akvaario, jossa uiskentelee ihan oikeita kaloja. Toivottavasti ne eivät ala huutaa niinkuin pelkäsin. Kalat ovat ihan kivoja. Minun puolestani täällä toimistossa saisi olla enemmänkin eläimiä: kissoja, koiria, lintuja, lepakoita... kai tänne mahtuisi vaikka vuohia ja ehkä yksi lehmäkin. Hevonen ei todennäköisesti viihtyisi näillä ahtailla käytävillä, mutta käsittääkseni lehmistä on mukava vain kuljeskella hissukseen. Eihän täällä mitään nurmikkoa ole, mitä vuohet ja lehmä voisivat laiduntaa, mutta näin kerran yhdestä dokumentista, että Intiassa lehmät söivät ihan mielellään vanhoja pahvilaatikoitakin ja vuohethan ovat tunnettuja siitä, että ne syövät vaikka peltipurkkeja. Roskiksissa on paljon kaikenlaisia vanhoja papereita joiden luulisi kelpaavan niille eläimille ja biojätettäkin taitaa tulla ihan kohtuullisesti. Vuohista ja lehmästähän voisi lypsää maitoakin kahviin, joten firmahan saattaisi jopa säästää.

Hassua kuinka paljon ulkona vallitseva sää ja unen määrä vaikuttavat olotilaan. Nukuin viime yönä ihmeen hyvin ja tänään kun aurinkokin paistelee, niin on paljon mukavampi meininki. Projekti kaatuu edelleen niskaan kuin kuormalavallinen märkää savea, mutta tänään olen saanut pidettyä pääni pinnalla ihan hyvin. Kuuntelen reipasta rokkia, enkä stressaa turhia. Ei minulle makseta tarpeeksi, että minun kannattaisi murehtia. Sen kuin vain koodailen sen minkä ehdin ja jaksan, katsotaan sitten mihin se riittää.

Kahvihirviöiden paluu

2007-04-25T15:09:00.000+03:00

Tämä nykyinen projekti onkin osoittautunut päälle kaatuvaksi katastrofiksi. Kukaan ei tiedä mistään mitään, eikä kukaan suostu ottamaan vastuuta mistään. Yksi haluaa tehdä asiat hienosti, toinen helpoimmalla mahdollisella tavalla, kolmatta koko juttu ei tunnu edes kiinnostavan ja neljättä kiinnostaa vain projektin kerrannaisvaikutukset asiakassuhteisiin. Olisi kuullema suotavaa tehdä pitkiä päiviä, tulla viikonloppuna töihin ja oltava vappuaattonakin täysi päivä. Niin hyvää jälkeä tietysti pitäisi tehdä. Jee jee! Nyt voisi olla oikea aika jäädä sairaslomalle.

Kahvi oli taas loppu termoskannusta. Olen aivan varma että epäilemäni kahvisalaliitto on olemassa, ja nuo ihmishirviöt todella rikastuvat videoimalla kofeiininpuutoksesta sekoavia nörttejä ja myymällä videot kalliilla pimeillä markkinoilla. Vaikka mieleni teki todellakin seota täysin huomatessani kahvin loppuneen, hillitsin itseni käyttämällä yliluonnollisia tahdonvoimiani. Aloin kylmänrauhallisesti keittää kahvia samalla kertoen mielipiteeni kuuluvalla äänellä noille videoiville hirviöille:
"Tiedän, että te katselette ja odotatte minun sekoavan, mutta enpäs sekoakaan. Mielestäni käytöksenne työtovereitanne kohtaan on anteeksiantamatonta. On moraalisesti väärin, että te rikastutte toisten ahdinkoa hyödyntämällä. Häpeäisitte! Vielä ei ole liian myöhäistä hakea pois videokameroita ja alkaa keittää kahvia, niinkuin kunnon työntekijät. Muuten teille voi käydä huonosti!"
Sitten sama Englanniksi. Vähän Ruotsiksikin yritin samaa selittää, mutta taidot loppuivat kesken. Toivottavasti niiden hirviöiden omatunto alkaa kolkuttaa videota katsoessaan. Yritin vähän etsiskellä kameraa tilasta, mutta en löytänyt.

Harkitsin, että piilottaisin oman videokameran taukotilaan, jotta voisin seurata, jos nämä kahvisalaliittolaiset kävisivät vaihtamassa oman kameransa kasettia tai tekemässä tihutöitä (kaatamassa kahvia viemäriin). Luovuin kuitenkin ajatuksesta, sillä hoksasin, että ehkä salaliitto ulottuu ylimpään johtoon asti. Silloin olisi täysin mahdollista, että videokamerat on sijoitettu rakennusta rakentaessa suoraan rakenteisiin ja signaalikin siirretään jollain kaapelilla jonnekin aivan muualle, jolloin kameroista ei tarvitse vaihtaa kasettia ikinä. Rakenteisiin piilotettu kamera voi olla niin ovelasti naamioitukin, että sitä ei kyllä ihan kotikonstein löydä. Täytyy etsiskellä netistä miten voi löytää piilokamerat. Luulisi, että kaikilla maailman agenteilla, rikollisilla ja muilla vastaavilla olisi aiheesta kokemusta vaikka kuinka.

Antenni pätkii

2007-04-24T14:39:00.001+03:00

Olen aivan varma, että ikkunasta näkyvässä koivussa on jonkunmoisia vihertäviä silmuja. Ei niitä oikein lehdiksi voi vielä sanoa, mutta ne saattavat aueta koko komeuteensa aivan minä hetkenä hyvänsä. Myöskin pihalla näkyvä pieni nurmikonkaistale on selkeästi vihreä. Kyllä se kevät todella on täällä, vaikka ilma onkin aika ankea. Ihmisillä on vielä aikamoiset toppaukset päällään, mutta orastava toivo alkaa viritä siitä, että kesä ja kesäloma todellakin saapuvat joskus, eivätkä ole vain jotain liiallisen kofeiinin aiheuttamia hallusinaatioita.

Tänään on kyllä henkilökohtainen antennini ihan rikki-poikki-katki. Kaikki yhteydet ulkomaailmaan pätkivät. Minua ei oikeasti jaksaisi kiinnostaa yhtään mitä kukaan tekee, eikä kiinnostaisi olla missään yhteydessä kehenkään. Siitä huolimatta olen koko päivän joutunut puhumaan puhelimessa pitkiä jaaritteluja ennestään outojen ihmisten kanssa ja höpöttelemään täysin vierailla termeillä toisten koodaajien kanssa asioista, joita en täysin ymmärrä. Niin ja puhelinkin on pätkinyt. Taidan kökkiä loppupäivän vain tässä hiljaa paikoillani ja tehdä jotain vähän näön vuoksi. Väsyttää, on sairaan tylsää ja en tajua mitään mistään.

Kahvitilaan tuotiin akvaario. Ihan kiva. Pitää varmaan alkaa viettää aikaa enemmän siellä. Ärsyttävää vain, että pomojen huoneet ovat juurikin kahvitilan vieressä, niin että ei siellä kovin kauaa kehtaa notkua. En ole kyllä vielä ehtinyt tutkia, olisiko tilassa joku paikka, joka olisi molempiin huoneisiin nähden kuolleessa kulmassa, niin että siihen ei näkisi. Siinä voisi istuskella koko päivän. Tietysti voisin lymyillä koko päivän siivouskomerossakin, eikä kukaan varmasti huomaisi. Paitsi ehkä siivooja, joka saattaisikin olla melko yllättynyt löytäessään minut sieltä. Lisäksi saattaa olla että siivouskomerossa lymyily olisi jopa vieläkin tylsempää kuin tämä monitorin edessä kökkiminen.