Hermostuminen uhkaa

Tuntuupa tosi tyhmältä olla taas töissä. Vapun aatto ja edellisestä työpäivästäkin välissä oli vain yksi vapaapäivä. Pöh. Tulin taas normaalia aikaisemmin töihinkin, ja tietysti vastaavasti lähdenkin reilusti aikaisemmin. Ei kyllä taaskaan motivaatio ole järin korkealla. Ulkona ovat ensimmäiset teekkarit jo sammuvat ja minä täällä vain koodaan niska limassa jotain tyhjänpäiväistä sovellusta, jota tuskin saadaan edes ajoissa valmiiksi. Ja vaikka saataisiinkin, niin se menisi vain testikäyttöön.

Taas tuolla yhdellä parvekkeella on taas ihmisiä tupakalla. Tällä kertaa huppariin pukeutunut nuori mies ja joku nuori nainen. Mies käyttäytyy hyvin levottomasti, heiluu, askelehtii paikallaan, huitoo käsillään ja imee tupakkaansa hermostuneesti. Nainen vaikuttaa aika rauhalliselta. Ilmeisesti mies myös höpöttää taukoamatta ja nainen vain toteaa väliin jotain tyyliin "niin", "kyllä", "näinhän se on". No nyt he pyyhälsivät takaisin sisään. Onneksi en ollut tuolla. Melkein hermostutti pelkästään katsellakin tuommoista.

Pomo käväisi huoneessa kyselemässä, että onko hommia riittänyt. Oli ilmeisesti päässyt unohtamaan, että täällä töissä olenkaan, ja mitä ihmettä minä täällä teen. No, töitä on kyllä toistaiseksi riittänyt, vaikka pomo ei uusia hommia muistaisi minulle nakittaakaan. Siinä voisikin olla kyllä strategian ainesta, että yrittäisi olla niin näkymätön ja mieleenjäämätön, että siinä vaiheessa kun nakit alkavat viuhua, kukaan ei edes muistaisi minua. Toisaalta sitten jos tulisi työvoiman vähentäminen puheeksi, niin olisin varmaan ilmeinen valinta karsintalistan kärjessä. Mikä nyt ei välttämättä olisi täysin paha asia. Mutta palkkakeskustelutkin voisivat olla aika hataralla pohjalla, jos kukaan ei edes muistaisi minua ja mitä teen, ja se taas on huono asia.

Kauhea kiire olisi tässä koodata toiminnallisuutta kasaan ja minulta on mennyt puolipäivää taas joidenkin typerien asetusten kanssa tapellessa, että saisi taas koko kehitysympäristön toimimaan. Hermot menee. Ottaa taas niin paljon päähän, että ei oikeastaan ole edes tylsää. Täytyypä taas rauhoittua ja avata silmät. Täällä sitä ollaan ja tylsistytään. Täällä ei hermostuta. Ei täällä ole mitään, minkä takia kannattaisi hermostua. Täällä on vain tylsää.

Hurmoksellista koodamista

Plääh, täällä sitä notkutaan taas töissä, vaikka on lauantai. No, tulin sentään puolitoista tuntia myöhemmin töihin, ja ajettelin livahtaakin täältä puolitoista tuntia etuajassa, jos vähänkään alkaa siltä tuntua. Todennäköisesti alkaa. Muutama muukin typerys on raahautunut tänne tänään. Monet jopa tunteja ennen minua. Pari ihmistä ei taida saada edes ylityökorvausta. Minä sentään saan, vaikka ei sillä kyllä paljon juhlita. Olisin oikeastaan voinut vaikka maksaa saman summan, että olisin saanut olla rauhassa kotona, mutta työyhteisön painostuksesta johtuen en kehdannut jäädä kotiin.

Näen tästä yhden keikkapaikan oven, siellä taitaa esiintyä tänään joku merkittävä teini-idoli. Ulko-oven vieressä kökkii lauma teinejä sen näköisinä, että he ovat tainneet olla siinä koko yön, tai ainakin aamuvarhaisesta. Ihmisillä on mukana lämpöisiä vaatteita, termospulloja, eväitä ja muuta. Ei heitä kyllä paljon siellä ole, mutta ilmeisesti ovat sitäkin innokkaampia faneja. Heillä on kyllä varmaan paljon tylsempää ja ankeampaa kuin minulla. Tai mistäs minä tiedän. Ehkä he ovat ekstaasissa, koska vain muutaman tunnin päästä he pääsevät näkemään idolinsa. Olisikohan hienoa jos osaisin nauttia työnteosta niin paljon, että olisin aivan hurmoksessa koko ajan koodatessani? Häiritsisikö ekstaasissa oleminen työntekoa?

Tein oudon havainnon: olen tottunut serverin käynnistelyyn. Kaikkien näiden satojen ja tuhansien serverin käynnistysten jälkeen olen lopulta saavuttanut pisteen, jossa en kiinnitä koko toimenpiteeseen enää mitään huomiota. Pitäisiköhän huolestua? Käynnistys tuntuu edelleen kestävän ikuisuuden ja käynnistystekstit ovat edelleen yhtä tylsiä, mutta olen niin turtunut hommaan, että en enää edes huomaa niitä. Olen myös tainnut oppia tekemään vihdoinkin jotain muuta serverin käynnistymistä odotellessa. Kirjoittelen tätä tyhmää blogia, surffailen netissä, luen maileja. Nykyään minulle on kehittynyt jonkinmoinen vaisto, joka kertoo minulle että "lopeta haahuilu nyt, serveri on käynnistynyt". Pitäisiköhän ottaa asia puheeksi kehityskeskusteluissa? Voisinkohan kehittää tätä uutta osaamisaluettani vielä eteenpäin?

Musiikkia toisesta maailmasta

Liput liehuvat taas tangoissa. Mikähän päivä tänään on? Perjantai? Jotenkin erityinen perjantai? Pakko kai katsoa kalenterista, kun sellainen tuossa pöydällä lojuu... Kansall. veteraanipäivä. Jee! Hyvä veteraanit, niin sitä pitää! Oma liputuspäivä! Minun isovanhempanikin ovat jonkinsortin veteraaneja, pitäisiköhän soittaa heille onnittelupuhelu?

Minulla on ollut muka kaamea kiire tänään koko päivän, ja silti en ole saanut oikein mitään järkevää aikaiseksi. Olen kirjoitellut arvioita siitä miten kauan jonkun asian tekemiseen menee, käsitellyt samoja asioita kahdessa eri palaverissa, ja nyt pitäisi vielä tutkia asioita tarkemmin ja tehdä lisää arvioita. Ja tietysti koodata samalla näppäimistö sauhuten virheetöntä koodia hirmuisella vauhdilla. Viikonloppunakin pitää nyt sitten tulla töihin. Täytyy maanantaina livahtaa paikalta hyvissä ajoin, niin että en joudu vapunpäivänäkin töihin. Vaikka olisihan se tietysti todellista työläisten juhlaa olla töissä vapaapäivänä.

Terasseilla on yllättävän hiljaista, siihen nähden, että on kuitenkin perjantai-iltapäivä ja aurinkokin paistaa. Kaksi ihmistä istuskelee kahvikupin äärellä yhdellä terassilla, kaksi muuta ovat täysin autioita. Yhden näköpiirissä olevan talon parvekkeella on taas ihmisiä tupakalla. Tällä kertaa siis oikein kaksin kappalein. Jotain mustaan ja punaiseen pukeutuneita taitellisilta vaikuttavia nuoria naisia. Toinen elehtii kovasti, ja taitaa kertoa jotain hauskaa juttua. Olisipa kiva kuulla se itsekin. Arvelisin että siihen liittyy ainakin kovaa juoksemista eleistä päätelleen.

Ostin ruokatunnilla taas pari levyä, kun palkkarahoja oli vielä vähän jäljellä. Johan tuota rahaa on ollutkin taas käytössä jo kaksi päivää - ja vielä sitä on jäljellä! Ostin hassun kokoelman yhdeltä bändiltä, jota kuuntelin todella paljon joskus kauan, kauan sitten. Tuntuu jotenkin omituiselta kuunnella taas näitä samoja renkutuksia. Ei musiikissa ole sinänsä mitään vikaa, mutta ihan kuin olisin elänyt jotenkin eri maailmassa silloin, ja nyt musiikki reagoisi erilailla tähän maailmaan.

Vuohia ja lehmä toimistoomme, kiitos

Silmät tahtovat taas painua kiinni tukevan lounaan takia. Ehkä muutenkin. Ajattelin tänään kuitenkin sinnitellä ilman kahvia, kunnes sitä on ihan pakko saada. Viime aikoina olen joutunut tunnustamaan itselleni juoneeni liikaa kahvia. Ajatukset ovat harhailleet, maha on ollut sekaisin ja muutenkin olo on tuntunut kummalliselta. Voisinpa saada imettyä virtaa aivoihin jollain muulla tavalla. Auttaisikohan akupunktio? Pystyyköhän itselleen tekemään akupunktion samalla töitä tehden?

Lämmin ilma on tuonut näköpiiriin kolmannenkin terassin. Jotain mustiin pukeutuneita teinejä siellä näkyy istuskelevan tylsistyneen näköisinä. Ensimmäiseksi ilmestyneellä terassilla istuskelee taas jotain keski-ikäisiä miehiä oluttuoppi edessään. Yhdellä terassilla ei näy ketään. Vielä. Varmaankin sinnekin iltapäivän mittaan alkaa väkeä valumaan.

Ehkä minulla todella on piileviä ennustajanlahjoja. Jokin aika sitten näin "vision" akvaariosta sulkiessani hetkeksi silmäni, ja nyt taukotilassa todella on akvaario, jossa uiskentelee ihan oikeita kaloja. Toivottavasti ne eivät ala huutaa niinkuin pelkäsin. Kalat ovat ihan kivoja. Minun puolestani täällä toimistossa saisi olla enemmänkin eläimiä: kissoja, koiria, lintuja, lepakoita... kai tänne mahtuisi vaikka vuohia ja ehkä yksi lehmäkin. Hevonen ei todennäköisesti viihtyisi näillä ahtailla käytävillä, mutta käsittääkseni lehmistä on mukava vain kuljeskella hissukseen. Eihän täällä mitään nurmikkoa ole, mitä vuohet ja lehmä voisivat laiduntaa, mutta näin kerran yhdestä dokumentista, että Intiassa lehmät söivät ihan mielellään vanhoja pahvilaatikoitakin ja vuohethan ovat tunnettuja siitä, että ne syövät vaikka peltipurkkeja. Roskiksissa on paljon kaikenlaisia vanhoja papereita joiden luulisi kelpaavan niille eläimille ja biojätettäkin taitaa tulla ihan kohtuullisesti. Vuohista ja lehmästähän voisi lypsää maitoakin kahviin, joten firmahan saattaisi jopa säästää.

Hassua kuinka paljon ulkona vallitseva sää ja unen määrä vaikuttavat olotilaan. Nukuin viime yönä ihmeen hyvin ja tänään kun aurinkokin paistelee, niin on paljon mukavampi meininki. Projekti kaatuu edelleen niskaan kuin kuormalavallinen märkää savea, mutta tänään olen saanut pidettyä pääni pinnalla ihan hyvin. Kuuntelen reipasta rokkia, enkä stressaa turhia. Ei minulle makseta tarpeeksi, että minun kannattaisi murehtia. Sen kuin vain koodailen sen minkä ehdin ja jaksan, katsotaan sitten mihin se riittää.

Kahvihirviöiden paluu

Tämä nykyinen projekti onkin osoittautunut päälle kaatuvaksi katastrofiksi. Kukaan ei tiedä mistään mitään, eikä kukaan suostu ottamaan vastuuta mistään. Yksi haluaa tehdä asiat hienosti, toinen helpoimmalla mahdollisella tavalla, kolmatta koko juttu ei tunnu edes kiinnostavan ja neljättä kiinnostaa vain projektin kerrannaisvaikutukset asiakassuhteisiin. Olisi kuullema suotavaa tehdä pitkiä päiviä, tulla viikonloppuna töihin ja oltava vappuaattonakin täysi päivä. Niin hyvää jälkeä tietysti pitäisi tehdä. Jee jee! Nyt voisi olla oikea aika jäädä sairaslomalle.

Kahvi oli taas loppu termoskannusta. Olen aivan varma että epäilemäni kahvisalaliitto on olemassa, ja nuo ihmishirviöt todella rikastuvat videoimalla kofeiininpuutoksesta sekoavia nörttejä ja myymällä videot kalliilla pimeillä markkinoilla. Vaikka mieleni teki todellakin seota täysin huomatessani kahvin loppuneen, hillitsin itseni käyttämällä yliluonnollisia tahdonvoimiani. Aloin kylmänrauhallisesti keittää kahvia samalla kertoen mielipiteeni kuuluvalla äänellä noille videoiville hirviöille:
"Tiedän, että te katselette ja odotatte minun sekoavan, mutta enpäs sekoakaan. Mielestäni käytöksenne työtovereitanne kohtaan on anteeksiantamatonta. On moraalisesti väärin, että te rikastutte toisten ahdinkoa hyödyntämällä. Häpeäisitte! Vielä ei ole liian myöhäistä hakea pois videokameroita ja alkaa keittää kahvia, niinkuin kunnon työntekijät. Muuten teille voi käydä huonosti!"
Sitten sama Englanniksi. Vähän Ruotsiksikin yritin samaa selittää, mutta taidot loppuivat kesken. Toivottavasti niiden hirviöiden omatunto alkaa kolkuttaa videota katsoessaan. Yritin vähän etsiskellä kameraa tilasta, mutta en löytänyt.

Harkitsin, että piilottaisin oman videokameran taukotilaan, jotta voisin seurata, jos nämä kahvisalaliittolaiset kävisivät vaihtamassa oman kameransa kasettia tai tekemässä tihutöitä (kaatamassa kahvia viemäriin). Luovuin kuitenkin ajatuksesta, sillä hoksasin, että ehkä salaliitto ulottuu ylimpään johtoon asti. Silloin olisi täysin mahdollista, että videokamerat on sijoitettu rakennusta rakentaessa suoraan rakenteisiin ja signaalikin siirretään jollain kaapelilla jonnekin aivan muualle, jolloin kameroista ei tarvitse vaihtaa kasettia ikinä. Rakenteisiin piilotettu kamera voi olla niin ovelasti naamioitukin, että sitä ei kyllä ihan kotikonstein löydä. Täytyy etsiskellä netistä miten voi löytää piilokamerat. Luulisi, että kaikilla maailman agenteilla, rikollisilla ja muilla vastaavilla olisi aiheesta kokemusta vaikka kuinka.

Antenni pätkii

Olen aivan varma, että ikkunasta näkyvässä koivussa on jonkunmoisia vihertäviä silmuja. Ei niitä oikein lehdiksi voi vielä sanoa, mutta ne saattavat aueta koko komeuteensa aivan minä hetkenä hyvänsä. Myöskin pihalla näkyvä pieni nurmikonkaistale on selkeästi vihreä. Kyllä se kevät todella on täällä, vaikka ilma onkin aika ankea. Ihmisillä on vielä aikamoiset toppaukset päällään, mutta orastava toivo alkaa viritä siitä, että kesä ja kesäloma todellakin saapuvat joskus, eivätkä ole vain jotain liiallisen kofeiinin aiheuttamia hallusinaatioita.

Tänään on kyllä henkilökohtainen antennini ihan rikki-poikki-katki. Kaikki yhteydet ulkomaailmaan pätkivät. Minua ei oikeasti jaksaisi kiinnostaa yhtään mitä kukaan tekee, eikä kiinnostaisi olla missään yhteydessä kehenkään. Siitä huolimatta olen koko päivän joutunut puhumaan puhelimessa pitkiä jaaritteluja ennestään outojen ihmisten kanssa ja höpöttelemään täysin vierailla termeillä toisten koodaajien kanssa asioista, joita en täysin ymmärrä. Niin ja puhelinkin on pätkinyt. Taidan kökkiä loppupäivän vain tässä hiljaa paikoillani ja tehdä jotain vähän näön vuoksi. Väsyttää, on sairaan tylsää ja en tajua mitään mistään.

Kahvitilaan tuotiin akvaario. Ihan kiva. Pitää varmaan alkaa viettää aikaa enemmän siellä. Ärsyttävää vain, että pomojen huoneet ovat juurikin kahvitilan vieressä, niin että ei siellä kovin kauaa kehtaa notkua. En ole kyllä vielä ehtinyt tutkia, olisiko tilassa joku paikka, joka olisi molempiin huoneisiin nähden kuolleessa kulmassa, niin että siihen ei näkisi. Siinä voisi istuskella koko päivän. Tietysti voisin lymyillä koko päivän siivouskomerossakin, eikä kukaan varmasti huomaisi. Paitsi ehkä siivooja, joka saattaisikin olla melko yllättynyt löytäessään minut sieltä. Lisäksi saattaa olla että siivouskomerossa lymyily olisi jopa vieläkin tylsempää kuin tämä monitorin edessä kökkiminen.

Lokit eivät enimmäkseen välitä minusta

Tämä aamu alkoikin humoristisesti. Yksi toisella toimistolla työskentelevä työkaveri luuli minua projektipäälliköksi. Hah-hah(lausutaan erittäin kuivasti köhien). Tuo kertonee paljon koodaukseni tasosta ja osuudestani tähän projektiin (joka siis on täysin karannut käsistä). Tai sitten vaikutankin tietämättäni jotenkin sellaiselta ihmiseltä, että hommat ovat minulla hyvin hanskassa, ja johtajuus suorastaan säkenöi minusta. Todennäköisemmin nyt ollaan tultu projektissa siihen osaan, että syntipukki pitäisi kaivella jostain kiven alta, ja joku on yrittänyt jo vähän sovitella roolia minulle. Tosi kivaa. Kyllä on ilo koodata tämmöistä projektia.

Lokit ne vain lentelevät ja viis veisaavat siitä, mitä me täällä alhaalla sähellämme. Useimmiten niitä kiinnostavat meidän touhut vain jos siihen liittyy ruoan heittely, pyssyllä sohiminen tai haavin kanssa lähestyminen. Enpä kyllä voi syyttää niitä asenteestaan. Jos minä osaisin lentää, niin ei minuakaan varmaan suuremmin kiinnostaisi joku toimistossa tietokoneen ääressä kökkivä tylsistynyt surkimus. Aika harvoja tuntuu kinnostavan muutenkaan, vaikka ei omaisi edes lentotaitoa.

Olen tänään tutkaillut ohjelmiston toimista eri ympäristöissä. Kuten arvata saattaa, se on todella tylsää touhua.
"Kappas vain, tuo ei näytäkään täällä ihan oikealta. No, jos vähän säätäisin tuota... Noin! Nyt se toimii! Ei mutta, nyt se ei näytä enää hyvältä täällä toisessa... Jos korjaisin vähän tuotakin..."
Hyvä puoli tällaisessa nysväämisessä on, että aika kuluu verrattain nopeasti jos vain pysyy hereillä. Lukuisten pikku juttujen säätäminen on aikaa vievää hommaa.

Terassit ovat taas tyhjentyneet. Eihän tuolla lunta sada, mutta sen verran ankea ilma on kumminkin, että pitäisi olla aika tukevassa humalassa, jotta tuolla viitsisi huvikseen värjötellä. Viikon päästä ovat takuulla kaikki terassit kuitenkin täynnä yötä myöten, vaikka tornado viskoisi kilon jääkuutioita ympäriinsä. Vappu on kuitenkin aina kesäkauden avaus.

Software Pimping

Ulkona on harmaata ja sateista. Minulla on jotenkin sellainen olo, että tämä on tällainen korvikepäivä: Ei ihan oikea työpäivä, mutta saa luvan kelvata paremman puutteessa. Tänään ei kannata alkaa tekemään mitään suurta, koska puoliltapäivin alkaa tuloskatsaus ja aika pian sen jälkeen uuden toimiston tupaantuliaiset. Jos tänään jotain aion saada valmiiksi, niin sen pakko olla jotain sopivan pientä. En ole kyllä vielä keksinyt mitä. Ehkä kulutan koko päivän korjaillen pikku juttuja sieltä täältä. Siis normaalin ikkunasta tuijotuksen, kellon vilkuilun ja käytävillä vaeltelun lisäksi.

Kehitysympäristö köhii, pätkii ja korisee kuolintuskissaan. Tekisi mieli päästä raukka tuskistaan ja keskittyä seuraavaan projektiin, mutta kai sille raukalle vielä pitää antaa tekohengitystä. Jos se siitä sen verran tokenee, että se pääsee tolpilleen, niin laitan sille vähän meikkiä naamaan, suoristan vähän vaatteita ja lähetän baanalle. "Takaisin ei ole tulemista, ennen kuin olet tuottanut vähintään viikon ylimääräisten tuntien verran kylmää käteistä. Hymyilet vain nätisti ja ajattelet kivoja asioita, niin kyllä se siitä!" Hohhoh, olenkohan pelannut vähän liikaa GTA:ta ja katsonut liian monta huonoa elokuvaa?...

Joskus tuntuu, että ohjelmistokehityksessä on yllättävän paljon yhteistä parituksen kanssa. Me kuuntelemme asiakkaan toiveita, kaivelemme jostain jonkun sopivan ohjelmiston, vähän ehostamme sitä ja koulutamme sen toteuttamaan asiakkaan toiveet. Sitten vain lähetämme sen asiakkaalle, toivomme että kaikki sujuu hyvin ja odottelemme maksua. Näyttäisiköhän Software Pimp hyvältä käyntikortissa?

Joku tyyppi seisoskelee tupakalla tuon talon parvekkeella. Taitaa näpytellä samalla tekstiviestiä. Ei sittenkään, se onkin kahvikuppi, nyt hän hörppäsi siitä. Mutta miksi ihmeessä hän ensin räpläsi kuppia? Oliko siinä jotain pinttynyttä likaa? Ei, nyt keksin, hän tietysti sekoitteli sitä lusikalla - yhdellä kädellä? Outoa. No nyt parvekkeella ei ole enää ketään, tyyppi hävisi johonkin tätä kirjoittaessani. Alienit varmaankin abduktoivat hänet.

Kahvisalaliitto

Olipas aamulla tylsä palaveri. Osallistujia ei ollut minun lisäkseni kuin kaksi ja meidän oli tarkoitus käydä läpi yhden projektin toteutusta ja työnjakoa. Homma alkoi lipsua käsistä kun joku ylipomo soitti jotain kiireellistä asiaa projektipäällikölle. Siinä sitten me kaksi muuta kökimme ja odotimme puhelun loppua. Puhelu ei kuitenkaan ottanut loppuakseen, ja hänen piti mennä heti tarkistamaan joku juttu jonnekin. Sitten toisenkin ihmisen puhelin soi, ja kun emme me oikein kahdestaan voineet kuitenkaan mitään suuremmin neuvotella, niin sitten tämäkin ihminen alkoi puhelimessa höpötellä jostain autokaupoista. Minä sitten siinä vain piirtelin muistiinpanovihkoon outoja töherryksiä. Niitä tuli paljon. Loputtomien puhelujen jälkeen saimme sitten hommat kasaan viidessä minuutissa. Oltaisiin käyty ensin läpi ne jutut, niin minun ei olisi tarvinnut tylsistyä siellä kuuntelemassa maratonpuheluja.

Kahvi oli loppu termoskannusta! Toimistossamme on joku petturi joka juo kahvia, mutta ei keitä uutta, jos ottaa viimeiset. Voisin ehkä sivutoimisesti alkaa selvittämään, kuka tuo hirviö on. Vai onko heitä kenties useita? Onko kyseessä salaliitto, jossa toiset vain juovat kahvia keittämättä uutta ikinä ja jättävät kahvinkeiton muille? Mitähän he luulevat saavuttavansa hirviömäisellä suunnitelmallaan? Kofeiininhimosta tärisevien nörttien raivonpurkauksia? Ehkä he ovat asentaneet videokamerat kahvitilaan ja videoivat nuo kohtaukset joita kofeinistit saavat ja myyvät ne jossain alamaailman pimeillä videomarkkinoilla. Onkohan nörttien sekoamisvideoilla hyvätkin markkinat? Ehkä he jopa maksimoivat kiinnostavan materiaalin syntymisen kaatamalla säännöllisin väliajoin kahvia viemäriin, niin että se on loppu lähes aina.

Pitäisi palauttaa mieleen asioita, joita tein kaksi vuotta sitten. En muista juuri mitään. Luulin, että pari vuotta tahkottuani samoja koodinpätkiä, muistaisin ne ikuisesti, mutta kylläpä ne vain unohtuivat kuitenkin ihmeen hyvin. No, eivät ne koodit nyt täysin vierailta näytä, mutta en silti muista mitenkään selkeästi, että mikä niksi missäkin palikassa oli. Ärsyttävää opetella uudestaan asioita, jotka on osannut aiemmin vaikka unissaan.

Kahvilatilaan on tuotu kaljahana ja muutama oluttynnyri. Huomenna ovat uuden toimiston viralliset tupaantulijaiset, ja siinä yhteydessä saa juoda sitten ilmaiset kännit, jos on nopeutta ja pokkaa. Oluttarjoilu ei kestä kuin kolme tuntia, eikä tuo tynnyreiden määrä näyttänyt työntekijöiden määrään nähden kovin suurelta. Harmi kyllä juhla-aikaa ei myöskään lasketa työajaksi. Ehkä ihan kiusallanikin teen ensin täyden työpäivän ja käyn vasta sitten katsomassa, onko olutta vielä jäljellä. Sillä voisi kerätä ylemmältä johdoltakin hyvin irtopisteitä, kun he kiertelevät toimistoa oluttuopit kourassa ja huomaavat minut täällä yksin koodaamassa näppäimistö sauhuten. Toisaalta kaikki muut varmaankin vihaisivat minua siitä hyvästä. Haluanko miellyttää enemmän ylintä johtoa vai työtovereita? Täytynee tehdä joku kompromissi. Koodaan oluttuoppi kourassa yhdellä kädellä.

Kehostapoistumiskurssille olisi tilausta

Väsyttää aivan älyttömästi. Menin aivan liian myöhään nukkumaan ja kun tiesin, että minun pitää herätä tosi aikaisin, niin heräilin sitten aamuyöstä moneen kertaan vielä aikaisemmin. Jos olisin töissä jossain missä olisi vaarallista, niin olisin tänään taatusti turvallisuusriski. Ehkä muulloinkin. Voin hyvin kuvitella, että jos olisin rakennustyömaalla tänään, niin naulaisin kämmeneni seinään, katkoisin sirkkelillä pari sormea ja pudottaisin sementtisäkin jonkun niskaan. Väsyttää niin kaameasti, että en jaksa juoda edes kahvia, koska en usko että sekään auttaisi yhtään. Todennäköisesti se tekisi vain olon sekavaksi. Samoin kuin mahan.

Kun pistän silmäni hetkeksi kiinni, voin helposti kuvitella työpöydälle akvaarion. Siellä on vähän levää, kiviä ja paljon eri värisiä kaloja, jotka lipuvat hiljaa ympäri akvaariota. Olisi kaameaa jos kalat huutaisivat. Jos ne vaikka alkaisivat syöksähdellä päin akvaarion seiniä ja kirkuisivat veden vaimentamia tuskanhuutoja. Kukaan ei varmasti haluaisi akvaariota, jos kalat huutaisivat ja käyttäytyisivät ikävästi. En pistä silmiäni enää kiinni ihan siltä varalta, että kuvitteelliset kalat alkavatkin kirkua.

Taivaalla on aika hienon näköisiä pilviä. Ne näyttävät jotenkin kesäisen näköisiltä. Nuo taitavat olla kumpupilviä. Ainakin ne näyttävät aika samalta kuin täältä löytyvässä kuvassa: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kumpupilvi
"Kumpupilviä syntyy keväällä, kesällä ja syksyllä vesihöyrypitoisen ilman noustessa pystysuoraan ylöspäin auringon lämmittäessä maata."
No jopas, kyllä tuolla tosiaan aurinkokin vähän paistelee ja maakin on varmaan vielä kosteaa. Nuo ovat juuri sen näköisiä pilviä, että jos pystyisin irtautumaan ruumiistani, niin astraaliruumiillani voisin mennä lepäilemään tuommoisen pilven päälle muutamaksi tunniksi.

Kehosta poistuminen halutessaan olisi kyllä hieno taito.
"Kehostapoistumiskokemus eli ruumiistapoistumiskokemus (engl. out-of-body experience, OBE, OOBE) on muuntunut tajunnantila, jossa henkilö kokee tajuntansa irtaantuneen omasta kehostaan.
Yleensä kehostapoistumiskokemus tapahtuu tiedottomuuden aikana, kuten nukkuessa, tajuttomana, mutta joskus myös kiihkon vallassa, kuten orgasmin aikana. "
Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kehostapoistumiskokemus
Olen ollut kyllä melkotiedottomassa tilassa koko päivän, mutta en ole onnistunut irtautumaan kehostani, vaikka olen vähän yrittänytkin. Ehkä minun pitäisi todella vaipua totaaliseen tajuttomuuteen onnistuakseni. Nukahtaisin kyllä varmasti heti kun haluaisin, mutta pelkään, että uppoaisin niin syvään uneen, että en pystyisi keskittymään mihinkään ruumiista irtautumiseen. Toisaalta voi kyllä olla, että ruumiista irtautuminen tapahtuukin juuri kun sitä ei yritä, vaan rentoutuu täydellisesti. Olisipa kiva tuntea joku joka osaisi tuon tempun. Järjestetäänköhän kansalaisopistoissa kehostapoistumiskursseja?

En tunne itseäni mekaaniseksi tänään

Projekti on räjähtänyt täysin käsiin. Projektipäällikkö on sairaslomalla "vähän pitempään", kehitysympäristö on hajalla ja yksi ihminen yrittää epätoivoisesti hoitaa sekä projektipäällikön hommia ja saada kehitysympäristöä kuntoon. Lisäksi tämä työn sankari vielä koettaa siinä sivussa vielä koodata uutta toiminnallisuuttakin. Minä en tee mitään, koska ympäristö ei toimi, eikä minulla ole aavistustakaan kuka sen hajotti ja miten. Kiire kyllä tietysti olisi, mutta vaikka kehitysympäristö toimisikin, ei minulla ole silti selkeää käsitystä siitä mitä minun pitäisi tehdä. Hyvin menee. Taidankin tänään taas perehtyä nenän kaivelun ihmeelliseen maailmaan.

Lokit kirmailevat vallattomina ympäriinsä tuolla kauempana. Hulluja elikoita. Olisivat vain hiljaa paikoillaan, niin välttyisivät ongelmilta. Tuommoinen riehuminen vain herättää epätoivottua huomiota, ja kohta joku tekee valituksen, ja sitten tulee joku äijä haavin ja/tai haulikon kanssa hätistelemään. Sitten lokit voivat kysyä itseltään, että "kannattiko riekkua siellä ilmatilassa, häh?" Pitäisiköhän minun ryhtyä lokkikonsultiksi? Suostuisikohan joku ympäristövirasto, tai vastaava, maksamaan sellaisesta palkkaa? Veikkaan kyllä, että ympäristövirkamiehet maksaisivat palkkani mieluusti, jos konsultoisin lokkeja haulikolla ja/tai haavilla.

Kappas vain, joku keksi mikä kehitysympäristössä on vikana, ja nyt se toimii taas. No, se on hyvä. Nenäkäytäväni saavat vähän armoa. Nyt pitäisi vielä keksiä mitä minun oikeastaan pitäisi tehdä. Taidan vain rääkätä ohjelmistoa klikkailemalla satunnaisesti ympäriinsä ja korjata kaikkein pahimpia virheitä. En ole oikein järjestelmällisellä tuulella tänään. Olenkohan koskaan? No joinakin päivinä tunnen oloni ehkä hieman mekaanisemmaksi, ja silloin täydellistä aivottomuutta vaativat copy/paste-operaatiot tuntuvat sujuvan paremmin.

Pihalla on lakaisukone! Miljoonien muiden pikkupoikien tapaan minäkin halusin lapsena ryhtyä isona lakaisukoneenkuljettajaksi. Mikä meni vikaan? Olisinkohan onnellisempi lakaisukoneenkuljettajana? Ainakin tienaisin todennäköisesti enemmän. Tai enpä tiedä sittenkään. Koska niin monet pojat haluavat lakaisukoneenkuljettajaksi, alalle on varmaankin kauhea tunku, ja silloin kun tekijöitä olisi enemmän kuin töitä, niin löytyy varmasti ihmisiä, jotka tekevät työn vaikka ilmaiseksi. Tietenkin voi olla, että lakaisukoneenkuljettaja-ammattinimike halutaan pitää arvostettuna ja palkka on hyvä, mutta työhön pääsevät vain erittäin harvat valioyksilöt. "Vain parhaat kelpaavat lakaisukoneen rattiin!"

Pelottavat tavarajunat

Onkohan tämä nyt sitä kuuluisaa kevätväsymystä? Olo on taas sellainen, että purukumin pureskelu ja kävely eivät taatusti onnistuisi yhtäaikaa. Parempi siis pysytellä erossa purukumista ja yrittää minimoida kävelykin. Jos vain istun tässä hiljaa paikoillani, niin ehkä tunne menee ohi. Olen usein onnistunut välttämään ikävyyksiä vain istumalla hiljaa paikoillani. Sammaloituminen on tosin alituinen ongelmani.

Vastapäisen ravintolan terassilla istuskelee ihmisiä. Kyllä se kevät taitaa olla jo aika pitkällä. Melkein kymmenen ihmistä tuolla hörppii kahvia tai syö jotain. Tuo yksi mies taitaa istuskella ihan muuten vain. Tai ehkä hän odottaa vielä tilaustaan? Tai laskua. Tai auringonlaskua. Tuo terassi ei ole kyllä mitenkään kovin hyvä paikka auringonlaskun ihailemiselle, koska ympärillä on niin paljon taloja. No, ehkä hänkin ymmärtää sen muutaman tunnin päästä, h-hetken lähestyessä.

Ikkunan ohitse matelevat tavarajunat pitävät aika pelottavaa jyrinää. Aloin miettiä koodatessa, että miten minulla on tästä jutusta nyt sellainen fiilis, että kohta kaikki räjähtää, vaikka tämä on ihan perusjuttua. Aloin vähän miettiä asiaa, ja koodissa ei tosiaan ollut mitään vikaa, mutta huomasin, että ohimenevän tavarajunan pitämä ääni muistutti hyvin paljon kauhuelokuvien äänitehostetta. Juuri sen tyyppistä tehostetta, kuin kohtauksessa, jossa päähenkilö menee johonkin paikkaan mihin ei pitäisi mennä. "Älä mene sinne huoneeseen! Siellä on se hirviö nurkassa odottamassa kirves kädessä! Kohta se hyökkää sinun kimppuusi ja puree!"

Tuolla vähän kauempana ikkunasta näkyy toinenkin terassi, ja sielläkin näkyy istuksivan ihmisiä. Tuo terassi, jolla ensin huomasin ihmisiä on nyt melkein tyhjä, mutta tuolla toisella on vajaa kymmenen ihmistä. Kävelivätköhän ne ensimmäiseltä terassilta toiselle? Aikovatko he kiertää näin kaupungin kaikki avoinna olevat terassit? Miksi he eivät ole töissä? Vai ovatko he jotain median edustajia tutkimassa juuri avautuneita terasseja?

Aivotoimintaa kuvaava käyrä laskee

Tulin tänään taas puoli tuntia aiemmin töihin kuin yleensä. Siitä hyvityksenä itselleni aion livahtaa töistä tuntia aikaisemmin. Tai vieläkin aiemmin. Minulla on tapana aina alkuviikosta tehdä ylitöitä, mutta loppuviikosta ote alkaa lipsua, ja töistä on päästävä pois etuajassa. Usein olen alkuviikosta myös virkeämpi, kun olen viikonloppuna nukkunut kunnolla ja univelat eivät paina päälle. Loppuviikosta taas kasautuneet univelat alkavat todella rasittaa, ja perjantai-iltapäivänä aivotoimintakäyrän huiput eivät kipua kovinkaan korkealle. Tasaista laaksoa vain unen rajamailla.

Huomasin että näen yhden kaukana olevan rakennuksen ikkunoista kerroksessa liikkujat varjokuvina rakennuksen toiselta puolelta näkyviä ikkunoita vasten. Siellä taidetaan tehdä remonttia. Joku siellä ainakin raahaili äsken tikapuita tilan poikki ja aiemmin joku kanniskeli jotain pitkulaisia esineitä; lautoja, rullaverhoja tms.

Projektipäällikkömme on sairaana. Ihmiset ovat täällä epätietoisuuden vallassa, kun kukaan ei ole kädestä pitäen kertomassa mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Minäkin jouduin heti ensimmäiseksi aamusta ravistelemaan aivojani oikein kunnolla, että keksin mitä piti alkaa tekemään. No hommaa riittää niin paljon, että ei sillä varmaan edes ole niin väliä, missä järjestyksessä ne tehdään.

Loppupäiväksi on tiedossa ryhmäpalaveri. Mitenköhän saisin itseni pysymään siellä hereillä koko ajan? Olen juonut jo niin paljon kahvia tänään, että enempää en uskalla juoda, enkä usko että se enää mitenkään suuremmin piristäisikään. Täytyy ujuttaa itsensä johonkin huoneen takanurkkaan, ettei kukaan kiinnitä huomiota vaikka silmäni välillä vähän luppaisivatkin.

Kahvi ei lopu koskaan

Nyt se mitä pelkäsin sitten tapahtui! Uudet tunkeilijat ovat juoneet kaiken limsan. Jouduin jo hädissäni juomaan jotain sitruunalla maustettua kivennäisvettä kun ei muuta ollut. Loppu päivä pitää kai pärjätä kahvilla. Kaameaa! Saisinkohan innostettua muita kerroksen alkuperäisasukkaita mukaan vastarintaan? Voisimme kasata romuista ja käyttämättömistä huonekaluista barrikaadeja suljetun osaston oville, niin että ne hirviöt eivät pääsisi tänne juomaan meidän limsoja. Vaikka toisaalta turha tässä nyt enää on riehua, kun vahinko on jo tapahtunut.

Toimintaenergiani on taas vähissä. Onnistuin lomalla sotkemaan nukkumisrytmini uuteen uskoon, enkä ole saanut sitä vielä sopeutettua arjen vaatimuksiin. Tästä lopputuloksena nukun joka yö liian vähän ja juon päivisin aivan liikaa kahvia ja kolaa. Tai siis joisin kolaa jos sitä olisi. Onneksi kahvi ei sentään lopu IKINÄ. Se on dogma jonka varaan rakennan kaiken muun. "Mikään muu ei ehkä ole pysyvää, mutta kahvia riittää aina." Jos jonain päivänä kahvi loppuu, niin maailmani musertuu. Kaikelta mihin olen uskonut, on hetkessä pyyhkäisty pohja pois.

Onkohan kukaan tehnyt lauluja kahvista? Kahvin ylistyslauluja tai ihan vain lauluja arkisesta kahvin juonnista? Olisikohan sellaisia mukava kuunnella kahvin juonnin lomassa vai tulisiko siitä vain kumma olo? Kyllä google ainakin jotain kahvilauluja löysi: http://www.google.fi/search?q=kahvilaulu . Täytynee tutustua noihin tarkemmin. Englanniksikin vastaavia tuntui löytyvän: http://www.google.fi/search?hl=fi&q=coffee+song .

Joskus tuntuu siltä kuin eläisin kahdessa eri maailmassa. Yksi maailma on se joka näkyy ikkunasta: Siellä tapahtuu asioita oikeasti ja siellä asioissa on jotain tolkkua. Toinen maailma on täällä toimistossa: Täällä ei ikinä tapahdu mitään mielenkiintoista, täällä vain odotetaan että aika kuluisi ja toivotaan että asiat jotenkin loksahtelisivat kohdilleen päätä seinään hakkaamalla.

Arvoituksellista löpinää

Ulkona sataa ja salamoi. Kerrankin oli tuuria: Sade alkoi vasta vähän sen jälkeen kun olin tullut pyörällä töihin. Minulla ei tietenkään olisi ollut mukana mitään vaihtovaatteita, joten jos sade olisi yllättänyt minut, olisin joutunut kökkimään täällä märissä vaatteita. Ah tätä ylellisyyttä: kuivat vaatteet! Pitää olla kiitollinen.

Pitäisiköhän alkaa opetella ennustamaan kahvista? Voisin aloittaa homman tekemällä taulukon, jossa yhteen sarakkeeseen kirjaisin havaintojani kahvista ja toiseen sarakkeeseen tapahtumia kahvin havainnoinin jälkeen. Sitten kun havaintoja olisi tarpeeksi, niin voisin yrittää vetää niistä jotain lainalaisuuksia. Tavoitteenani olisi pystyä kirjoittamaan esim. tällaisia ennustuksia:
"Kahvikupin reunoille kerääntyy pieniä kuplia. Ympäristö on selkeästi muuttumassa epävakaiseksi. Myös ihmissuhteissa näkyy häilyvyyttä harvoin käytetyillä osa-alueilla. Nyt olisi parempi vain odotella että myrsky laantuu ja ryhtyä vasta sitten toimiin. Tai muuten..."
Tietty kukas minua estää kirjoittelemasta ennustuksia jo nyt ilman mitään havainnointia? Kyllä niistä ennustuksista voi joku ihan hyvin osua oikeaan. Ja kun kirjoitan tarpeeksi ympäripyöreää ja arvoituksellista löpinää, niin lukijat voivat itse tulkita sen ihan miten vain. Jos joku valittaa, että ennustukset eivät toteudu, niin voin vain väittää, että lukija ei osaa tulkita niitä oikein. Tienaisikohan ammattimaisena ennustajana hyvin? Tietysti hienompaa olisi jos oikeasti keksisin kahvin ja tulevien tapahtumien välillä jonkun syy-yhteyden ja voisin ihan itse varautua tuleviin tapahtumiin vain kahvia havainnoimalla.

Kappas vain, vesisade vaihtuikin lumi- tai räntäsateeksi. Isoja, märän näköisiä hiutaleita tippuu taivaalta kuin joulukuussa. Jos tuota jatkuu pitkään, niin töistä lähtiessä tuolla pihalla on sellaiset nietokset, että niistä ei pyörällä kyllä läpi pääse. Minun täytyy varmaan jäädä tänne kunnes ilmat taas lämpenevät. No, lähellä on marketti, josta saa ruokaa ja täällä uudella toimistolla on jopa lepohuone, jossa on sohva, jolla voi "hätätapauksessa" nukkua. Hammasharja ja hammastahnaa pitää varmaankin käydä ostamassa. Nyt tahkoan miinustunnit kerralla plussan puolelle! Kai työpaikalla nukkuminen lasketaan työajaksi? Mihinkähän tunnit merkitään? Itsensä kehittäminen?

Huoh! Unohduin taas äsken varmaankin varttitunniksi vain tuijottelemaan monitoria ja ikkunaa. Käynnistin serverin, aioin vilkaista jotain webbisivua, mutta en sitten jaksanutkaan, ja jäinkin vain tuijottelemaan samein silmin monitoria aivot täysin tyhjäkäynnillä. Sitten aloin miettiä jotain, mutta väsytti niin paljon, että en jaksanutkaan rasittaa aivojani. Sitten tuijottelin ikkunaa. Äkkiä se varttitunti johonkin hurahti. Hohhoijaa. Pitäisiköhän sitä taas katsoa mitä sillä serverillä tällä kertaa on sanottavana.

Tunkeilijat uhkaavat limsavarantojamme

Töihin palaaminen muutaman päivän loman jälkeen tuntuu oudolta. Koodit, joiden parissa hikoilin viime viikolla, näyttävät nyt täysin oudoilta. Jos pitäisin vuoden sapattivapaan, niin unohtaisin varmaan täydellisesti, että olen koskaan osannutkaan ohjelmoida. En tiedä onko se sitten hyvä vai paha asia. Toisaalta se luo uskoa siitä, että minulla voisi olla erilainen elämä ilman koodaamista, mutta toisaalta se saa osaamiseni ja nykyisen tekemiseni tuntumaan jotenkin ohuelta ja hataralla pohjalla olevalta. Ikään kuin tämä olisikin vain jonkinlainen välivaihe jotain muuta odotellessa. Mitä minä sitten muka odotan? Ei tule kyllä mitään mieleen. Aivoni ovat lahonneet jo niin paljon, että en enää keksi mitä haluaisin tehdä työkseni, jos en tylsistyisi täällä. Vapaa-aikanani sentään vielä tiedän mitä haluan tehdä. Ehkä minun pitäisi alkaa tekemään työkseni sitä, mitä teen vapaa-aikananikin? Maksaisikohan joku jotain sellaisesta? Tuskin. Paitsi jos ryhtyisin tosi-tv-tähdeksi?

Ihan kuin pihalla näkyvässä koivun reuhtakkeessa olisi oksissa jotain outoja juttuja. Onko kevät tosiaan jo niin pitkällä, että koivun oksiinkin alkaa jo ilmestyä silmuja ja muita juttuja (hevosia?), vai ovatko nuo vain jotain syksyltä jääneitä lehden jämiä, jotka eivät ole jostain syystä pudonneetkaan? Pajuissa on ainakin niitä pajunkissoja, sen tiedän faktana. Minun pitäisi todellakin hankkia kunnon kiikarit tänne. (Miksiköhän muuten pajuissa on kissoja ja koivuissa hevosia? Onko jossain puissa lehmiä ja koiriakin?)

Aamupäivän suoritussaldo:
- vajaa litra kahvia
- puoli pullollista kolaa
- lounas
- n. 20 serverin käynnistystä
- n. 10 riviä koodia
- n. 200 sanaa blogia
- pari lyhyttä keskustelua työkavereiden kanssa
- muutamalla webbisivulla surffailua
- ikkunasta tuijottelua
- saman levyn kuuntelua pariin kertaan
- wc:ssä käynti
- muutaman oudon ihmisen kohtaaminen käytävällä
- muutaman mailin läpiluku ja pariin vastailu
- tuntikirjanpidon kanssa sekoilua
Eihän tämä päivä ihan hukkaan ole mennyt, vaikka pelkäsinkin että paluu takaisin arkeen voi olla melko kohmeista.

Viikonloppuna toimistomme tämän kerroksen yhteen suljettuun osastoon muutti lauma uusia ihmisiä, ja nyt käytävillä pyörii ihan outoja naamoja. Uskaliaimmat ovat kierrelleet katsomassa meidän huoneitammekin. Aivan epäreilua, että ne voivat käydä meitä pällistelemässä milloin ja miten huvittaa, mutta me emme pääse niiden huippusalaiselle suljetulle osastolle! Tietysti voisimme mennä joukolla kuikuilemaan niiden osaston lasioven takaa miltä siellä näyttää. Osaston sulkeminen hankaloitti sitä paitsi huomattavasti kulkua toiseen päähän rakennusta. Nyt pitää kulkea kahdesta lukollisesta ovesta ja kiertää tosi kaukaa, eli en käy tuolla osassa rakennusta enää ikinä. Pitäkööt energiajuomansa ja ykkösoluensa! Aaargh! Kaamea ajatus tuli tuosta mieleeni: Nuo uudet tunkeilijat pääsevät juomaan limsaa meidän automaateista, mutta me emme niiden!

Työnantajat: Järjestäkää tylsä elokuvailta, niin työteho paranee

Ei huvittaisi kyllä tehdä mitään tänään. Väsyttää kaameasti ja jotenkin ei vain huvita mikään. Kylmäkin on. Plääh. Voisinpa mennä kotiin nukkumaan. Olen täydellisen kyllästynyt tuijottamaan serverin käynnistystekstejä ja metsästelemään koodinpätkiä tuhansien koodirivien seasta. Onneksi kohta on loma. Saanpahan ainakin nukkua ja tehdä jotain järkevää jos huvittaa. Toivottavasti saan lomalla jostain energiaa, että jaksan notkua täällä seuraavaan lomaan asti.

Joskus olisi ehkä kiva katsoa Andy Warholin elokuva Empire ja vertailla kumpi olisi tylsempi: Tuo elokuva vai normaali työpäivä. Molemmat kestävät kahdeksan tuntia ja oikeastaan mitään mielenkiintoista ei tapahdu. Yleensä pidän kyllä elokuvien katsomisesta kuin työn teosta, siksi tämä olisi ratkaiseva koe siitä kumpi loppujen lopuksi on hauskempaa. Ehkä tuon elokuvan katsottuani ymmärtäisin, että oikeastaan elokuvien katselu onkin tylsempää kuin töissä notkuminen, enkä enää koskaan katsoisi vapaaehtoisesti yhtään elokuvaa ja alkaisin sen sijaan tehdä töitä entistäkin enemmän. Vaikka vapaa-ajalla ja lomillakin!

Jos todellakin kävisi niin, että katsottuani Empire State Buildingin tönötyksestä kertovan elokuvan kokonaan, ymmärtäisin työnteon olevan oikeastaan hauskempaa kuin elokuvien katsomisen, niin ehkä monelle muullekin voisi tulla sama reaktio. Jos näin olisi, niin työnantajien kannattaisi ehdottomasti järjestää puolipakollisia elokuvakatselmuksia, joissa katsottaisiin tuo elokuva. Ehkä samaa logiikkaa voisi jatkaa pidemmällekin: Työnantajan kannattaisi alkaa järjestää latistavia elämyksiä, joista työntekijät ovat aiemmin luulleet pitävänsä, mutta nyt inhoavatkin, niin että työnteko alkaakin tuntua tosi mukavalta. Hirviömäisiä hölkkäretkiä, painajaismaisia saunailtoja, stressaavaa puutarhanhoitoa, traumoja aiheuttavia konsertteja ja teatteriesityksiä. Mitä kurjempaa työntekijällä on vapaa-aikanaan, sitä mukavampaa hänestä on olla töissä.

Myöntävä moniajoagentti

Tulinpa tänään vähän aikaisemmin töihin, mutta samat ihmiset täällä tuntuivat olevan silti kuin silloin kun normaalistikin tulen. Ilmeisesti he tulevat töihin tosi aikaisin. Se että he lähtevätkin töistä paljon ennen minua todentaisi tätä teoriaa. Minä ajattelin kyllä lähteä tänään silti ihan normaaliin aikaan töistä, koska eilen olin hirviö, ja lähdin töistä tunnin etuajassa. Yritän epätoivoisesti saada tuntitilini nollaan ennen kesälomaa, enkä voisi siksi ottaa yhtään miinustunteja. En kyllä enää olekaan kovin montaa tuntia miinuksella. Periaatteessa voisin tehdä yhtenä pitkänä päivänä kaikki miinukset pois. Tai tulla viikonloppuna töihin. Tai arvata oikein ensi lauantain lottorivin.

Jonkunmoinen takatalven tapainen tuli sitten kuitenkin. Ei tuolla lunta sada, mutta lounaalla käydessä kiittelin kyllä itseäni siitä, että laitoin aamulla talvitakin päälleni. Siltikin palelin. Kun välillä ehti olla vähän lämpimämpää ilmaa, niin tuntuu taas uskomattomalta, miten niistä kovista pakkasista saattoi selvitä hengissä. Voi kyllä olla, että en selvinnytkään hengissä pakkasista, se selittäisi monia asioita.

Aika kiirettä taas on ollut koodaamisen kanssa, mutta vaikka olen kyllä yrittänyt saada jotain nopeasti aikaiseksi, niin kaikenmaailman pikkujuttujen kanssa nysvääminen tuntuu vievän kaiken ajan ja energian. Suurten linjojen mäiskiminen olisi paljon hauskempaa, tuntisin ehkä itseni hyödyllisemmäksi kun isoja juttuja tapahtuisi. Onhan toki vuoria siirtelevä työntekijä tärkeämpi kuin rairuohoa kiposta tasoitteleva työntekijä.

Mietin pitäisikö tämä blogi mahdollisesti kääntää jollekin toiselle kielellekin, jotta ulkomaalaisetkin saisivat tietää kuinkaa tylsää täällä on. Kokeilin kokeeksi tämmöistä kääntämispalvelua kuin InterTran , tällaiseksi se käänsi tuon aiemmin kirjoittamani kappaleen:

Jonkunmoinen takatalven like lit ago nevertheless. No yonder crib sada , only lounaalla coming kiittelin yea yourself siitä , that black morning talvitakin upon. Nevertheless palelin. While sometimes getting be few lämpimämpää air , thus savour anew incredibly , how snuff pressure pakkasista convoy recover alive. Butter yea be , that en selvinnytkään alive pakkasista , it voting multiprocessing agent.

No kyllä tuosta vähän arvailemalla ehkä jotain selvää saa. No päätin viedä kokeilun vielä vähän pidemmälle ja käänsin tuon käännöksen uudestaan Suomeksi:

Jonkunmoinen takatalven kuin kynttilä sitten kuitenkin. Ei tuo luntata sada , ainoa lounaalla johtuen kiittelin kyllä itse siitä , että laiton aamu talvitakin päälle. Kuitenkin kalvakka. Jotavastoin joskus ehtiminen olla harva lämpimämpää kuivata , niin maku taas uskomattoman , kuinka niistää kovistaa pakkasista saattaa elpyä eloisa. Voi kyllä olla , että en selvinnytkään eloisa pakkasista , se myöntäen moniajo agentti.

Aika... Jännää?

Olen hyvä kuluttaja

Päätin taas kiusata itseäni kuuntelemalla työn ohessa masentavaa musiikkia heti aamusta. Yllättäen työteho ei juurikaan parantunut, ja muutenkin koodin hakkaaminen alkoi tuntua todella raskaalta, joten päätin vaihtaa levyä ja hakea kahvia. Niin tosiaan, löysin kahvikuppini vielä eilen yhdestä huoneesta, jossa en muistanut perjantaina käyneenikään. Siellä se kuitenkin oli, ja kupin pohjalla oli vielä viikonlopun yli seisonutta kahviakin. Kyllä asiat tuntuvat kuitenkin useimmiten kääntyvän hyvin, vaikka välillä epätoivon synkät pilvet tuntuvatkin pimentävän mielen.

Ikkunasta näkyvän ravintolan pihalle rakennetaan terassia. Taitavat elätellä toiveita, että pääsiäisenä olisi lämmintä ja ihmiset innostuisivat irrottelemaan ja lähtemään terassille. Kuullema ensimmäiset kunnon terassikelit voivatkin olla oikeita kultakaivoksia ravintolanpitäjille. No, vaikka olisi huonokin sää, niin kun terassi kerran on auki, niin kyllä sinne aina joku epätoivoinen kesän kaipailija ajautuu vaikka sataisi räntää.

Kävin taas ostamassa karkkia. Tästä alkaa tulla huono tapa. Oikeastaan minun oli tarkoitus ostaa yksi äänilevy, mutta kun sitä ei ollut kaupassa, niin ostin sitten pettymykseeni karkkia. En kyllä kovin paljoa, olen jo syönyt melkein kaikki. Turhia kaloreita kuitenkin, ja vitamiini- ja hivenainepitoisuudetkin ovat aika huonot. Eikä näistä tule edes mitenkään erikoinen olo. Miksiköhän minä näitä edes ostin? Makukin on vähän huono peruste, koska karkin ja kahvin yhdistelmä ei ole mitenkään erikoinen ja kahvia on kuitenkin pakko juoda. Varmaankin minulla on vain pakottava tarve olla hyvä kuluttaja. Jos kukaan ei ostaisi ikinä mitään, taloutemme romahtaisi.

Olen tänään puukotellut jonkun työllä ja tuskalla hieromaa lähes täydellistä koodia uuteen uskoon. Dokumentaatiota ei tietenkään ole, joten perinteinen päätä-seinään-metodi on pitänyt taas valjastaa käyttöön. Kiirekin olisi, ja koodia on taas varmaankin tuhansia rivejä ja se on vielä niitattu mystisellä tavalla suurempaan kokonaisuuteen.
"Mitäs jos muuttaisin tuota koodin pätkää?... Kappas vain, tuo yksi möykky ruudulla liikahti. Ei sen kyllä pitäisi liikkua. Korjaanpa sen koodin takaisin... Mitenkäs se nyt oli... No jos kokeilisin muuttaa tätä pätkää?..."
Tästä tulee varmasti tosi hyvä ja asiakas on varmasti taas tosi tyytyväinen.

Älkää pelatko baseballia!

Hukkasin kahvikuppini. Tähänkö loppui minun teen ja kahvin juontini? En voi kuvitellakaan juovani mitään jostain toisesta kupista. Todennäköisesti olen unohtanut kupin johonkin missä olen käynyt perjantaina, mutta en oikein muista missä kaikkialla olen käynyt perjantaina. Kävin jo niissä paikoissa, jotka muistin, eikä kuppia löytynyt. Pahimmassa tapauksessa olen unohtanut sen johonkin yleiselle paikalle, mistä joku on laittanut sen astianpesukoneeseen ja pessyt sen, ja sitten joku on ottanut sen itselleen käyttöön. Kaamea hirviö! Tai vielä pahempi vaihtoehto on tietysti, että olen jättänyt mukin johonkin pöydän nurkalle, mistä joku on pudottanut sen lattialle ja rikkonut miljooniksi sirpaleiksi. Aivan järkyttävää! Joku on voinut myös mahdollisesti jopa varastaa kupin! Se oli aika hieno kuppi nimittäin, mikä tekee tämän menetyksen tunteen entistäkin raastavammaksi.

Taivas näyttää tosi synkeältä. Tulee varmaan sade ja kastun läpimäräksi lounaalle mennessäni. Ja uudestaan töistä lähtiessäni. Tämä on varmaankin lopun alkua: Maanantai, kahvikuppi on kadonnut ja synkät pilvet peittävät taivaan. Mitähän seuraavaksi? Joku tulee ovesta ja alkaa hakata minua pesäpallomailalla? Tai vielä pahempaa: Jos se hirviö alkaakin hakata minua baseball-mailalla. Niitä on kai metallisiakin, ja ne painavat kai enemmän, ja siksi niillä lyöminen siis sattuukin enemmän. Toivottavasti baseballista ei tule koskaan kovin suosittu laji Suomessa. Ja toivottavasti en joudu koskaan muuttamaan Amerikkaan.

Ohjelmakoodikaan ei suostu toimimaan. Haluaisin vain saada yhden hölmön pikku jutun ruudulle, mutta ei se suostu ilmestymään sinne. Olen yrittänyt maanitella konetta monin eri koodikoukeroin, ja jopa käyttänyt raakaa voimaa, mutta mikään ei tehoa. Tänään on kyllä kaamea päivä. Olisi pitänyt jäädä vain kotiin ja merkitä tuntikirjanpitoon sairaus-kohtaan "Paha karma". Mitähän hirveyksiä minä olen tehnyt ansaitakseni tämän?