Tulin tänään taas puoli tuntia aiemmin töihin kuin yleensä. Siitä hyvityksenä itselleni aion livahtaa töistä tuntia aikaisemmin. Tai vieläkin aiemmin. Minulla on tapana aina alkuviikosta tehdä ylitöitä, mutta loppuviikosta ote alkaa lipsua, ja töistä on päästävä pois etuajassa. Usein olen alkuviikosta myös virkeämpi, kun olen viikonloppuna nukkunut kunnolla ja univelat eivät paina päälle. Loppuviikosta taas kasautuneet univelat alkavat todella rasittaa, ja perjantai-iltapäivänä aivotoimintakäyrän huiput eivät kipua kovinkaan korkealle. Tasaista laaksoa vain unen rajamailla.
Huomasin että näen yhden kaukana olevan rakennuksen ikkunoista kerroksessa liikkujat varjokuvina rakennuksen toiselta puolelta näkyviä ikkunoita vasten. Siellä taidetaan tehdä remonttia. Joku siellä ainakin raahaili äsken tikapuita tilan poikki ja aiemmin joku kanniskeli jotain pitkulaisia esineitä; lautoja, rullaverhoja tms.
Projektipäällikkömme on sairaana. Ihmiset ovat täällä epätietoisuuden vallassa, kun kukaan ei ole kädestä pitäen kertomassa mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Minäkin jouduin heti ensimmäiseksi aamusta ravistelemaan aivojani oikein kunnolla, että keksin mitä piti alkaa tekemään. No hommaa riittää niin paljon, että ei sillä varmaan edes ole niin väliä, missä järjestyksessä ne tehdään.
Loppupäiväksi on tiedossa ryhmäpalaveri. Mitenköhän saisin itseni pysymään siellä hereillä koko ajan? Olen juonut jo niin paljon kahvia tänään, että enempää en uskalla juoda, enkä usko että se enää mitenkään suuremmin piristäisikään. Täytyy ujuttaa itsensä johonkin huoneen takanurkkaan, ettei kukaan kiinnitä huomiota vaikka silmäni välillä vähän luppaisivatkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti