Aah, kahvia! Paluu arkeen tuntuu helpottavalta, kun voi taas juoda kahvia. Jouduin loppujen lopuksi kärvistelemään koko eilisen päivän ilman kahvia. Tietty join korvikkeeksi litratolkulla kolaa ja energiajuomaa, jotta sain pakollisen kofeiinitärinän päälle.
Omituista kun ulkona näyttää edelleen ihan syksyltä vaikka on jo joulukuu. No minä en valita. Minua ei suuremmin harmittaisi, vaikka skipattaisiin koko talvi ja siirryttäisiin suoraan kevääseen.
Tänään on ollut taas niin tylsää, että olen alentunut jopa lukemaan ohjelmien manuaaleja nettisivuilta, vaikka en oikeastaan edes tarvitse sieltä mitään tietoa. Tylsistymisessäni olen ajautunut jopa selailemaan sellaisten virheilmoitusten selityksiä, joita en ole onnistunut koskaan saamaan. No, ehkä tästä voi olla hyötyä, jos joskus satun saamaan kyseisenlaisen virheilmoituksen. Toisaalta lueskelin sivuja taas niin aivot narikassa, että hädin tuskin tajusin edes mitä sivua lueskelin. Luotan kuitenkin alitajuntani loputtomiin voimavaroihin. Näen varmaan ensi yönä unta noista virheilmoituksista, ja jos joskus eteeni osuu joku noista virheilmoituksista, osaan korjata virheen välittömästi alitajunnastani syöksähtävällä vastauksella. Ah, kyllä elämä on ihmeellistä ja ihanaa!
Vastapäisessä rakennuksessa on ravintola, jonka ikkunalle joku on laittanut kolme sähkökynttelikköä. Meillä on kotonakin ihan samanlainen. Onnistuisinkohan psyykkaamaan itseni luulemaan, että olen kotonani? Ja vaikka onnistuisinkin, niin mitäköhän mahdollisesti siitä hyötyisin, kun minun pitäisi kuitenkin vain kökkiä tässä koneella ja kirjoittaa koodia tai jotain tyhmiä suunnitteludokumentteja? Jos kuvittelisinkin että olen saunassa. Saunassa en tee juurikaan mitään, muuta kuin istuskelen ja nautin lämmöstä ja hiljaisista saunaäänistä. Voisin ehkä huomenna pukea päälleni naurettavan paljon vaatteita, niin että tulisi hiki, ja tehdä lisäksi jonkunmoisen saunaääninauhoitteen, jota voisin kuunnella kuulokkeilla. Jos pitäisin silmiä kiinni, homma voisi toimiakin. Paitsi että minun pitäisi kuitenkin tehdä jotain hommia ainakin välillä. Ei saunomisessa ole mitään järkeä, jos samalla pitää koodata.
Ehkä koko ajattelutapani, että kuvittelisin olevani jossain kivassa paikassa, on peruslogiikaltaan aivan väärä. Jos vaikka onnistunkin hetkeksi uskottelemaan itselleni, että nyt on kivaa, niin paluu karuun todellisuuteen tuntuu vain karmeammalta. Jos sen sijaan psyykkaisinkin itseni kuvittelemaan olevani jossain AIVAN KAAMEASSA paikassa, niin sitten paluu todellisuuteen tuntuisi helpotukselta. Missäköhän olisi paljon kamalampaa kuin täällä? Täytyy miettiä asiaa... Pakko sellaisiakin paikkoja on olla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti