Olen aivan varma, että ikkunasta näkyvässä koivussa on jonkunmoisia vihertäviä silmuja. Ei niitä oikein lehdiksi voi vielä sanoa, mutta ne saattavat aueta koko komeuteensa aivan minä hetkenä hyvänsä. Myöskin pihalla näkyvä pieni nurmikonkaistale on selkeästi vihreä. Kyllä se kevät todella on täällä, vaikka ilma onkin aika ankea. Ihmisillä on vielä aikamoiset toppaukset päällään, mutta orastava toivo alkaa viritä siitä, että kesä ja kesäloma todellakin saapuvat joskus, eivätkä ole vain jotain liiallisen kofeiinin aiheuttamia hallusinaatioita.
Tänään on kyllä henkilökohtainen antennini ihan rikki-poikki-katki. Kaikki yhteydet ulkomaailmaan pätkivät. Minua ei oikeasti jaksaisi kiinnostaa yhtään mitä kukaan tekee, eikä kiinnostaisi olla missään yhteydessä kehenkään. Siitä huolimatta olen koko päivän joutunut puhumaan puhelimessa pitkiä jaaritteluja ennestään outojen ihmisten kanssa ja höpöttelemään täysin vierailla termeillä toisten koodaajien kanssa asioista, joita en täysin ymmärrä. Niin ja puhelinkin on pätkinyt. Taidan kökkiä loppupäivän vain tässä hiljaa paikoillani ja tehdä jotain vähän näön vuoksi. Väsyttää, on sairaan tylsää ja en tajua mitään mistään.
Kahvitilaan tuotiin akvaario. Ihan kiva. Pitää varmaan alkaa viettää aikaa enemmän siellä. Ärsyttävää vain, että pomojen huoneet ovat juurikin kahvitilan vieressä, niin että ei siellä kovin kauaa kehtaa notkua. En ole kyllä vielä ehtinyt tutkia, olisiko tilassa joku paikka, joka olisi molempiin huoneisiin nähden kuolleessa kulmassa, niin että siihen ei näkisi. Siinä voisi istuskella koko päivän. Tietysti voisin lymyillä koko päivän siivouskomerossakin, eikä kukaan varmasti huomaisi. Paitsi ehkä siivooja, joka saattaisikin olla melko yllättynyt löytäessään minut sieltä. Lisäksi saattaa olla että siivouskomerossa lymyily olisi jopa vieläkin tylsempää kuin tämä monitorin edessä kökkiminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti