Värianalyysi

Liput liehuvat taas saloissa. Tänään pitäisi kai muistella Kalevalaa koko päivä. En minä siitä kyllä paljon mitään muista. Väinämöinen soitteli jotain hauen leukaluusta väännettyä plimputinta ja tappeli jostain ihmekoneesta lentävän naisen kanssa. Siinä taisikin olla Kalevalan olennainen sisältö. Niin ja se yksi mies kuoli ja pilkottiin kai palasiksikin ja sitten sen äiti keräsi palaset ja herätti sen henkiin. En muista kävikö siinä jutussa hyvin vai huonosti. Yleensä noissa kuolleista herättämisissä käy kyllä huonosti. Kokemukset lukuisista maanantaiaamuista todistavat tämän.

Toimistohuoneemme värianalyysi:
- Seinät ja katto ovat valkoiset
- Lattia on vaaleanharmaata linoleumlaatoitusta, jossa on tummempia läikkiä
- Pöydät ovat pyökin värisiä (osa saattaa olla männyn, koivun tai tammenkin värisiä)
- Tuolien istuinosat ovat tummansiniset
- Tuolien jalkaosat, samoin kuin pöytienkin jalkaosat ovat mustat
- Joidenkin pöytien jalat ovatkin kuitenkin harmaat ja parissa jopa maalaamatonta metallia
- Tietokoneet ja monitorit ovat metallinharmaalla ja mustalla väritettyjä (tosin jollakin on yksi vaaleasävyinenkin monitori)
- Ikkunan yläosassa on sininen kappa-verho
- Huoneessa on 5 vihreää kasvia
- parin pöydän päätyyn on laitettu harmaa välisermi
- Huoneessa on lukuisia harmaita roskakoreja, joiden yläosan peittää musta jätesäkki
- Lisäksi huoneesta löytyy paljon sekalaisenvärisiä yksityiskohtia: seinällä roikkuu pari taulua, pöydillä on värikkäitä hiirimattoja ja kirjoja, naulakoissa roikkuu eri värisiä vaatteita, lattialla lojuu pari pahvilaatikkoa jne.

Huoneemme värisävyt kuuluvat selvästi talvi-väritykseen:
"Talvi: viileänkohtalokkaita, dramaattisia värisävyjä, jotka on taitettu mustalla tai harmaalla. Talven sävyissä on harmaita, tummansinisiä ja jäisiä sävyjä. Muita talven sävyjä: puhdas valkoinen, vihreä sametti, aniliinpunainen."
Lähde: http://www.nicehouse.fi/vaatehuo/tyylit/colors3.htm

Jos minulla olisi täällä webkamera tai tavallinen digikamera, olisin ehkä voinut ottaa kuvia eri väripinnoista ja värkätä jonkunmoisen värikartan. Se olisi ollut varmasti hieno. Olisihan tuossa kännykässä joku kamera, mutta kun siitä on niin vaikea siirtää niitä kuvia tietokoneelle, niin enpä taida jaksaa.

Tulin muuten ajatelleeksi, että kun pian muutamme, niin minun on varmaan pakko tehdä kaikki nämä värianalyysit ja ikkunanäkymäraportit uusiksi, sikäli kun niitä voi soveltaa sikäläiseen ympäristöön. Näiden pohjalta voisi ehkä tehdä jotain vertailevaa analyysiä, ovatko asiat paremmin vai huonommin uudella toimistolla. Onhan kyllä sekin mahdollista, että uudella toimistolla alkaa kertakaikkisen uusi ihmeellinen elämä, ja minulla on sitten aina niin hauskaa, että ei minulla ole enää mitään tarvetta tehdä mitään tylsyysraportteja.

Pääsen tai joudun kai ensi viikolla taas uuteen projektiinkin. Tällä kertaa enimmäkseen vanhaa tuttua juttua, mutta varmaankin mukavimmasta päästä hommia. Saapas nähdä. En jaksa intoilla siitä suuntaan tai toiseen, ennen kuin tiedän aiheesta enemmän.

Väkivallan uhkaa

Karmea olo, flunssa teki comebackin. Tällä kertaa kävin heti ensi töikseni työterveyshuollossa kitisemässä, mutta kun ei ollut kuumetta, niin ei se terveydenhoitaja suostunut kirjoittamaan sairaslomaa. Käski vain ottamaan rauhallisesti ja pitämään taukoja jos siltä tuntuu. Just joo. En kyllä jaksa tänään tehdä täyttä päivää.

Ulko-ovelle oli tuotu rivistö roskalaatikoita. Ilmeisesti muuton yhteydessä on tarkoitus tuhota kaikki todistusaineisto siitä, että olemme koskaan olleetkaan täällä. Kaikki asiakirjat, tulosteet ja jopa käytetyt paristot tuhotaan. Mitähän kaameuksia voisi paljastuakaan käytetyistä paristoista? Täytyy tarkkailla ettei mihinkään huoneeseen ilmesty teräaseita ja muoveja lattialle. Se saattaisi tarkoittaa sitä, että firma hankkiutuu eroon kiusallisista todistajistakin pilkkomalla työntekijät kilon paloiksi ja tuhoamalla palaset. Olen varmaan taas katsonut tv:stä liikaa väkivaltaohjelmia, tai sitten nyt olisi korkea aika alkaa etsiä uutta työpaikkaa.

No niin, bugit vain jatkavat riekkumistaan, vaikka ympärillä tapahtuisi mitä. Ne pirulaiset varmaan riemuitsevat , kun olen flunssassa, enkä ymmärrä niiden kieroutunutta toimintalogiikkaa. Täytyy myöntää, että ne ovat kyllä nyt pahasti niskan päällä. Ehkä peräydyn pari askelta tarkkailuasemiin ja annan niiden tuudittautua turvallisuuden tunteeseen. Ennemmin tai myöhemmin ne käyvät huolimattomiksi ja paljastavat itsensä. Silloin minä isken niiden kimppuun armotta ja murskaan ne kuin... ööh - koppakuoriaiset? Juuri niin! Tallon ne rautavahvistetuilla työmiehen saappailla niljakkaaksi mössöksi, jonka lopuksi kaavin lattialta ja heivaan roskakoriin.

Mutatoituvat bugit

Silmäluomet reagoivat tänään taas herkästi maan vetovoimaan. Nukuin mielestäni viime yönä ihan kohtuullisesti, mutta silti tuottaa ongelmia taas pysytellä hereillä. Bugit erittävät unikaasuja? Melko tehokas itsepuolustusmekanismi kieltämättä: Kuka tahansa, joka seurailee bugien tekosia jonkun aikaa, nukahtaa, ja bugit saavat mellastaa rauhassa. Toimiiko evoluutio bugienkin parissa? Mutatoituvatko ne lisääntyessään? Oppivatko ne uusia keinoja selviytyä koodajien vainoilta? Ja jos ne oppivat, tarkoittaako se sitä, että tulevaisuuden bugit ovat aina vain kaameampia ja sitkeämpiä kuin edelliset? Pelottava tulevaisuudenkuva. Brrr.

Huoneessamme on tänään taas täysi miehitys. Viimeisetkin sairastelijat ovat palanneet töihin köhien ja niiskuttaen. Alkaa pahasti näyttää siltä että minun kohdaltani peli on menetetty sen suhteen, että pääsisin kotiin sohvalle sairastelemaan. Tosin työtoverien kuvaukset taudeista kuulostivat kyllä siltä, että ei se kotona makoilu taju kankaalla ollutkaan ihan niin nautinnollista kuin olisi voinut luulla. Arvelisin että tiedottamana sohvalla makaaminen on kuitenkin hauskempaa kuin tiedottomana monitorin tuijottaminen.

Karmea kiire ollut tänään muka melkein koko iltapäivän. Yksi juttu, joka oli toteutettu vanhaan projektiin jo ajat sitten, oli lakannut toimimasta. Sitten työt seisoivat ja asia piti selvittää heti. Ihmeen hyvin olin ehtinyt jo unohtaa lähes kaiken vanhaan projektiin liittyvän. Tuntien tylsän koodin läpi kahlaamisen ja tiedostojen vertailun jälkeen, kävi ilmi taas tyypillisesti, että joku jossain oli muuttanut jotain, mutta unohtanut muuttaa kaiken tarpeellisen...

Törsäily pidentää päivää

Keksin tänään pirullisen suunnitelman erään raivostuttavan bugin pään menoksi. Lukuisista yrityksistäni huolimatta en onnistunut paikantamaan bugin majapaikkaa, mutta keksin tänään keinon jolla miinoittaa sen kulkureitti. Jos en saa sitä kiinni, niin räjäytän sen pirulaisen kappaleiksi. Hahhahhaa! Siitäs saa! Ovelinkaan naamioituminen ei viime kädessä auta bugia, jos sen kulkureitit ja tavat ovat tiedossa. Ansani on tehty nimenomaan tuolle bugille, eikä se vahingoita sivullisia. Koodi virtaa reitillä vapaasti, mutta ohikulkiessaan pahaa-aavistamaton bugi ei voi välttää mitenkään hirviömäistä ansaani.

Taas yksi ihminen huoneessamme taisi sairastua, eipä ainakaan ole ilmestynyt töihin. Kaksi muuta sen sijaan palasi takaisin, mutta toinen kyllä valitteli, että olo on vieläkin aika huono, ja että hän ei jaksa ehkä olla töissä koko päivää. Minä taidan olla nyt huoneen ainoa ihminen, joka ei ole ollut kuukauteen kotona sairastelemassa. Epäreilua! Tänäkin aamuna mittasin taas kuumeen, mutta ei mitään.

Tänään oli palkkapäivä. Ruokatunti venähti sitten vähän pitkäksi, kun piti heti päästä törsäämään. Nyt joudun sitten kitumaan täällä entistä pitempään ja repussa on juttuja, joita sormet syyhyäisivät päästä kokeilemaan. Mutta valinnanvaraa ei oikeastaan ollut: Jos olisin odottanut törsäilyn aloittamista työajan päättymiseen asti, olisivat ne kaupat joissa halusin käydä ehtineet jo mennä kiinni. Plääh. Ostokset repussani huutavat minulle: "Kokeile meitä! Haluamme huomiota! Meidän kanssa sinulla olisi tosi kivaa! Me emme ole yhtään tylsiä!" Tämä on kidutusta.

Tuijotellessani pihalle tavalliseen tapaani, huomasin että ikkunan vieressä olevan kukan lehdet liikkuvat. Täällä varmaankin tuulee sisällä, tai sitten poltergeistit mellastavat ympärillämme taukoamatta. Kumpikohan on todennäköisempää? En ole huomannut missään ektoplasmaa ja itse asiassa kun käden vie ikkunan lähelle, tunnen hennon ilmavirran. Pöh. Olisi voinut olla hauskaa tehdä havaintoja poltergeisteista. Tai ehkä kuitenkaan ei. Mitä olen niistä lukenut ja nähnyt elokuvissa, ne ovat yleensä aika vihaisia ja epämiellyttäviä. Olisi ollut ehkä kamalaa, jos poltergeistit olisivat paiskoneet esineitä ympärilläni ja mahdollisesti saaneet tietokoneenkin sekoamaan. Jos ne olisivat vaikka alkaneet poistaa koneelta sinne juuri kirjoittamaani ohjelmakoodia ja olisin joutunut kirjoittamaan kaiken uudestaan. Sitten olisin kyllä soittanut Ghostbustersit paikalle.

Mitä enemmän tavaraa, sitä paremmat kalusteet

Ulko-ovelle on tuotu pinoihin isoja punaisia muuttolaatikoita. Kohta niihin pitää varmaankin alkaa sulloa tavaroita, mutta ei tässä nyt vielä ole kiire. Itse asiassa minulla on täällä niin vähän tavaraa, että saisin varmaankin pakattua ne viidessätoista minuutissa juuri ennen muuttoa. Kriittisesti tutkittuna noin puolet tuostakaan tavaramäärästä ei oikeastaan edes kuuluisi työpöydälle tai laatikostoon: Vanhentuneita virheraportteja, ajastaan jälkeenjääneitä ohjeistuksia, epämääräisiä muistiinpanoja, netistä printattuja artikkeleja jostain, mikä on kiinnostanut hetken, cd-levyjä, jotka oikeastaan kuuluisivat kotiin yms.

Olen muuttanut työpistettäni tässä työpaikassa jo neljästi. Viimeksi tein pahan virheen, kun kaikki joutuivat muuttamaan: Minulla oli niin vähän tavaroita, että päätimme yhden toisen työtoverin kanssa jakaa yhden laatikon johon laitoimme molempien tavarat. Laatikkoon laitettiin sen toisen ihmisen nimi. Tästä seurasi se, että kun muuttomiehet raahasivat nimien perusteella tavarat uusiin tiloihin, huomasivat he, että minulla ei ollut mitään irtaimistoa. Tästä he ilmeisesti päättelivät nerokkaasti, että en varsinaisesti edes työskentele täällä, vaan käyn vain joskus tai jotain, ja järkeilivät, että minä en tarvitse sitten mitään kunnon pöytääkään. Sain sitten jotain jonkun pienen jämäpöydän, jolle vähäisetkään tavarani eivät mahtuneet, enkä laatikostoa ollenkaan, ja jouduin käyttämään melkein kokonaisen päivän uusia huonekaluja metsästäessä. Tällä kertaa varaan itselleni kolme laatikkoa ja tungen ne täyteen jotain vanhoja sanomalehtiä tai jotain, jotta saan kunnon kalusteet.

Suussa maistuu omituinen makuyhdistelmä lounasta ja kahvia. Olisi kiva pestä hampaat. Pitäisiköhän tuodakin tänne hammasharja? Siinä olisi taas yksi ohjelmanumero, johon saisi aikaa tärvättyä. Kyllä hampaat olisi hyvä pestä heti töihin tultua, lounaalta palatessa ja oikeastaan aina kahvin juomisen jälkeenkin. Hammasharja olisi varmaan syytä säilyttää lukollisessa laatikossa. Muuten joku voisi putsailla sillä näppäimistöään tai wc-pönttöä tms. Pidettäisiinköhän minua omituisena jos kuljeskelisin kaiket päivät hammasharja kourassa pitkin toimiston käytäviä?

Taas yksi työntekijä huoneestamme on taas jäänyt kotiin. Liikkeellä on ilmeisesti ainakin mahatautia, a-virusta, jotain flunssaa ja joku oli saanut jonkun tulehduksenkin. Niin ja yhdeltä poistettiin viisaudenhammas. Minulla särki vähän korvaa aamulla, olisikohan minullakin mahdollisesti orastava korvatulehdus?

Jos olisin jonkun kunnon ison firman ylipäällikkö superjohtaja, niin mitäköhän haluaisin työhuoneeseeni? Ainakin ikkunan. Ja sohvan jolla voisi nukkua jos nukuttaa. Oma wc ja kahvinkeitinkin voisivat olla kivat. Ja televisio. Tv-settiin kuuluisi tietysti kunnon äänentoistojärjestelmä ja dvd-soitin. Joku pelikonsolikin olisi ihan paikallaan. Ja jos olisin oikein kunnon pomo, niin haluiaisin toimistooni oman saunan! Oikeastaan olisi ehkä parempi, että minulla olisi upeassa kodissani oma työhuone. Kotona minulla olisi jo kaikki mitä tarvitsen. Koska olisin superylipomo, niin minulla olisi tietysti niin paljon päteviä alaisia, että ei minun itseni oikeastaan tarvitsisi edes tehdä mitään, koska olisin delegoinut kaiken eteenpäin. Mitenköhän pääsisin megapääjohtajaksi suuryritykseen?

Kertokaa minulle X=23:n merkitys

Enää 12 päivää jäljellä tällä toimistolla. Täytyy kai nauttia ikkunasta kun vielä voin. Ei ole mitään takeita, että pääsen ikkunan lähellekään uudessa toimistossa. Pitäisiköhän alkaa heti etsiskellä uutta ikkunallista työpaikkaa? Ruokatunnilla tuli ikkuna-asia puheeksi ja ihmiset olivat yleisesti sitä mieltä, että ikkunat ovat lähes pakollisia työhuoneissa. Jos työhuoneessa ei ole ikkunaa, saa kuullema pitää säännölliä taukoja työskentelyssä. Höh, pidän niitä muutenkin. No vaikka pääsisin ikkunan viereenkin, niin uuden toimiston ohi kulkiessani olen huomannut, että sen ikkunat ovat pienempiä.

Bugit eivät edelleenkään käy pyydyksiin toivotulla tavalla. Minulla on nyt työn alla kolme bugia, joista kahta en ole saanut toistettua ja kolmaskin on pysytellyt melko etäisenä. Tällaisten mahdollisten bugien ilmenemisen toistamisen yrittäminen tuntuu usein siltä kuin yrittäisi pujottaa lankaa neulansilmään silmät kiinni. Kyllä se varmaan joskus onnistuu, kun sitä jaksaa toistaa tarpeeksi kauan, mutta tylsistymisaste on kyllä aika korkea. Sain sentään bugien välissä yhden uuden ominaisuuden toteutettua. Näyttääpähän ainakin vähän siltä, että todella teenkin joskus jotain, enkä vain nuku silmät auki.

Taudit kaatavat ihmisiä ympäriltäni. Projektipäällikkömme on sairaana kotona ja pari muutakin ihmistä samasta huoneesta on sairaslomalla. Kaksi ihmistä oli viime viikolla poissa ja palasi tällä viikolla puolikuntoisena. Epäreilua, että kun minä olin kipeänä, niin minulla ei ollut kuumetta vaikka olo olikin kaamea. Ehkä olisin silti voinut kitistä työterveyshuollosta lomaa, mutta se on nyt myöhäistä.

Viime aikoina olen lueskellut paljon ohjelmiston kirjoittamia logeja. Teen ohjelmakoodiin merkinnän "Täällä ollaan", sitten käynnistän ohjelman uudestaan ja katson tuliko merkintä logiin. Useimmiten se tulee. Joskus se ei tule, mutta silloinkin on yleensä kyse siitä, että olen laittanut merkinnän väärään paikkaan. Ja vaikka merkintää jostain muustakaan syystä ei tulisi logiin, ei se oikeastaan kerro vielä juuri mitään. Sitten voi tehdä taas pari uutta logimerkintää ja tutkia, miksiköhän tuo yksi merkintä ei näy. Selitykset ovat useimmiten tylsiä. Joskus minulla olisi suuri kiusaus kirjoitella jotain hauskaa logiin, mutta en ole uskaltanut. Pelkään, että joku huomaisi sen ja suuttuisi silmittömästi. Enkä oikeastaan keksikään mitään mikä olisi niin hauskaa, että se kannattaisi kirjoittaa logiin. Logi on täynnä omia ja muiden tekemiä "X=23, Y=AABAC"-merkintöjä. Ehkä jos olisin todella anti-tylsä ihminen, voisivat "X=23, Y=BBDA"-merkinnät ollakin minusta hauskoja. Ehkä muiden logimerkinnät ovatkin heidän mielestään kiinnostavia ja hauskoja, ja he ihmettelevät miksi minä kirjoittelen logiin täysin merkityksettömiä "Z=65, M=fdds"-merkintöjä. Ehkä minä en vain ymmärrä. Toivoisin kyllä että ymmärtäisin. Antaisipa joku minulle edes vihjeen, miten noita merkintöjä tulisi tulkita.

Viisareiden visualisoinnin loppu

Tämä aamu palautti uskoni ihmiskuntaan! Matkalla töihin huomasin pienen lapun yhden varastorakennuksen seinässä: "Löydetty miesten rannekello", siinä luki. Otin kiiruusti yhteyttä ilmoituksen jättäjään, ja ah, siellä oli rakas Seikoni hyvässä kunnossa. Lapset olivat kuullema löytäneet sen pihalta. Kiittelin löytäjää vuolaasti, mutta olin niin häkeltynyt kellon löytymisestä, että en edes huomannut kysyä halusiko joku löytöpalkkion. En muistanut kysyä sitäkään olivatko lapset partiolaisia. No, pääasia että Turvallisuuden Triangeli toimii taas: Tuijotan vuorotellen monitoria, ikkunaa ja kelloa. Ei triangeli täysin toimimaton ollutkaan kuin yhtenä päivänä, mutta sen tasapaino oli häiriintynyt, koska sykemittarin vilkuiluun kului liikaa aikaa ja energiaa, sillä olen tottunut tuijottelemaan viisareita. Digitaalisten numeroiden merkitystä piti aina miettiä hetki, enkä todella tajunnut paljonko kello oli, ennen kuin olin visualisoinut kuvitteellisten viisarien asennon mielessäni. Tämä on riemun päivä myös työnantajalleni: Työtehoni kasvoi huimasti, kun minun ei enää tarvitse käyttää leijonanosaa aivokapasiteetistani viisareiden visualisointiin mielessäni.

Olen alkanut saada jotain tolkkua Ihmemaan geografiasta. En ole vieläkään oikein päässyt perille paikallisten bugien tavoista, mutta olen jo oppinut liikkumaan ympäriinsä ja palaamaan takaisin samaan paikkaan, missä olen joskus käynyt. Aika sotkuinen paikka tämä on, mutta pohjimmiltaan aika samanlainen kuitenkin kuin muidenkin projektien ympäristöt. Olen harkinnut oman kartan piirtämistäkin, mutta toistaiseksi en ole jaksanut. Kartan, tai tässä tapauksessa oikeastaan UML-kaavion, piirtäminen on kuitenkin aika rasittavaa hommaa, ja ei sitä kukaan ole oikeastaan minulta pyytänyt. Jälkipolvet saattaisivat kyllä riemuita kartasta. Varsinkin, jos merkitsisin siihen isoilla rasteilla aarrekätköt ja myrkkykäärmeiden lymypaikat.

Juuri kun luulin kaiken taas palanneen normaaliksi, vampyyriä muistuttava työtoverini tuhosi taas Turvallisuuden Triangelin sulkemalla ikkunasta sälekaihtimet. Ei voi kuullema taaskaan tehdä töitä, kun auringonvalo heijastuu monitorin ruudulta. Kaameaa. Eikö tämä hirveys lopu koskaan? Taidan hakea lohdutukseksi kahvia.

Uhka toiselta paikkakunnalta

Yhdeltä huoneessamme työskentelevältä ihmiseltä hajosi tietokone. Sen tuuletin alkoi pitää sirkkelimäistä möykkää, eikä sitä kestänyt kuunnella kukaan. Ei kai se tietokone muuten ollut hajalla, mutta meluhaitta oli kestämätön. Mikrotuen hiipparit onneksi hommasivat jostain toisen koneen tilalle puolessa tunnissa, joten huoneemme työsuorituskeskiarvo ei päässyt romahtamaan ja kaikki ovat taas iloisia. Tai ainakin normaalitilassa arjen harmaudessa.

Sain sähköpostiini jonkun epämääräisen viestin, että maaliskuussa minun pitää osallistua johonkin workshoppiin jossain. Mahdollisesti workshop järjestetään toisella paikkakunnalla ja se kestää ehkä koko viikon. Kaameaa. Pitääköhän minun istuskella työpäivän lisäksi joka päivä viisi tuntia junassa, vai joudunko asumaan jossain hotellissa viikon? Aarghh!! Toivottavasti siitä saa edes kunnon korvaukset. Vielä parempi olisi, jos workshop järjestettäisiinkin täällä, ja joku muu saisi istuskella junassa tai asustella hotellissa. Joku muu saattaisi olla jopa iloinen saadessaan asua hotellissa.

Uudehko projekti, jota odotin innolla, on muuttunut turhauttavaksi pään seinään hakkaamiseksi ja neulan etsimiseksi heinäsuovasta. Kun minkäänlaista dokumentaatiota ei ole, suurin osa energiastani kuluu sen miettimiseen, että miksiköhän tätäkin ominaisuutta kutsutaan, ja mihinkähän se mahdollisesti voisi liittyä. Jos tästä hässäkästä olisi aikoinaan tehty edes joku luonnoksen tapainen, se olisi säästänyt minulta tuntien työn. Vaikka eipä minulla tässä ole kiire mihinkään, mutta eipä tässä projektissa minun osaltani tunnu mitään valmistuvankaan. Tylsyys vain maksimoituu. Mutta kaipa se tämäkin projekti tällä kuuluisalla sokea-kanakin-löytää-joskus-jyvän-periaatteella pikku hiljaa etenee. Ehkä kun hakkaan päätäni seinään tarpeeksi kauan, seinästä imeytyy alitajuntaani täydellinen dokumentaatio tästä projektista.

Äsken mailissa kopsahti virallinen kutsu workshoppiin - se todella järjestetään toisella paikkakunnalla, ja tietenkin heti aamusta. Onpa tosi hauskaa herätä keskellä yötä. Univaje on kiva ja tuottelias asia. Tuossa kutsussa ei onneksi vihjaistukaan, että tilaisuus kestäisi pitempään kuin päivän. Toivottavasti olisikin näin. Kaameaa ajatellakaan, että en pääsisi tylsistyttämään itseäni ja kaikkia lukuisia lukijoita tylsyysraporteillani moneen päivään.

En halua postia

Omituista, kävi ilmi, että yksi ihminen toimistossamme on syntynyt täsmälleen samana päivänä kuin minäkin. Tosin eri kaupungissa. Olisikin ollut jotenkin pelottavaa, että olisimme olleet synnytyslaitoksella vierekkäisissä huoneissa ja nyt työskentelemme samassa toimistossa. Nytkin tuo pistää miettimään, että onkohan niissä horoskoopeissa sittenkin jotain perää.

Joku toimistotyöntekijä muistuttelee meitä siitä, että uudet käyntikortit uuden toimiston osoitteella pitäisi tilata heti. En taida jaksaa vaivautua, en muista että olisin antanut vanhojakaan kenellekään. Ei, taisinpas sittenkin antaa yhden - jopa vielä ihan asiakkaan edustajalle. No, jatkossa asiakkaat saavat pärjätä pelkällä puhelinnumerollani ja sähköpostiosoitteellani. En muista saaneeni tänne töihin kertaakaan mitään postissa lähetettyä postia. Kertahan se tietysti olisi ensimmäinenkin, kyllä sitten harmittaisi kun kiitollinen asiakas haluaisi muistaa minua herkkulaatikolla ja se päätyisi vanhaan osoitteeseen joillekin tuiki tuntemattomille. Todennäköisemmin kyllä jos asiakas minulle jotain lähettäisi paketissa, se olisi jotain vähemmän miellyttävää, mikä saisi mennäkin väärään osoitteeseen.

Väsyttää taas kaameasti. En taas eilen saanut aikaiseksi mennä nukkumaan järkevään aikaan, ja heräsinkin vielä normaalia aiemmin. Kahvia ja kolaa on tullut kitattua tänään ihan kunnioitusta herättäviä määriä. Bugien penkominenkin on niin pitkäveteistä touhua, että vireystilani on melko alhainen. Tukeva lounaskaan ei tuntunut tarjoavan piristävää energia-humausta. Päinvastoin ruoka imeytyi ilmeisesti silmäluomiini, jotka yrittävät painua kiinni heti jos ei niihin kiinnitä huomiota ja pakota niitä pysymään avoimena maailmalle. Kellokaan ei ole vielä juuri mitään. Tästä taitaa tulla pitkä ja sumea päivä. Paitsi jos kittaan järjettömän määrän kahvia ja/tai energiajuomaa. Yleensä limsahiipparit käyvät kyllä juuri perjantaisin täydentämässä huvenneita energiajuomavarastoja, mikä tukisi tätä toimintasuunnitelmaa.

Joku kauppaa minulle Rolexia sähköpostissa. Sellainen kyllä kelpaisi, koska rakasta Seikoani ei ole vieläkään löytynyt. Soitin poliisiasemallekin, mutta ilmeisesti kulmakunnillani ei asu tarpeeksi kilttejä partiolaisia, jotka kiikuttavat löytötavaratoimistoon päivittäin sadoittain löytämiään esineitä. Sykemittari ranteessani on selkeästi väliaikainen ratkaisu. Haluan kellooni viisarit!

Tutkimusmatkailua uusilla alueilla

Kahvia ja bugeja. Uuden projektin bugien korjaaminen onkin luonteeltaan vähän erilaista kuin vanhan projektin bugien perkaus. Vanhassa projektissa suurin ongelma oli yleensä bugin toistaminen, sen jälkeen vika löytyi yleensä helposti. Nämä uudet bugit taas ovat usein helppoja toistaa, mutta niiden pohjimmaisen syyn selvittäminen onkin paljon vaikeampaa. Ohjelmisto on toteutettu hyvin eri tavalla ja vähemmän suoraviivaisesti. Bugit pääsevät pesiytymään paljon pirullisemmin koodispagetin onkaloihin. Olen yrittänyt houkutella niitä esiin ripottelemalla täkyjä ympäriinsä, mutta pirulaiset eivät vain käy pyydyksiin. Olen vielä vähän oudoilla vesillä, enkä oikein tunne täkäläisten bugien tapoja. Täytyy kai vielä vain tutkia ympäristöä, mutta pitää samalla silmät auki, jos vaikka tuurilla sattuisi joku bugi kohdalle.

Tuolla jossain kaukana näkyy ihmisiä kuorma-auton lavalla. Taitavat olla niitä abeja tai vanhoja. En muista enää kummat ajelivat kuorma-autolla. Muistan että olen itsekin joskus ollut tuommoinen, mutta en muista olinko minäkin joskus jonkun kuorma-auton lavalla. Joko se oli tosi tylsää, tai sitten meidän koulumme tai luokkamme oli niin köyhä, että ei meillä ollut varaa mihinkään kuorma-autoihin. Muistelisin kyllä, että lukiossa luokkamme oli loppupuolella tosi pieni, koska puolet oppilaista lopetti koulun kesken. Mitäköhän minäkin tekisin nyt, jos olisin vain jättänyt lukion kesken muiden mukana? Olisin varmaan töissä jossain rakennuksilla, saisin parempaa palkkaa ja minulla olisi muutenkin mukavampaa. Tai sitten olisin jo ryypännyt itseni hengiltä. Tai ehkä vain koodaisin jotain muuta jossain muualla.

Kyllästyin bugien majapaikkojen koluamiseen ja menin sen sijaan tutkimusmatkalle puoliksi autioituneeseen toimistoomme. On aika hölmöä, että meidän huoneemme on aivan täynnä ihmisiä ja toisessa päässä toimistoa on täysin autioita huoneita. Löysin hylättyjen hyllyjen ja pöytien lisäksi tyhjiä pahvilaatikoita, käytettyjä paristoja ja toimivan jääkaapin. Joku oli tainnut löytää sen jo ennen minua, koska sen sisällä oli tuoreen näköistä ruokaakin. Yhdessä huoneessa oli läjä puhelinluetteloita ja toisessa mm. sanko. Pelkäsivätköhän huoneessa olleet ihmiset äkillistä vedenpaisumusta? Vai oliko sanko kenties todella ällöttävien bugien aiheuttamien pahoinvointikohtausten varalta? Tai ehkä he juhlivat lähtöään kuohuviinillä ja pitivät sangossa jääpaloja. Itse asiassa yhdessä huoneessa muuten todella oli tyhjä kuohuviinipullo. Joku täällä toimistossa on siis ainakin joskus juhlinut jotain. Taidanpa hakea taas kahvia ja kuvitella juhlivani jotain.

Sähköpostia toiseen galaksiin

Näppäimistöni on saastainen. Se taisi olla käytetty jo silloin kun sain sen pari vuotta sitten ja nyt se on paikoitellen todella köhnäinen. Kokeilin kokeeksi raapia kynnellä parista näppäimestä pois likakerrostumaa ja kyllähän se siitä tuntuisi irtoavan, mutta iso homma tuon puhdistamisessa olisi. Kynnenalusetkin tulisivat likaiseksi. Tietty homma voisi onnistua kolikollakin. Antaisivatkohan mikrotuen hiipparit minulle uuden näppiksen jos pyytäisin? Toisaalta tuntuu kyllä aika kerskakulutukselta hankkia uusi näppäimistö vain siksi, että vanha on likainen, kun se kuitenkin toimii ihan hyvin. Kai minun täytyy suojella luontoa ja yrittää putsata näppäimet. Joskus.

Näppäimistöni likaisimmat näppäimet ovat jostain syystä melkein kaikki oikealla puolella. Enkö ikinä pese oikeaa kättäni? Vai teenkö oikealla kädelläni niin töitä niin paljon enemmän, että se hikoaa enemmän ja hien mukana irtoaa ruumiista töhkää? Aika ällöä.

Likaisimmat näppäimet top-10:
1. P
2. Backspace
3. L
4. O
5. 9
6. +
7. Enter
8. Ö
9. 8
10. CapsLock

Tuo CapsLockin likaisuus kummastuttaa minua erityisesti. Miten ihmeessä se voi olla noin likainen, vaikka en käytä sitä juuri koskaan? Joskus kyllä hakkaan sitä vahingossa, kun tarkoituksenani olisi hakata Tab-näppäintä. Mutta silti useimmiten kyllä osun Tab-näppäimeen ja se ei ole yhtään likainen. Käykö koneellani öisin joku tyyppi, jolla on likaiset kädet ja joka kirjoittelee paljon tämäntapaisia viestejä:
PÖl9O+8pOP
Pööll089++PP
PPööLLllöOOO
++89PPpooÖÖÖ
+8988lllLLL
Siis käyttäen vain noita muutamaa merkkiä, välillä isolla kirjoitettuna muutama merkki ja sitten taas pienellä ja rivinvaihtojakin aika runsaasti. Miksi ihmeessä kukaan kirjoittaisi tuollaista? Ensimmäinen mieleeni tuleva vaihtoehto ovat alienit. Ehkä joku alien lähettää koneeltani sähköpostia toiseen galaksiin ja heillä ei käytetä kuin noita merkkejä? Käyttävätköhän alienit muidenkin koneita? Ovatko muidenkin toimiston ihmisten näppäimistöt likaisia samoilta kohdilta? Täytyy tehdä vaivihkaa tutkimusta aiheesta.

Hyötyliikuntaa

Rannekelloa ei sitten löytynyt mistään eilen illallakaan. Tänään jouduin ottamaan sykemittarin kelloksi. Se on kyllä hölmön näköinen, mutta kyllä sitä vilkuilee silti paremman puutteessa. Aamulla kun laitoin sykemittariin ranteeseen, niin puin samalla sen anturinkin, niin että tuo vehje todellakin mittaa sydämen sykettä. Nyt vilkuilussa on ihan uusia ulottuvuuksia, kun voi samalla katsoa mikä pulssi on tällä hetkellä. Ainakin olen todistettavasti elossa.

Haukottelu on ilmeisesti yllättävän rajua liikuntaa. Pari kertaa haukoteltuani olen huomannut, että sykemittari villiintyy. Syke nousee 20 - 30 sykäystä minuutissa ja mittari päästää jonkun piippauksen. Piippauksen merkityksestä minulla ei ole aavistustakaan, koska hukkasin tietenkin vehkeen ohjekirjan ennenkuin olin lukenut siitä sivuakaan. Ehkä se piippaus on sydänkohtausvaroitus? Mittari yrittää sanoa, että "teeppä noin vielä muutaman kerran, niin sydämesi räjähtää". Tai ehkä se on joku kannustuspiippaus? "Noin sitä pitää, jatka tuohon malliin, niin kalorit palavat ja kunto kohoaa." Vaihtoehtoja on paljon. Kävisiköhän muuten jatkuva haukottelu hyötyliikunnasta? Mitkäköhän lihakset siinä kehittyvät?

Jossain tuolla kaukana näyttää olevan joukko lapsia matkalla johonkin. En näe tästä ovatko lapset koululaisia vai lastentarhalaisia. Aikuisten määrästä päätellen pieniä koululaisia. Lapset kulkevat parijonossa ja osoittelevat käsillään ympärilleen.
- Katso, tuolla parvekkeella istuu pulu!
- Vau, niin onkin! Mutta katsopa tuota, meidän naapurilla on melkein samanlainen auto.
- Oho! Meidän sedälläkin oli aiemmin tuon värinen auto.
- Ei voi olla totta! Minulla on samanväriset kengännauhat!
Olisi kyllä hienoa, kun jaksaisin itsekin olla edes jostain yhtä innoissani. Jos meillekin järjestettäisiin retkiä silloin tällöin johonkin, voisin ehkä ollakin ainakin enemmän innoissani ainakin jostain.

"Hyötyliikunta on liikuntaa jonkun muun tekemisen ohella eli ei liikuntaa pelkästään liikunnan vuoksi."
Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Hy%C3%B6tyliikunta

Innostuin tarkkailemaan vähän minkälaiset toiminnot nostavat sykettä väliaikaisesti haukottelun lisäksi:
- Limsan juonti
- Niistäminen
- Yleinen venyttely
- Pään raapiminen/hiusten tasoittelu/mikä lie pään alueelle kohdituva räpläys
- Wc:ssä käynti
- Kahvin hakeminen
- Kahvikupin tiskaaminen
- Kahvinkeittimen täyttäminen
- Lounaalle kävely
- Aivastaminen
Olenpas minä touhuillutkin tänään kaikenlaista. Minä kun luulin, että istuskelen vain monitorin ääressä kaiket päivät. Saisikohan tuon sykemittarin jotenkin laskemaan kuluttamani kalorit? Täytyy etsiskellä netistä jos jostain löytyisi manuaali vaikka pdf:nä.

Osa minuuttani on kadonnut

Kaamea katastrofi on osunut kohdalleni! Rannekelloni hukkui aamulla työmatkalla. Yhtäkkiä työpäivän kultainen triangeli on rikottu: monitorin tuijottelu, ikkunasta tuijottelu, kellon vilkuilu. En voi enää vilkuilla kelloa, kun sitä ei ole. Voinhan minä tietysti edelleen vilkuilla pelkkää rannettani - mutta jotenkin se ei tunnu samalta! Väheneekö päivittäinen liikuntani nyt 33%? Lihonko hetkessä muodottomaksi möykyksi? Minun pakko saada jostain rannekello. Palasin jopa kesken työmatkan takaisin kotipihaan etsimään kelloa, mutta ei sitä löytynyt. Hirviömäinen lumihanki ahmaisi sen. Tai joku rikollismielinen ohikulkija huomasi sen tiellä ja laittoi taskuunsa. Nyyh. En voi kuin itkeä hiljaa mielessäni. En kehtaa alkaa edes oikeasti kunnolla itkemään, kun työtoverit alkavat tuijottaa.

Pitäisiköhän minun piirtää käteeni rannekellon kuva? Tai tehdä paperista imitaatiorannekello? Piirretty rannekello ei varmaankaan toimi, koska sen viisarit eivät liiku. Piirretty kello vain muistuttaisi minua siitä, että oikea kelloni on hukkunut. Paperiseen kelloon voisin askarrella ehkä liikkuvat viisarit, joita voisin aina muistaessani liikutella, mutta sekään ei oikein tunnu kelvolliselta. Sitä paitsi ruutupaperinen rannekello näyttäisi tyhmältä, hajoaisi helposti ja sen tekeminen voisi herättää tarpeetonta huomiota. Aargh!!!

Ajan selville saaminen ei ole oikeastaan ongelma. Monitorin oikeassa alanurkassa näkyy kellonaika ja kännykässäkin on kello. Monitorilla oleva kello ei kuitenkaan ole hyvä, koska tuijottelen monitoria muutenkin ihan liikaa, ja haluan vilkuilla välillä muuallekin. Tietysti voisin vilkuilla kelloa aina välillä puhelimesta, mutta sekään ei jotenkin tunnu oikealta. Jatkuva kännykän käpälöinti on hermostuttavaa ja näyttää tyhmältä. Pitäisiköhän minun äkkiä käydä ostamassa joku varakello täksi päiväksi? Kellot ovat kyllä aika kalliita, ja jos ostaisin ihan huonon kellon, niin sekin ärsyttäisi, vaikka sitä ei tarvitsisi pitää kuin päivä. Kotona minulla sitä paitsi on jo vararannekello. Tai oikeastaan se on sykemittari, mutta kyllä se kellostakin käy. Sen voi laittaa ranteeseen ja siitä näkee ajan.

Voisinkohan pitää töistä lomaa, kunnes saan taas kellon ranteeseen? Ei tästä työnteostakaan tunnu mitään tulevan, kun ajatukset pyörivät vain siinä kellossa. Mitähän sille kelloraukalle kuuluu? Makaako se lumihangessa kosteuden hivuttautuessa sen herkkään koneistoon? Vai onko sen jonkun inhan rikollisen limaisissa hyppysissä? Tietysti on pieni mahdollisuus, että joku kiltti partiolainenkin voinut löytää sen ja on ehkä parhaillaan palauttamassa sitä löytötavaratoimistoon. Toivottavasti kotini nurkilla asuu paljon kilttejä partiolaisia!

Liivatetta aivoissa

Unohdin aamulla flunssatokkurassa lompakon ja puhelimen kotiin ja piti sitten ruokatunnilla käydä hakemassa ne. Toiveikkaasti mittasin taas kuumeen, koska olo oli taas aika karsea. Eikä tietenkään kuumetta ollut yhtään. Alilämpöä itse asiassa vain, epäilen että sillä ei sairaslomaa irtoa. Onkohan tämä nyt sitä a-virusta, mikä lehtien mukaan kuullema riehuu varuskunnissa? Otin syksyllä sen influenssarokotteenkin, mutta ei se näymmä mitään auta.

Kauhubugitkin hyppivät taas silmille. Itse asiassa osoittautui, että yksi bugi ei taaskaan ollut mikään bugi, vaan yksi koodaaja oli vain jättänyt koko toiminnallisuuden toteuttamatta. Kun kysyin asiasta hän vastasi että "siihen oli joku syy, miksi jätin sen toteuttamatta, mutta en nyt muista mikä". Jees, tuohan lohduttaakin minua tosi paljon. Pahimmassa tapauksessa en saa toiminnallisuutta toteutettua parissa päivässä, minkä takia en pääse jatkamaan toista projektia, jota tekisin kyllä paljon mieluummin.

Onneksi tänään on perjantai ja huomenna voin vaikka nukkua koko päivän jos siltä tuntuu. Minun tuurilla siltä voi hyvinkin tuntua. Voisin lyödä vaikka vetoa, että illalla kuume nousee taas sellaisiin lukemiin, että en jaksa liikahtaakaan.

"Liivate eli gelatiini on proteiinia, jota saadaan naudan tai sian nahasta, luista ja jänteistä sekä sampikalan uimarakosta. Liivatetta käytetään lukuisissa eri elintarvikkeissa, mm. jugurteissa ja makeisissa, hyytelömäisen rakenteen aikaansaamiseksi."
Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Liivate

Joku on varmaan syöttänyt minulle salaa hirveän määrän liivatetta. Aivoni ovat hyytelöityneet. Yksikään ajatus ei pysty liikkumaan hermosolusta toiseen. Kaikki hermoradat ovat tukossa. Tuijottelen vain apattisesti ikkunaa, monitoria ja kelloa. Aivot eivät jaksa enää edes prosessoida näkymiä, eivätkä vähäiset voimani riitä minkäänlaiseen ulosantiin. Muutun vähitellen huonekasviksi. Toivottavasti joku muistaa kastella minua.

Viisumi ihmemaahan on peruutettu väliaikaisesti

Flunssa jatkuu. Nenä vuotaa kuin Niagaran putous, aivastelen jatkuvasti ja tänään riesaksi ovat tulleet keuhkoja repivät kuivat yskäkohtauksetkin. Nastaa. Eilen illalla minulla oli kuumettakin, mutta kun tänä aamuna harkitsin sairasloman hakemista, oli kuume tietysti tiessään. Lähden tänään töistä kuitenkin etuajassa varmuuden välttämiseksi.

Joku spammeri on lähetellyt minulle tänään pariin otteeseen "You a winner!" -viestejä. Enpä olekaan hetkeen taas huomannut että tuollaisia samalla kaavalla toistuvia huonosti kirjoitettuja spammeja olisi tipahdellut mailiin. Toivottavasti tämä ei ole uuden ryöpyn alku.

Juuri kun aloin vähän tajuta uutta projektiani ja sain jopa jotain tehtyä, niin vanha projekti tarttuu kiinni niskavilloista ja raastaa minut takaisin kaameiden bugien hautausmaalle. "Vain pari päivää." Toivottavasti tämä ei jatku samanlaisena. Ensin pari päivää yhtä projektia ja sitten taas pari päivää toista. No toisaalta parempi sekin kai kuin päivästä toiseen jatkuva Toivottomien Tapausten käpistely.

Kuulin tänään epämääräisiä huhuja siitä, että osastomme toimintoja oltaisiin kehittämässä parempaan suuntaan. Suunniteltaisiin enemmän ja hallitummin ja ehkä jopa yritettäisiin kehittää osaamistamme ja asettaa jotain tasoja, joiden perusteella voitaisiin arvoida osaamista yms. Kuulostaa kyllä ihan hyvältä, saapa nähdä vaan miten käy käytännön toteutuksen kanssa. Ei olis kyllä ensimmäinen kerta kun hienot suunnitelmat vain näivettyvät ja unohtuvat.

Mitä on tapahtunut lajikäyttäytymiselle?

Pihalla on järkyttävän kylmä. Olen taas saanut jonkun flunssantapaisenkin. Aivastelen ja niiskutan, lihaksia särkee ja aivot eivät toimi. Ikään kuin maistaisin flunssavirukset nielussani. Kuumetta ei tietenkään taaskaan ole, muuten olisinkin varmaan kotona katselemassa jotain elokuvaa. Tai nukkumassa.

Linnut lentelevät ulkona yrittäen epätoivoisesti löytää jotain ilmanvaihtoaukkoa, josta tulisi lämmintä ilmaa. Ilmeisesti rakennusten katoilla tönöttävistä ilmanvaihtoaukoista tulee ilmaa liian vähän, että niissä voisi lämmitellä, tai sitten putket ovat niin pitkät ja ilma niin kylmää, että kun aukosta tulvahtava ilma lopulta tavoittaa linnut, se ei enää lämmitä. Jos minä olisin pulu, olisin lentänyt etelään jo kuukausia sitten. Mitä ihmeellistä täällä pulujen mielestä on, että niiden kannattaa tänne jäädä palelemaan? Vai eivätkö nuo elukat vain tajua, että ne voisivat lentää johonkin lämpimään? Eivätkö niiden vaistot toimi? Onko pullanmurujen syöminen ja pakkasessa nököttäminen raunioittanut niiden lajiviettijärjestelmän?

Hyvähän se on minun tässä arvostella pulujen järjenvastaista toimintaa ja lajikäyttäytymisen puutetta, kun en itse taida olla yhtään sen parempi. Vaikea ymmärtää miksi kukaan kivikauden ihminen olisi viettänyt talveaan täällä, tylsistyttäisi itseään päivästä toiseen tekemällä juttuja, joita ei todella haluaisi tehdä ja muuttaisi itseään hermoraunioksi nukkumalla liian vähän sekä nauttimalla aineita, jotka tekevät olon kireäksi ja epämukavaksi. No toisaalta ravintolasta saa ruokaa, sisällä on lämmintä ja illalla kotona on ihan kivaa. Kahvikin sentään maistuu ihan hyvältä. Ei se jyrsijöiden jahtaaminenkaan huonolla säällä ole varmaan mitään herkkua ollut.

Yksi joukostamme on kuullema poissa. Edellisen projektini tiimissä yksi ihminen teki töitä toiselta toimistolta käsin. Hänen kohtalonaan oli toteuttaa massiivinen copy/paste-operaatio: Pelkkää tekstipätkien siirtelyä tiedostosta toiseen monta kuukautta. Huhhuh. Se oli ilmeisesti hänelle liikaa, koska kuullema hän oli ottanut lopputilin. Toinen vaihtoehto on, että hän koki jonkinlaisen valaistumisen ymmärrettyään copy/paste-mantraa toistaessaan jotain olevaisuuden syvimmästä olemuksesta. Ehkä hän lähti johonkin luostariin? Oli miten oli, nyt me puhumme hänestä että "hän on nyt jossain paremmassa paikassa" samaan sävyyn kuin pikkulapselle selitetään lemmikkimarsun liiskaantuminen sohvan alle muuttokuormaa purkaessa.

Aivot jäätyivät

Tänään päivä alkoi eri tavalla kuin yleensä. Yleensä nappaan matkalla työpöytäni ääreen matkaani jonkin kofeiinipitoisen limsan, mutta tänään ulkona oli niin kylmä ja olin toimistolle saapuessani edelleen niin kylmissäni, että en voinut kuvitellakaan kylmän limsan juomista. Hain sitten ensi töikseni itselleni kupin kahvia. Lämmin neste auttoi sen verran, että sain taas raajani liikkumaan ja ainakin kaksi aivosolua reagoimaan ärsykkeisiin.

Ihan kuin tuolla jossain kaukana liikkuisi vähemmän autojakin kuin normaalisti, koska on niin kylmä. Ehkä puolet autoista on hyytynyt parkkipaikalle. Tai sitten ihmiset ovat kokeneet ajatuksen jään raaputtamisesta autosta epäinhimillisessä pakkasessa ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi ja jääneet kotiin, tai napanneet jonkun muun kulkuneuvon. Minäkin olisin kyllä paljon mieluummin jäänyt kotiin tänä(kin) aamuna.

Onneksi työmatka on nykyään aika lyhyt kävellä. Muistan vielä kuinka kaameaa oli kävellä tällaisella pakkasella 2,5 kilometriä. Kaikkein kamalinta oli liikennevaloissa seisoskelu, silloin tuntui kuin jalat jäätyisivät maahan, ja uudestaan liikkeellelähteminen olisi mahdotonta. Niiltä ajoilta jäi yhdestä talvesta erityisesti mieleen myös matkan varrella tienpenkassa ollut jäniksenraato. Ensin se oli tienpientareella pari päivää ja se oli aika masentavan näköinen jo silloin. Pupurukka. Sitten lumiaura aurasi sen tienvieruksen kinokseen niin että sen takaruumis törrötti jäykkänä korkealla ilmassa. Siinä se sitten tökötti päivästä toiseen. Olisin varmaan hakenut raadon itse pois sieltä, mutta se oli ajokaistan puolella todella vilkkaasti liikennöidyn tien penkassa. Vähitellen raatoon tarttui pakokaasua ja nokea ja raato oli aivan musta. Tässä vaiheessa sitä ei varmaankaan moni enää tunnistanut kuolleeksi jänikseksi, mutta ikävä kyllä itse en pystynyt unohtamaan sen alkuperäistä olomuotoa. Jänis törrötti siinä penkassa koko talven kevään suojasäihin asti. Olin todella helpottonut, kun yhtenä aamuna en enää nähnytkään sitä. Kaikki kamaluus loppuu aikanaan.

Uusi uljas projektini alkaa jo nyt taittua samantapaiseksi virhetilanteiden etsimiseksi hakuammunnalla kuin edellinen projektini. Hiirellä klikkailu satunnaisesti ympäri ruutua on ilmeisesti kohtaloni. Pitäisiköhän pyytää vaihtamaan käyntikorttiini titteliksi "Apinasimulaattori"? Näyttäisiköhän se hyvältä cv:ssä? Varmaankin ainakin jos hakisin töitä eläintarhasta tai koe-eläinlaboratoriosta. Saisikohan siellä parempaa palkkaa?

Ensivaikutelmia ihmemaasta

Odottelin uutta projektia viikkotolkulla, jotta pääsisin korjaamasta muiden tekemiä bugeja, ja mikäs minua odottikaan uudessa projektissa: Läjä muiden tekemiä bugeja korjattavaksi. No, kehitysympäristö on sentään eri. Itse asiassa minun pitäisi varmaankin ihan ensimmäiseksi selvittää mitä tällä ohjelmistolla oikein tehdään ja miten se toimii. Aikataulu kai antaa periksi melko verkkaisenkin tutustumistahdin onneksi näin alkuun. Minun pitäisikin oikeastaan opetella ohessa vähän ihan perusjuttuja, jotka liittyvät tähän projektiin, mutta joita en ole aiemmin tarvinnut.

Kappas vaan, ikkunasta näkyy liehuvia lippuja. Onko uutinen uudesta projektistani todellakin tällainen kansallinen juhlapäivä? En keksi kyllä muutakaan selitystä. Tänään ei ole mikään vaalipäivä, eikä joulu, vappu tai juhannuskaan. Olen hieman hämmentynyt. Täytyy käydä katsomassa olisiko päivän lehdessä jotain mainintaa aiheesta.

Hahhah, taas kolahti mailissa virheraportti vanhasta projektista. Onpas nautinnollista, kun ei tarvitse uhrata virheelle ensimmäistäkään ajatusta. Jotkut muut saavat nyt ihmetellä käyttäjien mielenliikkeiden, hiiren napin painallusten ja suoritettavan ohjelmakoodin mystistä yhtälöä. Uuden projektin bugit vaikuttivat äkkiseltään paljon selkeämmiltä ja vähemmän tulkinnanvaraisilta. Ensivaikutelma voi kyllä olla pettävä.

Olen ehtinyt vasta pari tuntia tutkailla uuden projektin sovellusta ja pari mielenkiintoista seikkaa on jo nyt tullut eteen: Ensinnäkin minkäänlaista dokumentaatiota mistään ei ilmeisestikään ole saatavilla. En voi tajuta, miten kukaan voi käyttää tätä ohjelmaa ilman ohjeita. Jostain päättelin, että tähän on ilmeisesti järjestetty jotain koulutustilaisuuksia loppukäyttäjille, mutta nekin materiaalit ovat ilmeisesti vain asiakkaalla. Näppärää. No täytyy tutkia tätä perinteisellä päätä-seinään-menetelmällä: Mitähän tuosta tapahtuu? Ai siitä tulee virhe. Mitähän tästä sitten tapahtuu? Ai siitäkin tulee virhe. Mitäs jos painaisin ensin tätä ja sitten tuota? Siitäkin näymmä tulee virhe...

(PS: Kävin lukaisemassa lehteä taukotilassa: Pyh, ei mitään mainintaa uudesta projektistani. Käsittämätöntä, ettei tällainen merkkitapaus ylitä uutiskynnystä. Jotain kuollutta runoilijaa vain juhlitaan.)

Turruttavan palaverin jälkeistä pöhlöilyä

Huhhuh, neljä tuntia on aika pitkä palaverirupeama meikäläiselle äkkiseltään. En ole mikään palaverointikonkari ja tällä kertaa tuli niin paljon uutta asiaa, että meinasi lähteä taju. Kirjoittelin varmuuden vuoksi lähes kaiken puhutun muistiin, mutta nytkään en enää muistiinpanoja plärätessä muista oikein että mikä liittyi mihinkin. Saapas nähdä mitä tästäkin tulee. Nyt olo on lähinnä sellainen kuin joku olisi kalauttanut päähän lekalla.

Hassua miten erilaiseksi luulin uutta projektia. Otin selvää kaikenmaailman kirjainlyhenteistä, mutta se taisi olla enimmäkseen ihan turhaa työtä, koska kuullema pääpaino on ihan muualla ja nuo kirjainlyhennelmiin liittyvät asiat ovat lähinnä osastoa "ihan kiva jos saatte mukaan". Nyt pitää sitten sen sijaan lukea ihan muuta juttua muista kirjoista. Äkkiseltään kyllä ehkä hieman mielenkiintoisempaa juttua. No ehkä tietoani mystisistä kirjainlyhennelmistä tarvitaan joskus toiste. Seuraavassa elämässä tai jotain.

Pari tuntia pitäisi vielä notkua täällä. Palaverirupeaman jälkeen pidin omatoimisesti pitkän kahvitauon, joka ikävä kyllä pidentää työpäivää. Ajattelin kyllä, että olisin viikonloppuna tutkaillut omatoimisesti kotona uuteen projektiin liittyviä asioita, mutta työpaikallamme ei taideta tällaisessakaan tapauksessa tuntea etätyön käsitettä. Sitä paitsi täällä tuntuu olevan muutenkin sellainen lähtökohta uusien asioihin opetteluun, että oikeastaan sinun pitäisi jo tietää kaikki. Jos et tiedä jotain, niin ota siitä selvää omalla ajallasi. Firma haluaa täydellisiä kaikkitietäviä työntekijöitä, eikä mitään yhden kapean alan spesialisteja. Tai mistäs minä tiedän mitä firma haluaa? Minun varmaan pitäisi kyllä tietää edes se, mutta täytyy sanoa, että vastaus ei kyllä plumpsahda tietoisuuteeni vaikka kuinka aivojani ravistaisin.

Tylsyys on tarttuvaa

Tänään sain hommakseni selvittää mahdollista bugia. Joku jossain oli saanut aikaiseksi selkeän virhetilanteen, jota tosin kukaan ei ole sen jälkeen saanut toistettua, mutta varmuuden vuoksi pitäisi testata, josko semmoisen virheen saisi kuitenkin jotenkin toistettua. Plääh. Taas pitäisi miettiä, millä kaikilla tavoilla tuota toimintoa voisi käyttää niin, että tuloksena olisikin jotain odottamatonta. Äärimmäisen tylsää touhua. En jaksa edes ajatella koko asiaa, klikkailen vain summassa kaikkia toimintoon vähänkään liittyviä juttuja, ja toivon että jotain tapahtuisi. Eikä mitään ikinä tapahdu. Jos jatkan tätä iltaan asti, niin pääni räjähtää. Pelkään olevani jo niin turtunut tähän hakuammuntaan, että en enää edes huomaisi vaikka jotain omituista tapahtuisikin. Tylsyys on kuin tarttuva virus. Tylsyys tarttuu kaikkeen, ja kun jokin asia on tarpeeksi tylsää, alunperin mielenkiintoisetkin asiat alkavat vaikuttaa tylsiltä.

Huomenna alkaa uusi projekti ja tapaan uusia ihmisiä ja tutustun uusiin asioihin. Huomenna ei ehkä ole tylsää, mutta tänään kyllä totisesti on. Olen taas vilkuillut kelloa puolet päivästä. Aika tuntuu etenevän käsittämättömän hitaasti. Kotona minulla olisi vaikka mitä tekemistä, mutta täällä pitää vain tehdä tätä todennäköisesti täysin turhaa hommaa tunti toisensa perään.

Tylsyyttäkin on monenlaista. Joskus tylsyys on kuin lamaannuttavaa huonoa ilmaa, jota on pakko hengittää, kun ei voi muutakaan. Silloin tekisi vain mieli karata pois paikalta, ja jos ei pääse, niin tuntuu kuin mikään ei onnistuisi tai voisikaan onnistua ja kaikki on aivan turhaa. Toisinaan tylsyys kääntyy vähemmän painostavaksi yhdentekevyydeksi ja on vaikea saada pysymään ajatuksia kurissa, kun millään ei oikeastaan ole mitään väliä. Aivot etsivät pakotietä tylsyydestä luomalla keinotekoisia virikkeitä ja käyvät ylikierroksilla jollain aivojen osa-alueilla. Silloin miettii kaikkea hölmöä, ja jos keskittyy havainnoimaan ympäristöään, niin harha-aistimusten todennäköisyys on erittäin suuri.

Alan olla täysin vakuuttunut siitä, että kauan sitten aikaansaadun virhetilanteen jälkeen ohjelmaa on jo korjattu ja nyt virhetilanne on mahdoton saada aikaiseksi. Siirryn ajantappomoodiin ja puolitan työtehoni. Puolet ajasta mätkin ohjelmaa summassa matkien raivotautista apinaa, ja puolet ajasta teen jotain muuta. Kaivelen vaikka nenää matkien raukeaa ameebaa. Täytyy varoa vain etten sotke käyttäjäroolejani. Nenän kaivamisesta raivotautisen apinan tavoin voisi tulla ikäviä seurauksia.