Bardossa

Vähäpätöisten bugien korjailu tuntui tänä aamuna heti niin tylsältä, että oli pakko keksiä jotain muuta tekemistä. Ihan mitä vain. Tunnin monitoria tuijotettuani ja klikkailtuani hiirellä päämäärättömästi kaikkea mahdollista, osuin sitten vahingossa ohjelmistojen päivityssivulle. Siinäpä olikin työsarkaa. Typerä päivitysohjelma oli viallinen ja sen viallisuuksien kiertämisessä oli haastetta pitkäksi aikaa. Latailupalkkien matelemisen seuraaminen on kyllä äärimmäisen tylsää. Kun sain sitten kaikki päivitykset lopulta ladattua ja käynnistettyä ohjelmiston uudestaan, en huomannut mitään muutosta tapahtuneen, jos ei versionumeron vaihtumista oteta huomioon.

Lumiaura pörrää tuolla vähän kauempana olevan talon pihalla. Lumiaurat ovat kyllä kivoja. Ne ovat ehkä parasta talvessa. Muuten talvi on kyllä aika kamalaa. Eilen menin töiden jälkeen käymään kirjastossa, enkä jaksanut laittaa hanskoja käteen, kun ajattelin että matka on sen verran lyhyt. Olisi pitänyt. Kotona huomasin että kädet olivat punaiset tomaatit ja niitä kirveli. Sain kai paleltuman käsiini alle viidessä minuutissa. Vielä tänäänkin toinen käsi on aika kipeä ja iho tuntuu omituisen karhealta. Pitäisi todellakin vaatia vaarallisen työn lisää, kun työmatkallakin voi tapahtua tällaisia kauheuksia.

Puolet huoneemme työntekijöistä on jossain koulutuksessa. Jotenkin kun on hiljaisempaa ja vähemmän väkeä, niin tulee heti semmoinen olo, että mitäs minäkään täällä oikein luuhaan. Tieto kohta alkavasta uudesta projektista ja korjattavien bugien vähäpätöisyys luovat tunteen väliajasta tai -tilasta. Vähän niin istuisi pitkällä tylsällä junamatkalla kaupungista toiseen. Toivottavasti siellä toisessa kaupungissa on hauskempaa.

Kissat syövät pesukoneita käyttäviä sammakoita

Vastapäisen rakennuksen ravintolan keittiön ikkunasta näkyy jokin oudohkon näköinen vehje. Se näyttää hieman kuntopyörältä, mutta vaikea uskoa että ravintolan keittiössä todella olisi kuntopyörä. Ehkä siinä on vain läjä epämääräisiä rojuja, jotka yhdessä näyttävät kuntopyörältä. Keittiöhenkilökuntaa kulkee silloin tällöin vehkeen ohi, mutta kukaan ei käytä sitä mihinkään. Voisikohan se olla jonkinlainen moderni taideteos, joka on ollut niin ruma, että sitä ei kehdata laittaa asiakkaiden töllisteltäväksi, mutta toisaalta niin kallis, että ei sitä voi roskiinkaan heittää? Tai kenties se on palkinto jostain kokkikilpailusta?

Olen tänään korjannut laiskanlaisesti yhtä bugia ja etsinyt netistä tulevaan projektiini liittyvien mystisten kirjainyhdistelmien merkityksiä. Välillä olen kyllä ajautunut taas täysin harhateille: Jotkut linkit ovat vain näyttäneet siltä, että niitä on pakko painaa ja katsoa mitä niiden takaa löytyy. Suurimpia löydöksiäni satunnaisia linkkejä painelemalla on ollut se, että Windows Vista vaikuttaa kamalalta. En takuulla asenna omalle kotikoneelleni Vistaa jos ei ole pakko. Ehkä laitan kotikoneelleni Linuxin, tai kieltäydyn jääräpäisesti päivittämästä kotikonettani enää koskaan.

Mystisten teknologiakirjainyhdistelmien merkityksen selvittäminen on loputon suo. Aina kun alan selvittämään jotain kirjainyhdistelmää, siinä viitataan toiseen, joka pitää myös selvittää tai palauttaa mieleen. Kaikki liittyy kaikkeen. Jotta voit todella ymmärtää XXX:n merkityksen, on selvitettävä myös AAAA - ZZZZ:n merkitykset. Sitä mukaa kun saan sisäistettyä uusia kirjainyhdistelmiä, ehdin jo unohtaa edelliset. Pitäisi varmaan tehdä jotain muistiinpanoja itselleni, jotta voisin kerrata jossain vaiheessa, mitä mikäkin tarkoitti ja mihin asiat liittyivät. Jos tekisin muistiinpanoja käsin paperille, voisin ehkä piirrellä yhdistelmien viereen jotain kuvia, kuten kukkia, kissoja, pölynimureita ja pingviinejä. Sitten voisin tehdä jotain muistisääntöjä tyyliin: Kissa syö sammakoita, jotka käyttävät pesukoneita. Kaikki ne asuvat suuressa jäähallissa, jossa valmistetaan pizzoja. Minä muistaisin kyllä tuommoisen löpinän paljon helpommin kuin pelkkien kirjainyhdistelmien nimet ja suhteet toisiinsa.

Nukuin taas viime yönä aivan liian vähän. Tänään sentään tulin ajoissa töihin, mutta saadakseni silmät pysymään auki, minun oli pakko juoda taas litratolkulla kolaa ja kahvia. Nyt päässä pörisee, kädet tärisevät ja keskittymiskyky on totaalisen kateissa. Kiihkeätempoisen konepötpötyksen kuunteleminenkaan ei sanottavasti selkeytä ajatuksia. En kuitenkaan uskalla lopettaa musiikin kuuntelua ja kofeiinin tankkamista, koska pelkään että vajoan koomaan, jos vireystilani laskee hiemankin.

Historian kamalin maanantai

Tänään ikkunasta ei näy mitään. Ulkona paistoi aurinko ja yksi samassa huoneessa työskentelevistä oli sitä mieltä, että auringonpaiste haittasi työntekoa ja sulki sälekaihtimet. Nyt täytyy sitten tuijotella jotain muuta. Siis tietokoneen monitoria ja pöydällä lojuvia rojuja. Heti kun tuo valonarka vampyyri lähtee käymään jossain, avaan kyllä verhot uudestaan.

Plääh, tulin tänään kaksi tuntia myöhässä töihin. Nyt minun pitää notkua täällä yömyöhään tai kasvattaa ennestäänkin varteenotettavaa miinustuntisaldoa. Viime aikoina olin jo alkanut elätellä toivoa, että saisin joskus nuo tunnit nollaan. Illalla täällä on toisaalta varmaankin aika rentoa, kun voi tehdä mitä huvittaa, koska ei täällä yleensä kukaan ole maanantai-iltaisin kovin myöhään, mutta pelkään etten kestä siihen asti. Kohta alan huutaa. "Lähtekää kaikki kotiin! Haluan avata verhot ja yrittää nukkua toimistotuolilla!" Löysin kyllä yhdestä hylätystä huoneesta sohvankin, ehkä voisinkin nukkua sillä. Tai oikeastaan voisin vain lähteä kotiin. Kotona ikkunasta on paljon kivemmat maisematkin.

Kauhea kiusaus olisi juoda hirveästi kahvia tai energiajuomaa tai molempia, koska väsyttää taas niin älyttömästi. Join jo yhden energiajuoman ja kahvin, ja maha ei oikein tuntunut pitävän niistä. Tänään on kyllä huono päivä. Bugirintamallakin olen jumittunut yhteen ärsyttävään bugiin, jossa tuntuu riittävän työsarkaa loputtomiin. Itse asiassa kyse ei ole edes bugista, vaan siitä, että se ihminen, jonka piti toteuttaa toiminnallisuus yksinkertaisesti jätti homman kesken ja siirtyi kiinnostavimpiin hommiin. Kiitos vain kovasti! Pitäisiköhän minunkin seurata esimerkkiä ja jättää toteutus jonkun toisen riesaksi? Toisaalta en nyt äkkiseltään keksi mitään kivempaakaan tekemistä. Paitsi että voisin lähteä kotiin. Taidan mennä johonkin autioituneista huoneista joksikin aikaa hakkaamaan päätäni seinään. Jospa ajatukset vaikka selkeytyisivät tai vajoaisin tajuttomuuteen.

Haluan oppia niksejä

Vähäpätöisten virheiden korjaamisen lisäksi uuden päivityksen myötä joku löysi uuden mysteeribuginkin. "Eilen vielä kaikki toimi, ja kukaan ei ole koskenut mihinkään, mutta nyt tämä ei enää toimi." Just just. Tämä on taas niin tätä samaa vanhaa. Ei muuta kuin tarkistetaan käydään läpi logeista kaikki mahdolliset muutokset, kyllä siellä jossain on jokin muuttunut kumminkin. Hohhoijaa.

Pahus, huomasin että eilen jalkaan tullut haava vuosi päivälläkin vielä sen verran, että toisiinkin farkkuihin tuli veritahra. Googlettelin vähän miten tahran saisi puhdistettua, kun muistelin lukeneeni joskus jonkun tempun millä tahra lähti jostain Joka naisen niksikirjasta. (Tottakai minua kiinnostavat naisten niksit! Itse asiassa minua kiinnostavat kaikki niksit. Niksikirjoja tehdään ihan liian vähän. Missä ovat Joka miehen niksikirja, Koodaajan niksikirja, Saunojan niksikirja, Talonmiehen niksikirja, Juopon niksikirja ja Toimitusjohtajan niksikirja? Äkkiseltään ei tule mieleen yhtään niksikirjaa, joka ei kiinnostaisi minua.) Mielessäni käväisi ajatus, että netti pursuaisi rikollisille tarkoitettuja ohjeita veritahrojen poistamiseen. Olen varmaan katsonut liikaa tv:tä. En löytänyt yhtään rikoksiin viittaavaakaan vinkkiä, mutta tavallisia vinkkejä sentään löytyi: sappisaippua suositeltiin moneen kertaa, pelkkää kylmää vettäkin joku suositteli ja suolaa. "Opin niksin piikoessani Saksassa pienessa majatalossa.", täsmensi suolavinkin esittäjän. Sen on pakko toimia. Täytyy testata illalla.

Jostain syystä minusta lause "Opin niksin piikoessani Saksassa pienessa majatalossa." sopisi loistavasti sähköpostin lopussa olevaksi mietelauseeksi. En taida kuitenkaan ottaa sitä käyttöön, vaikka mieleni tekisi. Ehkä se hämmentäisi ihmisiä liikaa ja antaisi minusta omituisen mielikuvan. Joku voisi jopa alkaa epäilemään sukupuolista identiteettiäni (Olenhan sentään Mies!). Muuttuisikohan vaikutelma jos lisäisin yhteyteen lähteen:
"Opin niksin piikoessani Saksassa pienessa majatalossa."
- auttaa 29.1.2006 klo 10.57 http://keskustelu.suomi24.fi -keskustelufoorumilla
Enpä tiedä. Aika kummalliselta tuokin vaikuttaa. Omituinen nimimerkki tuo "auttaa", ei sitä kukaan tajua kirjoittajaksi. T-paitatekstinä tuo voisi kyllä toimia ihan hyvin ilman tuota lähdetietoa. Toisaalta lähes mikä tahansa teksti toimii t-paidan tekstinä. (Omituinen väittämä muuten ihmiseltä, jolla ei ole yhtäkään t-paitaa, jossa lukisi jokin slogan. (Ei kun onhan minulla yksi: Siinä lukee TONY HALME ON HOMO! Mutta senkin sain lahjaksi, enkä ole pitänyt sitä varmaan kuin kerran. (Pelkään varmaan törmääväni Tony Halmeeseen kadulla. Tai jotain. (Eikä minua oikeasti paljonkaan jaksa kiinnostaa Tony Halmeen seksuaalinen suuntautuminen.))))

Iso osa toimistossamme työskentelevistä ihmisistä muutti toisiin tiloihin. Mekin muutamme parin kuukauden päästä muualle. Nyt kun toimistossa on vähemmän ihmisiä, niin limsa ei varmaan lopu niin nopeasti kesken. Jee! Lisäksi monta huonetta jäi nyt täysin tyhjäksi. Täytyy käydä tekemässä niihin tutkimusretkiä jossain vaiheessa päivää, kun tylsyysmittari alkaa paukkua punaisella.

Haava jalassa

Jalkaan sattuu. Kompatuin töihin lähtiessä kotipihalla rappuralliin ja sain jalkaan inhottavan haavan. Melkein uudet farkutkin repesivät tietysti. Mietin hieman pitäisikö tuota haavaa mennä näyttämään työterveydenhuoltoon, mutta en taida kuitenkaan. Haava on kyllä iso, mutta ei sitä oikein voi tikata ja kun ei se enää vuoda vertakaan, niin eipä se terveydenhoitajakaan sille varmaan mitään voisi tehdä. Ärsyttävää, kun on muutenkin tosi tylsää, niin nyt on vaikea keskittyä muuhun kuin siihen, että jalkaan sattuu, ja on pakko tunnustella että alkoikohan haava vuotaa uudestaan verta. Taidankin käydä kohta taas vessassa katsomassa miltä haava näyttää.

Haalarimiehet taitavat rikkoa pihalla jotain palasiksi teltassaan. Teltan ulkopuolelle on tuotu pari roskalavaa ja sinne raahataan kottikärryillä ainakin jotain ruosteisen näköisiä metallinpalasia. Miksiköhän tuommoista purkuoperaatiota varten piti oikein teltta rakentaa? Aikovatko he räjäytellä jotain ja pelkäävät, että sirpaleita lentelee ympäriinsä? Vai onko purkuvaihekin vain osa jotain suurempaa suunnitelmaa?

Vähäpätöisten virheiden korjaaminen jatkuu. Tänään annoin kyllä periksi yhden virheen suhteen, koska en saanut sitä toistettua vaikka kuinka yritin. Ehkä käyttäjä on kuvitellut virheen, tai nähnyt unta? Voisikohan olla mahdollista, että ohjelmamme käyttäjilläkin on niin tylsää, että hekin nukahtelevat monitorin äärelle ja näkevät unta ohjelman virheistä?

Sain tänään ihan virallisen luvan opiskella tulevaan projektiini liittyvien mystisten kirjainyhdistelmien merkityksiä, mutta en ole toistaiseksi jaksanut aloittaakaan. Tylsyysaste on suunnilleen sama kuin virheiden korjaamisessa, mutta virheiden korjaaminen rasittaa aivoja ehkä vähän vähemmän. Kenties hivuttaudun asteittain korjaamisesta opiskeluun. Tänään vasta harkitsen kirjainyhdistelmien tavaamista, huomenna voisin opetella jonkun yksittäisen kirjainyhdistelmän ja ylihuomenna ehkä jo kaksi.

Argh! Taisin tölväistä epähuomiossa haavan pöydänjalkaan. Nyt tuntuu hieman siltä kuin verinoro valuisi pitkin säärtä. Taidan sännätä vessaan.

Paluu kofeiiniorjuuteen

Juon taas vaihteeksi kahvia, kun päätin unohtaa sen paastojutun toistaiseksi. Kylläpäs kahvi onkin hassua, heti tuntuu olo paljon virkeämmältä, vaikka otin vasta ensimmäisen hörpyn, eikä kofeiini ole takuulla ehtinyt vielä imeytyä mihinkään. Ehkä kahvinjuonnin piristävä vaikutus onkin osittain psyykkinen? Tai sitten kofeiinia imeytyy verenkiertoon jo pelkästään hengittelemällä kahvin höyryjä?

Nukahdin taas aamupäivällä hetkeksi monitorin äärelle. Mietin jotain työhön liittyvää asiaa ja äkkiä tuntui siltä, että olisipas kivaa pistää vähäksi aikaa silmät kiinni, ja sitten olikin jo unessa. En oikein tiedä kauanko nukuin, varmaan minuutin tai kaksi. Heräsin johonkin ääneen, olin varmaankin alkanut kuorsata ja joku rykäisi kohteliaasti herättääkseen minut.

Korjailen nyt uutta projektia odotellessa jotain ikivanhoja bugeja, jotka ovat niin vähäpätöisiä, että kukaan ei ole aikaisemmin jaksanut niitä korjata. Tai sitten ne ovat niin kummallisia, että ne ovat jääneet sen takia korjaamatta. Tylsiä virheitä joka tapauksessa, useimmat käyttäjät eivät varmasti törmäisi virheisiin koskaan. Tai ehkä törmäävätkin, olen viime aikoina yllättynyt kyllä useaan otteeseen käyttäjien mielikuvituksellisista tavoista käyttää ohjelmistoamme.

Ikkunasta ei ole näkynyt mitään kiinnostavaa pariin päivään. Silloin tällöin haalarimiehiä vilahtelee rakentamansa teltan ovella, mutta muuten kaikki jännittävä tuntuu tapahtuvan pihalla olevan teltan sisällä. Telttakin on jo peittynyt lumella niin, että näyttää kuin talon alinta kerrosta ei olisikaan, vaan pihan toisen puolen täyttäisi jonkinmoinen nurmikkokoroke, joka on siis lumen peitossa.

Nyt kofeiini alkaa vaikuttaa, tuntuu oikeastaan kuin täällä olisi vieläkin tylsempää, kun alan havannoida selkeäämmin tämän turruttavan pysähtyneisyyden kaikki vähäisimmätkin yksityiskohdat. Koodivirheet, joista kukaan ei välitä, pihalla kököttävät palelevat pulut, vetoisan ikkunan raosta tunkevan ilmavirran heiluttama pölypallo pöydän nurkalla. Jees, ihan kuin olisin tullut vanhaan kotiini, jonne en kyllä varsinaisesti ikävöinyt. En enää ikinä juo mitään, missä on kofeiinia.

Työviikko alkaa tiistaina

Lintsasin sitten töistä maanantain, tosin ihan lääkärin luvalla. Maanantaina poissaolossa on kaksikin hauskaa puolta: Ensinnäkin viikonloppu tuntuu kestävän pitempään ja toiseksi seuraavaan viikonloppuun vähemmän aikaa. Olisipa hauskaa jos viikossa olisikin aina kolme päivää vapaata, vaikka sitten pitäisi vaihtaa viikon pituudeksi kahdeksan päivää. Toisaalta jos työ- ja vapaapäivien suhde säilyisi samana, niin kymmenen päivää töissä ja neljä päivää vapaata kuulostaa aika pahalta. Ei siis tietenkään neljä vapaapäivää, mutta viisikin työpäivää putkeen tuntuu olevan minun kestokykyni rajoilla.

Bugit ja muutospyynnöt olivat täällä kiltisti odottamassa minua jonossa. "Korjaa minut!" ne huutavat, ja minähän korjailen, tai ainakin yritän. Jotkut pyynnöt ovat niin kummallisia, että vaadittaisiin varmaankin jonkinmoinen telepatiavirtoja nauhoittava laite, jotta voisin saada selville mistä oikein on kyse. Kuvaukset ovat niin puutteellisia, että en osaa sanoa tarkoittavatko kuvaukset virheellistä tilannetta, vai tilannetta johon pitäisi pyrkiä. Mitäköhän kirjoittaja mahtoi ajatella? Ehkä muutan vain toiminnan juuri päinvastaiseksi kuin se nyt on. Ehkä ilmoituksella ajettiin takaa sitä. Jatkossa riittänee yksi yleinen korjauspyyntö: "Muuta kaikki."

Taisin taas syödä lounaalla betonia. Maharaukkani yrittää sulattaa möykyn, jonka sinne pureskelematta nieleksin, ja se taas vaatii kaiken energian mitä ruumiillani on käytössään. Sori vaan aivot, ei nyt riitä energiaa ajatteluun, kun pitää sulattaa tuota juttua mahalaukussa. Palataan asiaan joskus klo 18 paikkeilla.

Paastosta ei tullut sitten taaskaan mitään. Nyt en enää edes elättele toivoa, että ensi viikonloppuna yritän uudestaan. Olkoon koko paasto toistaiseksi. Pilaan ehkä paastolla kesälomaani, jos silloin sattuu siltä taas tuntumaan.

Pääsin, tai jouduin, johonkin toiseen projektiin, joka alkaa ensi viikon lopussa. Tiedossa on kai hektistä koodaamista, mikä kuulostaa tässä vaiheessa ihan kivalta vaihtelulta. Näin alkuun pitää kuitenkin kahlata läpi tolkuton määrä erilaisia outoja kirjainyhdistelmiä viliseviä dokumentteja, jotta tajuaisin yhtään mitä minun pitäisi tehdä. Nämä miljoonat kirjainyhdistelmät ovat minulle selkeästi akilleen kantapää: Unohdan ne aina lähes välittömästi. Joskus keskustelin aiheesta tuttuni kanssa, joka sanoi muistavansa yhdistelmät nimeämällä ne uudestaan tyyliin TIDF = Typerien Idioottien Dokumentti Formaatti. En tiedä, ehkä tuo voisi toimiakin, mutta pelkän oman lyhenteen muistamisesta ei taida olla paljakaan hyötyä, jos ei muista mitä lyhenne oikeasti tarkoittaa ja mihin se liittyy.

Siivouspäivä

Teinpä urotyön ja siivosin pöydän. Vastoin odotuksiani, kasasta ei löytynyt vaarallisia tai iljettäviä otuksia, eikä edes ruoan tähteitä. Yllättävimmät asiat, jotka pääosin papereista koostuvasta kasasta löysin, olivat yksi kuulakärkikynä, jonka luulin hukkuneen, ja takuukuitti jostain romusta jonka olin joskus palkkapäivänä ostanut kulutusvimmassani. Olipas tylsää. Olin vähän toivonut työhuoneeseemme yleistä hysteriaa, kun kasasta olisi loikannut skorpioneja ja jättiläishämäkkejä etsimään uutta turvapaikkaa ihmisten jalkojen juuresta.

Tänään on ollut vaisu päivä. Nyt ei tosiaan tunnu olevan mitään kunnollista tekemistä. Tein loppuun jonkun suunnitteludokumentin ja tutkailin jotain eksoottista virhettä, ja siinä sitten menikin koko aamupäivä. Ehkä jatkan paremman tekemisen puutteessa saman, tai jonkin muun eksoottisen virheen tutkimista. Kun virhetilanne ylittää tietyn mystisyyden tason, alkaa ongelman paikantaminen siirtyä ohjelmoinnista enemmän psykologian puolelle. Pitää miettiä, mitä ihmettä käyttäjä on saattanut tehdä jossain tietyssä tilanteessa. Jotkut käyttäjät onnistuvat käyttämään ohjelmia tavoilla, jotka eivät kyllä ihan äkkiseltään tule mieleen.

Haalarimiehetkin ovat hävinneet pihalta johonkin. Miesten kyhäämä teltta alkaa näyttää aika valmiilta, mutta jotain epämääräisiä rojuja lojuu vielä siellä täällä. Kyllä siellä varmaan ainakin jotain tulee tapahtumaan. Mitenköhän tuo hökötys kestää, jos koko viikkonlopun sataa lunta, räntää ja vettä? Ei tuosta katokselta kyllä valu mikään mihinkään. No toisaalta miehet joskus kävelivät pressullakin, joten eiköhän se kestä. Jännityksellä kyllä seurasimme, milloin pressu repeää ja mies holahtaa aukosta. Kyllä se pressu vaan ihmeen paljon näymmä kestää.

Hohhoijaa. Kylläpä taas tuntuu päivä pitkältä. Pitäisi varmaan taas keksiä jotain oheisohjelmaa johonkin väliin. Koneen ääressä kökkiminen ilman mitään erityistä tekemistä on varmaan kaikkein tylsintä mitä voi olla. Jospa kävisin vaikka pläräämässä mitä kirjoja hyllyssä on sen näköisenä, että etsisin jotain tietoa. Siinä on tietty suuri riski, että joku voi tulla kysymään mitä etsin. No sitten voin lukea ensimmäisen otsikon kirjasta jota plärään ja sanoa sen. Kappas vaan, juuri löytyikin!

Saapas nähdä tuleeko paastostani taaskaan mitään. Tällä hetkellä epäilen kovasti. Nyt olisi taas niin paljon kaikkea hommaa kotona, että en kyllä yhtään kaipaisi taas yhtä lisärasitetta. No en ota asiasta painetta. Ei minun ole mikään pakko paastota. Ehkä aloitan paaston ja lopetan sen vain sitten jos siltä tuntuu. Tai unohdan koko jutun toistaiseksi.

Huomio on saattanut joskus herpaantua

Ulkona sataa räntää. Olipa hieno ajoitus lähteä lounaalle toiselle puolen kaupunkia - kävellen tietysti. Räntäsade on varmaan kaikkein ärsyttävintä, koska se on sekä märkää että kylmää ja näyttää tyhmältä. Erityisen ällöä on jokin aika sitten maahan satanut lumi, joka on kastunut sitten kunnolla. Se näyttää likaisen harmaalta ja sellaisen päälle on ikävää astua, kun kengätkin kastuvat ja se moska vielä tarttuu kenkiin.

Päivän ohjelmani koostuu taas enimmäkseen bugikorjauksista. Tänään en ole vielä joutunut käynnistelemään kyllä serveriä kovinkaan montaa kertaa, mutta pahasti pelkään, että sitäkin on vielä tänään edessä. Mikään kiire hommilla ei onneksi taida olla. En ainakaan ole pitänyt kiirettä.

Aamupäivällä meinasin pari kertaa nukahtaa istualleni. Havahduin siihen että leukani kosketti rintaani. Oikeastaan siis nukahdinkin. Toivottavasti leukani alkoi heti valua alaspäin, enkä nukkunut sitä ennen puolta tuntia leuka pystyssä. Vaikka mitäpä sillä oikeastaan on väliä? Istun selin muihin huoneessa istuviin nähden, joten jos en sattunut kuorsaamaan, en usko että kukaan edes huomasi mitään erityistä. Eikä sillä varmaan muutenkaan ole kenellekään mitään väliä, tuijotanko ruutua apaattisesti silmät auki vai kiinni.

Olisi varmaan kaameaa, jos työ olisi yhtä aikaa sekä tosi tärkeää ja tosi tylsää. Esimerkiksi jonkun tehdasprosessin valvomista: Tuijottelisi kaiket päivät jotain mittareita, ja mitään ei ikinä tapahtuisi. Sitten siihen tottuisi, että mitään ei kumminkaan tapahdu ja alkaisi touhuamaan jotain ihan omiaan, jolloin tietenkin jokin menisi pahasti pieleen ja koko tehdas räjähtäisi. Satoja kuolleita ja miljardien eurojen vahingot! Siinä olisi vähän noloa sitten selitellä että nukkui "kun ne mittarit olivat niin tylsiä, eikä mitään ikinä tapahtunut". Tässä hommassa mitä teen on kyllä se hyvä puoli, että mitään kaameaa ei tapahdu, vaikka huomioni herpaantuisi välillä aivan totaalisesti pitkäksikin aikaa.

Haalarimiehet pihalla ovat saaneet telttansa jo melkein valmiiksi, mutta nyt siellä tapahtuu jotain muuta. Jotain pellin palasia näyttävät ainakin raahaavan rakentamalleen katokselle. Ehkä tuolla rakennetaan sittenkin jotain pysyvämpää rakennelmaa kuin juhlatelttaa? Hämmentävästi haalarimiesten yhtenäinen pukeutumislinjakin on murtunut: Nyt toisella on sadetakki ja toisella ei.

Vaadin parempia serverin käynnistystekstejä

Pihaan rakennettavasta hökötyksestä näyttäisi muodostuvan teltta, eikä pelkkä katos. Kun hökötys on valmis, puolen pihan tapahtumia ei näy tänne mitenkään. Siellä varmaan tehdään jotain huippusalaisia juttuja. En varmaankaan koskaan saa selville mitä tuolla oikein tapahtuu.

Aloin miettiä tarkemmin mitä paperikasassani mahdollisesti lymyilee. Ruoan tähteet voisivat hyvinkin houkutella sinne vaikka minkälaisia pieniä otuksia. Yritin muistella mitä olen työpöydän ääressä syönyt viimeisen puolen vuoden aikana:
- Pari munkkia
- Porkkanoita
- Omenoita
- Karkkia
- Ehkä herneitä joskus kesällä
Nyt kun ajattelen asiaa, olen ihan hyvin saattanut unohtaa pöydälle jotain ruoan jämiä, jotka ovat hautautuneet paperien sekaan. Joku öiseen aikaan toimistolla vipeltävä otus on saattanut haistaa jo kaukaa ruoan ja kaivautua kasaan. Ehkä otuksella on ollut kavereitakin mukana ja ne ovat alkaneet lisääntyä. Täytyy alkaa syrjäsilmällä tarkkailla paperikasaa, josko siellä näkyisi liikettä.

Pitäisi joskus laskea kuinka monta kertaa päivässä käynnistän uudestaan serverin. Välillä tosin käynnistelen eri serveriäkin, mutta toisinaan tuntuu siltä, että suurin osa päivästä kuluu samoja serverin käynnistystekstejä tuijotellessa. Ruudulla vilisevät tekstit ovat kaiken huipuksi jotain aivan merkityksetöntä soopaa. Jos minä tekisin serverin, jota pitäisi käynnistellä jatkuvasti, laittaisin käynnistymisteksteiksi jotain mielenkiintoisempaa. Vaikka jotain aforismeja tai jotain. Tai oikeastaan serverin käynnistymisen yhteydessä voisi näyttää aina pätkän jostain romaanista. Sitten sitä oikein odottaisi, että pääsisi taas käynnistämään serverin, jotta näkisi miten tarina jatkuu.

Olen melko varma että jokin liikahti äsken paperikasassa! Siellä todella majailee jotain iljetyksiä! Onneksi en alkanut heti siivoamaan kasaa. Taidan jäädä tänään myöhään töihin, ja kun kaikki ovat lähteneet, haen jonkun painavan vehkeen romuhuoneesta ja nuijin sillä paperikasaa. Joko otukset liiskaantuvat tai ainakin pakenevat muualle.

Pihapiirissä tapahtuu

Haalarimiehet ovat rakentaneet pihalle jonkinmoisen katoksen rungon, joka peittää puolet pihasta. Varsinaista katetta ei ole vielä laitettu ja muutenkin viritys näyttää aika väliaikaiselta ratkaisulta. Mitäköhän tuolla tulee tapahtumaan? Ravintola järjestää ulkoilmajuhlat talvella tuossa pihalla ja sateen varalta puolet pihasta katetaan? Herätysjuhlat?

Enpä sitten ehtinyt kauaa peukaloita pyöritellä tekemisen puutteessa. Asiakkaat ovat muistaneet minua oikealla vyöryllä virheitä ja puutteellisuuksia. Hohhoijaa. Tämä urakka jatkuu varmaan kesään saakka, tai ainakin minun osaltani siihen asti, että joudun toiseen projektiin.

Joku nainen pudistelee mattoja viereisen rakennuksen parvekkeella. Onpas monta pientä mattoa. Ja aivan eri värisiä keskenään: Yksi on kirkkaan punainen, toinen vihreä ja kolmas ruskea. Yksi taitaa olla jopa musta. Tuon naisen kotona on varmaankin värikäs sisustus, koska aika kirkkaita värejä hän tuntuu suosivan pukeutumisessaankin: Kirkkaan punainen takki, beiget housut ja oranssi paita. Meidän toimistossa ei varmaan kukaan pukisi päälleen kirkkaan punaista tai oranssia vaatetta. Hillityt värit ovat täällä suosiossa.

Pitäisi varmaan siivota pöytä. Jotenkin puolet pöydästä on päässyt ryönääntymään täyteen hujan hajan olevia papereita ja cd-levyjä. Ehkä siellä seassa on aarteita? Tai jotain ällöttävää, kuten ruoan murusten houkuttelemia koppakuoriaisia. Tai jotain vaarallista: Käärmeitä ja skorpioneja! Uskallankohan sittenkään siivota pöytää? Se saattaa sitä paitsi olla ihan turhaa työtä, sillä parin kuukauden päästä koko toimisto muuttaa uusiin tiloihin, ja pöytä täytyy joka tapauksessa siivota.

Ulkona on näymmä alkanut sataa vettä. Haalarimiehet ovat pukeneet sadetakit päällensä ja kiivenneet rakentamansa hökötyksen päälle kiristelemään jotain pultteja. Toisen takki on vihreä ja toisen keltainen. Touhu näyttää aika vaaralliselta, koska haalarimiehet heiluvat sentään aika korkealla ja telineet ovat varmaankin liukkaat. Minun työni on onneksi kohtuullisen turvallista, jos ei oteta huomioon paperikasassa mahdollisesti väijyviä skorpioneja.

Erilainen maanantai

Ällistyttävää. Olin tänä aamuna ensimmäinen ihminen työpaikalla. Huone oli ihan pimeä ja tasaista näppäimistön nakutustakaan ei kuulunut. Hetkeksi jo pelästyin, että olen tullut tuntia liian aikaisin töihin, mutta kyllä kaikki kellot näyttivät ihan normaalia töihintuloaikaa: 8:45. En voi kuitenkaan olla täysin varma siitä, että kyseessä on ainutlaatuinen tapaus. Yleensä maanantaiaamuisin olen niin tokkurassa, että en muista mitään lounasta edeltävistä tapahtumista. Tänään heräsin sattumalta naurettavan aikaisin, enkä saanut enää unta. Ehkä kroppani mielestä heti töihin tullessa oli jo lounasaika, ja olin siksi niin virkeä. Illalla voi uni tulla kyllä aika nopeasti.

Pihalla on lumiaura. Huisaa! Jos lumi tuo tullessaan lumiaurat, niin kivaa kun sataa lunta. Lumiauroja on kiva katsella. Tänään pihalla on muutenkin oikea jännitysnäytelmä käynnissä: Lumiauran lisäksi ikkunasta on näkynyt kolme haalaripukuista miestä sekä pakettiauto, jossa lukee jotain telineisiin liittyvää, ja jotain omituisia metallihäkkyröitä, joiden parissa haalarimiehet touhuilevat. Mitäköhän tuonne oikein rakennetaan? Harmi, että toiminta tapahtuu hieman aktiivisen näkökenttäni ulkopuolella: Minun pitää kurkotella varta vasten, että näen mitä pihan tuossa osassa tapahtuu.

Pomomme oli ollut logeista päätellen viikonloppunakin töissä ja tehnyt jotain korjauksia. Tein ensitöikseni vielä yhden samanlaisen korjauksen, joka oli jäänyt pomoltani huomaamatta. Nyt onkin varmaan päivän työt tehty. Minulla ei ainakaan ole tiedossa mitään, mitä pitäisi tehdä. No, voisin kai testailla tuota juuri tekemääni korjausta ja ehkä pomonkin tekemiä korjauksia, mutta eipä niissä taida paljon testaamista olla. Joko ne toimivat, tai sitten eivät. Korjaukset olivat sen tyyppisiä, että testin tulos tuskin vaihtuu, vaikka testin tekisi sata kertaa. Mutta kun ei tässä nyt muutakaan tekemistä ole, niin ehkä testaan toiminnon varmuuden vuoksi sataan kertaan.

Paastoni jäi ensimmäisellä yrittämällä heikoksi esitykseksi. Viikonloppuna olikin muka niin tärkeitä tilaisuuksia, että niitä ei voinut pilata pelkästään vettä juomalla ja olemalla mahdollisesti äärimmäisen kärttyinen. Ratkesin siis syöpöttelemään heti kotiin päästyäni. Ensi perjantaina yritän uudestaan.

Perjantai-iltapäivän hitautta

Pläräilinpä aikani kuluksi työpaikkailmoituksia. Kyllähän siellä oli taas pari paikkaa, joihin voisin teoriassa hakea, mutta tuskinpa pääsisin kumpaankaan. Toisessa vaadittiin jotain papereita, joista en ole ikinä kuullutkaan, ja toisessa olisi hyvä tuntea kehitysympäristö jota en tunne. Enpä taida viitsiä hakea. Varmaankin ne olisivat muutenkin vain samaa soopaa erilaisessa paketissa. Tuosta tuli kyllä mieleen, että voisin pikkuhiljaa kyllä alkaa tutustua uusiin kehitysympäristöihin, ihan siltäkin kannalta, että en varmaan kuitenkaan täällä homehdu eläkeikään asti.

Testausurakka jatkuu. Pomomme oli eilen riehunut täällä yötä myöten ja tehnyt jotain hämäriä korjauksia ja nyt niitä sitten pitää testata. Lisäksi uusia bugeja tuntuu löytyvän jatkuvalla syötöllä. Jotkut toiminnot, jotka ovat aiemmin toimineet, ovatkin mystisesti lakanneet toimimasta. Hieno homma. Pitää varmaan taas testata kaikki mahdollinen uudestaan. Kyllä tätä varmaan voidaan pyöritellä pari viikkoa vielä. Nyt ovat onneksi virheilmoituksilla pommittavat asiakkaat apuna testauksessa.

Onpas kello vähän. Perjantai-iltapäivisin aika jotenkin hidastuu ja venyy. Se varmaankin jotenkin ennakoi ja tasapainottaa viikonloppuisin tapahtuvaa ajankulun nopeutumista. Viikonloppuisin on heti herätessä jo päivä puolessa, ja ennen kuin tajuaakaan on jo ilta ja yö. Olisipa säädin, jolla voisi itse vaihtaa ajankulkunopeutta. Nyt voisin vaikka kokeilla, kuinka nopeaksi ajankulun saisi.

Aloitin kai sitten paastonkin lounaan jälkeen. Tarkoitus olisi siis olla viikko syömättä. Juon vaan mehuja, teetä ja ehkä jotain kevytlimsaa. En kuitenkaan suhtaudu paastoon kauhean vakavasti, joten saattaa olla, että lopetankin sen jo heti huomenna. Kiusaan nyt itseäni ainakin tämän illan. Jos tämä menee pieleen heti, niin saatan yrittää viikon päästä uudestaan.

Paloturvallisuus on kunnossa

Vastapäisessä rakennuksessa näkyy ravintolan keittiön henkilökuntaa työn touhussa. Hieman ihmettelen, miksi en ole aiemmin huomannut ikkunassa mitään. Nyt siellä tuntuu olevan melkoinen vilske käynnissä. Ehkä verhot ovat aiemmin olleet kiinni, tai keittön järjestystä on muutettu, niin että nyt ikkunan kohdalla on jotain tärkeää ja aiemmin siinä ei ollut mitään miksi kukaan olisi liikkunut siellä päin.

Nyt surkea testauksemme alkaa kantaa hedelmää: Käyttäjät ovat parissa tunnissa saaneet aikaiseksi kasapäin virheitä tilanteissa, joihin mielikuvitus ei testausvaiheessa kerta kaikkiaan venynyt. Pari aivan typerääkin juttua oli jäänyt näymmä huomaamatta. Nyt sitten korjataan virheitä niin, että savu nousee näppäimistöstä.

Huomasin juuri, että olen koko ajan istuskellut suoraan palosammuttimen alapuolella. Siis semmoisen sprinklerin, josta alkaa suihkuta vettä kun tietty lämpötila ylittyy. Tulikin heti turvallinen olo: Jos vaikkapa aivoni käyvät niin ylikierroksilla, että hiukseni syttyvät palamaan, niin palosammutin pelastaa minut varmasti. Epäilen kuitenkin, että vaaraa aivojen ylikuumenemisesta tuskin on. Enemmän pelkään sitä että aivoni alkavat sammaloitua.

Nenänkaivelutaiteilija

Ulkona paistaa aurinko! Kaikki näyttää epätodellisen selkeältä. Nyt huomaan, että yksi rakennus, jonka eilisessä raportissani laskin likaisen valkoiseksi, onkin itse asiassa vaalean beige. Ulkona on ollut niin harmaata ja ikkunat ovat niin likaiset, että ei tuommoisia eroja ole ihan helppo huomata. En jaksa kuitenkaan päivittää raporttiani, tämä täydennys saa luvan kelvata.

Testausurakka jatkuu vain. Välillä tosin olen joutunut koodaamaankin jotain, sillä testeissä koodista on löytynyt pari huomattavaa puutteellisuutta. Pahasti pelkään, että ihan kaikkia virheitä ja puutteellisuuksia ei ehditä paikantaa ajoissa, sillä koko möllyskä pitäisi heivata tuotantoon huomenna ja vielä tänäänkin on tehty melko isoja muutoksia. No, asiakkaat jatkavat sitten testausta.

Olisikohan hienoa, jos osaisi tehdä jotain ihailtavaa tosi hyvin ja helposti, ja siitä vielä maksettaisiin hyvin? Siis jos jostain syystä kävisi ilmi vaikka, että ihmisistä olisi tosi kiva katsella kun kaivelen nenää? Sitten varmaan tekisin nenänkaiveluvideoita päivät pitkät, ja ehkä joskus kävisin jossain tilaisuuksissakin kaivelemassa nenää suuren yleisön edessä. Eipä olisi vaikeaa hommaa, ja olisihan se hienoa, kun ihmiset ihailisivat ja saisi paljon rahaa. Nykyisellään ehkä olo tuntuisi käytännössä vähän tyhmältä, koska enhän minä kuitenkaan tekisi muuta kun kaivelisin nenää. Vaikea sitä olisi itse niin arvostaa, vaikka sitä muut arvostaisivatkin. Ja voi olla, että nenän kaivelua olisi aika vaikea varioida ja kehittyä siinä. Se olisi vaan sitä samaa nenän kaivelua päivästä toiseen. Varmaan sitä alkaisi kaivata jotain haasteitakin. Ehkä sitten vapaa-ajallani koodaisin jotain tyhmää.

Yllättävän läheinenkin tulevaisuus on hämärän peitossa työtehtävien suhteen. Olisikohan niin, että oikeita hommia ei tosiaankaan ole, ja joudumme vain korjailemaan virheitä ja pyörittelemään peukaloita? Ehkä pöydän alta könyää esiin dokumenttipeikkokin. Saattaa olla, että jatkossa minulla on aikaa tehdä entistäkin yksityiskohtaisempia raportteja toimistomme monimuotoisista tylsyystekijöistä.

Rakennusraportti

Tänään on taas serverinkäynnistelypäivä. Teen pari muutosta johonkin, käynnistän serverin uudestaan, odottelen serverin käynnistymistä, kyllästyn ja alan tehdä jotain muuta, muistan että olinkin tekemässä jotain ennen kuin harhauduin, testaan muutoksen, teen lisää korjauksia, käynnistän serverin, odottelen käynnistymistä jne. Toistetaan muutama tunti.

Raportti ikkunasta näkyvistä rakennuksista:
Ikkunasta näkyviä rakennuksia: 5 valkoista (pari tosin hyvin likaisen valkoista), 2 ruskeaa, 2 harmaata ja 3 punatiilistä rakennusta. Pari osaa parista rakennuksesta näkyy tähän niin huonosti, että saattaa olla, että punatiilisiä on jopa kaksi enemmän tai yksi vähemmän ja valkoisia rakennuksia ehkä yksi enemmän. Tekisi vähän mieli laskea näkyvien rakennusten kerrokset ja ehkä jopa niiden keskiarvokin, mutta en jaksa. Suurimmassa osassa taitaa olla kuusi kerrosta ja pari vähän matalampaakin löytyy. Roskalaatikoita rekennusten pihalla tähän näkyy noin kahdeksan. Ilmanvaihtohökötyksiä näkösällä on ehkä viisi. Pitäisi hommata tänne kyllä kiikarit, että pääsisin tarkempaan tulokseen raporteissani jatkossa.

Ärsyttävä flunssantapainenkin vain jatkuu. Olin uudenvuoden päivän kuumeessa kotona, ja siitä lähtien yskä ja nuha on vaivannut. Siis yli viikon jo nyt. En ole ihan varma onko kyseessä sama flunssa, vai olenko saanut jälkitautina jonkun toisen viruksen. Tuntuu kuitenkin siltä, että koko ajan olen ollut vähän kipeä. Kuumeenkin olen mitannut aamuisin varmaan joka päivä, mutta ei vaan ole kuumetta yhtään. Pahus.

Samojen juttujen uudelleen testaaminen ei ole toistaiseksi ollut ihan niin tylsää kuin pelkäsin. Jostain on taas ilmaantunut uusia virheitä, ja niiden paikantaminen on viennyt niin paljon aikaa, että tuntuu melkein kuin testaisin jotain ihan muuta juttua. Kuitenkin vain melkein. Ällistyttäviä deja-vu-tuntemuksia tässä kyllä tulee jatkuvalla syötöllä. "Ihan kuin olisin täytellyt tätä samaa lomaketta samoilla tiedoilla aiemminkin." "Enkös minä jo testannut tämänkin jutun?" "Onpas järkyttävän tylsää." "Miten kello voi olla noin vähän?"

Olen viime aikoina nukkunut harvinaisen hyvin. Siis pommiin melkein joka päivä. Ehkä tarpeettoman virkeästä olotilasta johtuen näinä parina viime päivänä aika on tuntunut matelevan vielä normaaliakin hitaammin. Normaalisti olen kai niin koomassa, että en edes huomaa ajan kulumista. Pitäisiköhän ihan ehdon tahdoin alkaa nukkua vähemmän? No jos yrittäisin taas alkaa tulla ajoissa työpaikalle, niin ongelma poistunee itsestään.

Rukousten esittämistä tietokoneelle

Pääsin tänään taas suosikkihommiini: Tietokannan perkaukseen. Etsiskelen kahdesta eri taulusta yhtä tiettyä merkkijonoa, ja kun sellainen löytyy, siirrän tekstin kahteen erilliseen tiedostoon ja laitan kantaan tilalle viittauksen tiedostoihin. Paljon tylsempää urakkaa saa kyllä hakea. Sitten kun saan tämän loisteliaan työsuorituksen valmiiksi, minua odottaa toinen ikuisuussuosikkini: Testaus. Pääsen testaamaan uudestaan kaikki samat jutut, jotka testasin viime viikollakin. No pitää yrittää olla positiivinen, ehkä toisella kerralla löydän testauksesta ihan uusia ulottuvuuksia.

Näin aamupäivällä ikkunasta kun jossain tuolla kaukana oli liikennevaloissa jonossa kaksi täysin samanlaista ambulanssia peräkkäin. Vilkut eivät olleet päällä. Ehkä ne oli hankittu samaan aikaan joskus aikoja sitten, ja nyt ne olivat matkalla johonkin määräaikaishuoltoon. Toivottavasti kukaan ei juuri nyt satu tarvitsemaan ambulanssia siellä päin mistä nuo ambulanssit tulivat.

Mitäköhän ihmiset sata vuotta sitten olisivat ajatelleet, kun olisivat nähneet millaista eläminen ja työnteko nykyään on? Kaipa he olisivat ensimmäiseksi kiinnitäneet huomiota ulkoisiin puitteisiin, jotka kai ovat sikäläisiin standardeihin nähden aika hienot. Tuntien tuijottelun jälkeen hekin ehkä alkaisivat ymmärtää homman tylsyyden. Tai mistä sitä tietää, vaikka he pitäisivät monitorin tuijottelua ja koodin suoltamista hyvinkin ylevänä hommana. Ehkä he näkisivät siinä jotain rukoilemisen kaltaista.

Tavallaan koodaaminen onkin oikeastaan aika lähellä uskontoa ja varsinkin rukoilua. Tietokoneessa asuva jumala kyllä toteuttaa lähes kaikki toiveet mitä sille esittää parhaan kykynsä mukaan, mutta se vaatii tarkkaa muotoa palvomismenoissaan. Ohjelmointi on ikäänkuin tarkasti määriteltyä rukousta tietokoneen hengille. Pitää puhua tietokonehenkien omaa kieltä, että ne kiinnostuisivat vähääkään siitä mitä sinulla on niille asiaa. Ei auta, vaikka olisit kuinka sielultasi puhdas, ja vaikka kuinka syvästi kunnioittaisit tietokonettasi, yksinkertainen rukous tyyliin "etsi minulle ne tiedot jotka haluan" ei vain toimi. Pitää rakentaa hengille alttari (sovelluskehitysympäristö) ja miettiä tarkkaan mitä todella haluaa ja kuinka asiansa esittää. Useimmiten tietokoneen henki kyllä toteuttaa toiveesi juuri niinkuin haluat, mutta ei aina. Alttarilla saattaa olla bitti poikittain ja vastaukseksi oikein muotoiltuun rukoukseesi saat vaan herjoja. Ja joskus osoittautuu, että se mitä koneelta pyysit, ei todellisuudessa ollutkaan ihan sitä mitä luulit haluavasi.

Taidanpa jatkaa uhrimenojani tämän typerän ruudun edessä. Kun kirjoitan miljoona riviä pitkän rukouksen koneelleni, sen olisi parasta antaa minulle jotain tosi hyvää. Tai antaa jotain hyvää edes asiakkaillemme, ja asiakkaat puolestaan saisivat palkita pappina toimimiseni ruhtinaallisesti.

Lyhyt oppimäärä työtehtäviini

Aikaisemmin töihin tuleminen meni tänään vähän penkin alle, kun tulinkin puoli tuntia myöhässä töihin. En vain päässyt sängystä ylös ajoissa, kun väsytti niin paljon. Onneksi on viikonloppu. Tänä viikonloppuna en kyllä jaksa ja ehdi tehdä varmaan mitään muuta kuin nukkua. No nukkuminen ei ainakaan ole tylsää. Paitsi jos satun näkemään unta että olen töissä, mitä onneksi tapahtuu aika harvoin.

Kappas vaan, copy-paste-urakan tuotantoonotto siirtyi jälleen. Jokin jossain ei taaskaan toimi, ja nyt joku kai tekee jossain jotain ja sitten ensi viikolla pitää taas testata kaikki uudestaan. Hienoa. Asiakas on varmaan tosi tyytyväinen. Esitettiin jo kysymys, että onkohan meillä projektille enää koko asiakastakaan. Tässä on ihan tosi motivoitunut olokin testata nyt näitä juttuja, kun tietää, että ensi viikolla testataan kaikki taas uudestaan. Testaaminen on muutenkin niiiiin tylsää.

Olisikohan se laskettavissa painajaiseksi, jos näkisin unta tuntikausia kestävästä testaamisesta? Aina kun lopulta saisin jonkun jutun testattua, niin joku tulisi sanomaan, että jokin jossain mahdollisesti muuttui, ja kaikki pitää testata uudestaan.

Lyhyt oppimäärä työtehtäviini:
([klikataan hiirellä, maalataan teksti], Ctrl + C, [klikataan hiirellä], Ctrl + V) * n

Jos tylsyydestä saisi puristettua energiaa, kaikki maailman energiantuotanto-ongelmat olisi ratkaistu. Yksin meidän toimistostamme irtoaisi taatusti suurehkon kiintotähden verran tylsyysenergiaa. Ajatella, jos edes puoliksi yhtä tylsiä toimistoja on maailmassa satoja, tuhansia ja jopa miljoonia, niin mikä käsittämätön määrä energiaa siitä syntyykään! Miksi tätä ei tutkita tutkimuslaitoksissa? Kaikenmaailman anti-materian tutkimiseen kyllä riittää resursseja.

Kofeiinista irrottautumista (taas)

Jatkan kahvittomuus-linjalla. Kyllä tähän teehenkin alkaa jo tottua, vaikka väsyttää kyllä ihan älyttömästi. Äärimmäisen tylsän testauksen tekeminenkään ei kyllä ainakaan yhtään auta asiaa. Aamupäivällä sorruin taas tuntikausiksi surffailemaan jossain omituisilla sivustoilla, joiden sisältö liittyi työn tekemiseen erittäin väljästi tai ei ollenkaan. Ensin lähdin hakemaan jotain ihan oikeaa asiaa odotellessani taas serverin käynnistymistä ja jotenkin vain hairahduin. Eivätkä ne sivustot olleet edes mitenkään mielenkiintoisia. No, ehkä sieltä taas imeytyi alitajuntaani jotain tiedon kultajyväsiä, jotka loikkaavat tietoisuuteeni juuri kun niitä tarvitsen.

Anonyymit kofeinistit jäivät myös vaivaamaan minua. Eilen mieleeni ei tullut etsiä englannin kielisillä hakusanoilla. Jospa vaikka ulkomailla oltaisiin meitä tässäkin suhteessa vuosia edellä. Caffeine addicts anonymous -hakusanoillakaan ei löytynyt kuitenkaan mitään järkevää:
http://www.google.com/search?q=caffeine+addicts+anonymous
Joku muukin kirjoitteli aiheesta englanniksi blogiinsa ja joku muu kuvaili sillä jotain juomaa. Ilmeisesti kofeiiniriippuvuutta ei pidetä kovin suurena ongelmana.

Kofeiiniriippuvuus syntyy säännöllisessä käytössä, jolloin myös sietokyky kasvaa. Säännöllinen kahvin käyttö ja kofeiiniriippuvuus ovat modernissa yhteiskunnassa erittäin yleisiä. Kofeiinin vieroitusoireita ovat muun muassa väsymys, keskittymiskyvyn puute ja päänsärky. Riippuvuutta aiheuttava päiväannos on noin 350 mg (3—4 kuppia kahvia).
Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kofeiini

Tälläkin hetkellä tekisi kyllä mieli kahvia ja väsyttää ihan tolkuttomasti. Keskittymiskyvyssänikin olisi kyllä parantamisen varaa, mutta päänsärkyä en voi kyllä väittää tuntevani. Ehkä vieroitusoireet ovat jo menossa ohi? En ole moneen päivään juonut 3-4:ää kupillista kahvia. Kokista ja teetäkin olen juonut aika maltillisesti, ei niistä luulisi irtoavan kofeiniia niin paljon. Jospa ensi viikolla saisin vähennettyä vielä teen ja limsan juontiakin ja syötyä vähemmän, niin voisin ehkä sitä seuraavalla viikolla jo kokeilla mehupaastoa. Taidan varmuuden vuoksi aloittaa paaston kotona. Jos tulen paastosta entistäkin väsyneemmäksi, niin parempi minimoida ne päivät joina pitäisi käydä töissä. Saattaa olla muutenkin, että olen jo kahden päivän jälkeen ihan valmis lopettamaan koko paaston.

No nyt joku löysi jonkun virheen. Pitää kai alkaa korjaamaan sitä tai ainakin selvittää mistä se johtuu. Pitäisi kai riemuita: On virheiden paikantaminen sentään vähän vähemmän tylsää kuin pelkkä testaaminen virheiden toivossa. Taidanpa laittaa kuulokkeet korville ja luukuttaa jotain konemätkettä lujalla, niin pysyn ainakin hereillä. Bugien korjaaminen on kuitenkin huomattavan paljon hankalampaa unessa. Testaaminen vielä voisi mennäkin samalla nukkuen, mutta korjaamiseen tarvii sentään vähän ajatella jotain.

Uuden vuorokausirytmin aiheuttamaa väsymystä

Kuulin tänään että projektini toisessa yksikössä toteutuu, mutta vasta joskus keväällä. En tiedä pitäisikö riemuita vai olla pettynyt. Kai se on ainakin vaihtelua, mikä tahansa vaihtelu tähän tylsyyteen on kai vain hyvästä.

Taas on koko aamun väsyttänyt aivan järjettömästi. Välillä huomaan, että silmäni lupsahtelevat kiinni ja niiden saaminen auki vaatii todellakin ponnisteluja. Pari kertaa silmäluomeni ovat jääneet vähän ikään kuin puoliväliin, enkä ole saanut tarkennettua katsettani ruudulle ilman todella vaativaa keskittymistä. Aivan kuin olisi maanantai, vaikka on jo keskiviikko. Eilisaamu menikin ihmeen kitkatta.

Olen alkanut tulla töihin hieman aikaisemmin. Tästä seuraa se ihanuus, että voin lähteäkin täältä hieman aikaisemmin ottamatta ainakaan niin suuria miinustunteja takkiini kuin aiemmin. Huono puoli taas on se, että en tietenkään ole alkanut mennä nukkumaan yhtään aikaisemmin, mistä seuraa se, että nukun entistäkin vähemmän ja olen entistäkin väsyneempi. Aamupäivisin lähes olen täysin pihalla siitä, mitä ympärilläni tapahtuu.

Tänään uusi tuntikirjanpitojärjestelmämme yllättäen heräsi henkiin. Ehkä se ei olekaan aivan täysi susi? Kaamea se on edelleen, mutta kyllä se ainakin jollain tasolla tuntuu toimivan. Siihen voi todella kirjata työtunnit ja se jopa näyttää tallentavan ne johonkin. En silti luota siihen, ja kirjaan varmuuden vuoksi tunnit erilliseen tekstitiedostoonkin. Vaikka mitäpä se oikeastaan minua haittaisi, jos vaikka tiedot tekemistäni tunneista johonkin häviäisivätkin? Taidankin tuhota koko tiedoston. Tadaa, koneella on 0,1 kb enemmän levytilaa!

Juon taas teetä. En eilen juonut kahvia ollenkaan, jospa kestäisin tämänkin päivän ilman kahvia. Yritän myös pärjätä vain yhdellä limsalla päivässä. Onkohan olemassa jotain AA:n tapaista yhdistystä kofeiiniaddiktiossa eläville? AK? Anonyymit Kofeinistit? Anonyymit Kofeiiniriippuvaiset? Hakukone ei löytänyt kumpaakaan. Ehkä sellaista ei vielä ole. Ehkä juuri minun pitää perustaa tällainen yhdistys. Ehkä löysin juuri elämäntehtäväni? Paitsi että haluanko todella itsekään täysin eroon kofeiinista? Tuhoaako kofeiini elämäni?

Flunssailua

Köh köh. Röh röh. Onpas kivaa: Minulla on taas jonkin asteinen flunssa, ja sitten vielä ähky kun söin lounaalla liikaa. Tuntuu siltä kuin olisin syönyt säkillisen sementtiä. Ei pitäisi ikinä mennä nälkäisenä syömään johonkin buffettiin. Sitä vaan syö ja syö, eikä tajua, että on syönyt jo ihan liikaa. Nälkä oli olevinaan ihan hirveä, kun en ehtinyt aamulla syödä aamupalaa. Kaiken huipuksi olin suunnitellut jo aloittavani varovaista laskua tulevaan paastoon.

Kuten arvata saattoi, päivän ohjelmaan on kuulunut tuntikirjauksen kanssa sekoilua, ohjeiden pläräystä ja kyselemistä toisilta. Eikä kukaan kai ole saanut varsinaisesti kirjattua tehtyjä tuntejaan. Jotain tyhjiä lomakkeita ja virheilmoituksia sentään on ruudulle saatu ja pari mielenkiintoista teoriaa esitetty siitä, mikä voisi olla vialla. Tämä on taas niin tätä samaa kuin aina. Nyt etsitään jo syyllisiä, esitetään jälkikäteen mitkä olisivat olleet parempia vaihtoehtoja, ja spekuloidaan syitä miksi ihmeessä tuntikirjausjärjestelmä on sellainen kuin se on.
- Onkohan käyttöliittymän suunnittelija ollut autisti?
- Tai näkövammainen?
- Niin joo, kyllähän ne sokeatkin tosiaan ohjelmoi nykyään.
- Ehkä tämä toimii tosi hyvin jollain puhekäyttöliittymällä.

Ikuisesti jatkunut copy-paste-urakkakin alkaa viimeinkin lähestyä loppuaan. Nyt ollaan virallisesti jo lopputestaus- ja bugienkorjausvaiheessa. Tämä täyttää minut jälleen toivolla paremmasta tulevaisuudesta. Kaikki kamaluus ja tylsyys loppuu aikanaan, kun vain jaksaa odottaa. Kohta koodaan jo jotain ihan muuta. Tietysti se jokin muu voi olla jotain vielä tylsempää ja kamalampaa kuin tämä, mutta sitä on kyllä vaikea uskoa. Haluan olla positiivinen.

Olen käyttänyt tänään kohtuuttoman paljon aikaa arvioiden olotilaani flunssan kannalta. Olin eilen kuumeessa, mutta kun tänä aamuna ei ollut enää kuumetta, niin päätin sitten lähteä töihin. Nyt olen sitten koko päivän yrittänyt sisäisesti tunnustella itseäni, että olenko vielä kuitenkin kipeä vai en.
- Vähän yskittää. Flunssaa siis on.
- Aristaako silmiä? Ei. Yleensä flunssassa aristaa, eli flunssaa ei ole.
- Kurkku on kipeä. Juu flunssaahan se.
- Väsyttääkö? No ei oikeastaan. Jos olisin kunnolla flunssassa, niin en kyllä pysyisi täällä hereillä mitenkään.
- Onpas tosi kylmä. Varmaan kuume on nousussa. Tai sitten täällä vaan on kylmä.
Pitäisiköhän varata aika työterveydenhuoltoon? Tai etsiskellä edes jostain kuumemittari? Tai vaan ynistä jotain sekavaa ja lähteä kotiin?