perjantaina, kesäkuuta 15, 2007

Toisen ikkunan verhot aukenivat

Läheisen talon parvekkeella tuntuisi nykyään istuskelevan enemmän ihmisiä tupakalla. Aiemmin siellä ei mielestäni ollut edes tuoleja. Tupakoitsijat ovat varmaankin töissä talossa jossain toimistossa, ja ilmeisesti hommia on viime aikoina ollut vähemmän. Samassa talossa on kyllä yksi ravintolakin. On ehkä mahdollista, että aiemmin osa tupakoitsijoista on voinut polttaa tupakkaa ravintolassa, mutta uuden tupakkalain myötä heidän on ollut pakko siirtyä parvekkeelle tupakalle.

Tänään huoneessamme on ollut jonkin aikaa täysi miehitys. Toinenkin asiakkaan tiloissa työskennellyt huonetoveri tuli käymään täällä, ja nyt meitä oli sitten jo kolme tässä samassa huoneessa, jota aiemmin saatoin pitää yksityishuoneenani. Hieno asia uusissa huonekavereissa on ollut ainakin se, että toinen huonekaverini sai aikaiseksi merkittävän parannuksen avaamalla huoneen toisen ikkunan verhot. Olin itsekin harkinnut verhojen avaamista moneen otteeseen, kerran jopa yritinkin sitä, mutta verhot olivat niin hankalassa paikassa, että jouduin jättämään asian sikseen. Nyt huoneemme valoisuusaste nousi aivan uudelle tasolle. Saapa nähdä onko valoa aurinkoisina päivinä jopa liikaa.

Paitsi, että huoneessamme oli tänään paljon normaalia enemmän ihmisiä muutenkin, niin lisäksi jostain syystä pari ihmistä muista huoneista sai päähänsä tulla tänne jutustelemaan joutavia. Itselläni sen sijaan oli kaamea kiire etsiä vikaa ohjelmistosta, koska parin tunnin päästä minun pitäisi ehkä esitellä sitä asiakkaalle, tai ainakin esittää jokin selkeä näkemys sen toiminnan tilasta. Plääh. Vihaan kiirettä. Vihaan asiakaspalavereita. Vihaan tyhjänpäiväisyyksiä höpötteleviä ihmisiä vieressäni silloin kun minulla on kiire. No niin, tässä sitä taas ollaan hermostumisen rajamailla. Rauhoitutaanpas taas: Täällä on tylsää. Ei kannata hermostua. Kaikki muuttuu merkityksettömäksi kuitenkin ennemmin tai myöhemmin, jos ei se ole sitä jo alun alkaenkin.

Pilvet taivaalla näyttävät taas aika kiinnostavilta. Ne ovat kuin suuria liikkuvia vuoria. Ne eivät näytä oikein uhkaavilta, eivät leppoisilta. Ne näyttävät sellaisilta, että niiden alla saattaa tapahtua ihan mitä vain. Aurinko saattaa alkaa paistamaan tai niskaan voi ropsahtaa sadekuuro. Nuo pilvet voisivat varmaankin muuntautua helposti vaikka ukkosmyrksyksi jos haluaisivat. Parin tunnin päästä minäkin toivon muuntautuvani orjatyöläisestä oman elämäni sankariksi.

Ei kommentteja: