Sinisen työpöydän hirmuvallan päättymispäivä

Tänään huomasin ihan vahingossa päätyneeni surffaamaan jollekin typerälle foorumille, jonne joku oli postannut linkin jossa oli hassuja kissan kuvia. Yksi kuvista oli mielestäni jotenkin sen näköinen, että päätin laittaa sen työpöytäni taustakuvaksi.

Tältä kuva näyttää:


Itse asiassa työpöydälläni oleva kuva ei näytä ihan tuolta, koska se oli mielestäni vähän liian tumma ja en tykännyt siitä punaruskeasta jutusta oikealla ja silmätkin olisivat oikeastaan saaneet näyttää kirkkaamman värisiltä ja ... Lopputuloksena siis käytin paaaljon kallista työaikaa hölmön kuvan muokkaamiseen työpöydälle sopivammaksi. Ja kaiken huipuksi ohjelmien kuvakkeiden alla olevat nimiölaatikot olivat vanhojen asetusten jäljiltä siniset - kaameaa! Ne oli tietty pakko muuttaa tyyliin sopivammaksi vaalean harmaaksi. Ja niitä ikoneita oli myös ihan liikaa. Heittelin sieltä muutaman turhanoloisen kuvakkeen roskikseen ja järjestelin niitä muutenkin sellaiseen järjestykseen että ne sopivat paremmin taustakuvan kanssa yhteen.

Kaikki tämä työ oli tietenkin myös melkolailla turhaa, koska aina koneen käynnistyttyä käynnistän 2 miljoonaa apuohjelmaa, jotka täyttävät ruudun, niin ettei työpöydästä näy vilaustakaan. Joskus harvoin saatan kuitenkin tarvita jotain ohjelmaa, jonka ikonia ei ole alapalkissa, ja minun pitää ottaa työpöytä esiin. Silloin loikkaavat siis kissat ruudulle.

Hassua, kylläpäs kello onkin jo paljon.

Täytyy varoittaa myös kaikkia teitä lukuisia lukijoita, joiden päivää tämä blogi elähdyttää jokaisena arkipäivänä: Perjantaina en varmaankaan voi kirjoittaa tähän mitään. Työpaikalla järjestetään joku tilaisuus jossain, ja en varmaankaan pääse tietokoneen äärelle koko päivänä. Jos siis sinusta tuntuu, että et kestä työpäivääsi ilman uutta blogimerkintää, on sinun parasta ottaa perjantaina päivä lomaa. Nuku vaikka torstain ja perjantain välinen yö lähimmässä katuojassa. Kyllä siitä luulisi sen verran sairastuvan, että saat sairaslomaa.

Kellon kääntämisen jälkeistä hurmosta

Tänään on tavallista pirteämpi maanantai. Viikonloppuna käännettiin kelloja tunti taaksepäin. Tästä seurasi sellainen kummallisuus, että menin kerrankin sunnuntaina järkevään aikaan nukkumaan ja heräsinkin kohtuullisen levänneenä. Jos kelloja käännettäisiin joka viikonloppu tunti taaksepäin, saavuttaisin varmaan vuodessa nirvanan. Tai ainakin minusta tuli parempi ihminen.

Joskus olen miettinyt mitä tekisin työpaikkani suhteen jos voittaisin todella paljon rahaa. Siis ei mitään hikistä kahta miljoonaa euroa, vaan luokkaa 232 miljoonaa euroa. Ensimmäinen mieleen tuleva ajatus on tietty jäädä lomalla pitkäksi aikaa / ikuisesti. Mutta sitten kun asiaa enemmän miettii, niin kyllä sitä tuntee olevansa työpaikalle hieman velkaa. Ehkä keksisin jonkun täysin käsittämättömän projektin ja tilaisin sen palveluna työpaikaltani. Ehkä jopa pitäisin työpaikkani ja jäisin itsekin koodaamaan ääliöprojektiani. Ei se varmaan olisi kovinkaan erilaista kuin nykyinenkään minulle, mutta joku muu saattaisi saada vähän tuntumaa siitä kuinka loistelias tämä ala minusta on. Olenpas ilkeä ihminen. Ja katkera ilmeisesti. No toisaalta, jos nämä hyvät duunarit ovat todella motivoituneita, ei sen pitäisi heitä haitata, vaikka tilauksessa ei olisi mitään järkeä ja vaatimukset muuttuisivat päivittäin. Tiedä vaikka lopputuloksena olisikin jotain oikeasti tosi hienoa...

Kävin tänään taas löytöretkellä romuhuoneessa. Tänään en löytänyt mitään kivaa. Kaksi teippirullaa, laatikollisen käytettyjä diskettejä ja tyhjän Windows XP:n laatikon. Hetken minulla käväisi mielessä sellainenkin projekti, että raahaisin joka päivä jotain rojua sieltä meidän huoneeseen, kunnes lopulta meidän huone olisi täynnä romua ja romuhuone olisi täysin tyhjä, mutta hylkäsin ajatuksen pian, koska se on yksinkertaisesti huono idea. Työtoverini eivät varmasti ihastuisi kun raahaisin kaikki pinnat täyteen romua, enkä oikeastaan haluaisi itsekään työskennellä romuhuoneessa, ja kaiken huipuksi romuhuone on minusta ihan kiva tuollaisenaan.

Hassu juttu muuten, kun aloin miettimään asiaa, niin jokaisella työpaikallani on ollut joku tuon tapainen romuhuone. Kertookohan se jotain työpaikkojeni tasosta? Ehkä työpaikka jossa ei ole romuhuonetta olisi jotenkin syvällisesti erilainen? Sitten joskus, kun olen taas vaihtamassa työpaikkaa, pyydän saada kiertää joka paikan, ja jos jossain on romuhuone, niin lähden heti menemään. Voi olla tietty että tuommoista työpaikkaa ei olekaan. Samanlainen mahdottomuus, kuin löytää työpaikka ilman ulko-ovea.

Ø-merkki

Löysin päämäärättömästi toimiston käytävillä harhaillessani romuhuoneesta jonkun kannettavan tietokoneen Ø-näppäimen. Se oli niin hieno ja tarpeeton, että päätin kansallistaa sen itselleni. Jonain päivänä joku, joka joutuu tekemään lokalisointeja Tanskaan ja Grönlantiin, kiroaa minut tästä hyvästä alimpaan helvettiin. Siinähän kiroaa.

Alkupäivä on ollut niin ärsyttävä, että ei ole oikeastaan ollut edes tylsää, kun on vaan enimmäkseen ottanut päähän. Olen siirrellyt satoja ja tuhansia rivejä tietokantamuutoksia ja -korjauksia kehitysympäristöstä testiympäristöön. Vihaan tietokantojen kanssa häsäämistä. Jopa lomakkeiden muotoilu on hauskempaa. Kaiken huipuksi, kun viimein sain kaikki rivit ajettua, ei mikään siltikään toimi. Joku rivi on varmaankin jäänyt välistä. Mahtavaa. Loppupäivän voinkin sitten varmaan plärätä läpi kahta eri tietokantaa ja verrata onko niissä jotain eroa.

Kuulostaa juuri niin tylsältä, että on pakko juoda 20 kuppia kahvia ja muutama Ed-energiajuoma, jotta pysyn tajuissani. Veikkaan, että ennen kuutta luulen jo katselevani koneeltani piirrettyjä, vaikka todellisuudessa ruudulla nököttävät ne samat taulukot. Jolleivat aivoni pelasta minua hallusinaatioilla, kuolen kofeiinimyrkytykseen tai tylsyyteen.

Voikohan tylsyyteen kuolla? Varmaan ainakin välillisesti. Aivot näivettyvät ja lakkaavat toimimasta. Viimeisenä epätoivoisena yrityksenä ennen lahoamista jokin päässä naksahtaa ja tulen HULLUKSI ja hyppään ikkunasta tai jotain. Pitäisiköhän mennä kinuamaan vaarallisen työn lisää?

Jätin viime yöksi tietokoneen päälle. Pelasin eilen blogiin kirjoittamasta linkistä löytynyttä typerää peliä, jossa pitää potkaista tietokone johonkin kauas, ja se lensi tosiaan tuntitolkulla. Kyse ei kuitenkaan ollut varsinaisesta bugista, sillä parin tunnin välein saavutettu tulos vaihtui. Viiden tunnin jälkeen olin päässyt jo melkein parhaalle tasolle. Aamulla töihin palatessani kone lensi edelleen, mutta tulos vaihteli koko ajan räpsyen. Pyh, olen pettynyt. Kaiken tuon odotuksen jälkeen olisi pitänyt tapahtua edes jotain merkityksellistä. Ehkä yritän tänään vielä uudestaan ja jätän sen rakkineen lentämään koko viikonlopuksi.

Jos sää voi olla tylsä, niin nyt se on. Vähän tihkuaa vettä ja on harmaata.

Suuria muutoksia

Tänään on ollut taas niin tylsää, että olen jopa paremman tekemisen puutteessa surffaillut netissä. Parasta tai pahinta mitä eteeni osui, olivat nämä äärimmäisen typerät pikku pelit. Voi olla, että joissakin niissä on joku kikka mitä en ole tajunnut, mutta enimmäkseen ne ovat vain huonolla maulla toteutettuja ajanhaaskaussovelluksia:
http://www.rrrrthats5rs.com/games/

Tänään on ollut myös ilon päivä: Sain firmalta kalenterin ja kynän! Jee! Näitä minä olen aina toivonut. Nyt voin merkitä kalenteriin tärkeitä tapahtumia tärkeille päiville. Siis voisin, jos sellaisia olisi. Ei täällä ikinä tapahdu mitään tärkeää. Mutta jos joskus tapahtuu jotain, niin voin tehdä merkinnän siitä kalenteriin, että en sitten unohda sitä. Kunhan vain muistan joskus pläräillä tuota kalenteria.

Näköalassakin tapahtui muutoksia tänään. Siis paitsi että pöydälle nyt tuli tönöttämään uusi vieras esine (kalenteri), niin tänä aamuna myös vastapäisen talon katolla näkyi kuuraa! Meinasin järkytykseltäni pudota tuolilta, kun ymmärsin että maisema ei olekaan tänään täysin sama kuin eilen. No lounaalta palatessa kuura oli jo sulanut, joten se siitä muutoksesta. Tosin minulla on suuri epäilys, että se saattaa vielä tulla takaisin. Ehkä tämä olikin alku loputtomalle muutosten sarjalle näköalassa. Mikään ei ole pian niin kuin ennen. Talot vaihtavat paikkoja ja johonkin ilmestyy toinenkin puu! (Todennäköisesti en edes huomaisi vaikka talot vaihtaisivatkin paikkoja. Toisen puun ilmestymisen saattaisin sentään huomata.)

Olen aloittanut myös massiivisen itsenikehittämisprojektin. Paitsi että kirjoittelen tätä blogia, kirjoittelen useina päivinä myös kaikenmaailman dokumentaatiota, virheraportteja, edistymisraportteja, sähköposteja yms. Joskus minulla on niin tylsää, että luen jopa omia kirjoituksiani uudestaan, ja olen tehnyt järkyttävän havainnon: Minä en kertakaikkiaan osaa käyttää pilkkuja! Nyt aion kehittää itseäni, ja opetella käyttämään pilkkuja kirjoituksissani. Tai siis ainakin yritän. No ainakin yritän kiinnittää niihin edes hieman huomiota. Kommentit ja linkit pilkkujeni käytöstä ovat siis tervetulleita!

Pari harjoitusta alkuun:
,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,
Kaunista!
, , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,
Vielä kauniimpaa!
; ; ; ; ; ; ; ; ; ; ; ; ;
No nyt meni jo ylilyönniksi!

Aikaa ilmentävä massiivinen määrä jotain

Suunnittelen valtaavani toimistosta jonkun nurkan massiiviselle kokoelmalle jotain. En tiedä vielä mitä. Jotain mikä ilmentää ajan kulumista ja kulutusta.

Idea pohjautuu siihen että teini-ikäisenä soittelin bändissä yhdellä rähjäisellä treenikämpällä, jolla soitti monia muitakin bändejä. Yksi kämppää ahkerimmin käyttävä soittaja otti projektikseen tunkea kämpällä loppuneita tupakkiaskeja katon rajassa olevan eristelevyn koloon. Eristelevyt oli laitettu kattoon niin että koko kämpän ympäri oli eristelevyn ja seinän välissä juuri tupakka-askin levyinen kolo. Koska tämä kaveri oli kämpällä tosi paljon ja ilmeisesti poltteli aika paljon tupakkaa, oli katon rajassa pikku hiljaa hillitön määrä tupakka-askeja, jotka kiersivät miltei koko kämpän. Kavereittemme kanssa joskus ihmettelimme kokoelmaa ja mietimme kuinka kauan ja kuinka paljon jätkän oli polttanut tupakkaa saadakseen tuon virityksen aikaiseksi. Se oli kunnioitettava määrä askeja ja jotenkin se että se oli syntynyt laittamalla askin toisensa perään yksitellen ilta toisen perään teki siitä vielä vakuuttavamman.

Pikkupoikana minusta Roope Ankka pulikoimassa rahasäiliössään kolikoissa ja valuttelemassa kolikoita sormiensa välistä vaikutti minusta myös kunnioitettavalta. Minäkin halusin kokeilla miltä tuntuisi valutella sormien välistä kolikoita. Aika pian tajusin että raha on niin arvokasta, että en ikipäivänä saisi kerättyä tarpeeksi kolikoita. Mutta pullon kruunukorkit eivät olleet arvokkaita ja niitä tuntui olevan joka paikassa. Niinpä aloin sitten kerätä niitä. Olivat ne sentään vähän samantapaisia kuin kolikot. Siihen aikaa limsapulloissakin oli kruunukorkkeja, mutta eniten korkkeja minulle kertyi ehdottomasi olutpulloista. Suosikkini, ja onneksi myös vanhempieni suosikki, oli Amiraali-oluen korkki, jossa oli jonkunmoinen tähti.Keräilin korkkeja vanhempieni juomista pulloista, kaikenmaailman sukulaisten juhannusjuhlista ja taisin jopa keräillä niitä ihan vain pihaltakin sellaisen eteen osuessa. Kohtuullisen nopeasti minulla olikin iso laatikollinen kruunukorkkeja ja olin tosi ylpeä kokoelmastani. Esittelin sitä ylpeänä kaikille sukulaisille, tutuille ja tuntemattomille. Kunnes vanhempani kielsivät minua esittelemästä kokoelmaa. He sanoivat, että ihmiset ajattelevat että vanhempani juovat hirveästi kaljaa kun minulla oli noin paljon korkkeja, joista suurin osa oli olutpulloista. Pöh. Mitä iloa on hienosta korkkikokoelmasta, jos ei sitä edes saa esitellä kenellekään? Sittemmin ollessani isovanhempieni kanssa kesämökillä tai jossain, vanhempani taisivat heittää vähin äänin koko kokoelman roskakoriin. Hirviöt!

No niin takaisin itse asiaan. Aion etsiä jonkun nurkan täältä, johon alan tunkemaan limsapullon korkkeja tai jotain. Pelkät rastit seinässä eivät ole tarpeeksi vakuuttavia. Täytyy vielä miettiä asiaa. Sen pitäisi ilmentää täällä vietettyä aikaa. Harmi etten polta tupakkaa. Pitäisiköhän ihan tätä projektia varten aloittaa?

Hauskuuden tienaamista tylsyydellä

Tänäänpäs on taas ollut tosi jännä päivä. Aamupäivän muuttelin yhtä lomaketta yksipalstaisesta kaksipalstaiseksi ja paikoin jopa KOLMIPALSTAISEKSI! Hooh! Kyllä siinä riitti haastetta, jänniä tilanteita ja aitoa onnistumisen tunnetta. Kaiken huipuksi on olemassa suuri riski, että tuohon lomakkeelle tulee vielä jotain muutoksia ja kaikki räjähtää ja pitää tehdä alusta uudestaan. Toisella kerralla se on varmaan vielä hauskempaa.

Loppupäivän olen tapellut jonkun toiminnon kanssa, joka yhdistelee kahden eri lomakkeen tietoja yhdelle lomakkeelle ja lähettää sitten ne tiedot johonkin. Erityisen motivoivaksi tämän toiminnon koodauksen tekee se seikka, että toimintoa ei käytä suunnilleen kukaan ikinä. Paitsi ehkä vahingossa, jolloin he luulevat todennäköisesti tehneensä jotain muuta ja tulkitsevat tuloksen virheeksi. Palkitsevaa!

Mieli tekisi lisätä tähän toimintoon jotain hienoja varoituslauseita tyyliin: "Tiedätkös nyt todella mitä olet tekemässä?" tai "Kannattaisikohan tässä vaiheessa vilkaista manuaalia?" Mutta ei kun ei kun ei. Minä vaan koodaan, enkä määrittele tai edes suunnittele muuta kuin teknistä toteutusta.

Onneksi tästäkin pöhlöilystä palkka juoksee koko ajan. Silloin kun jotain hauskaa, niin useimmiten siitä pitääkin maksaa jotain. Tylsyyden sietäminen on hauskanpidon vaatimus? Seuraako tylsyydestä väistämättä aina jotain hyvää? Jos on ihan älyttömän tylsää, niin seuraako siitä se että sitten myöhemmin on ihan älyttömän kivaa? Vai onko syy-seuraussuhde ihan satunnaista?

Täytyy varmaan alkaa tehdä jotain empiiristä tutkimusta. Ehkä teen toisen blogin johon kirjoittelen vain silloin kun kivaa. Tosin jos on kivaa, niin en välttämättä ole koneen ääressä ja vaikka olisinkin, niin ei mua ehkä huvita lopettaa sitä kivaa mitä olinkin tekemässä. Mikä nyt ei tarkoita sitä etteikö blogin kirjoittaminenkin voisi olla kivaa, mutta...ääh... No joo. Ehkä voisin kirjoittaa hauskuusblogiin jälkikäteen? Vaikka silloin kun on tylsää. Mutta milloinkas minä sitten tätä tylsyysblogia enää kirjoittaisin jos mun aika menisi hauskuusblogin kirjoittamiseen?

Sumea maanantai

Näin maanantai-aamupäivinä on aikamoinen suoritus saada aikaiseksi yhtään mitään. Suurimmasta osasta maanantai-aamuja en muista ennen puolta päivää yhtään mitään (enkä siis useimmiten ole kuitenkaan niin krapulassa tai kännissä). Vähän pelottaakin että mitäköhän sitä oikein on tullut tehtyä. Siis en pelkää että olen ensitöikseni mennyt haukkumaan pomon tai piereskellyt äänekkäästi aamupalaverissa, mutta voisin hyvin kuvitella että olen nukkunut istuallani tunnin pari. Kuola valuen suupielestä ja mumisten unissani jotain. Toivottavasti en mitään kovin törkeää.

Toisaalta jos olisin herättänyt pahennusta maanantai-aamuisin, luulisin että joku työtoveri olisi vähintään vihjaissut minulle jotain asiasta. Tietysti on mahdollista että hekin ovat maantaiaamuisin ihan yhtä koomassa kuin minäkin. Mistäs minä tiedän kun olen aina maantaiaamuisin niin koomassa, että en ole paljon työtovereita ehtinyt vilkuilla.

Tai ehkä se on heille jokamaanantainen viikonaloitusviihdenumero.
- Hei! Taas toi nukkuu, tulkaa äkkiä kattoon.
- Kato, sen nenästä valuu räkää.
- Yäk, nyt se nuolaisi sen ja mussuttaa sitä.
- Hmsdg jdsgö ljdgl.
- Mitä se sano?
- Jotain hampurilaisista varmaan.
- Se varmaan näkee unta olevansa jossain pikaruokapaikassa.
- Majoneesi ei kyllä paljon eroakaan räästä.

Hyvä puoli maantaiaamuissa on että ne tuntuvat aina kuluvan aika nopeasti. Tajuttomana on aika vaikea tylsistyä.

Sensorinen deprivaatio

Täällä on oikeasti niin sairaan tylsää että pelkään alkavani todella aistia jonkinsortin hallusinaatioita ja kuvitella olevani jossain ihan muualla. Kuuntelen kuulokkeilla samaa ambient-levyä 45068:tta kertaa, tuijotan monitorilta samaa tylsää koodia, työpöydällä lojuvat samat tai samantapaiset paperit ja kirjat ja muut rojut. Ikkunasta näkyy vähän kerrostaloja, joku puu ja jossain hyvin kaukana jotain autoja ja ihmisiä.

Luin joskus jostain jutun kaivosmiehestä, joka oli jäänyt pitkäksi aikaa loukkuun pimeään kaivokseen. Ei kai sillä tyypillä muuten ollut mitään hätää, mutta kun siellä ei nähnyt ja kuullut mitään ja ilmeisesti se vaan kökötti paikallaan, eikä pahemmin tuntenut tai haistanutkaan mitään, niin sille alkoi tulla kaikenlaisia harha-aistimuksia. Se kuvitteli oikeasti olevansa jossain niityllä ja puhelevansa ihmisten kanssa ja kaikkea.

Kuulostaa hyvältä. Milloinkohan multa alkaa todellisuuden käsitys hämärtyä? Ehdot alkaisivat ainakin olla joka kasassa tämän lähteen mukaan:

Muuntuneita tajunnantiloja aiheuttavat ärsykkeiden vähäisyys tai monotoninen toistuvuus sekä alentunut vireystila, väsymys. Sensorinen deprivaatio eli aistiärsytyksen minimointi voi esimerkiksi aiheuttaa hallusinaatioita ja kehostapoistumiskokemuksia. Samoin väsynyt tai stressaantunut henkilö voi kokea hallusinaatioita.
(http://www.skepsis.fi/ihmeellinen/muuntuneet_tajunnantilat.html)

Ei täällä kyllä tosiaan pahemmin ärsykkeitä ole, toistoa tässä kökkimisessä tuntuu tosiaan riittävän ja kun on nukuttuakin tullut aika vähän ja flunssakin pukkaa päälle, niin voi sanoa että vireystilakin on alhainen ja väsymystä on ilmassa. Stressi? Hmm. En ole varma. No kohta on kyllä muutto edessä ja kaikenlaista siihen liittyvää pitäisi ajatella päivin ja öin. Kyllä se on stressiä. Kaikki ehdot kasassa!

No missäs ne hallusinaatiot ovat? Häh? Kehostapoistumiskokemuksetkaan eivät kuulosta yhtään pahalta. En olekaan erityisen tyytyväinen tähän kehoon.

Haittaavatkohan hallusinaatiot ja kehostapoistuminen työn tekoa? Huonontuuko työteho? Jos vaikka tietoisuuteni olisikin jossain muualla, niin luulisi että kehoni olisi oppinut jo tämän jutun ja jatkaisi sitä puolestani poissaollessani. Se olisi vähintään reilua. Olen sentään kyllästänyt nytkin kehoni kofeiinilla niin että se suorastaan tursuaa jäsentymätöntä liike-energiaa. Kai sitä samalla vaivalla kun vain tärisee voi sohia vähän näppäimistöäkin. Ja kun sitä näppistä kerran räplää, niin kai sitä voi samalla vaivalla tehdä vaikka niitä töitä.

Kappas tuolla talon katolla jänis raahaa ananasta johonkin.

Jotain ihanaa odotettavissa

Tänään tietokannassa tehdään jotain muutoksia klo. 17 ja siitä syystä työt on pakko lopettaa aikaisemmin. Jee! Hyvällä tuurilla ne mokaavat taas jotain ja huomennakaan ei voi tehdä mitään. Viimeksi kävi niin, ja se oli oikeastaan aika hauskaa, kun kaikki sekoilivat uusien asetusten kanssa ja ihmettelivät kun ohjelmistossa milloin mikäkin osa räjähti. Tulipahan ainakin vaihteeksi vähän kommunikoitua ihmisten kanssa.

Toisaalta pelkkä kökkiminen ilman mitään oikeaa tekemistä on kyllä tosi tylsää, joten en tiedä kannattaako kuitenkaan toivoa että tietokantamuutoksissa menee jokin pieleen. No kunhan verkko ei pätki, niin voi ainakin surffailla.

Webissä surffailukin on kyllä tylsää pitemmän päälle. Ainakin minusta. Jotenkin en vaan pääse semmoseen vapautuneeseen ihmetysfiilikseen enää kuin muutama vuosi sitten. Kaikki olennainen on jo nähty. Töissä surffaus on muutenkin aina semmosta rajoitettua, kun selän takaa kuka vaan näkee mitä touhuat ja missä. Itseäni ainakin se ärsyttää, vaikka en päätoimisesti kotonakaan surffaa pornosivuilla tms.

Kaikki ihmiset eivät tunnu kumminkaan suhtautuvan surffaamiseen samalla tavoin. Tai muuhunkaan ajan tappamiseen. Edellisellä työpaikallani yksi tyyppi pelasi joka päivä jotain jääkiekkopeliä ja kirjoitteli jääkiekkofoorumeille. Joku toinen oli keskittynyt oman portfolionsa hiomiseen ja joku kolmas teki kaverin bändille levyn kansia. Täälläkin olen tottunut näkemään ruuduilla kaikenmaailman iltalehtiä ja koirafoorumeita. Siis foorumeita koirien kasvattajille, ei koirille. Tai mistäs minä tiedän mistä ne erottaa toisistaan. Jotain koiran kuvia ruudulla on kumminkin.

Aina tosin on niitäkin sekopäitä joita työ oikeasti kiinnostaa ja jotka seuraavat aktiivisesta alan kehitystä. Siis jotain softapäivityksiä ja uusien sovellusten arvioita ynnä muuta. Kaameaa! Eikö niillä ole elämää? Vai eikö minulla ole elämää? Vai eikö minulla vain ole elämää töissä? Olen varmaan allerginen työpaikalle.

Jos tulevaisuudessa keksitään jotkut silmälappuvideon tapaiset monitorilasit, niin ne voisivat olla kätevät. Voisi kaikessa rauhassa katsella vaikka koko päivän elokuvia tai jotain. Tosin jossain vaiheessa pitäisi kai kumminkin tehdä oikeasti noita töitäkin.

Paketin uusimista työpaikalla

Täydellisen tylsän lomakkeenkasaustyön katkaisi tänään mystinen virallinen tiedotustilaisuus läheisessä ravintolassa. Etukäteen jo arvuuttelimme että onko tulos ollut niin huono että väkeä potkitaan pihalle tai että onkohan meidän yksikkömme myyty suurimmalle asiakkaallemme tai jotain. Hereillä pysyminen oli normaalia helpompaa kun pyöritteli mielessään erilaisia skenaarioita joita tiedotustilaisuudessa paljastettaisiin. Tiedä vaikka minäkin pääsisin tekemään jotain järkevää kotonani pidemmäksikin aikaa.

No eihän siellä tietysti mitään mielenkiintoista ollut. Pomo vaihtaa osastoa ja jotain ihmisiä siirrellään osastolta toiselle ja blahblahblah. Olennaista oli "kaikki jatkuu kuten ennenkin", mutta sen kertomiseen piti kuunnella johdanto, tapella videotykin kanssa, katsella vähän powerpointteja ja jorista typeriä. Lopulta kaikki olivat niin tylsistyneitä, että kukaan ei jaksanut enää kertoa edes tyhmiä vitsejä ja kaikki vaan tuijottivat hiljaa apaattisesti eteensä.

Aloin jo elätellä toivoa että jollakin pettäisi virtsarakko tai jotain, mutta sitten yhtäkkiä kaikki alkoivatkin valua ovesta ulos kadulle. Mikä pettymys. Loppupäivä onkin tuntunut korostuneen tylsältä tämän antikliimaksin jälkeen.

Matelevien palkkien tuijottelua

Eilisten verkkohäiriöiden syyksi paljastui joidenkin työntekijöiden koneelle pesiytynyt haittaohjelma, joka ilmeisesti touhuili verkossa jotain jännää. Pahus kun sitä ei minun koneeltani löytynyt, olisi ollut varmaan jännää seurailla mitä se tekee tai yrittää tehdä. Jos se olisi vaikka alkanut jaella jotain kivaa musaa tai uusia elokuvia, niin olisin voinut raapia parhaat päältä talteen.

No joka tapauksessa nyt pitää sitten kaikkien päivittää koneensa täysin futuristiselle tasolle ja ajaa kaikenmaailman skannerit. Vänkää. Nyt olen sitten tuijotellut tuntitolkulla virusskannerin, spybot-skannerin ja windowsupdaten etenemispalkkeja. Liikahtiko palkki? Ei. Ihan kuin tuo olisi äsken ollut pikselin verran vasemmalla? Ei, nyt se aloitti taas alusta.

Sitten nuo typerät ohjelmat vielä pysähtelevät kyselemään kaikenlaista tyhmää, kuten "Haluatko varmasti edetä toimenpiteessä?". Pahimmillaan ne eivät edes tarjoa vaihtoehdoksi kuin ok, mutta silti sitä on pakko painaa ennen kuin palkki alkaa taas rullaamaan.

Eihän sitä palkkia ole tietysti pakko tuijotella. Kyllä se siellä taustalla matelee samaan aikaan kun tekee jotain muuta. Tai yrittää tehdä jotain muuta. Typerät skannerit vievät konetehoja niin raskaasti että näyttö ei suostu päivittymään ja päivitykset haluavat buutata koneen 5 minuutin välein. Kaikki talteen vaan, restart ja vaikka kahvia hakemaan sillä aikaa kun kaikki 2 miljoonaa apuohjelmaa käynnistyvät uudestaan.

Kuudennen kahvikupin jälkeen palkkien tuijottelu ja ruudunpäivityksen hitaus tuntuu entistäkin raivostuttavammalta. Oikeastaan se on niin raivostuttavaa että se alkaa jo ylittää tylsyyden rajat ja muuttua vain puhtaaksi ärsyttävyydeksi. Lopetankin raportin tähän ennen kuin lipsun lopullisesti aiheesta.

Mikään ei toimi

Nyt voi hyvällä omalla tunnolla kirjoitella tänne vaikka romaanin, kun oikeiden töiden tekeminenkään ei onnistu. Softa ei vaan toimi. Ajoin jonkun päivityksen ja kaikki räjähti. Ainoa ihminen kuka ehkä tietäisi mikä on vialla lähti johonkin käymään ja mitäpäs tässä sitten. Nenän kaivelu olisi seuraava vaihtoehto. Mutta työtoverit saattavat arvostaa enemmän sitä että näytän tekeväni jotain kuin että... - No enemmän kuin että kaivelen nenää.

Nenän kaivelu tuntuisi silti houkuttelevalta vaihtoehdolta, kun on ollut vähän kuivaa nuhaa ja flunssaa. Harmi ettei ole kunnolla flunssaa, voisi jäädä kotiin touhuamaan jotain järkevää tai vaan katselemaan elokuvia tai jotain. Kaivelemaan nenää? Nyt on vaan semmonen olo että ei oikein irtoa mikään (paitsi nenästä) ja ei huvita mikään ja vähän huono olo ihan yleisesti. Kaikki tai ei mitään jos saan valita. Kaikella tarkoitan tässä sitä että olisin kunnolla kipeänä, en sitä että olisin niin kipeä että henki lähtisi. Vielä. Ehkä klo 16.45 saatankin tarkoittaa jo äärimmäistä vaihtoehtoa.

Jos olisi kesä, voisin lähteä vaikka pihalle kahville tai jotain, mutta nyt tuolla on niin ankea ilma että edes se ei huvita. Toisaalta jos kökkisin kylmällä terassilla, voisin ehkä tulla kunnolla kipeäksi. Hmm...

Onneksi netti ei ole säästä riippuvainen. Taidankin surffailla vähän jollain satunnaisilla sivuilla. Vaikka tylsäähän sekin on.

Kuluisipa aika nopeammin

Jos kello olisi tarpeeksi, voisin lähteä pois täältä. Kotiin. Kotona ei ole niin tylsää kuin täällä. Vilkuilen kelloa koko ajan:
12:45 Ajattelen nopeasti: "Vasta noin vähän. Eihän päivä ole vielä edes puolessa."
12:47 "Ai niin eihän kello ole vielä juuri mitään"
12:49 "Plääh. Ei viitsi edes hakea lisää kahvia vielä."
12:51 "Siis eikö kello muka ole vielä edes yhtä?"

Sama tahti jatkuu varioiden seuraavia teemoja:
n. klo 14:00 "Nyt on puoliväli saavutettu. Jee. Enää puolet jäljellä."
n. klo 15:00 "Vasta kolme?!! Kuolen tylsyyteen."
n. klo 16:00 "Eikö tämä päivä ikinä lopu?"
n. klo 17:00 "Pliis, komeetta iske tähän ja päästä minut kärsimyksistäni!"
n. klo 17:01 - 17:29 "AAAARGGGHHH!! Eikö se vieläkään ole tuon enempää!"

Jos tienaisin kellon katsomisesta aina 10 senttiä, olisin rikas mies.

Kylläpä taas on tylsää

Pitäisi vertailla kahta lähes identtistä lomaketta keskenään. Niiden pitäisi olla dynaamisesti muokkautuvaa sisältöä lukuunottamatta identtisiä. Sisältö on jotain täydellisen merkityksetöntä läpätystä ja vaikka sisältö olisi jotain järkevääkin, olisi se jotain äärimmäisen tylsää lakitekstin tapaista sopimushöpönlöpöä. Kohta lähtee taju. Nukahdan tai vaivun koomaan. Tuolikin on rikki niin että ei tällä voi nukkua. Sitä paitsi nuo työkaverit alkaisivat varmasti mulkoilla.

Taidanpa mennä johonkin käymään. Kahvia? Ei - olen juonut jo ihan tarpeeksi kahvia ja maitokin on loppu. Vessa? Ei kyllä ole yhtään hätä. No kai sinne voisi silti mennä. Ei, nyt keksin: menen lukemaan sanomalehteä. Sitäkään ei voi tehdä kyllä kauaa, kun pomon huone on vieressä ja se alkaa mulkoilemaan. Kaameaa. Nyt kuitenkin pakko mennä johonkin ennen kuin nukahdan tähän ja rojahdan näppäimistölle. Lyön pian pääni ja saan aivotärähdyksen. Tai halvauksen. Tai kuolen.

Plääh. Lehden lukeminen on silti vain väliaikainen ratkaisu. Mun on kuitenkin ennemmin tai myöhemmin plärättävä läpi ne lomakkeet. Muuten tulee Suuri Cthulhu ikkunan taakse ja tekee hulluksi. Olisikohan hulluna mukavampaa? Jos lomakkeet olisivatkin jotenkin jänniä? Jospa kävisin ostamassa kadulta huumeita. Nappaisin pari tabua tai jotain ja hallusinoisin loppupäivän. Luulisin että ne lomakkeet paljastaisivat jotenkin koko olevaisuuden lopullisen tarkoituksen ja selittäisivät KAIKEN? Tuossa ratkaisussa on kuitenkin se huono puoli että työn laatu voisi olla aika huono. Sitten joutuisin tekemään saman työn uudestaan. Toisella kerralla tylsän lomakkeen läpi käynti olisi varmaan vielä tylsempää. Jollen sitten nappaisi vielä enemmän huumeita. Mutta sitten tekisin taas virheitä ja joutuisin taas käymään sen läpi. Tuota jatkuisi sitten niin kauan kunnes kuolisin yliannostukseen tai saisin potkut.

No niin kahvia. Kahvi auttaa. En nukahda. Luen sitä lomaketta ja puren kieltäni niin etten nukahda.

Onpas tylsää

Ei kyllä nappaa yhtään. Ei, ei, ei. Ei huvita edes juoda kahvia. Kahvikin on tylsää. Siitä vaan alkaa tärisemään ennen pitkää. Täriseminen on tylsää. Ja vessassa ramppaaminen. Jos juo paljon kahvia, pitää vähän väliä käydä vessassa ja se vasta tylsää onkin. Joskus vessassa käyminen voi olla lähes jännää, mutta kun juo tarpeeksi kahvia, niin sekin tuntuu tosi tylsältä.

Kahvi maksimoi tylsyyden. Kahvi ja loputon paikoillaan istuminen. Ja se että ei ole mitään kivaa tekemistä. Tavallinen tylsä tekeminen on tylsää. Kun on tosi tylsää on vaikea keksiä mitään kivaa ja sitten on vaan tylsää. Tylsää, tylsää, tylsää.

Teksis mieli tehdä jotain, mutta kun ei. On vaan tylsää. Ei voi ja vaikka voiskin niin ei jaksa. Kun on niin tylsää.

Joskus tekee mieli tehdä jotain tosi yllättävää että ei olisi niin tylsää, mutta sitten kun tekee jotain muka yllättävää, niin ei se oikeasti olekaan yllättävää. Se onkin vain tylsää. Tai jotain vielä kamalampaa.

Tylsyydessä on se hyvä puoli että kamalampiakin asioita löytyy. Esimerkiksi joku voisi aina silloin tällöin mätkiä sinua pesismailalla. Olisihan sekin tietty pitemmän päälle tylsää, mutta se olisi myös kamalaa. Tylsyys on parempaa kuin kamaluus.

Silti on vaikea olla onnellinen tylsyydestä. Tylsyys on kuitenkin niin tylsää että se syö kaikki voimakkaat tunteet ja tuntemukset. Ei onnellisilla ihmisillä ole tylsää. Ei sellaisilla joilla asiat on tosi huonosti. Ainoastaan tylsillä ihmisillä on tylsää.

Onpas tosiaan tylsää.