tiistaina, joulukuuta 19, 2006

Valheiden levittelyä

Kylläpäs taas on ravittu olo. Olisi niin mukava mennä viettämään siestaa johonkin muutamaksi tunniksi. Kehoni on vakaasti sitä mieltä, että nyt pitäisi nukkua. Joudun taas toimimaan luonnonvastaisesti ja tukahduttamaan selkeät viestit keholtani juomalla litratolkulla kahvia. Jos tämä ei ole väärin ja luonnotonta, niin mikä on? Kyllä ihmisen pitäisi saada nukkua silloin kun siltä tuntuu, eikä vaan juoda piristäviä aineita, jotta kestäisi tylsyyden ja pystyisi tukahduttamaan tarpeensa.

Lounastunneilla ja muutenkin työpaikan ulkopuolella työasioista keskustellessa voisi ottaa testimielessä käytännöksi puhua aina silloin tällöin jotain täyttä soopaa kovalla äänellä. Siis suoranaisia valheita. Voisi esimerkiksi väittää, että Microsoft ostaa meiltä paljon ohjelmistotuotantoa Windowsin komponenteiksi. Pitäisi tietenkin olla tarkkana, että millaisia juttuja sitä höpöttelisi: Kukaan ei uskoisi jos väittäisi, että ylin johtomme on maan ulkopuolista alkuperää. Sen sijaan joku voisi hyvinkin uskoa väitteen, että ylin johtomme koostuu argentiinalaisesta perheestä, joka muutti Suomeen 70-luvulla. Tämän vuoksi suurin osa suunnitteludokumenteistamme on edelleen kirjoitettu alunperin espanjaksi.

Koko hauskuus tuossa väärien juorujen levittämisessä olisi siinä, että voisi katsoa kuinka kauas väärä tieto leviäisi. Kaikkia huvittavia tilanteita ei voisi tietenkään olla todistamassa (esimerkiksi sitä kun joku asiakas yrittää solkata huonoa espanjaa hämmentyneelle toimitusjohtajalle), mutta tehokkaasti levitettynä harhaopit voisivat ehkä päätyä lehtiin asti. Sepäs olisi jotain se.

Joskus nuorempana itse asiassa täyttelinkin huvikseni eri paikkoihin omia henkilötietojani hieman kummallisesti. Esimerkiksi lisäsin omaan nimeeni jonkun ihan toisen etunimen, tai osoitteen loppuun jotain ihan älytöntä soopaa sopivaan kohtaan. Kyllä tiedot tosiaan levisivät firmalta toisille aivan selkeästi. Voi tosin olla kyse siitä, että esimerkiksi lehdet kuuluivat samalle emoyhtiölle.

Projektipäällikkömme tarjosi meille munkit. Ihan muuten vaan! Kylläpä meillä on kiva pomo. Jees! Lauletaan ylistyslauluja porukalla projektipäälliköllemme! Nyt voinkin sokerihumalassani vaipua unten maille ja testailla miten silmät auki nukkuminen luonnistuu. Taas on pakko harmitella videokameran puutetta. Mistä minä nyt voin tietää oliko minulla silmät auki nukkuessani vai ei? Minun on varmaan pakko kohta ostaa tänne omilla rahoillani kamera, koska tunnun kaipailevan sitä päivittäin.

Ei kommentteja: